DANIEL

(’tuomarini on Jumala’).

1. Daavidin toinen poika, jonka Abigail synnytti hänelle Hebronissa (1Ai 3:1). 2. Samuelin kirjan 3:3:ssa häntä sanotaan Kilabiksi. Kun esikoinen Amnon oli surmattu, Daniel ehkä odotti saavansa kuninkuuden Daavidin jälkeen, mutta mistään vallananastuksesta ei kerrota, ja näin ollen voidaan päätellä, että hän joko kunnioitti Salomon Jumalalta saamaa nimitystä tai kuoli ennen isäänsä.

2. Jehovan huomattava profeetta, joka kuului Juudan heimoon. Hänen mukaansa nimetyn kirjan kirjoittaja. Hänen elämänsä alkuvaiheista ei tiedetä kovinkaan paljon, mutta hän kertoo joutuneensa Babyloniin, todennäköisesti nuorena ruhtinaana, muiden kuninkaallisten jälkeläisten ja jalosukuisten mukana (Da 1:3–6). Tämä tapahtui Jojakimin kolmantena vuonna (Babylonin verovelvollisena kuninkaana), ja tämä kolmas vuosi alkoi keväällä 618 eaa. (Da 1:1). Jojakimin häpeällisen kuoleman jälkeen hänen poikansa Jojakin hallitsi muutaman kuukauden ennen antautumistaan. Vuoden 617 eaa. alkupuolella Nebukadnessar vei Jojakinin ja muita ”huomattavimpia miehiä”, myös nuoren Danielin (2Ku 24:15), vankeuteen.

Babylonian alaisuudessa. Monet pakkosiirtolaiset sijoitettiin Kebarjoen varrelle Babylonin kaupungin ulkopuolelle, mutta Daniel ja hänen kolme toveriaan valittiin saamaan erikoiskoulutusta kaldealaisten kielessä ja kirjoituksessa, jotta heistä olisi tullut päteviä valtion virkamiehiksi. Tavan mukaisesti heille annettiin babylonialaiset nimet, ja Daniel sai nimekseen Beltesassar Nebukadnessarin jumalan mukaan (Da 1:7; 4:8; ks. BELTESASSAR). Koska Daniel ei halunnut saastuttaa itseään heille määrätyillä ruoilla, joissa olisi saattanut olla jotain Mooseksen laissa kiellettyä tai pakanallisten rituaalien saastuttamaa, hän pyysi, että heille annettaisiin ruoaksi vain vihanneksia ja vettä. Jehova Jumala antoi heille ”tietoa ja ymmärtäväisyyttä kaiken kirjoituksen ja viisauden suhteen, ja Daniel itse ymmärsi kaikenlaisia näkyjä ja unia” (Da 1:17). Kun kuningas kolmen vuoden kuluttua kuulusteli heitä, heidän havaittiin olevan ”kymmenen kertaa parempia kuin kaikki taikuutta harjoittavat papit ja manaajat, jotka hänen koko kuningaskunnassaan olivat” (Da 1:20).

Daniel palveli hovissa Babylonin kukistumiseen saakka. Danielin 1. luvun 19. jakeessa sanotaan, että myös hänen kolme toveriaan ”seisoivat siitä lähtien [Babylonin] kuninkaan edessä”. Sitä, elivätkö he niin kauan, että säilyttivät tämän aseman Babylonin kukistumiseen asti, ei kerrota, mutta Daniel eli, ja tämän jälkeen hän oli Persian hovissa ainakin Kyyroksen kolmanteen vuoteen asti (Da 10:1).

Nebukadnessarin unet. Nebukadnessar näkee toisena vuotenaan (luult. vuoden 607 eaa. Jerusalemin hävityksestä laskettuna) unen, jonka takia ’hänen henkensä kiihtyy’. Ketkään viisaat eivät pysty paljastamaan sitä, joten Daniel tulee kuninkaan eteen, mutta ei pelkästään kerro hänelle unta, joka on paljastettu hänelle jumalallisessa ilmestyksessä, vaan myös selittää sen ja säästää siten itsensä ja muutkin viisaat teloitukselta. Tämän vuoksi Nebukadnessar tekee Danielista ”koko Babylonin hallintoalueen hallitsijan ja kaikkien Babylonin viisaiden yliprefektin” (Da 2:48). Hänen kolme toveriaan saavat korkean aseman hovin ulkopuolelta, kun taas Daniel palvelee kuninkaan hovissa.

