Jatka Valtakunnan saarnaamista
”Tämä valtakunnan hyvä uutinen tullaan saarnaamaan koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansoille, ja sitten tulee loppu.” – MATTEUS 24:14.
1, 2. a) Mikä on tämän vuosisadan tärkeintä työtä, ja missä määrin sitä tehdään? b) Mitä todisteita on siitä, että Jehova siunaa tätä työtä?
JUMALAN valtakunnan hyvän uutisen saarnaaminen on tämän vuosisadan tärkeintä työtä. Kaikkivaltias Jumala haluaa sitä tehtävän nyt, ja sitä suoritetaan hänen profeetallisen Sanansa täyttymykseksi. Suhtautumisesi siihen vaikuttaa ikuiseen tulevaisuuteesi. – 1. Korinttolaisille 9:16, 23.
2 On jännittävää nähdä tähän saarnaamistyöhön osallistuvien määrän kasvavan jatkuvasti. Tällä hetkellä työssä on mukana yli kolme miljoonaa ihmistä. Useammat kuin koskaan aikaisemmin aloittavat kokoajanpalveluksen. Ja paljon useammat kiinnostuneet suostuvat tutkimaan Raamattua ja ponnistelevat oppiakseen tekemään Jumalan tahdon.
3. Mitä jotkut saattavat sanoa siitä, onko tarpeen jatkaa hyvän uutisen saarnaamista?
3 Toisinaan jotkut kuitenkin saattavat ’luopua hyvän tekemisestä’ ja ’väsyä’ saarnaamistyön tekemiseen. (Galatalaisille 6:9; Heprealaisille 12:3) He saattavat sanoa, että hyvää uutista on jo saarnattu laajalti heidän alueellaan ja että ihmiset ovat ottaneet asenteensa ja ovat nyt närkästyneitä, kun me käymme heidän kodeissaan. Ne jotka tekevät saarnaamistyötä tuollaisella alueella, saavat hyvin vähän, jos lainkaan, tuloksia. Niinpä heistä tuntuu, että työ on kenties pohjimmiltaan tehty eikä sitä tarvitse jatkaa. Mitä tällaisessa ajattelutavassa on vialla?
Miksi tulee jatkaa hellittämättä?
4. Minkä pitäisi saada meidät jatkamaan saarnaamista jopa sellaisellakin alueella, jolla osoitetaan vain vähän vastakaikua?
4 Uskollisen kestävyytemme saarnaamistyössä ei ensinnäkään pitäisi riippua siitä, kuuntelevatko ihmiset meitä vai eivät. Jeremia saarnasi 40 vuotta Jerusalemissa, vaikka vain harvat kuuntelivat ja monet vastustivat häntä väkivaltaisesti. Miksi hän jatkoi hellittämättä? Koska hän teki työtä, jota Jehova oli käskenyt hänen tehdä, ja koska se, mitä hän profeetallisesti tiesi tapahtuvan Jerusalemille, pakotti hänet puhumaan jatkuvasti. (Jeremia 1:17–19) Hän sanoi: ”Sydämessäni oli kuin polttava tuli, suljettuna minun luihini. Ja väsyksiin asti minä koetin sitä kestää, mutta en voinut.” (Jeremia 20:7–10) Meidän tilanteemme on samanlainen. Itse Jehova määräsi Jeesuksen Kristuksen välityksellä, että ”hyvä uutinen” pitäisi saarnata koko asutussa maassa. (Matteus 24:14) Kun ihmiset kieltäytyvät kuuntelemasta, me saamme tilaisuuden osoittaa Jehovaa kohtaan tuntemamme rakkauden ja antaumuksen syvyyden jatkamalla hellittämättä oikein tekemistä. (1. Johannes 5:3) Kun me sitä paitsi mietimme sitä, mitä lähitulevaisuudessa tapahtuu ihmiskunnalle, niin miten voimme pidättyä yrittämästä varoittaa lähimmäisiämme? – 2. Timoteukselle 4:2.
5. a) Mistä muusta syystä meidän pitäisi olla kestäviä saarnaamistyössä? b) Miten saarnaamistyö on perusta tuomitsemiselle?
