Hallitusvaltaa ei menetetty. Tämä Juudan valtakunnan onneton loppu ei kuitenkaan merkinnyt sitä, että valtikka ja käskijänsauva olisi poistettu tuolta heimolta ainiaaksi. Jaakobin kuolinvuodeprofetian mukaan Juudan heimon oli määrä tuottaa pysyvä kuninkaallinen perillinen, Silo (merk. ’hän jonka se on; hän jolle se kuuluu’). (1Mo 49:10.) Ennen Juudan valtakunnan kukistumista Jehova osoitti sen vuoksi sopivasti Sidkialle seuraavat sanat Hesekielin kautta: ”Poista turbaani ja nosta pois kruunu. Tämä ei jää tällaiseksi. Korota alhainen ja alenna korkea. Raunioiksi, raunioiksi, raunioiksi minä panen sen. Eikä tämäkään tule varmasti kenenkään omaksi, ennen kuin tulee hän, jolla on laillinen oikeus, ja minun on annettava se hänelle.” (Hes 21:26, 27.) Kuten enkeli Gabrielin noin 600 vuotta myöhemmin juutalaisneitsyelle Marialle antama ilmoitus osoitti, kenelläpä muulla oli laillinen oikeus kuin Jeesuksella, Jumalan Pojalla (Lu 1:31–33). Jeesuksesta Kristuksesta käytetään siksi sopivasti arvonimeä ”Leijona, joka on Juudan heimosta” (Il 5:5).

Pakkosiirtolaisuuden jälkeen. Kun Kyyroksen säädös, jonka mukaan israelilaiset saivat palata Juudan maahan ja rakentaa sinne uudelleen temppelin, astui voimaan 537 eaa., eri heimojen edustajia palasi ilmeisesti kotimaahansa (Esr 1:1–4; Jes 11:11, 12). Hesekielin 21:27:n täyttymykseksi kukaan Daavidin sukuhaaraan kuuluva kuningas ei sen koommin hoitanut kotiin palanneiden asioita. On myös huomionarvoista, että heimojen välisestä mustasukkaisuudesta ei puhuta mitään, mikä osoittaa, että Efraim ja Juuda olivat todella yhdistyneet (Jes 11:13).