Valonleimahduksia apostolien aikana

”Vanhurskaalle koittaa valkeus ja oikeamielisille ilo.” (PSALMIT 97:11)

 1. Miten nykyiset Jehovan todistajat muistuttavat varhaiskristittyjä?

KUINKA suuresti me tosi kristityt arvostammekaan psalmin 97:11 sanoja! Meille on ’koittanut valkeus’ toistuvasti. Jotkut meistä ovat nähneet Jehovan valonleimahduksia kymmenien vuosien ajan. Tämä kaikki palauttaa mieleen Sananlaskujen 4:18:n, jossa sanotaan: ”Vanhurskasten polku on kuin aamurusko [”kirkas valo”, UM], joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka.” Me Jehovan todistajat muistutamme varhaiskristittyjä siinä, että me arvostamme Raamattua enemmän kuin perinteitä. Varhaiskristittyjen asenne käy selvästi ilmi Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten historiallisista kirjoista sekä sen kirjeistä, jotka kirjoitettiin Jumalan henkeytyksestä.

 2. Mainitse joitakin valonleimahduksia, joita Jeesuksen seuraajat näkivät aluksi.

² Jeesuksen Kristuksen varhaisten seuraajien näkemät ensimmäiset valonleimahdukset liittyivät Messiaaseen. Andreas sanoi veljelleen Simon Pietarille: ”Olemme löytäneet Messiaan.” (Johannes 1:41.) Jonkin aikaa myöhemmin taivaallinen Isä mahdollisti sen, että apostoli Pietari saattoi todistaa tästä sanoessaan Jeesukselle Kristukselle: ”Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika.” (Matteus 16:16, 17; Johannes 6:68, 69.)

Heidän saarnaamistehtäväänsä valaistaan

 3, 4. Mitä valistusta Jeesus antoi seuraajilleen ylösnousemuksensa jälkeen heidän tulevan työnsä suhteen?

³ Jeesus Kristus valaisi ylösnousemuksensa jälkeen sitä, mikä velvollisuus lepäisi kaikkien hänen seuraajiensa harteilla. Hän sanoi mitä todennäköisimmin juuri niille 500 opetuslapselle, jotka olivat kokoontuneet Galileaan: ”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä, kastakaa heidät Isän ja Pojan ja pyhän hengen nimessä ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikkina päivinä asiainjärjestelmän päättymiseen asti.” (Matteus 28:19, 20; 1. Korinttolaisille 15:6.) Kaikkien Kristuksen seuraajien oli tämän jälkeen ryhdyttävä saarnaajiksi, eikä heidän saarnaamisensa saanut rajoittua ”Israelin huoneen kadonneisiin lampaisiin” (Matteus 10:6). Heidän ei myöskään tullut kastaa Johanneksen kasteella sen vertauskuvaksi, että synnit oli katumuksen ansiosta annettu anteeksi, vaan heidän oli sen sijaan kastettava ihmisiä ”Isän ja Pojan ja pyhän hengen nimessä”.

⁴ Vain vähän ennen kuin Jeesus nousi taivaaseen, hänen 11 uskollista apostoliaan kysyivät häneltä: ”Herra, ennallistatko sinä Israelille valtakunnan tänä aikana?” Sen sijaan että Jeesus olisi vastannut tuohon kysymykseen, hän antoi heille lisää ohjeita saarnaamista varten sanoen: ”Te saatte voimaa, kun pyhä henki tulee päällenne, ja te tulette olemaan todistajiani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin asti.” He olivat siihen saakka todistaneet yksinomaan Jehovasta, mutta nyt he todistaisivat myös Kristuksesta. (Apostolien teot 1:6–8.)

 5, 6. Miten valo leimahteli Jeesuksen opetuslapsille helluntaina?

⁵ Kuinka kirkkaasti valo leimahtelikaan Jeesuksen seuraajille ainoastaan kymmenen päivää myöhemmin! He ymmärsivät helluntaipäivänä vuonna 33 ensimmäistä kertaa, mitä Jooelin 2:28, 29 tarkoittaa: ”Minä [Jehova] olen vuodattava Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, vanhuksenne unia uneksuvat, nuorukaisenne näkyjä näkevät. Ja myös palvelijain ja palvelijattarien päälle minä niinä päivinä vuodatan Henkeni.” Jeesuksen opetuslapset näkivät pyhän hengen ikään kuin tulisina kielinä heidän kaikkien Jerusalemiin kokoontuneiden – noin 120 miehen ja naisen – pään päällä. (Apostolien teot 1:12–15; 2:1–4.)