5 Sitä paitsi Jeremian saarnaaminen oli oikeastaan tuomintatyötä. Vuonna 607 eaa. ei yksikään niistä, jotka kuolivat tai joutuivat orjuuteen Jerusalemin tuhoutuessa, voinut väittää olleensa tietämätön siitä, miksi heille kävi niin. 40 vuotta aikaisemmin Jeremia oli varoittanut heitä juuri sellaisesta lopputuloksesta, jos he jatkaisivat kapinoimista Jehovaa vastaan. (Vrt. Hesekiel 2:5.) Samalla tavoin nykyään hyvän uutisen saarnaaminen ”todistukseksi kaikille kansoille” on tuomitsemisen perusta. Apostoli Paavali tekee tämän selväksi sanoessaan, että Kristus Jeesus kostaa ”niille, jotka eivät tunne Jumalaa, ja niille, jotka eivät tottele Herraamme Jeesusta koskevaa hyvää uutista”. (2. Tessalonikalaisille 1:8, 9) Ihmiset tuomitaan sen perusteella, miten he suhtautuvat hyvään uutiseen. Sen vuoksi saarnaamista täytyy jatkaa kuuluvasti ja selvästi aivan loppuun saakka. (Ilmestys 14:6, 7) Minkään ei pitäisi estää tämän elintärkeän sanoman viemistä ihmisille mahdollisimman usein. Tämä antaa raskaan vastuun kaikille Jehovan vihkiytyneille palvelijoille.
6. Vaikka sanomamme saattaakin olla yleisesti tunnettu, miksi meidän tarvitsee jatkaa saarnaamista?
6 Me olemme tosin saattaneet saarnata hyvää uutista alueellamme jo melko laajalti. Maailmassa tapahtuu kuitenkin niin paljon kaikenlaista, että vaikka monet ihmiset ovatkin kuulleet sanomamme, he unohtaisivat sen pian, jos lakkaisimme saarnaamasta. Ajattelehan vallankumouksia, terroristien toimintaa, lakkoja, skandaaleja ja muita tapahtumia, jotka saavat laajalti julkisuutta. Lisäksi on paljon erilaisia suosittuja huveja ja muuta ajanvietettä. Meidän täytyy jatkaa saarnaamistamme pitääksemme ihmiset tietoisina sanomastamme huolimatta kaikesta siitä, mikä vie heidän huomionsa.
7. Miten monien suhtautuminen nykyään on samanlaista kuin israelilaisten suhtautuminen Jesajan ennustamiseen, mutta miksi sen ei pitäisi saada meitä luopumaan saarnaamisesta?
7 Kun monet yrittävät olla välittämättä meistä, meidän tulisi muistaa, millaisille ihmisille profeetta Jesajan piti saarnata. Jehova kertoi hänelle: ”Sillä he ovat niskoitteleva kansa, ovat vilpillisiä lapsia, lapsia, jotka eivät tahdo kuulla Herramme lakia, jotka sanovat näkijöille: ’Älkää nähkö’, ja ennustajille: ’Älkää ennustako meille tosia, puhukaa meille mieluisia, ennustakaa silmänlumeita. Poiketkaa tieltä, väistykää polulta; viekää pois silmistämme Israelin Pyhä.’” Silti Jesaja uskollisesti kertoi kansalle: ”Herra on oikeuden Jumala. Autuaita kaikki, jotka häntä odottavat.” (Jesaja 30:9–11, 18) Meidän pitäisi toimia samoin. Niin kauan kuin me jatkamme hellittämättä, sanomamme menee perille jossain määrin. Jotkut ottavat varoituksesta vaarin, toiset eivät. Mutta kaikilla on tilaisuus kuulla sanoma.
”Kuinka he tulevat kuulemaan?”
8. Vaikka saattaakin näyttää siltä, että monet ihmiset ovat asennoituneet totuutta vastaan, mitkä tekijät saattavat saada heidät muuttamaan mielensä?
