ENNUSMERKKI

Jokin tulevia tilanteita tai tapahtumia enteilevä seikka; myös ihme.

Heprealainen sana mō·fetʹ sisältää yleensä ajatuksen ihmeestä, esim. niiden ihmeiden yhteydessä, joita Mooses ja Aaron tekivät Egyptissä. Joissakin tapauksissa sanaa käytetään kuitenkin nimenomaan merkityksessä ’ennusmerkki’, kuten silloin, kun profeetta tai unennäkijä esittää profetiansa tueksi jonkin tunnusmerkin tai ennusmerkin, joka täyttyy tulevaisuudessa (5Mo 13:1–3).

Ennusmerkki (mō·fetʹ) saattoi olla ihmeteko, josta ilmeni Jumalan voima, kuten silloin, kun Jumala aiheutti Jerobeamin alttarin repeytymisen ennusmerkiksi siitä tulevasta ja suuremmasta epäsuotuisan tuomionsa täytäntöönpanosta, joka kohtaisi tuota alttaria ja sen ääressä palvelevia (1Ku 13:1–5; vrt. 2Ku 23:16–20, jossa kerrotaan sen täyttymisestä n. 300 vuotta myöhemmin). Tai se saattoi olla vain jonkun epätavallista toimintaa, kuten silloin, kun Jesaja kulki alasti ja avojaloin ennustaakseen olosuhteet, joihin Egypti ja Etiopia joutuisivat Assyrian kuninkaan käsissä (Jes 20:3–6), tai kun Hesekiel kaivoi reiän seinään (todennäköisesti asuntonsa seinään) ja vei sen kautta ulos matkatavaransa ennusmerkiksi Juudaa kohtaavasta pakkosiirtolaisuudesta (Hes 12:5–11; vrt. 24:18–27).

Koska ennusmerkki on tuleviin asioihin tai olosuhteisiin viittaava merkki, joku kirjoittaja voi käyttää sanaa mō·fetʹ (ennusmerkki tai ihme), kun taas toinen kirjoittaja käyttää samasta asiasta sanaa ʼōt ([tunnus]merkki) (vrt. 2Ai 32:24:ää 2Ku 20:8, 9:ään). ”(Tunnus)merkki” voi kertoa tai osoittaa jotain nykyään tai tulevaisuudessa tapahtuvaa, mutta ”ennusmerkki” liittyy aina tulevaisuuteen. Jonkin määrittäminen ”(tunnus)merkiksi” tähdentää sitä, että sillä on merkitystä joko nykyhetkellä tai tulevaisuudessa. Kun puhutaan ”ennusmerkistä”, korostetaan, että sen merkitys liittyy tulevaisuuteen.

Kun apostoli Pietari siis viittasi Joelin 2:30:een, jossa ennustettiin ”ennusmerkkejä [mon. hepr. sanasta mō·fetʹ] taivaissa ja maan päällä”, hän puhui ”ennusmerkeistä [mon. kreikk. sanasta teʹras] ylhäällä taivaalla ja tunnusmerkeistä [mon. sanasta sē·meiʹon] alhaalla maan päällä” (Ap 2:14, 19). Sanaa teʹras käytetään Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa aina yhdessä sanan sē·meiʹon (tunnusmerkki) kanssa, ja molempia sanoja käytetään monikkomuodossa (Ap 7:36; 14:3; 15:12; 2Ko 12:12).

Pohjimmiltaan teʹras tarkoittaa mitä tahansa tekoa tai asiaa, joka herättää ihmetystä, ja siksi se voidaan joissakin tapauksissa kääntää ”ihmeiksi” (Mt 24:24; Joh 4:48). Kun kysymys on selvästi tulevaisuudesta, ”ennusmerkki” on osuvampi vastine. ’Voimateot ja ennusmerkit ja tunnusmerkit, joita Jumala teki Jeesuksen välityksellä’, osoittivat hänen olevan Jumalan ”Lähettämä” (Ap 2:22). Se että hän suoritti ihmeparannuksia ja herätti kuolleita, aiheutti ihmetystä, mutta nuo teot ennakoivat myös sitä, mitä hän tekisi laajemmassa mitassa tulevaisuudessa (Joh 6:54; vrt. Joh 1:50, 51; 5:20, 28). Jotkin teot olivat ennusmerkkejä hänen tulevasta toiminnastaan Jumalan Ylimmäisenä Pappina, joka antaisi anteeksi syntejä ja toimisi Tuomarina (Mt 9:2–8; Joh 5:1–24). Toiset taas todistivat siitä, että hänellä olisi tulevaisuudessa valta ja voima toimia Saatanaa ja hänen demoneitaan vastaan ja heittää heidät syvyyteen (Mt 12:22–29; Lu 8:27–33; vrt. Il 20:1–3). Kaikki nuo teot viittasivat hänen messiaaniseen hallituskauteensa, jolloin hän hallitsisi Jumalan valtakunnan voideltuna kuninkaana.

Jumala tuki ”tunnusmerkein sekä ennusmerkein ja monenlaisin voimateoin” myös Jeesuksen opetuslapsia, jotka todistivat Jeesuksen opetuksista ja hänen ylösnousemuksestaan (Hpr 2:3, 4; Ap 2:43; 5:12). Ne todistivat, että Jumala oli tekemisissä vasta muodostetun kristillisen seurakunnan kanssa, ja ennakoivat sitä, että hän käyttäisi tuota seurakuntaa tulevaisuudessa toteuttamaan hänen tahtonsa ja tarkoituksensa (vrt. Joh 14:12).

Israelissa nousi vääriä profeettoja, ja samalla tavoin ennustettu luopumus tuottaisi kristillisessä seurakunnassa ”laittomuuden ihmisen”, jonka läsnäolon todisteena olisi ”Saatanan vaikutuksen mukaan kaikkia voimatekoja ja valheellisia tunnusmerkkejä ja ennusmerkkejä” (2Te 2:3–12). Näin ollen luopioliikkeen tueksi järjestetyt todisteet eivät olisi heikkoja eivätkä mitättömiä vaan ilmentäisivät Saatanan mahtia. Nuo ennusmerkit olisivat kuitenkin valheellisia siten, että ne olisivat joko sinänsä petollisia tai johtaisivat petollisiin päätelmiin. Ne näyttäisivät ilmentävän Jumalan suopeutta ja siunausta, mutta todellisuudessa ne johtaisivat ihmisiä pois elämän lähteen luota ja elämän tieltä (vrt. 2Ko 11:3, 12–15). (Ks. IHMEET; TUNNUSMERKKI; VOIMA, VOIMATEOT.)