⁶ Helluntaipäivänä opetuslapset käsittivät myös ensi kerran, että psalmin 16:10 sanat soveltuivat ylösnousseeseen Jeesukseen Kristukseen. Psalmista oli sanonut: ”Sinä [Jehova Jumala] et hylkää minun sieluani tuonelaan etkä anna hurskaasi nähdä kuolemaa.” Opetuslapset tajusivat, etteivät nuo sanat olleet voineet sopia kuningas Daavidiin, sillä hänen hautansa oli säilynyt heidän keskuudessaan noihin aikoihin saakka. Ei ihme, että noin 3 000 niistä, jotka kuulivat tuota uutta valoa selitettävän, vakuuttuivat niin, että heidät kastettiin tuona samana päivänä! (Apostolien teot 2:14–41.)

 7. Mikä kirkas valo loisti apostoli Pietarille hänen käydessään roomalaisen upseerin Korneliuksen luona?

⁷ Israelilaiset olivat monta sataa vuotta arvostaneet sitä, mitä Jumala oli sanonut heistä: ”Ainoastaan teidät minä olen valinnut kaikista maan sukukunnista.” (Aamos 3:2.) Valo leimahtikin siksi todella kirkkaasti apostoli Pietarille ja niille, jotka olivat hänen kanssaan roomalaisen upseerin Korneliuksen talossa, kun pyhä henki laskeutui ensimmäistä kertaa ympärileikkaamattomien pakanauskovien päälle. On merkille pantavaa, että tämä oli ainoa kerta, jolloin pyhä henki annettiin ennen kastetta. Se oli kuitenkin välttämätöntä. Muutoin Pietari ei olisi tiennyt, että nämä ympärileikkaamattomat pakanat olivat kelvollisia menemään kasteelle. Pietari ymmärsi täysin, mitä tämä tapahtuma merkitsi, ja kysyi: ”Voiko kukaan kieltää näiltä vettä, niin ettei näitä kastettaisi, jotka ovat saaneet pyhän hengen niin kuin mekin?” Kellään läsnä olevista ei tietenkään ollut perustetta vastustaa sitä, joten nämä pakanat kastettiin. (Apostolien teot 10:44–48; vrt. Apostolien teot 8:14–17.)

Ei enää ympärileikkausta

 8. Miksi joistakuista varhaiskristityistä tuntui vaikealta luopua ympärileikkauksesta?

⁸ Totuuden valo leimahti kirkkaasti myös ympärileikkauskysymyksen yhteydessä. Ympärileikkaaminen oli aloitettu vuonna 1919 eaa., kun Jehova oli tehnyt liiton Aabrahamin kanssa. Jumala oli tuolloin käskenyt Aabrahamia ympärileikkauttamaan itsensä sekä kaikki muut huonekuntansa miespuoliset jäsenet. (1. Mooseksen kirja 17:9–14, 23–27.) Ympärileikkauksesta tuli näin Aabrahamin jälkeläisten tuntomerkki. Ja kuinka ylpeitä he siitä olivatkaan! Sana ”ympärileikkaamaton” alkoikin siksi ilmaista halveksuntaa (Jesaja 52:1; 1. Samuelin kirja 17:26, 27). On helppo ymmärtää, miksi jotkut ensimmäiset juutalaiskristityt halusivat säilyttää tämän tuntomerkin. Jotkut heistä keskustelivat tästä asiasta Paavalin ja Barnabaan kanssa melko kiivaaseen sävyyn. Saadakseen kiistan ratkaistuksi Paavali ja jotkut muut menivät Jerusalemiin kysymään neuvoa kristilliseltä hallintoelimeltä. (Apostolien teot 15:1, 2.)

