Yhdestoista luku

Messiaan tulon ajankohta paljastetaan

1. Koska Jehova on Suuri Ajoittaja, mistä voimme olla varmoja?

JEHOVA on Suuri Ajoittaja. Kaikki hänen työhönsä liittyvät ajat ja ajanjaksot ovat hänen valvonnassaan (Apostolien teot 1:7). Kaikki tapahtumat, jotka hän on näille ajoille ja ajanjaksoille määrännyt, käyvät varmasti toteen. Ajoitukset eivät petä.

2, 3. Mihin profetiaan Daniel kiinnitti huomionsa, ja mikä imperiumi hallitsi Babylonia siihen aikaan?

² Raamatun kirjoitusten ahkerana tutkijana profeetta Daniel uskoi, että Jehova kykeni ajoittamaan ja toteuttamaan tapahtumia. Daniel oli erityisen kiinnostunut profetioista, jotka koskivat Jerusalemin hävitystä. Jeremia oli merkinnyt muistiin Jumalan ilmoituksen siitä, miten kauan pyhä kaupunki pysyisi autiona, ja Daniel tarkasteli tätä profetiaa huolellisesti. Hän kirjoitti: ”Dareioksen ensimmäisenä vuonna, hänen, joka oli meedialaisten siemeneen kuuluvan Ahasveroksen poika ja joka oli tehty kaldealaisten valtakunnan kuninkaaksi, hänen ensimmäisenä hallitusvuotenaan minä, Daniel, havaitsin kirjoista niiden vuosien luvun, joista Jehovan sana oli tullut profeetta Jeremialle Jerusalemin autioitusten täyttämiseksi, nimittäin seitsemänkymmentä vuotta.” (Daniel 9:1, 2; Jeremia 25:11.)

³ Meedialainen Dareios hallitsi silloin ”kaldealaisten valtakuntaa”. Aiempi ennustus, jonka Daniel oli esittänyt selittäessään seinässä olleen käsikirjoituksen, oli toteutunut nopeasti. Babylonian imperiumia ei enää ollut. Se oli ”annettu meedialaisille ja persialaisille” vuonna 539 eaa. (Daniel 5:24–28, 30, 31.)

DANIEL ESITTÄÄ JEHOVALLE NÖYRÄN ANOMUKSEN

4. a) Mitä tarvittiin Jumalan vapautuksen kokemiseksi? b) Miten Daniel lähestyi Jehovaa?

⁴ Daniel tajusi, että Jerusalemin 70-vuotinen autioitus oli päättymäisillään. Mitä hän tekisi seuraavaksi? Hän itse kertoo: ”Minä käänsin sitten kasvoni Jehovan, tosi Jumalan, puoleen etsiäkseni häntä rukouksessa ja hartain pyynnöin, paastoten ja säkkivaatteessa ja tuhkassa. Niin minä rukoilin Jehovaa, Jumalaani, ja tunnustin [synnit].” (Daniel 9:3, 4.) Oikeaa sydämentilaa tarvittiin Jumalan armollisen vapautuksen kokemiseksi (3. Mooseksen kirja 26:31–46; 1. Kuninkaiden kirja 8:46–53). Tarvittiin uskoa, nöyrää henkeä ja niiden syntien täyttä katumista, jotka olivat johtaneet pakkosiirtolaisuuteen ja orjuuteen. Siksi Daniel lähestyi Jumalaa syntisen kansansa puolesta. Miten? Paastoamalla, suremalla ja pukeutumalla säkkivaatteeseen, katumuksen ja sydämen vilpittömyyden vertauskuvaan.

5. Miksi Daniel saattoi luottaa siihen, että juutalaiset palautettaisiin kotimaahansa?

⁵ Jeremian profetia oli antanut Danielille toivoa, sillä se osoitti, että juutalaiset palautettaisiin pian kotimaahansa Juudaan (Jeremia 25:12; 29:10). Daniel epäilemättä luotti siihen, että alistetuille juutalaisille koittaisi vapautus, koska Kyyros-niminen mies oli jo hallitsemassa Persian kuninkaana. Eikö Jesaja ollut profetoinut, että juutalaiset vapautettaisiin rakentamaan uudelleen Jerusalemia ja sen temppeliä Kyyroksen välityksellä? (Jesaja 44:28–45:3.) Danielilla ei kuitenkaan ollut mitään käsitystä siitä, miten se toteutuisi. Siksi hän jatkoi Jehovan rukoilemista.

