SONNI

(hepr. šōr [2Mo 21:28], par [2Mo 29:10], ba·qarʹ [1Ku 7:25], ʽaga·limʹ [”mullikat”; Am 6:4], reʼemʹ [”villihärkä”; 4Mo 23:22]; aram. tōr [Da 5:21]; kreik. tauʹros [Mt 22:4], bous [1Ko 9:9], moʹskhos [”nuori sonni”; Lu 15:23]).

Näitä urosnautaa tarkoittavia alkukielten sanoja on käännetty vastineilla ”sonni”, ”mullikka”, ”vasikka” ja ”härkä”. Härkä voi tarkoittaa erityisesti kuohittua sonnia, mutta ne alkukielen sanat, jotka eri käännöksissä on usein käännetty ”häräksi”, eivät sisällä tätä rajoittavaa merkitystä. Vaikka sonneja kesytetäänkin tavallisesti vetojuhdiksi kuohitsemalla, israelilaiset eivät ilmeisesti tehneet niin, sillä silvottu eläin oli sopimaton teurasuhriksi (3Mo 22:23, 24; 5Mo 17:1; vrt. 1Ku 19:21). Sen vuoksi on oletettu, että israelilaisten sonnit ovat ehkä olleet jotakin säyseää rotua.

Urosnaudalla on ollut huomattava sija monien pakanakansojen uskonnoissa. Sitä on kunnioitettu – jopa palvottu – joko suuren voimansa takia tai sen vuoksi, että se voi siittää lukuisia jälkeläisiä. Sonni oli babylonialaisten pääjumalan Mardukin tunnus. Egyptissä palvottiin eläviä sonneja ruumiillistuneina jumalina. Tällaisia jumalia olivat esimerkiksi Apis Memfiksessä ja Mnevis Heliopoliissa. Myös se, että Härkä eli Taurus kuuluu eläinradan päätähdistöihin, todistaa, että sonnilla oli tärkeä asema pakanauskonnoissa.

Jopa israelilaiset vaihtoivat pian Egyptistä lähtönsä jälkeen Jehovan kunnian ”sonnin – – kuvaan”, mikä johtui todennäköisesti siitä, että he olivat saastuneet niistä uskonnollisista käsityksistä, joihin he olivat Egyptissä ollessaan tutustuneet (Ps 106:19, 20). Kymmenen heimon valtakunnan ensimmäinen kuningas Jerobeam aloitti myöhemmin vasikanpalvonnan Danissa ja Betelissä (1Ku 12:28, 29). Jumalan israelilaisille antamassa laissa kiellettiin kaikenlainen sonnin ja kaikkien muidenkin eläinten uskonnollinen kunnioittaminen, myös siinä mielessä, että eläin vain edustaisi palvonnan kohdetta (2Mo 20:4, 5; vrt. 2Mo 32:8).

Sonnit olivat israelilaisten uhrieläimiä (2Mo 29; 3Mo 22:27; 4Mo 7; 1Ai 29:21), ja joissakin tilanteissa Laki määräsi uhraamaan nimenomaan sonneja. Jos ylimmäinen pappi teki synnin, jonka vuoksi kansa tuli syylliseksi, häntä vaadittiin uhraamaan sonni, suurin ja arvokkain uhrieläin, mikä epäilemättä johtui hänen vastuullisesta asemastaan Israelin johtajana tosi palvonnassa. Sonni piti uhrata myös silloin, kun Israelin koko kansankokous teki erehdyksen (3Mo 4:3, 13, 14). Sovituspäivänä piti uhrata sonni Aaronin pappishuoneen puolesta (3Mo 16). Israelilaisten pyhän kalenterin seitsemännessä kuussa kansan piti uhrata yli 70 sonnia polttouhreina (4Mo 29).

Israelilaiset käyttivät sonnia myös maanviljelyksessä kyntämiseen ja puimiseen (5Mo 22:10; 25:4). Eläintä oli kohdeltava inhimillisesti. Apostoli Paavali sovelsi Jumalan kristittyihin palvelijoihin sitä Lain periaatetta, jonka mukaan puivan sonnin suuta ei saanut sitoa, ja osoitti siten, että samoin kuin työtä tekevällä sonnilla oli oikeus syödä puimaansa viljaa, myös ihminen, joka antaa toisille jotakin hengellistä, on arvollinen saamaan aineellista apua. (2Mo 23:4, 12; 5Mo 25:4; 1Ko 9:7–10.) Laissa oli myös säädöksiä sonnin varastamisesta sekä vartioimattoman sonnin ihmisille tai omaisuudelle aiheuttamasta vahingosta (2Mo 21:28–22:15).

Israelilaisten uhraamat sonnit esikuvasivat Kristuksen yhtä, virheetöntä uhria, joka on ainoa riittävä uhri ihmiskunnan syntien puolesta (Hpr 9:12–14). Uhrisonnit kuvaavat myös erästä toista uhria, joka tuottaa Jehovalle iloa kaikkina aikoina ja kaikissa olosuhteissa, nimittäin niiden huulten vapaaehtoista hedelmää, joita käytetään voimakkaiden nuorten sonnien tavoin ’julistamaan julkisesti hänen nimeään’ (Ps 69:30, 31; Ho 14:2; Hpr 13:15).

Raamatun kuvakielessä sonni edustaa voimaa. Salomon temppelin edustalla ollut valettu meri oli 12 sonnipatsaan varassa. Ne olivat kolmen ryhmissä kuhunkin pääilmansuuntaan päin. (2Ai 4:2, 4.) Niillä neljällä elävällä olennolla, jotka profeetta Hesekiel näki näyssä Jehovan vaunujenkaltaisen valtaistuimen ympärillä, oli kullakin neljät kasvot, joista yhdet olivat sonnin kasvot (Hes 1:10). Apostoli Johanneksen näyssä oli yksi valtaistuimen ympärillä olleista neljästä elävästä olennosta nuoren sonnin kaltainen (Il 4:6, 7). Sonni kuvasi siis osuvasti yhtä Jehovan pääominaisuutta, nimittäin rajatonta voimaa (Ps 62:11; Jes 40:26).

Sonni kuvaa Raamatussa myös Jehovan ja hänen palvojiensa vihamielisiä vastustajia, jotka yrittävät orjuuttaa tai tuhota Jehovan palvelijoita, mutta tulevat itse tuhoutumaan Jehovan kostonpäivänä (Ps 22:12; 68:30; Jes 34:7, 8; Hes 39:18). (Ks. UHRIT, UHRILAHJAT; VASIKKA.)

Raamatussa puhutaan myös ”villihärästä” (reʼemʹ) ja viitataan moniin sen ominaisuuksiin: sen vaikeasti käsiteltävään luonteeseen (Job 39:9–12), sen nopeuteen ja voittamattomuuteen (4Mo 23:22; 24:8), sen suurten sarvien voimaan (5Mo 33:17; Ps 22:21; 92:10) sekä sen riehakkuuteen nuorena (Ps 29:6). Villihärillä kuvataan myös Jehovan uppiniskaisia vihollisia, joita kohtaan hän panee tuomionsa täytäntöön (Jes 34:7).