8 Ehkä meistä tuntuu, että jonkin alueen ihmiset ovat ottaneet ehdottoman kannan ja ovat päättäneet torjua sanomamme tai jopa vastustaa sitä. Muista kuitenkin, että ihmisten elämäntilanteet muuttuvat jatkuvasti. Huomenna, ensi viikolla tai ensi kuussa he saattavat kohdata uudenlaisia ongelmia tai tilanteita, jotka tekevät heidät vastaanottavaisiksi totuudelle. He saattavat kuulla maailman järkyttävistä tapahtumista tai kärsivät kenties taloudellisista takaiskuista, sairaudesta tai perheessä sattuneesta kuolemantapauksesta. Sellaiset seikat saattavat ravistaa heidät hereille, niin että he haluavat saada tietää syyn ahdinkoonsa. Jos me jatkamme saarnaamista, he tietävät kenen puoleen voivat kääntyä.
9. Miten saarnaamistyötä voidaan verrata pelastajien työhön onnettomuusalueella?
9 Meidän tilannettamme voitaisiin ehkä verrata onnettomuusalueella työskentelevien pelastajien työhön, esimerkiksi maanjäristyksen jälkeen. Jotkut saattaisivat työskennellä alueella, josta löydettäisiin vain vähän eloonjääneitä, mutta se, että muut pelastajat löytävät enemmän eloonjääneitä toiselta alueelta, ei saisi heitä hidastamaan vauhtia ja lopettamaan etsimistä. Sen sijaan kaikki pelastajat jatkavat hellittämättä, vaikka heistä tuntuisikin, ettei heille määrätyllä alueella ehkä enää ole eloonjääneitä. Joskus he sitten löytävätkin vielä yhden eloonjääneen. Etsintä lopetetaan vasta sitten, kun onnettomuudesta kulunut aika paljastaa, ettei enää ole toivoa. Meidän etsintätyötämme ei ole vielä lopetettu, vaan me löydämme yhä tuhansia sellaisia, jotka haluavat tulla pelastetuiksi tästä vanhasta maailmasta ja säilyä elossa ”suuren ahdistuksen” läpi. (Ilmestys 7:9, 14) Jopa sellaisilla alueilla, joita on käyty läpi perusteellisesti ja joilla useimmat ihmiset eivät ota sanomaa vastaan, saadaan yhä joitakin tuloksia. Saarnaamisen jatkamiseen on vielä muitakin syitä.
10. Ainoastaan miten Roomalaiskirjeen 10:13, 14:n mukaan ihmiset voivat tietää, minkä puoleen kääntyä halutessaan etsiä totuutta?
10 Ihmisiä tarvitsee muistuttaa jatkuvasti siitä, että ”jokainen, joka huutaa avukseen Jehovan nimeä, pelastuu”. Roomalaisille kirjoittamassaan kirjeessä Paavali kuitenkin jatkaa: ”Kuinka he tulevat huutamaan avukseen häntä, johon he eivät ole uskoneet? Entä kuinka he tulevat uskomaan häneen, josta eivät ole kuulleet? Entä kuinka he tulevat kuulemaan, ellei joku saarnaa?” (Roomalaisille 10:13, 14) Näiden sanojen pitäisi juurruttaa meidän jokaisen mieleen se, että on tarpeen saarnata Jumalan valtakunnan hyvää uutista hellittämättä.
11. Mikä vastuu meillä on niitä nuoria kohtaan, jotka ovat kasvamassa aikuisiksi?
11 Lopun ajan edetessä on syntynyt lapsia, jotka ovat varttuneet aikuisiksi tai tulleet vastuuikäisiksi. Nämä nuoret eivät usein ole kiinnittäneet lainkaan huomiota totuuteen. Heidän vanhempansa ovat saattaneet torjua sanoman ja vieläpä soimata sitä. Mutta nyt nämä nuoret ovat tarpeeksi vanhoja ajatellakseen itse vakavasti maailman olosuhteita, tulevaisuutta ja elämänsä tarkoitusta. Heidänkin tarvitsee huutaa avukseen Jehovan nimeä pelastuakseen. Mutta ”kuinka he tulevat uskomaan häneen, josta eivät ole kuulleet”? (Roomalaisille 10:14) Monissa tapauksissa nämä teini-ikäiset ja nuoret aikuiset ovat vastaanottavaisia totuudelle, joten meidän tarvitsee etsiä heidät ja saarnata heille.