6. Mitä Daniel tunnusti rukouksessaan?

⁶ Daniel kiinnitti huomiota Jumalan armoon ja rakkaudelliseen huomaavaisuuteen. Hän tunnusti nöyrästi, että juutalaiset olivat tehneet syntiä kapinoimalla, kääntymällä pois Jehovan käskyistä ja jättämällä hänen profeettansa huomiotta. Oli aivan oikein, että Jumala oli ”heidät hajottanut heidän uskottomuutensa takia”. Daniel rukoili: ”Oi Jehova, meille kuuluu kasvojen häpeä, kuninkaillemme, ruhtinaillemme ja esi-isillemme, koska olemme tehneet syntiä sinua vastaan. Jehovalle, meidän Jumalallemme, kuuluvat armonosoitukset ja anteeksiannot, sillä me olemme kapinoineet häntä vastaan. Emmekä ole totelleet Jehovan, meidän Jumalamme, ääntä vaeltamalla hänen lakiensa mukaan, jotka hän asetti eteemme palvelijoittensa, profeettojen, kädellä. Ja kaikki Israeliin kuuluvat ovat rikkoneet lakisi, ja kun ääntäsi ei ole toteltu, on käännytty pois, niin että olet vuodattanut päällemme kirouksen ja valan, joka on kirjoitettuna Mooseksen, tosi Jumalan palvelijan, laissa, sillä me olemme tehneet syntiä Häntä vastaan.” (Daniel 9:5–11; 2. Mooseksen kirja 19:5–8; 24:3, 7, 8.)

7. Miksi voidaan sanoa, että Jehova toimi oikein salliessaan juutalaisten joutua vankeuteen?

⁷ Jumala oli varoittanut israelilaisia siitä, mitä seuraisi, jos he olisivat tottelemattomia hänelle eivätkä välittäisi siitä liitosta, jonka hän oli tehnyt heidän kanssaan (3. Mooseksen kirja 26:31–33; 5. Mooseksen kirja 28:15; 31:17). Daniel tunnustaa, että Jumala toimii oikein, sanoessaan: ”Hän ryhtyi toteuttamaan sanojaan, jotka hän oli puhunut meitä vastaan ja tuomareitamme vastaan, jotka tuomitsivat meidät, tuottamalla meille suuren onnettomuuden, niin ettei koko taivaan alla ole tapahtunut sellaista kuin Jerusalemissa tapahtui. Niin kuin Mooseksen laissa on kirjoitettuna, koko tämä onnettomuus – se on kohdannut meitä, emmekä me ole hellyttäneet Jehovan, Jumalamme, kasvoja kääntymällä takaisin erheestämme ja osoittamalla ymmärtäväisyyttä sinun totuudellisuuttasi kohtaan. Ja Jehova oli valppaana onnettomuuden suhteen ja tuotti sen lopulta meille, sillä Jehova, meidän Jumalamme, on vanhurskas kaikissa töissään, jotka hän on tehnyt, emmekä me ole totelleet hänen ääntään.” (Daniel 9:12–14.)

8. Mihin Daniel perustaa Jehovalle esittämänsä vetoomuksen?

⁸ Daniel ei yritä puolustella kansansa tekoja. Heidän pakkosiirtolaisuutensa oli täysin ansaittua, kuten hän auliisti tunnustaa: ”Me olemme tehneet syntiä, olemme toimineet jumalattomasti.” (Daniel 9:15.) Hän ei liioin ole huolissaan vain siitä, että vapauduttaisiin kärsimyksistä. Ei, vaan hän perustaa vetoomuksensa Jehovan omaan kunniaan. Antamalla anteeksi juutalaisille ja palauttamalla heidät kotimaahansa Jumala täyttäisi Jeremian kautta antamansa lupauksen ja pyhittäisi pyhän nimensä. Daniel anoo: ”Oi Jehova, pyydän, kääntyköön suuttumuksesi ja vihastuksesi pois kaupungistasi Jerusalemista, pyhästä vuorestasi, kaikkien vanhurskaiden tekojesi mukaisesti, sillä syntiemme vuoksi ja esi-isiemme erheiden vuoksi Jerusalem ja sinun kansasi ovat kaikkien ympärillämme olevien häväistyksen kohteena.” (Daniel 9:16.)

9. a) Millaisin hartain pyynnöin Daniel päättää rukouksensa? b) Mikä ahdistaa Danielia, mutta miten hän osoittaa kunnioitusta Jumalan nimeä kohtaan?

⁹ Palavassa rukouksessaan Daniel jatkaa: ”Kuuntele nyt, oi Jumalamme, palvelijasi rukousta ja hänen hartaita pyyntöjään ja anna kasvojesi loistaa pyhäkköösi, joka on autioitettuna, Jehovan tähden. Kallista korvasi, oi Jumalani, ja kuule. Avaa silmäsi ja näe autioitunut tilamme ja kaupunki, jota on kutsuttu nimelläsi, sillä emme me vanhurskaiden tekojemme mukaisesti anna hartaiden pyyntöjemme langeta eteesi, vaan sinun monien armonosoitustesi mukaisesti. Oi Jehova, kuule. Oi Jehova, anna anteeksi. Oi Jehova, tarkkaa ja toimi. Älä viivyttele, itsesi vuoksi, oi Jumalani, sillä kaupunkisi ja kansasi on otettu sinun nimiisi.” (Daniel 9:17–19.) Jos Jumala ei antaisi anteeksi vaan jättäisi kansansa pakkosiirtolaisuuteen ja sallisi pyhän kaupunkinsa Jerusalemin pysyä autiona ajan hämärään asti, pitäisivätkö kansat häntä Kaikkeuden Suvereenina? Eivätkö ne päättelisi, että Jehova olisi voimaton Babylonin jumalien mahtia vastaan? Jehovan nimi joutuisi tosiaankin häpeään, ja tämä ahdistaa Danielia. Jumalan nimi Jehova esiintyy Danielin kirjassa 19 kertaa, ja 18 noista kohdista on tämän rukouksen yhteydessä!

