POHJOINEN

Tavanomaisen sanan tsa·fōnʹ lisäksi pohjoiseen viitattiin suuntaa osoittavalla sanalla ”vasen”, koska lähtökohtana oli se, että katsottiin kohti idästä nousevaa aurinkoa (1Mo 14:15, Rbi8, alav.). Raamatussa ”pohjoinen” voi tarkoittaa maapallon osaa (Ps 107:3; Jes 43:6; Lu 13:29), pohjoisen suuntaa (2Mo 26:20; 1Ku 7:25; Il 21:13), pohjoista taivasta (Job 26:7) ja eri maita tai valtakuntia (mm. Assyriaa [Sef 2:13] ja Babyloniaa [Jer 46:10]), jotka sijaitsivat suurin piirtein israelilaisten asuttaman maan pohjois- ja itäpuolella. Vaikka Eufratin varrella sijainnut Babylon sijaitsikin oikeastaan Tyroksen itäpuolella, Hesekielin 26:7:ssä sanotaan Babylonin kuninkaan tulevan Tyrosta vastaan pohjoisesta. Myös sen onnettomuuden, joka babylonialaisten oli määrä aiheuttaa Juudalle ja Jerusalemille, sanotaan tulevan ”pohjoisesta” (Jer 1:14, 15). Tämä näyttää johtuneen siitä, että marssiessaan länteen babylonialaisarmeijat valitsivat pohjoisen reitin eivätkä niin ollen joutuneet kulkemaan aavikon halki. Itse asiassa tämä oli babylonialaisten muistiinmerkintöjen mukaan tavanomainen reitti.

Koska useiden eri maiden ja valtakuntien sanotaan sijaitsevan pohjoisessa, tekstiyhteys ja rinnakkaiset raamatunkohdat voivat usein auttaa ratkaisemaan, mitä ilmauksilla ”pohjoinen” tai ”pohjoisen maa” tarkoitetaan. Esimerkiksi Jesajan 21:2, 9 ja Danielin 5:28 osoittavat, että Jeremian 50:9:ssä mainittuihin ”pohjoisen maasta” tuleviin kansakuntiin kuuluvat meedialaiset, persialaiset ja elamilaiset. Ilmeisesti Babylonia vastaan hyökkääviä kansakuntia pidetään yhteen liittyneenä armeijana tai Babylonin yhteisenä vihollisena, ”koottuna joukkona”. Monet noista kansakunnista asuivat kaukana Babylonin pohjoispuolella (Jer 51:27, 28), ja suuri osa Meediaa oli ainakin Babylonin koillispuolella. Ilmeisesti myös hyökkäys tuli pohjoisesta päin, koska Kyyros pysähdytti joen virtaamisen kaupungin pohjoispuolella.

”Pohjoisen kuningas”. Myös historialliset tosiasiat antavat perustan sen ratkaisemiselle, miten ”pohjoinen” pitäisi joissakin raamatunkohdissa käsittää. Yksi esimerkki on Danielin 11. luvussa mainittu ”pohjoisen kuningas”. Historialliset todisteet viittaavat siihen, että Danielin 11:3:n ”mahtava kuningas” oli Aleksanteri Suuri. Aleksanterin kuoleman jälkeen imperiumi jaettiin lopulta hänen neljän kenraalinsa kesken. Yksi näistä kenraaleista, Seleukos Nikator, otti Mesopotamian ja Syyrian, jolloin hänestä tuli Palestiinan pohjoispuolella sijaitsevan alueen hallitsija. Toinen kenraali, Ptolemaios I (Soter), sai haltuunsa Egyptin, joka sijaitsi Palestiinan lounaispuolella. Näin ollen pitkä kamppailu ”pohjoisen kuninkaan” ja ”etelän kuninkaan” välillä alkoi Seleukos Nikatorista ja Ptolemaios I:stä. ”Pohjoisen kuningasta” koskeva profetia ulottuu kuitenkin Seleukos Nikatorin ajasta ”lopun aikaan” asti. (Da 11:40.) Olisi sen vuoksi johdonmukaista, että ”pohjoisen kuninkaan” kansallinen ja poliittinen identiteetti vaihtuisi historian kuluessa. Hänet voitaisiin silti edelleen tunnistaa sen perusteella, mitä profetiassa sanottiin ”pohjoisen kuninkaan” tekevän. (Ks. kirjaa Kiinnitä huomiota Danielin profetiaan!, 1999, s. 211–285.)

Jehovan asuinpaikka. ”Pohjoiseksi” sanotaan Raamatussa myös paikkaa, jossa Jehova kuvaannollisesti asui israelilaisten keskuudessa (Ps 48:1, 2; Jes 14:13, 14; ks. KOHTAAMISVUORI).