SEPPELE

Lehvistä tai kukista kiedottu vanne tai rengas, jota voidaan käyttää päänkoristeena. Heprealaista sanaa tsefi·rahʹ (seppele) käytettiin kuvaannollisesti profetiassa, jossa ilmoitettiin Jehovan tuomio Samarialle, Efraimin, ts. Israelin kymmenen heimon valtakunnan, pääkaupungille. Samaria oli siihen aikaan täynnä poliittisia ”juoppoja”, jotka pohjoisen valtakunnan riippumattomuus Juudasta ja sen poliittiset liitot Syyrian ja muiden Juudan, Jehovan valtakunnan, vihollisten kanssa olivat juovuttaneet. (Ks. Jes 7:3–9.) Aivan niin kuin juopoilla oli kukkaseppeleitä päässään juomingeissaan, niin Samariallakin oli tämä poliittisen vallan seppele. Se oli ihana kaunistus mutta kuin kuihtuva kukka, joka katoaisi. Sitten Jehovasta tulisi hänen kansastaan jäljelle jääneille kaunistuskruunu ja ihana seppele (”diadeemi” useiden käännösten mukaan). (Jes 28:1–5.)

Sama heprealainen sana esiintyy Hesekielin 7:7, 10:ssä. Kääntäjät eivät kuitenkaan ole varmoja sanan merkityksestä tai soveltumisesta tässä tapauksessa. Samantapainen arameankielinen sana merkitsee ’aamua’, ja Lamsan käännös syyrialaisesta Pešittasta käyttää tässä kohdassa seppeleen tai diadeemin tilalla sanaa ”aamunkoitto”. Jotkut kääntäjät (AS, AT, RS) yhdistävät sanan samaa alkuperää olevaan arabialaiseen substantiiviin ja kääntävät sen vastineella ”tuomio”. Sillä perusteella, että heprealaisen sanajuuren merkitys on ’mennä ympäri’, toiset kääntävät sen kuitenkin vastineella ”käänne”, ts. tapahtumien käänne (JB, JP; ”kierros”, Ro).

Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa käytetään Apostolien tekojen 14:13:ssa kreikkalaisen sanan stemʹma ’seppele’ monikkomuotoa. Kertomuksen mukaan Zeuksen pappi toi Lystrassa sonneja ja seppeleitä kaupungin porttien luo uhrattavaksi, koska ihmiset luulivat Paavalia ja Barnabasta jumaliksi. Ehkä seppeleitä aiottiin panna Paavalin ja Barnabaan päähän, niin kuin epäjumalat joskus seppelöitiin, tai sitten paikallaolijoiden tai uhrieläinten päähän. Nuo seppeleet tehtiin tavallisesti lehvistä, joiden otaksuttiin miellyttävän palvottavaa jumalaa. (Ap 14:8–18.) (Ks. KRUUNU.)