GABRIEL SAAPUU NOPEASTI

10. a) Kuka lähetettiin Danielin luo ja miksi? b) Miksi Daniel sanoi Gabrielista ”tuo mies, Gabriel”?

¹⁰ Danielin vielä rukoillessa saapuu enkeli Gabriel. Hän sanoo: ”Oi Daniel, nyt minä olen tullut antamaan sinulle ymmärtäväisyyttä sekä ymmärrystä. Hartaiden pyyntöjesi alussa lähti liikkeelle sana, ja minä olen tullut antamaan selostusta, sillä sinä olet hyvin arvostettu. Kiinnitä siis huomiota asiaan ja ymmärrä näkemäsi.” Mutta miksi Daniel sanoo hänestä ”tuo mies, Gabriel”? (Daniel 9:20–23.) Kun Daniel yritti ymmärtää aiempaa näkyään pukista ja pässistä, hänen eteensä ilmestyi ”joku voimakkaan miehen näköinen”. Se oli enkeli Gabriel, joka oli lähetetty antamaan Danielille ymmärrystä. (Daniel 8:15–17.) Samoin Danielin rukouksen jälkeen tämä enkeli lähestyi häntä ihmishahmoisena ja puhui hänelle kuten mies toiselle.

11, 12. a) Miten hartaat juutalaiset osoittivat kunnioitusta Lain vaatimia uhreja kohtaan, vaikka Babylonissa ei ollut Jehovan temppeliä eikä alttaria? b) Miksi Danielia kutsuttiin ”hyvin arvostetuksi”?

¹¹ Gabriel saapuu ”iltauhrilahjan aikaan”. Jehovan alttari oli tuhottu yhdessä temppelin kanssa Jerusalemissa, ja juutalaiset olivat pakanallisten babylonialaisten vankeina. Siksi juutalaiset eivät uhranneet uhreja Jumalalle Babylonissa. Hartaiden juutalaisten oli kuitenkin sopivaa ylistää ja rukoilla Jehovaa Babylonissa niinä aikoina, jotka Mooseksen lain alaisuudessa esitetyille uhreille oli määrätty. Jumalalle syvästi omistautuneena miehenä Danielia kutsuttiin ”hyvin arvostetuksi”. Jehova, ”rukouksen Kuulija”, oli mielistynyt häneen, ja Gabriel lähetettiin nopeasti vastaamaan Danielin uskon rukoukseen (Psalmit 65:2).

¹² Daniel oli jatkuvasti rukoillut Jumalaa kolmesti päivässä silloinkin, kun Jehovan rukoileminen oli vaarantanut hänen henkensä (Daniel 6:10, 11). Ei ihme, että Jehova arvosti häntä niin suuresti! Rukouksen lisäksi Jumalan sanan mietiskely auttoi Danielia näkemään, mikä oli Jehovan tahto. Daniel oli hellittämätön rukouksessa ja tiesi, miten lähestyä Jehovaa oikein, jotta rukouksiin vastattaisiin. Hän korosti Jumalan vanhurskautta (Daniel 9:7, 14, 16). Ja vaikka Danielin viholliset eivät voineet löytää hänestä mitään vikaa, hän tiesi olevansa Jumalan silmissä syntinen ja tunnusti auliisti syntinsä (Daniel 6:4; Roomalaisille 3:23).

”SEITSEMÄNKYMMENTÄ VIIKKOA” SYNNIN LOPETTAMISEKSI

13, 14. a) Minkä tärkeän tiedon Gabriel paljasti Danielille? b) Kuinka pitkä ajanjakso on ”seitsemänkymmentä viikkoa”, ja mistä tiedämme sen?

¹³ Millaisen vastauksen rukoileva Daniel saakaan! Jehova ei ainoastaan vakuuta hänelle, että juutalaiset palautetaan kotimaahansa, vaan myös auttaa häntä ymmärtämään jotain sellaista, millä on paljon suurempi merkitys – ennustetun Messiaan ilmaantumista (1. Mooseksen kirja 22:17, 18; Jesaja 9:6, 7). Gabriel kertoo Danielille: ”Seitsemänkymmentä viikkoa on määrätty kansallesi ja pyhälle kaupungillesi rikkomuksen lakkauttamiseksi ja synnin lopettamiseksi ja erheen sovittamiseksi ja vanhurskauden tuomiseksi aikojen hämärään asti ja näyn ja profeetan sinetöimiseksi ja kaikkeinpyhimmän voitelemiseksi. Ja sinun tulee tietää ja ymmärtää, että Jerusalemin ennallistamista ja uudelleen rakentamista koskevan sanan lähtemisestä on Messiaaseen, Johtajaan, asti seitsemän viikkoa, lisäksi kuusikymmentäkaksi viikkoa. Se tulee palaamaan ja on tuleva uudelleen rakennetuksi toreineen ja vallihautoineen, mutta aikojen ahdingossa.” (Daniel 9:24, 25.)