12. Miten se, että me jatkamme saarnaamistyötämme, on Jehovan armon ilmaus?
12 Se seikka, että tie on yhä avoinna saarnaamiselle, on Jehovan armon ilmaus. Apostoli Pietari kirjoittaa: ”Jehova ei ole hidas lupauksensa suhteen, niin kuin jotkut pitävät hänen menettelyään hitautena, vaan hän on kärsivällinen teitä kohtaan, koska hän ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan haluaa kaikkien pääsevän katumukseen. Pitäkää lisäksi Herramme kärsivällisyyttä pelastuksena.” (2. Pietari 3:9, 15) Jehovan toive, että kaikenlaiset ihmiset pelastuvat, ilmenee paitsi siinä, että hän kärsivällisesti sallii ajan kulua ennen tuomionsa toimeenpanoa, myös siinä, että hän jatkuvasti pyytää ihmisiä kääntymään puoleensa ja pelastautumaan. (1. Timoteukselle 2:4) Jatkaessamme hyvän uutisen saarnaamista me tähdennämme Jumalan armoa ja sillä tavoin ylistämme häntä.
Verivelan välttäminen
13, 14. a) Miten saarnaamistyötämme voidaan verrata Hesekielin profetiassa mainitun vartijan työhön? b) Miksi Paavali saattoi sanoa, että hän oli ”viaton kaikkien ihmisten vereen”, ja ainoastaan missä tapauksessa Jehovan todistajat voivat sanoa näin nykyään?
13 Jehovan vihkiytyneiden todistajien velvollisuutta varoittaa ihmisiä Jumalan tulevasta tuomiosta voidaan verrata Hesekielin vastuuseen hänen aikanaan. Hesekiel määrättiin Israelin huoneen vartijaksi. Hänen tehtävänsä oli varoittaa israelilaisia siitä, että heitä kohtaisi tuho elleivät he kääntyisi pois pahoilta teiltään. Jos hän ei vartijana kaiuttaisi varoitusta, tuho kohtaisi siitä huolimatta pahoja ihmisiä, mutta heidän verensä tulisi velvollisuutensa laiminlyöneen vartijan pään päälle. Jehova osoittaa tässä, miten hän suhtautuu tuomion toimeenpanemiseen: ”Ei ole minulle mieleen jumalattoman kuolema, vaan se, että jumalaton kääntyy tieltänsä ja elää. Kääntykää, kääntykää pois pahoilta teiltänne; ja minkätähden te kuolisitte, Israelin heimo!” – Hesekiel 33:1–11.
14 Apostoli Paavali tunnusti vastuunsa vartijana, kun hän sanoi Efesoksen vanhimmille: ”Siksi kutsun teidät todistamaan juuri tänä päivänä, että olen viaton kaikkien ihmisten vereen.” Miksi hän saattoi sanoa niin? Hän jatkaa: ”Sillä en ole pidättynyt kertomasta teille kaikkea Jumalan neuvoa.” (Apostolien teot 20:26, 27) Sama pitää paikkansa nykyajan vartija-luokasta, Jeesuksen Kristuksen voideltujen seuraajien jäännöksestä. Ei kenenkään näiden eikä heidän yli kolmen miljoonan toverinsakaan, joilla on toivo säilyä elossa tämän asiainjärjestelmän lopusta ja saada ikuinen elämä maan päällä, tule koskaan hidastaa vauhtiaan Jumalan valtakunnan hyvän uutisen saarnaamisessa ja hänen tuomionsa lähestyvästä toimeenpanosta varoittamisessa. Tällä tavoin he voivat välttää verivelan.
15. Ketkä Hesekielin 9. luvun mukaan merkittiin, ja kuka suoritti merkitsemisen?
15 Nykyajan saarnaamistyö kuvaillaan profeetallisesti Hesekielin kirjan 9. luvussa. Siinä määrättiin Jehovan rangaistus Jerusalemin kaupungille. Ennen tuon tuomion panemista täytäntöön pellavavaatteisiin puetun miehen, jolla oli kirjoitusneuvot vyöllänsä, käskettiin kulkea kaupungin halki ja merkitä otsistaan kaikki ne, jotka huokailivat siellä tehtyjä kauhistuksia. Kun tämä merkitsemistyö olisi saatu päätökseen, kaikki kaupungissa olleet, paitsi ne jotka oli merkitty eloon jäämistä varten, teloitettaisiin. Saatuaan merkitsemistyönsä onnistuneesti päätökseen mies ilmoitti: ”Minä olen tehnyt, niinkuin sinä käskit minun tehdä.” (Hesekiel 9:11) Hän suoritti tehtävänsä uskollisesti loppuun saakka.