 9. Mitä valonleimahduksia paljastettiin alkuaikojen hallintoelimelle, kuten Apostolien tekojen 15. luvussa kerrotaan?

⁹ Tällä kertaa noille varhaiskristityille ei valaistu minkään ilmiselvän ihmeen välityksellä sitä, ettei Jehovan palvelijoilta enää vaadittu ympärileikkausta. Valo lisääntyi pikemminkin siten, että he tutkivat Raamattua, luottivat pyhän hengen ohjaukseen ja kuuntelivat Pietarin ja Paavalin kokemuksia ympärileikkaamattomien pakanoiden kääntymyksestä. (Apostolien teot 15:6–21.) Päätös julkaistiin kirjeessä, jossa sanottiin muun muassa: ”Pyhä henki ja me olemme nähneet hyväksi olla lisäämättä teille enempää taakkaa kuin nämä välttämättömät: että kartatte epäjumalille uhrattua ja verta ja sitä, mikä on kuristettua, sekä haureutta.” (Apostolien teot 15:28, 29.) Varhaiskristityt vapautettiin näin ympärileikkausta koskevasta käskystä ja muista Mooseksen lain vaatimuksista. Paavali saattoi siksi sanoa galatalaiskristityille: ”Sellaiseen vapauteen Kristus vapautti meidät.” (Galatalaisille 5:1.)

Evankeliumien valo

10. Mainitse joitakin valonleimahduksia, joita paljastui Matteuksen evankeliumista.

¹⁰ Vuoden 41 tienoilla kirjoitettu Matteuksen evankeliumi sisältää epäilemättä monia valonleimahduksia lukijoidensa hyödyksi. Vain suhteellisen harvat ensimmäisellä vuosisadalla eläneet kristityt olivat itse kuulleet Jeesuksen selittävän opetuksiaan. Varsinkin Matteuksen evankeliumissa tähdennettiin sitä, että Jeesuksen saarnaamisen teema oli Valtakunta. Lisäksi Jeesus oli painottanut todella voimakkaasti sitä, miten tärkeä on oikea vaikutin. Millaisia valonleimahduksia sisälsivätkään hänen vuorisaarnansa, vertauksensa (kuten ne, jotka kerrotaan luvussa 13) ja hänen suuri profetiansa luvuissa 24 ja 25! Matteuksen evankeliumi, joka kirjoitettiin vain noin kahdeksan vuotta vuoden 33 helluntain jälkeen, kiinnitti varhaiskristittyjen huomion kaikkeen tähän.

11. Mitä voidaan sanoa Luukkaan ja Markuksen evankeliumien sisällöstä?

¹¹ Luukas kirjoitti evankeliuminsa viitisentoista vuotta myöhemmin. Vaikka se onkin paljolti samanlainen kuin Matteuksen kertomus, 59 prosenttia siitä on uutta aineistoa. Luukas kirjoitti muistiin kuusi Jeesuksen ihmettä ja yli kaksi kertaa tuon määrän sellaisia kuvauksia, joita muut evankeliuminkirjoittajat eivät mainitse. Markus kirjoitti evankeliuminsa ilmeisestikin vain muutamaa vuotta myöhemmin. Hän tähdensi sitä, että Jeesus Kristus oli toiminnan mies, ihmeiden tekijä. Vaikka Markus kertoikin suurimmaksi osaksi tapahtumista, joita Matteus ja Luukas olivat jo aiemmin selostaneet, hän kirjoitti muistiin yhden vertauksen, jota nämä eivät olleet maininneet. Tuossa kuvauksessa Jeesus vertasi Jumalan valtakuntaa siemeneen, joka orastaa, kasvaa pitkäksi ja kantaa hedelmää vähitellen.a (Markus 4:26–29.)

12. Missä määrin Johanneksen evankeliumista saatiin lisävaloa?

¹² Yli 30 vuotta sen jälkeen kun Markus oli kirjoittanut kertomuksensa, kirjoitettiin Johanneksen evankeliumi. Millaista valoa Johannes loikaan Jeesuksen palvelukseen, varsinkin viittaamalla monta kertaa Jeesuksen olemassaoloon ennen tämän ihmiseksi tuloa! Ainoastaan Johannes kirjoittaa Lasaruksen ylösnousemuksesta, ja yksin hän kertoo evankeliuminsa luvuissa 13–17 niistä monista suurenmoisista asioista, joista Jeesus puhui uskollisille apostoleilleen kavaltamisyönään, sekä siitä sydäntälämmittävästä rukouksesta, jonka Jeesus esitti tuona samana yönä. Sanotaankin, että 92 prosenttia Johanneksen evankeliumin aineistosta esiintyy vain tuossa evankeliumissa.