¹⁴ Tämä oli totisesti hyvä uutinen! Ei vain Jerusalemia rakennettaisi uudelleen ja palvontaa ennallistettaisi uuteen temppeliin, vaan myös ”Messias, Johtaja”, ilmaantuisi tiettynä ajankohtana. Tämä tapahtuisi ”seitsemänkymmenen viikon” kuluessa. Koska Gabriel ei mainitse päiviä, nämä eivät ole seitsenpäiväisiä viikkoja – silloinhan koko aika olisi kestänyt vain 490 päivää eli vuoden ja kolmanneksen. Ennustettu Jerusalemin uudelleen rakentaminen ”toreineen ja vallihautoineen” kesti paljon pitempään. Nämä viikot ovat vuosiviikkoja. Monet nykyiset käännökset antavatkin ymmärtää, että kukin viikko oli seitsemän vuotta pitkä. Esimerkiksi vuoden 1992 kirkkoraamattu kääntää Danielin 9:24:ssä tämän ajanjakson ilmauksella ”seitsemänkymmentä vuosiviikkoa”, samoin juutalainen käännös (Tanakh—The Holy Scriptures) tämän jakeen alaviitteessään. Samanlaisia käännöksiä esittävät Moffatt ja Rotherham.

15. Mihin kolmeen ajanjaksoon ”seitsemänkymmentä viikkoa” jakautuvat, ja milloin ne alkaisivat?

¹⁵ Enkelin sanojen mukaan ”seitsemänkymmentä viikkoa” jakautuisi kolmeen ajanjaksoon: 1) ”seitsemään viikkoon”, 2) ”kuuteenkymmeneenkahteen viikkoon” ja 3) yhteen viikkoon. Se olisi 49 vuotta, 434 vuotta ja 7 vuotta eli yhteensä 490 vuotta. Eräässä raamatunkäännöksessä sanotaankin kiinnostavasti: ”Seitsemänkymmentä kertaa seitsemän vuotta on määrätty kansallesi ja pyhälle kaupungillesi.” (The Revised English Bible.) Oltuaan pakkosiirtolaisuudessa ja kärsittyään Babylonissa 70 vuoden ajan juutalaiset kokisivat Jumalan erikoissuosiota 490 vuotta eli 70 vuotta kerrottuna 7:llä. Tätä aikaa alettaisiin laskea ”Jerusalemin ennallistamista ja uudelleen rakentamista koskevan sanan lähtemisestä”. Milloin tämä tapahtuisi?

”SEITSEMÄNKYMMENTÄ VIIKKOA” ALKAVAT

16. Mitä tarkoitusta varten Kyyros palautti juutalaiset kotimaahansa, kuten hänen säädöksensä osoittaa?

¹⁶ ”Seitsemänkymmenen viikon” alkua tarkasteltaessa kolme merkittävää tapahtumaa ansaitsee huomiota. Ensin Kyyros julkaisi vuonna 537 eaa. säädöksensä juutalaisten palauttamisesta kotimaahansa. Siinä sanotaan: ”Näin on Persian kuningas Kyyros sanonut: ’Kaikki maan valtakunnat on Jehova, taivaiden Jumala, antanut minulle, ja hän itse on valtuuttanut minut rakentamaan itselleen huoneen Jerusalemiin, joka on Juudassa. Kuka tahansa kaikesta hänen kansastaan on teidän joukossanne, osoittautukoon hänen Jumalansa olevan hänen kanssaan. Niin menköön hän ylös Jerusalemiin, joka on Juudassa, ja rakentakoon uudelleen Jehovan, Israelin Jumalan, huonetta – hän on tosi Jumala – joka oli Jerusalemissa. Jokaiselle jäljellä olevalle kaikissa niissä paikoissa, joissa sellainen asuu muukalaisena, antakoot hänen paikkakuntansa miehet avustukseksi hopeaa ja kultaa ja tavaroita ja kotieläimiä vapaaehtoisen uhrilahjan ohella tosi Jumalan huonetta varten, joka oli Jerusalemissa.’” (Esra 1:2–4.) Tämän säädöksen nimenomainen tarkoitus oli selvästi temppelin – ’Jehovan huoneen’ – uudelleen rakentaminen entiselle paikalleen.

17. Mikä oli Esran saaman kirjeen mukaan syynä siihen, että hän matkusti Jerusalemiin?

¹⁷ Toinen tapahtuma ajoittui Persian kuninkaan Artakserkseen (Kserkses I:n pojan Artakserkses Longimanuksen) seitsemänteen hallitusvuoteen. Siihen aikaan jäljentäjä Esra teki nelikuukautisen matkan Babylonista Jerusalemiin. Hänellä oli mukanaan kuninkaan erikoiskirje, joka ei kuitenkaan valtuuttanut rakentamaan Jerusalemia uudelleen. Sen sijaan Esran tehtävä rajoittui ’Jehovan huoneen kaunistamiseen’. Siksi kirjeessä puhuttiin kullasta ja hopeasta, pyhistä astioista ja vehnän, viinin, öljyn ja suolan antamisesta temppelissä suoritettavan palvonnan tukemiseen sekä siitä, että temppelissä palvelevat vapautettaisiin veroista. (Esra 7:6–27.)

