Jojakin tuli kuninkaaksi 18-vuotiaana, ja hän teki isänsä tavoin pahaa (2Ku 24:8, 9; 2Ai 36:9, Rbi8, alav.). Jojakinin isä Jojakim oli ollut Babylonin kuninkaan Nebukadnessarin alaisuudessa mutta kapinoinut vasalliutensa kolmantena vuonna (618 eaa.) (2Ku 24:1). Tämä johti siihen, että Jerusalem piiritettiin. Ilmaus ”sinä aikana” (2Ku 24:10) ei välttämättä tarkoita Jojakinin lyhyttä hallituskautta vaan yleensä aikaa, johon se sijoittuu, ja näin ollen tuo piiritys saattoi alkaa hänen isänsä Jojakimin hallituskaudella, kuten Danielin 1:1, 2 näyttää osoittavan. Nähtävästi Jojakim kuoli tuossa piirityksessä ja Jojakin nousi Juudan valtaistuimelle. Hänen hallituskautensa päättyi kuitenkin jo kolme kuukautta kymmenen päivää myöhemmin, kun hän antautui Nebukadnessarille 617 eaa. (adarkuussa erään babylonialaisen aikakirjan mukaan) (2Ku 24:11, 12; 2Ai 36:9; A. Grayson, Assyrian and Babylonian Chronicles, 1975, s. 102). Jeremian kautta puhutun Jehovan sanan täyttymykseksi hänet vietiin Babylonin pakkosiirtolaisuuteen (Jer 22:24–27; 24:1; 27:19, 20; 29:1, 2). Muut kuninkaan huonekunnan jäsenet, hovivirkamiehet, käsityöläiset ja soturit vietiin myös pakkosiirtolaisuuteen (2Ku 24:14–16). (Ks. NEBUKADNESSAR, NEBUKADRESSAR.)

Toisen kuninkaiden kirjan 24:12–16:ssa sanotaan, että Nebukadnessar vei pakkosiirtolaisuuteen nämä vangit sekä ”kaikki Jehovan huoneen aarteet ja kuninkaan talon aarteet”. Danielin 1:1, 2:ssa kerrotaan, että Babyloniin vietiin vain ”osa tosi Jumalan huoneen välineistä”. Selitys saattaa olla se, että 2. Kuninkaiden kirjassa mainituilla aarteilla tarkoitettiin varsinkin kultaesineitä, joita tuossa kertomuksessa korostetaan, ja että muut välineet jätettiin jäljelle. Toinen mahdollisuus on se, että ”joitakin Jehovan huoneen välineitä” vietiin Babyloniin, kun Jerusalem antautui Babylonin piirityksessä (joka johtui Jojakimin kapinasta Babylonin kuningasta vastaan), ja vähän myöhemmin kun Jojakin itse siirrettiin Babyloniin, mukana vietiin muita ”Jehovan huoneen haluttuja esineitä”. Tämä mahdollisuus perustuu 2. Aikakirjan 36:6–10:n kertomukseen. Aikakirjojen kertomuksen perusteella Nebukadnessar ilmeisesti lähti pois valloitettuaan Jerusalemin, mutta sittemmin hän ”lähetti hakemaan Babyloniin häntä [Jojakinia] sekä Jehovan huoneen haluttuja esineitä”. Samalla tavoin Nebukadnessar vetäytyi kymmenen vuotta myöhemmin Jerusalemin lopullisen valloituksen ja tuhon yhteydessä (607 eaa.) Riblaan, ”Hamatin maahan”, ja jätti henkivartiostonsa päällikön Nebusaradanin huolehtimaan valloituksen jälkeisistä yksityiskohdista (2Ku 25:8–21).

Danielin kertomuksessa (1:1, 2) sanotaan, että Nebukadnessar tuli Jerusalemia vastaan ja piiritti sitä ja että Jojakim sekä joitakin temppelin välineitä annettiin Babylonin kuninkaan käsiin. Kuitenkin 2. Kuninkaiden kirjan 24:10–15:ssä kerrotaan, että babylonialaiset piirittivät Jerusalemia, ja osoitetaan, että Jojakimin poika Jojakin (joka ehti hallita vain kolme kuukautta ja kymmenen päivää) meni lopulta babylonialaisten luo ja antautui heille. Nähtävästi siis Jojakim kuoli kaupungin piirityksen aikana, ehkä sen alkuvaiheessa. Jeremian (22:18, 19; 36:30) välittämä Jehovan profetia osoitti, ettei Jojakim saisi kunniallista hautausta, vaan että hänen ruumiinsa oli määrä virua Jerusalemin porttien ulkopuolella päivän helteessä ja yön kylmyydessä. Sitä, miten Jojakim ’annettiin Nebukadnessarin käsiin’ (Da 1:2), ei kerrota. Sen voidaan ymmärtää tarkoittavan sitä, että hän kuoli piirityksen aikana ja hänen poikansa joutuivat sen jälkeen vankeuteen, joten Nebukadnessar riisti kuninkuuden Jojakimin sukuhaaralta. Sitä Josefuksen muistiin merkitsemää juutalaista perimätietoa, jonka mukaan Nebukadnessar surmasi Jojakimin ja käski heittää tämän ruumiin Jerusalemin muurien ulkopuolelle, ei voida vahvistaa (Jewish Antiquities, X, 97 [vi, 3]). Kuolipa Jojakim millä tavalla tahansa, Nebukadnessarin tuomat kuparikahleet, joilla hän oli aikonut sitoa Jojakimin, jäivät nähtävästi käyttämättä (2Ai 36:6).