ANATOT

1. Benjaminilainen, Bekerin poika (1Ai 7:8).

2. Yksi kansan päämiehistä. Hänen jälkeläisensä – tai hän itse – vahvisti ja sinetöi Nehemian päivinä lujan sopimuksen, joka koski Jehovan tosi palvonnan tiellä kulkemista. (Ne 9:38; 10:1, 19.)

3. Leeviläinen kaupunki, joka sijaitsi Benjaminin alueella (Jos 21:17, 18; 1Ai 6:60). Nimi on säilynyt pienen, vajaat 5 km Jerusalemista pohjoiskoilliseen sijaitsevan ʽAnatan kylän nimessä, mutta Anatotin alkuperäiseksi sijaintipaikaksi on määritetty kylästä n. 800 m lounaaseen sijaitseva Ras el-Kharrube, jonka kukkuloilta avautuu näkymä Jordaninlaaksoon sekä Suolameren pohjoisosaan. Kaksi Daavidin väkevää miestä oli kotoisin Anatotista (2Sa 23:27; 1Ai 12:3). Salomo karkotti Abjatarin Anatotiin ja teki siten lopun Eelin huoneeseen kuuluneiden ylimmäisten pappien sarjasta (1Ku 2:26). Anatot oli yksi niistä ahdistetuista kaupungeista, joihin maahan tunkeutunut Assyrian armeija hyökkäsi (Jes 10:30).

Jeremia oli kotoisin Anatotista, mutta hän oli omiensa keskuudessa ’profeetta vailla kunniaa’, sillä he uhkasivat hänen henkeään, koska hän puhui Jehovan totuuden sanomaa (Jer 1:1; 11:21–23; 29:27). Tämän vuoksi Jehova ennusti kaupungille onnettomuuden, ja se kohtasikin sitä aikanaan, kun Babylonia valtasi maan (Jer 11:21–23). Ennen Jerusalemin tuhoa Jeremia käytti laillista oikeuttaan ostaessaan serkkunsa maapalstan Anatotista merkiksi siitä, että pakkosiirtolaiset pääsisivät takaisin (Jer 32:7–9). Ensimmäiseen Serubbabelin kanssa pakkosiirtolaisuudesta palanneeseen ryhmään kuului 128 Anatotin miestä, ja Anatot mainitaan niiden kaupunkien luettelossa, jotka asutettiin uudelleen, joten Jeremian profetia täyttyi (Esr 2:23; Ne 7:27; 11:32).