18. Mitkä uutiset huolestuttivat Nehemiaa, ja miten kuningas Artakserkses sai tietää siitä?

¹⁸ Kolmas tapahtuma seurasi 13 vuotta myöhemmin, Persian kuninkaan Artakserkseen 20. vuonna. Nehemia palveli silloin kuninkaan juomanlaskijana ”Susan linnassa”. Babylonista palannut jäännös oli jossain määrin rakentanut Jerusalemia uudelleen. Kaikki ei kuitenkaan ollut hyvin. Nehemia sai kuulla, että ’Jerusalemin muuri oli murrettuna ja sen portitkin oli poltettu tulella’. Tämä huolestutti häntä kovasti, ja synkkyys valtasi hänen sydämensä. Kun Nehemialta kysyttiin syytä hänen murheellisuuteensa, hän vastasi: ”Eläköön kuningas ajan hämärään asti! Miksi kasvoni eivät synkistyisi, kun kaupunki, esi-isieni hautapaikkojen huone, on hävitettynä ja sen portitkin ovat tulen kuluttamat?” (Nehemia 1:1–3; 2:1–3.)

19. a) Mitä Nehemia teki ensin kuningas Artakserkseen esitettyä hänelle kysymyksen? b) Mitä Nehemia pyysi, ja miten hän tunnusti Jumalan osuuden asiassa?

¹⁹ Nehemiaa koskeva kertomus jatkuu: ”Kuningas sanoi vuorostaan minulle: ’Mihin sinä siis pyrit?’ Rukoilin heti taivaiden Jumalaa. Sen jälkeen sanoin kuninkaalle: ’Jos kuninkaasta näyttää hyvältä ja jos palvelijasi näyttää hyväksyttävältä edessäsi, niin pyydän, että lähettäisit minut Juudaan, esi-isieni hautapaikkojen kaupunkiin, rakentaakseni sen uudelleen.’” Artakserkses suhtautui suopeasti tähän ehdotukseen ja toimi myös Nehemian seuraavan pyynnön mukaisesti: ”Jos kuninkaasta näyttää hyvältä, annettakoon minulle kirjeet Virran [Eufratin] tuon puolen käskynhaltijoille, jotta he sallisivat minun kulkea, kunnes tulen Juudaan; myös kirje Asafille, kuninkaalle kuuluvan puiston vartijalle, jotta hän antaisi minulle puita huoneeseen kuuluvan Linnan hirsiporttien rakentamiseksi sekä kaupungin muuria ja sitä taloa varten, johon minun on määrä mennä.” Nehemia tunnusti Jehovan osuuden kaikessa tässä sanoessaan: ”Niin kuningas antoi ne [kirjeet] minulle, koska Jumalani hyvä käsi oli ylläni.” (Nehemia 2:4–8.)

20. a) Milloin ”Jerusalemin ennallistamista ja uudelleen rakentamista koskeva sana” toteutui? b) Milloin ”seitsemänkymmentä viikkoa” alkoivat, ja milloin ne päättyivät? c) Mitkä todisteet osoittavat, että ”seitsemänkymmenen viikon” alkua ja loppua koskevat ajankohdat pitävät paikkansa?

²⁰ Vaikka lupa annettiin nisankuussa, Artakserkseen 20. hallitusvuoden alkupuolella, varsinainen ”Jerusalemin ennallistamista ja uudelleen rakentamista koskevan sanan lähteminen” toteutui kuukausia myöhemmin. Tämä tapahtui, kun Nehemia saapui Jerusalemiin ja aloitti ennallistamistyönsä. Esran matka oli kestänyt neljä kuukautta, mutta Susa oli noin 350 kilometrin päässä Babylonista itään ja siten vielä kauempana Jerusalemista. Nehemia saapui siis Jerusalemiin varsin todennäköisesti lähellä Artakserkseen 20. vuoden loppua eli vuonna 455 eaa. Silloin alkoivat ennustetut ”seitsemänkymmentä viikkoa” eli 490 vuotta. Ne päättyisivät näin ollen vuoden 36 loppupuolella. (Ks. ”Milloin Artakserkseen hallituskausi alkoi?” s. 197.)

”MESSIAS, JOHTAJA”, ILMAANTUU

21. a) Mikä saatettiin päätökseen ensimmäisten ”seitsemän viikon” aikana ja millaisista olosuhteista huolimatta? b) Minä vuonna Messiaan oli määrä ilmaantua, ja mitä Luukkaan evankeliumi sanoo tuolloin tapahtuneen?

