Yksilöitä joilla oli Jehova osanaan

 8. Mikä vaivasi leeviläistä Asafia?

⁸ Leeviläisten tuli heimona pitää Jehovaa osuutenaan. On kuitenkin huomionarvoista, että jotkut yksittäiset leeviläiset käyttivät sanoja ”Jehova on minun osani” kuvaillessaan antaumustaan Jehovaa kohtaan ja luottamustaan häneen (Valit. 3:24). Eräs näistä leeviläisistä oli laulaja ja psalmien sepittäjä. Käytämme hänestä nimeä Asaf, vaikka hän on voinut olla joku Asafin huoneen jäsen, leeviläinen joka johti laulajia kuningas Daavidin päivinä. (1. Aik. 6:31–43.) Psalmista 73 ilmenee, että Asaf (tai joku hänen jälkeläisistään) joutui ymmälle. Hän kadehti jumalattomia, jotka menestyivät elämässään, ja jopa sanoi: ”Turhaan olen puhdistanut sydämeni ja viattomuudessa pesen käteni.” Ilmeisesti hän kadotti näkyvistään palvelustehtävänsä suuren arvon; hän ei ymmärtänyt, että Jehova oli hänen osansa. Asia vaivasi häntä, kunnes hän ”tuli Jumalan suurenmoiseen pyhäkköön”. (Ps. 73:2, 3, 12, 13, 17.)

11. Mitä kysymystä Jeremia pohti, ja miten siihen vastattiin?

¹¹ Profeetta Jeremiakin oli leeviläinen, joka tunnusti Jehovan osakseen. Katsotaanpa, mitä hän tällä ilmauksella tarkoitti. Jeremia asui Anatotissa, lähellä Jerusalemia sijaitsevassa leeviläiskaupungissa (Jer. 1:1). Jossakin vaiheessa Jeremiaa vaivasi kysymys siitä, miksi jumalattomat menestyivät samalla kun vanhurskaat kärsivät (Jer. 12:1). Nähtyään, mitä Jerusalemissa ja Juudassa tapahtui, hän ei voinut olla valittamatta tilannetta. Jeremia tiesi Jehovan olevan vanhurskas. Se mitä Jehova sen jälkeen henkeytti Jeremian ennustamaan ja miten Hän täytti nuo profeetalliset sanat, vastasi tyhjentävästi profeetan kysymykseen. Jumalan ennustusten mukaan Hänen ohjeitaan tottelevalle ”hänen sielunsa oli tuleva hänen saaliikseen”, kun taas varakkaat jumalattomat jättivät varoituksen huomiotta ja tuhoutuivat. (Jer. 21:9.)

12, 13. a) Mikä sai Jeremian esittämään sanat ”Jehova on minun osani”, ja millainen asenne hänellä oli? b) Miksi kaikkien Israelin heimojen piti kehittää odottavaa asennetta?

¹² Kun Jeremia myöhemmin katseli autioitettua kotimaataan, hän tunsi Jehovan panneen hänet ”istumaan pimentoihin niin kuin kauan sitten kuolleet miehet” (Valit. 1:1, 16; 3:6). Jeremia oli kehottanut tottelematonta kansaa palaamaan taivaallisen Isänsä luo, mutta heidän pahuutensa oli mennyt niin pitkälle, että Jumalan oli annettava tuhota Jerusalem ja Juuda. Tämä tuotti Jeremialle tuskaa, vaikka hän itse oli syytön. Keskellä ahdistustaan hän muisti Jumalan armollisuuden. ”Emme ole tulleet loppuumme”, hän sanoi. Jehovan armonosoitukset ovat tosiaan joka aamu uudet. Sitten Jeremia julisti: ”Jehova on minun osani.” Hän sai edelleen jatkaa Jehovan palvelemista profeettana. (Lue Valituslaulujen 3:22–24.)

¹³ Israelilaiset olisivat 70 vuotta vailla kotimaata. Se pysyisi autiona. (Jer. 25:11.) Jeremian sanat ”Jehova on minun osani” kuitenkin osoittivat hänen luottavan Jehovan armoon, ja siksi hänellä oli syy ”ilmaista odottavaa asennetta”. Kaikki Israelin heimot olivat menettäneet perintönsä, joten heidän oli kehitettävä samaa asennetta kuin tuo profeetta. Jehova oli heidän ainoa toivonsa. 70 vuoden kuluttua Jumalan kansa palautettiin kotimaahansa, ja se sai palvella häntä siellä (2. Aik. 36:20–23).