Valonleimahduksia Paavalin kirjeissä

13. Miksi jotkut ovat pitäneet Paavalin kirjettä roomalaisille ikään kuin evankeliumina?

¹³ Totuuden valoa lisättiin apostolien aikana eläville kristityille erityisesti apostoli Paavalin välityksellä. Hän kirjoitti esimerkiksi roomalaisille noin vuonna 56 – samoihin aikoihin kuin Luukas kirjoitti evankeliuminsa. Paavali tähdentää tuossa kirjeessä sitä, että vanhurskauttaminen on tulosta Jumalan ansaitsemattomasta hyvyydestä ja uskosta Jeesukseen Kristukseen. Se että Paavali korostaa tätä hyvän uutisen piirrettä, on saanut jotkut pitämään hänen kirjettään roomalaisille ikään kuin viidentenä evankeliumina.

14–16. a) Miten Paavali valotti ykseyden tarvetta ensimmäisessä kirjeessään korinttolaisille? b) Mitä lisävaloa 1. Korinttolaiskirjeessä luodaan käytökseen?

¹⁴ Paavali kirjoitti seikoista, jotka vaivasivat Korinton kristittyjä. Hänen kirjeessään korinttolaisille on paljon henkeytettyjä neuvoja, jotka ovat hyödyttäneet kristittyjä aina meidän päiviimme saakka. Hänen täytyi aluksi valistaa korinttolaisia sen virheen suhteen, jonka nämä tekivät syyllistyessään henkilönpalvontaan. Apostoli oikaisi heitä sanoen heille rohkeasti: ”Minä kehotan teitä, veljet, Herramme Jeesuksen Kristuksen nimen kautta, että puhuisitte kaikki yhtäpitävästi ja ettei keskuudessanne olisi jakaumia, vaan että olisitte sopeutuvasti yhteen liittyneitä samanmielisinä ja samassa ajatussuunnassa.” (1. Korinttolaisille 1:10–15.)

¹⁵ Korinton kristillisessä seurakunnassa suvaittiin törkeää moraalittomuutta. Muuan mies oli ottanut itselleen isänsä vaimon ja harjoitti siten ’sellaista haureutta, jota ei tavattu kansojenkaan keskuudessa’. Paavali kirjoitti suorasukaisesti: ”Poistakaa paha ihminen keskuudestanne.” (1. Korinttolaisille 5:1, 11–13.) Tämä – erottaminen – oli jotakin aivan uutta kristilliselle seurakunnalle. Korinton seurakuntaa oli valistettava myös siksi, että jotkut siihen kuuluvat haastoivat hengellisiä veljiään maallisiin tuomioistuimiin saadakseen kokemansa vääryydet oikaistuiksi. Paavali nuhteli heitä ankarasti tämän vuoksi. (1. Korinttolaisille 6:5–8.)

¹⁶ Korinton seurakuntaa vaivasi myös muuan sukupuolisuhteisiin liittyvä asia. Paavali osoitti 1. Korinttolaiskirjeen 7. luvussa, että sukupuolisen moraalittomuuden yleisyyden vuoksi jokaisella miehellä olisi hyvä olla oma vaimonsa ja jokaisella naisella oma miehensä. Paavali osoitti lisäksi, että vaikka naimattomat voivatkin palvella Jehovaa hajottamatta huomiotaan yhtä paljon kuin avioliitossa olevat, kaikilla ei olisi naimattomuuden lahjaa. Ja jos jonkun naisen aviomies sattuisi kuolemaan, hän olisi vapaa menemään uudelleen naimisiin, mutta ”vain Herrassa” (1. Korinttolaisille 7:39).

17. Miten Paavali valaisi ylösnousemusopetusta?

¹⁷ Millaista valoa Herra käyttikään Paavalia luomaan ylösnousemukseen! Millaisessa ruumiissa voidellut kristityt herätetään? ”Kylvetään aineellinen ruumis, herätetään hengellinen ruumis”, kirjoitti Paavali. Liharuumiita ei oteta taivaaseen, sillä ”liha ja veri [eivät] voi periä Jumalan valtakuntaa”. Paavali sanoi lisäksi, etteivät kaikki voidellut nukahda kuolemaan, vaan että Jeesuksen läsnäolon aikana jotkut herätetään kuolemattomaan elämään samassa hetkessä kuin he kuolevat. (1. Korinttolaisille 15:43–53.)