²¹ Montako vuotta kului, ennen kuin Jerusalem oli todella rakennettu uudelleen? Kaupungin ennallistaminenhan piti saattaa päätökseen ”aikojen ahdingossa” juutalaisten keskinäisten vaikeuksien sekä samarialaisten ja muiden vastustuksen takia. Ilmeisesti työ tuli riittävän valmiiksi noin vuoteen 406 eaa. mennessä, ”seitsemän viikon” eli 49 vuoden kuluessa. (Daniel 9:25.) Seurasi 62 viikon eli 434 vuoden ajanjakso. Sen jälkeen ilmaantuisi kauan sitten luvattu Messias. Kun laskemme vuodesta 455 eaa. lähtien 483 vuotta (49 ynnä 434), saavumme vuoteen 29. Mitä silloin tapahtui? Evankeliuminkirjoittaja Luukas kertoo: ”Keisari Tiberiuksen viidentenätoista hallitusvuonna, kun Pontius Pilatus oli Juudean käskynhaltijana ja Herodes Galilean piirihallitsijana, – – tuli Jumalan julistus Johannekselle, Sakarjan pojalle, erämaahan. Niin hän tuli kaikkialle Jordanin ympäristöseutuun ja saarnasi kastetta vertauskuvaksi katumuksesta syntien anteeksi antamiseksi.” Siihen aikaan ”kansa oli [Messiaan] odotuksen vallassa”. (Luukas 3:1–3, 15.)

22. Milloin ja miten Jeesuksesta tuli ennustettu Messias?

²² Johannes ei ollut luvattu Messias. Mutta siitä, mitä hän sai todistaa Jeesus Nasaretilaisen kasteella syksyllä vuonna 29, hän sanoi: ”Minä näin hengen laskeutuvan kuin kyyhkynen taivaasta, ja se jäi hänen päälleen. Minäkään en tuntenut häntä, mutta juuri Hän, joka lähetti minut kastamaan vedessä, sanoi minulle: ’Kuka se onkin, jonka päälle näet hengen laskeutuvan ja jäävän, hän on se, joka kastaa pyhässä hengessä.’ Ja minä olen nähnyt sen, ja olen todistanut, että tämä on Jumalan Poika.” (Johannes 1:32–34.) Kasteessaan Jeesuksesta tuli Voideltu, Messias eli Kristus. Pian sen jälkeen Johanneksen opetuslapsi Andreas tapasi voidellun Jeesuksen ja kertoi sitten Simon Pietarille: ”Olemme löytäneet Messiaan.” (Johannes 1:41.) ”Messias, Johtaja”, ilmaantui siis täsmälleen oikeaan aikaan – 69 viikon lopussa!

VIIMEISEN VIIKON TAPAHTUMAT

23. Miksi ”Messiaan, Johtajan”, täytyi kuolla, ja milloin sen oli määrä tapahtua?

²³ Mitä 70. viikon aikana piti tapahtua? Gabriel sanoi, että ”seitsemänkymmenen viikon” ajanjakso oli määrätty ”rikkomuksen lakkauttamiseksi ja synnin lopettamiseksi ja erheen sovittamiseksi ja vanhurskauden tuomiseksi aikojen hämärään asti ja näyn ja profeetan sinetöimiseksi ja kaikkeinpyhimmän voitelemiseksi”. Tämän toteutumiseksi ”Messiaan, Johtajan”, piti kuolla. Milloin? Gabriel sanoi: ”Kuudenkymmenenkahden viikon jälkeen Messias raivataan pois, eikä hänelle jää mitään. – – Ja hänen on pidettävä liitto voimassa monille yhden viikon ajan, ja viikon puolivälissä hän lakkauttaa teurasuhrin ja uhrilahjan.” (Daniel 9:26a, 27a.) Kriittinen ajankohta oli ”viikon puolivälissä” eli keskellä viimeistä vuosiviikkoa.

24, 25. a) Milloin Kristus kuoli, kuten oli profetoitu, ja minkä hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa lopetti? b) Minkä Jeesuksen kuolema teki mahdolliseksi?

²⁴ Jeesuksen Kristuksen julkinen palvelus alkoi vuoden 29 loppupuolella ja kesti kolme ja puoli vuotta. Kuten oli profetoitu, vuoden 33 alkupuolella Kristus ’raivattiin pois’, kun hän kuoli kidutuspaalussa ja antoi ihmiselämänsä lunnaiksi ihmiskunnan puolesta (Jesaja 53:8; Matteus 20:28). Kuolleista herätetyn Jeesuksen esitettyä uhraamansa ihmiselämän arvon Jumalalle taivaassa ei Lain määräämiä eläinuhreja ja uhrilahjoja enää tarvittu. Vaikka juutalaiset papit esittivät edelleenkin uhreja, kunnes Jerusalemin temppeli tuhottiin vuonna 70, Jumala ei enää hyväksynyt sellaisia uhreja. Ne oli korvattu paremmalla uhrilla, jota ei koskaan tarvinnut toistaa. Apostoli Paavali kirjoitti: ”[Kristus] uhrasi yhden uhrin syntien edestä ainiaaksi – – Sillä hän on yhdellä uhrilahjalla tehnyt ainiaaksi täydellisiksi ne, jotka pyhitetään.” (Heprealaisille 10:12, 14.)