16. a) Keitä pellavapukuinen mies kuvaa nykyään? b) Miten Jehovan suvereenisuuden kunniaansaattamiseen liittyvä kysymys pakottaa meidät jatkamaan saarnaamista?
16 Pellavavaatteisiin puettu mies kuvaa Kristuksen seuraajien voideltua jäännöstä, ja heihin liittyy ”muiden lampaitten” ”suuri joukko”. Kuten Hesekielin aikana, nykyäänkin tärkeä kysymys on Jehovan suvereenisuuden kunniaansaattaminen. Puhuessaan tämän pahan asiainjärjestelmän lopusta Jumalan Kaikkivaltiaan suuren päivän sodassa Jehova sanoo: ”Ja kansat tulevat tietämään, että minä olen Jehova.” (Ilmestys 7:9; Johannes 10:16; Hesekiel 39:7, UM) Jotta kansat tulisivat tietämään tämän, Jehovan maan päällä olevien palvelijoiden on välttämätöntä jatkaa hänen nimensä ja tarkoituksensa saarnaamista todistukseksi kaikille kansoille.
17, 18. a) Miten se, että jatkamme saarnaamista, auttaa meitä pysymään valppaina? b) Millaisen raportin me kaikki haluamme antaa Jehovalle, kun hän saattaa saarnaamistyön päätökseen, ja miten ainoastaan me voimme antaa sen?
17 Saarnaamalla jatkuvasti Valtakunnan hyvää uutista me säilytämme oman valppautemme. Me pysymme tietoisina siitä, miten tärkeitä Jehovan nimi ja tarkoitus ovat. Jos hidastaisimme vauhtiamme, Valtakunnan toivomme heikentyisi ja ”tämän elämän huolet ja rikkaus ja nautinnot” voisivat viedä meidät mukanaan niin, ettemme ”saata mitään täydellisyyteen”. (Luukas 8:14) Kun innokkaina jatkamme hellittämättä ”hyvän uutisen” julistamista, me noudatamme uskollisesti Mestarimme, Jeesuksen Kristuksen, käskyjä: ”Tähyilkää, pysykää hereillä, sillä ette tiedä, milloin määräaika on. Minkä sanon teille, sen sanon kaikille: pysykää valveilla.” – Markus 13:10, 33, 37.
18 Etsikäämme jokainen sen vuoksi edelleen hellittämättä ’niitä, jotka huokailevat’, niin kauan kuin Jehova antaa siihen aikaa. Kuulummepa voideltuun jäännökseen tai ”muihin lampaisiin”, täyttäkäämme kaikki uskollisesti tehtävämme saarnata Valtakunnan hyvää uutista koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansoille. (Matteus 24:14) Kun Jehova itse saattaa tämän työn päätökseen aloittamalla ”suuren ahdistuksen”, voikoon kukin meistä sanoa Jehovalle: ’Me olemme tehneet, niin kuin sinä käskit meidän tehdä.’
Muistatko?
◻ Mitä tulokset osoittavat saarnaamisestamme?
◻ Mistä muista syistä meidän pitäisi jatkaa saarnaamistyötä?
◻ Miten saarnaamisemme on Jehovan armon ilmaus?
◻ Miten voimme pysyä viattomina kaikkien ihmisten vereen?
◻ Miten saarnaamisemme auttaa meitä pysymään valveilla?
[Taulukko s. 28]
SAARNAAMISTYÖN TULOKSIA SEITSEMÄN VUODEN AJALTA
Kastettujen Muistonvietossa Raamatuntutkistelujen
määrä läsnäolleita määrä
1981 119 836 5 987 893 1 475 177
1982 138 540 6 252 787 1 586 293
1983 161 896 6 767 707 1 797 112
1984 179 421 7 416 974 2 047 113
1985 189 800 7 792 109 2 379 146
1986 225 868 8 160 597 2 726 252
1987 230 843 8 965 221 3 005 048