Sitä, miksi Danielia ei mainita sen kiistakysymyksen yhteydessä, jossa hänen tovereittensa Sadrakin, Mesakin ja Abednegon nuhteettomuutta koeteltiin siten, että heidän käskettiin palvoa Duran tasangolle pystytettyä kultaista kuvapatsasta, ei tiedetä varmasti (Da 3). Raamattu vaikenee asiasta. Danielin aikaisempi menettely ja hänen myöhemmin osoittamansa uskollisuus Jumalaa kohtaan kuolemankin uhatessa, mistä kerrotaan 6. luvussa, antavat täyden varmuuden siitä, että jos hän oli tuolloin paikalla, hän ei tinkinyt uskollisuudestaan kumartamalla kuvapatsasta, olivatpa olosuhteet millaiset tahansa. Lisäksi Jehovan sana osoittaa, että Jehova tunnusti Danielin olevan täysin omistautunut hänelle, ja hänet luetellaan Nooan ja Jobin rinnalla (Hes 14:14, 20; Mt 24:15; Hpr 11:32, 33).

Myöhemmin Daniel selitti, että Nebukadnessarin uni suunnattoman suuresta puusta, joka kaadettiin maahan ja jonka annettiin sitten versoa uudelleen, kuvasi Babylonin suurta valtiasta itseään (profetian ensimmäisessä täyttymyksessä) (Da 4:20–22). Nebukadnessar olisi mielenvikainen seitsemän vuotta ja saisi sitten takaisin järkensä ja valtakuntansa. Nebukadnessar vahvisti, että tuo Jumalan lähettämä uni toteutui hänessä itsessään, sillä hän näki hyväksi julistuttaa tapahtuman koko valtakunnassa (Da 4:1, 2).

Näyt. Belsassarin ensimmäisenä ja kolmantena vuonna Daniel sai kaksi näkyä (Da, luvut 7, 8), joissa eri eläimet edustivat peräkkäisiä maailmanvaltoja aina siihen aikaan asti, jolloin ne hajotettaisiin väkisin ja taivaallinen hallitusvalta annettaisiin ”jollekulle ihmisen pojan kaltaiselle” (Da 7:11–14). Ei ole varmaa, oliko Daniel todellisuudessa Susassa saadessaan 8. luvussa kerrotun näyn vai näkikö hän itsensä siellä näyssä. Vaikuttaa siltä, että Nebukadnessarin kuoleman jälkeen Danielia käytettiin useiden vuosien aikana hyvin vähän, jos lainkaan, neuvonantajana, joten kun kukaan viisaista ei pystynyt selittämään sitä pahaenteistä kirjoitusta, jonka käsi kirjoitti palatsin seinään Belsassarin riehakkaissa ja rienaavissa pidoissa, kuningatar (todennäk. kuningataräiti) katsoi tarpeelliseksi kiinnittää Belsassarin huomion Danieliin. Kuten oli luvattu, Danielista ”kuulutettiin, että hänestä oli määrä tulla kolmas hallitsija valtakuntaan”, samalla kun Nabunaid oli ensimmäinen hallitsija ja hänen poikansa Belsassar toinen. Tuona samana yönä meedialaiset ja persialaiset valtasivat kaupungin ja Belsassar surmattiin (Da 5:1, 10–31).

Meedo-Persian alaisuudessa. Meedialaisen Dareioksen hallituskaudella Daniel oli yksi kolmesta korkeasta virkamiehestä, jotka oli nimitetty niiden 120 satraapin yläpuolelle, joiden oli määrä hallita valtakuntaa. Koska Daniel oli Jumalan suosiossa, hän hoiti hallintotehtäviään huomattavasti muita paremmin, ja kun hänet aiottiin korottaa koko valtakunnan johtoon, kateus ja mustasukkaisuus saivat toiset virkamiehet juonittelemaan, jotta hänet olisi teloitettu. Lain, jonka he taivuttelivat kuninkaan säätämään, täytyi olla yhteydessä Danielin jumalanpalvontaan, koska he eivät voineet löytää hänestä mitään muuta syytä. Kuningas oli vastahakoinen panemaan lakia täytäntöön, mutta koska maan tapa esti lain muuttamisen, hän heitti kuin heittikin Danielin leijonakuoppaan. Danielin tinkimättömän nuhteettomuuden ja lujan uskon vuoksi Jehova lähetti enkelinsä vapauttamaan hänet leijonien kidasta. Sitten Dareios pani oikeuden täytäntöön salaliittolaisille antamalla heidät noiden samojen leijonien surmattavaksi. (Da 6.)