²⁵ Vaikka synti ja kuolema ahdistivat edelleenkin ihmiskuntaa, Jeesuksen pois raivaaminen eli surmaaminen ja hänen ylösnousemuksensa taivaalliseen elämään täyttivät profetian. Se ’lakkautti rikkomuksen, lopetti synnin, sovitti erheen ja toi vanhurskauden’. Jumala oli poistanut lakiliiton, joka oli paljastanut juutalaiset syntisiksi ja tuominnut heidät sellaisina (Roomalaisille 5:12, 19, 20; Galatalaisille 3:13, 19; Efesolaisille 2:15; Kolossalaisille 2:13, 14). Katuvien väärintekijöiden synnit voitiin nyt pyyhkiä pois, ja siitä aiheutuvat rangaistukset voitiin peruuttaa. Messiaan sovitusuhrin välityksellä sovitus Jumalan kanssa kävi mahdolliseksi uskoa ilmaiseville. He saattoivat nyt odottaa saavansa Jumalan lahjana ’ikuisen elämän Kristuksen Jeesuksen välityksellä’. (Roomalaisille 3:21–26; 6:22, 23; 1. Johanneksen kirje 2:1, 2.)

26. a) Vaikka lakiliitto oli poistettu, mikä liitto ’pidettiin voimassa yhden viikon ajan’? b) Mitä tapahtui 70. viikon lopussa?

²⁶ Jehova poisti siis lakiliiton Kristuksen kuoleman välityksellä vuonna 33. Miten sitten voitiin sanoa, että Messiaan ”on pidettävä liitto voimassa monille yhden viikon ajan”? Koska hän piti voimassa Abrahamin kanssa tehdyn liiton. Jumala ulotti tämän liiton siunaukset Abrahamin heprealaisille jälkeläisille 70. viikon loppuun saakka. Mutta seitsemänkymmenen vuosiviikon lopussa, vuonna 36, apostoli Pietari saarnasi harrasmieliselle italialaiselle miehelle Corneliukselle, hänen huonekunnalleen ja muille pakanoille. Ja siitä päivästä lähtien hyvää uutista alettiin julistaa kansakuntien ihmisten keskuudessa. (Apostolien teot 3:25, 26; 10:1–48; Galatalaisille 3:8, 9, 14.)

27. Mikä ”kaikkeinpyhin” voideltiin ja miten?

²⁷ Profetiassa ennustettiin myös ”kaikkeinpyhimmän” voiteleminen. Tämä ei tarkoita Jerusalemin temppelin kaikkeinpyhintä eli sisintä osastoa. Ilmaus ”kaikkeinpyhin” viittaa tässä taivaalliseen Jumalan pyhäkköön. Siellä Jeesus esitti ihmisuhrinsa arvon Isälleen. Jeesuksen kaste vuonna 29 oli voidellut eli asettanut erilleen tuon taivaallisen, hengellisen todellisuuden, jota maallisen tabernaakkelin ja myöhemmän temppelin kaikkeinpyhin edusti. (Heprealaisille 9:11, 12.)

JUMALAN VAHVISTAMA PROFETIA

28. Mitä tarkoitettiin ”näyn ja profeetan sinetöimisellä”?

²⁸ Enkeli Gabrielin esittämässä messiaanisessa profetiassa puhuttiin myös ”näyn ja profeetan sinetöimisestä”. Tämä merkitsi sitä, että kaikki mitä Messiaasta oli ennustettu – kaikki mitä hän sai aikaan uhrinsa, ylösnousemuksensa ja taivaaseen ilmaantumisensa välityksellä, sekä muut 70. viikon tapahtumat – leimattaisiin Jumalan hyväksynnän sinetillä, ja se osoittautuisi todeksi ja luotettavaksi. Näky sinetöitäisiin, rajoitettaisiin Messiaaseen. Se täyttyisi hänessä ja siinä, mitä Jumala tekisi hänen välityksellään. Näyn oikea tulkinta löytyisi vain ennustetun Messiaan yhteydestä. Mikään muu ei avaisi sen merkitystä.

29. Mitä uudelleen rakennetulle Jerusalemille oli tapahtuva ja mistä syystä?

²⁹ Gabriel oli aiemmin profetoinut, että Jerusalem rakennettaisiin uudelleen. Nyt hän ennustaa tämän uudelleen rakennetun kaupungin ja sen temppelin tuhon sanoessaan: ”Kaupungin ja pyhän paikan saattaa tulevan johtajan kansa turmioon. Ja sen loppu aiheutuu tulvasta. Ja loppuun saakka on sotaa; autioituksista on tehty päätös. – – Ja autioittaja tulee olemaan iljetysten siivellä, ja perinpohjaiseen hävitykseen asti virtaa se, mistä on tehty päätös, myös autiona olevan ylle.” (Daniel 9:26b, 27b.) Vaikka tämä autioitus tulisi ”seitsemänkymmenen viikon” jälkeen, se olisi suoranainen seuraus siitä, mitä tapahtuisi viimeisen ”viikon” aikana, jolloin juutalaiset hylkäsivät Kristuksen ja surmauttivat hänet (Matteus 23:37, 38).

