Älä tavoittele ”suuria”

Ensimmäisen kirjakäärön kirjoittamisaikaan Baruk oli hyvin ahdistunut. Hän huudahti: ”Voi sentään minua, sillä Jehova on lisännyt murhetta tuskaani! Olen uupunut huokailustani, enkä ole löytänyt lepopaikkaa.” Mistä tämä kriisi johtui? (Jeremia 45:1–3.)

Raamattu ei kerro sitä suoraan. Mutta koetahan kuvitella, millaisessa tilanteessa Baruk oli. Tiivistelmä 23 vuoden aikana Israelille ja Juudalle esitetyistä varoituksista on varmasti paljastanut hyvin selvästi, että niiden asukkaat olivat syyllistyneet luopumukseen ja hylänneet Jehovan. Jehovan päätös tuhota Jerusalem ja Juuda ja karkottaa kansakunta 70 vuodeksi Babyloniin on varmasti järkyttänyt Barukia – Jehova ilmoitti päätöksensä samana vuonna, jona Baruk kirjoitti ensimmäisen kirjakäärön, ja sisällytti ehkä nämä tiedot siihen. (Jeremia 25:1–11.) Lisäksi Baruk vaaransi asemansa ja uransa tukiessaan horjumatta Jeremiaa tänä kriittisenä aikana.

Joka tapauksessa Jehova itse muistutti Barukia lähestyvästä tuomiosta. ”Minkä olen rakentanut, sen revin maahan, ja minkä olen istuttanut, sen revin juurineen irti, niin, koko maan”, Jehova sanoi. Sitten hän neuvoi Barukia: ”Mutta sinä tavoittelet itsellesi suuria. Älä enää tavoittele.” (Jeremia 45:4, 5.)

Jehova ei eritellyt tarkemmin, mitä nämä ”suuret” olivat, mutta Baruk tiesi varmasti, liittyivätkö ne itsekkäisiin pyyteisiin, huomattavaan asemaan tai aineelliseen vaurauteen. Jehova kehotti häntä olemaan realistinen ja muistamaan, mitä oli edessä: ”Katso, minä tuotan onnettomuuden kaikelle lihalle – – ja minä annan sinulle sielusi saaliiksi kaikissa paikoissa, minne menetkin.” Barukin arvokkain omaisuus, hänen henkensä, varjeltaisiin, menisipä hän minne tahansa. (Jeremia 45:5.)

Kun Barukia muistutettiin siitä, että Juudan valtakunnan viimeisinä päivinä ei ollut aika tavoitella henkilökohtaisia ”suuria” asioita, hän nähtävästi otti neuvosta vaarin, sillä hän sai ”sielunsa saaliikseen”. Meidän kannattaa toimia tämän neuvon mukaisesti, sillä mekin elämme erään asiainjärjestelmän viimeisiä päiviä. Jehova on luvannut myös meille, että henkemme säästetään. Suhtaudummeko saamiimme muistutuksiin Barukin tavoin?