Dareioksen ensimmäisenä vuonna Daniel ymmärsi Jeremian kirjoitusten perusteella Jerusalemin 70-vuotisen autioituksen lähestyvän loppuaan (Jer 25:11, 12). Daniel tunnusti nöyrästi kansansa synnit ja rukoili, että Jehova antaisi kasvojensa loistaa Jerusalemin autioitettuun pyhäkköön (Da 9:1, 2, 17). Hän sai suosionosoitukseksi Gabrielin välityksellä ilmestyksen, jossa tämä antoi hänelle profetian 70 viikosta ja osoitti tarkasti Messiaan saapumisvuoden. Daniel sai ilokseen elää niin kauan, että hän näki juutalaisten paluun Serubbabelin johdolla 537 eaa., mutta hänen ei sanota palanneen heidän mukanaan. Kyyroksen kolmantena vuonna (536 eaa.) Daniel sai näyn enkeliltä, jonka täytyi otella Persian ruhtinaan kanssa täyttäessään tehtäväänsä käydä Danielin luona. Enkeli puhui paljastaakseen, mikä Danielin ”kansaa kohtaa päivien lopulla, sillä on vielä tulevia päiviä koskeva näky” (Da 10:14). Persian kuninkaista alkaen hän kirjoitti historiaa ennakolta. Profetia paljasti, että maailman näyttämöä hallitsisi pääosin kaksi vastakkaista poliittista valtaa, joista käytettiin nimityksiä ”pohjoisen kuningas” ja ”etelän kuningas”, ja tilanne jatkuisi tällaisena, kunnes nousisi Mikael ja seuraisi suuren ahdingon aika (Da, luvut 11, 12).

Daniel ei ehkä elänyt kovinkaan kauan Kyyroksen kolmannen vuoden jälkeen. Jos hän oli nuorukainen, kun hänet vietiin Babyloniin 617 eaa., niin hän oli lähes satavuotias saadessaan lukuihin 10–12 kirjoitetun näyn. Enkelin Danielille osoittamat sanat: ”Sinä, mene loppua kohti, ja sinä tulet lepäämään, mutta sinä nouset osaasi päivien lopussa” tuntuvat viittaavan siihen, että hänen elämänsä lähestyi loppuaan ja hänen vakuutettiin saavan ylösnousemuksen (Da 12:13).

Daniel kirjoittajana. Kristus mainitsee Danielin (Mt 24:15), ja häneen viitataan Heprealaiskirjeen 11:33:ssa. Kriitikot eivät voi pitävästi osoittaa, että yhdellä tai useammalla makkabilaisaikoina eläneellä kirjoittajalla olisi myöhemmin ollut jotain tekemistä koko Danielin kanonisen kirjan tai joidenkin sen osien kirjoittamisen kanssa. Joka tapauksessa kolme lisäystä, ”Kolmen miehen kiitosvirsi tulessa”, ”Susanna” sekä ”Beel ja lohikäärme”, ovat apokryfisiä ja myöhemmin kirjoitettuja. Nämä ja muutkin sellaiset kirjoitukset, joiden väitetään olevan Danielin kirjoittamia tai joissa pannaan hänen tililleen epätavallisia urotöitä tai opetuksia, ovat pikemminkin taruja, jotka ratsastavat Danielin laajalla maineella, eikä niihin voi luottaa. (Ks. APOKRYFIT; myös DANIELIN KIRJA.)

3. Itamarin leeviläiseen huoneeseen kuulunut pappi, joka meni Esran mukana Jerusalemiin 468 eaa. (Esr 8:2). Mahdollisesti sama pappi tai joku hänen jälkeläisensä allekirjoitti tunnustussopimuksen Nehemian ollessa käskynhaltijana (Ne 10:6), mutta hän ei ollut sama henkilö kuin profeetta Daniel, joka kuului Juudan heimoon (Da 1:6).