30. Miten Suuren Ajoittajan säädös täyttyi, kuten historialliset muistiinmerkinnät osoittavat?

³⁰ Historialliset muistiinmerkinnät osoittavat, että Syyrian käskynhaltijan Cestius Galluksen johtamat roomalaislegioonat piirittivät Jerusalemin vuonna 66. Juutalaisten vastarinnasta huolimatta roomalaiset joukot, jotka kantoivat epäjumalanpalvontaan liittyviä standaarejaan ja muita sotamerkkejään, tunkeutuivat kaupunkiin ja rupesivat kaivamaan tunnelia temppelin pohjoismuurin alitse. Heidän siellä olemisensa teki heistä ”iljetyksen”, joka voisi aiheuttaa täydellisen autioituksen. (Matteus 24:15, 16.) Vuonna 70 kenraali Tituksen johtamat roomalaiset tulivat kuin ”tulva” ja autioittivat kaupungin ja sen temppelin. Mikään ei pysähdyttänyt heitä, sillä tästä oli ”tehty päätös”, jonka Jumala oli säätänyt. Suuri Ajoittaja, Jehova, oli jälleen täyttänyt sanansa!

MITÄ SAIT SELVILLE?

• Mitä hartaita pyyntöjä Daniel esitti Jehovalle, kun Jerusalemin autioituksen 70 vuotta olivat päättymäisillään?

• Kuinka kauan ”seitsemänkymmentä viikkoa” kestivät, ja milloin ne alkoivat ja päättyivät?

• Milloin ”Messias, Johtaja”, ilmaantui, ja minä kriittisenä ajankohtana hänet ’raivattiin pois’?

• Mikä liitto pidettiin ”voimassa monille yhden viikon ajan”?

• Mitä tapahtui ”seitsemänkymmenen viikon” jälkeen?

[Tekstiruutu/Kuva s. 197]

Milloin Artakserkseen hallituskausi alkoi?

HISTORIANTUTKIJAT ovat eri mieltä siitä, milloin Persian kuninkaan Artakserkseen hallituskausi alkoi. Jotkut ovat sanoneet hänen nousseen valtaistuimelle vuonna 465 eaa., koska hänen isänsä Kserkses alkoi hallita vuonna 486 eaa. ja kuoli 21. hallitusvuotenaan. On kuitenkin olemassa todisteita siitä, että Artakserkses nousi valtaistuimelle vuonna 475 eaa. ja että hänen ensimmäinen hallitusvuotensa alkoi vuonna 474 eaa.

Persian muinaisesta pääkaupungista Persepoliista esiin kaivetut piirtokirjoitukset ja veistokuvat osoittavat, että Kserkses ja hänen isänsä Dareios I hallitsivat jonkin aikaa samanaikaisesti. Jos tämä aika käsitti 10 vuotta ja Kserkses hallitsi yksinään 11 vuotta Dareioksen kuoltua vuonna 486 eaa., niin Artakserkseen ensimmäinen hallitusvuosi olisi ollut 474 eaa.

Toinen todistusketju koskee ateenalaista sotapäällikköä Themistoklesta, joka aiheutti tappion Kserkseen joukoille vuonna 480 eaa. Hän joutui myöhemmin kreikkalaisten epäsuosioon, ja häntä syytettiin maanpetoksesta. Themistokles pakeni ja etsi turvaa Persian hovista, joka ottikin hänet tervetulleena vastaan. Kreikkalaisen historioitsijan Thukydideen mukaan tämä tapahtui silloin, kun Artakserkses oli vasta ”äskettäin tullut kuninkaaksi”. Kreikkalainen historioitsija Diodoros sijoittaa Themistokleen kuoleman vuoteen 471 eaa. Koska Themistokles pyysi vuoden aikaa opetellakseen persiaa ennen kuin hän astuisi kuningas Artakserkseen eteen, hänen on täytynyt saapua Vähään-Aasiaan viimeistään vuonna 473 eaa. Tätä ajankohtaa tukee Hieronymuksen toimittama ”Eusebioksen kronikka”. Koska Artakserkses oli ”äskettäin tullut kuninkaaksi”, kun Themistokles saapui Aasiaan vuonna 473 eaa., saksalainen oppinut Ernst Hengstenberg sanoi teoksessaan Christologie des Alten Testaments, että Artakserkseen hallituskausi alkoi vuonna 474 eaa., mitä tukevat muutkin lähteet. Hän lisäsi: ”Artakserkseen 20. vuosi on vuosi 455 ennen Kristusta.”

[Kuva]

Themistokleen rintakuva

[Kaavio/Kuvat s. 188, 189]

(Ks. painettu julkaisu)

”SEITSEMÄNKYMMENTÄ VIIKKOA”

7 viikkoa 62 viikkoa 1 viikko

49 vuotta 434 vuotta 7 vuotta

[Kokosivun kuva s. 180]

[Kokosivun kuva s. 193]