18. Mitä tulevaisuutta koskevaa valoa Paavalin ensimmäinen kirje tessalonikalaisille sisälsi?

¹⁸ Tessalonikan kristityille lähettämänsä kirjeen välityksellä Paavalia käytettiin valottamaan tulevaisuutta. Jehovan päivä tulisi kuin varas yöllä. Paavali selitti myös: ”Kun he sanovat: ’Rauha ja turvallisuus!’, silloin äkillinen tuho on samassa kohtaava heidät niin kuin ahdingon tuska raskaana olevan naisen, eivätkä he missään tapauksessa pääse pakoon.” (1. Tessalonikalaisille 5:2, 3.)

19, 20. Mitä valoa leimahteli Jerusalemissa ja Juudeassa asuville kristityille Paavalin kirjeestä heprealaisille?

¹⁹ Kirjoittamalla kirjeensä heprealaisille Paavali välitti valonleimahduksia Jerusalemissa ja Juudeassa asuville varhaiskristityille. Hän osoitti todella voimaperäisesti, että kristillinen palvontajärjestelmä oli paljon parempi kuin Mooseksen lakiin perustuva palvontajärjestelmä. Sen sijaan että kristityt noudattaisivat enkelien välittämää Lakia, he uskovat pelastukseen, josta puhui ensiksi enkelisanansaattajia paljon korkeampi Jumalan Poika. (Heprealaisille 2:2–4.) Mooses oli pelkkä palvelija Jumalan huoneessa. Jeesus Kristus kuitenkin johtaa koko huonetta. Kristus on ylimmäinen pappi Melkisedekin järjestyksen mukaan, ja hänellä on Aaronin pappeutta paljon korkeampi asema. Paavali kiinnitti huomiota myös siihen, että israelilaiset eivät voineet päästä Jumalan lepoon uskottomuuden ja tottelemattomuuden vuoksi, mutta kristityt pääsevät siihen uskollisuutensa ja tottelevaisuutensa vuoksi. (Heprealaisille 3:1–4:11.)

²⁰ Uusi liittokin on paljon parempi kuin lakiliitto. Kuten Jeremian 31:31–34:ssä 600 vuotta aikaisemmin ennustettiin, uuteen liittoon kuuluvien sydämeen on kirjoitettu Jumalan laki, ja he saavat syntinsä varmasti anteeksi. Sen sijaan että kristityillä olisi ylimmäinen pappi, jonka täytyi uhrata vuosittain uhreja omien syntiensä ja kansan syntien vuoksi, heillä on Ylimmäisenä Pappinaan Jeesus Kristus, joka on synnitön ja joka uhrasi kerran kaikkien puolesta uhrin syntien sovitukseksi. Sen sijaan että hän olisi astunut käsin tehtyyn pyhään paikkaan esittämään uhrinsa, hän astui itse taivaaseen ilmaantuakseen siellä Jehovan kasvojen eteen. Mooseksen lain alaisuudessa uhratut eläinuhrit eivät myöskään voineet poistaa syntejä kokonaan, tai muutoin niitä ei olisi uhrattu vuosittain. Mutta Kristuksen uhri, joka uhrattiin kerran kaikiksi ajoiksi, tosiaan poistaa synnit. Kaikki tämä luo valoa suureen hengelliseen temppeliin, jonka esipihoilla voideltu jäännös ja ”muut lampaat” nykyään palvelevat. (Johannes 10:16; Heprealaisille 9:24–28.)

21. Mitä tämä kirjoitus on osoittanut psalmin 97:11 ja Sananlaskujen 4:18:n täyttymisestä apostolien aikana?

²¹ Tilanpuutteen vuoksi emme voi luetella enempää esimerkkejä muun muassa siitä, millaisia valonleimahduksia sisältyy apostoli Pietarin ja opetuslasten Jaakobin ja Juudaan kirjeisiin. Edellä olevan tulisi kuitenkin riittää osoittamaan, että psalmi 97:11 ja Sananlaskut 4:18 täyttyivät hätkähdyttävästi apostolien aikana. Totuus alkoi edistyä esikuvista ja varjoista täyttymyksiin ja todellisuuksiin (Galatalaisille 3:23–25; 4:21–26).

22. Mitä tapahtui apostolien kuoleman jälkeen, ja mitä seuraavassa kirjoituksessa osoitetaan?

²² Jeesuksen apostolien kuoleman jälkeen ja ennustetun luopumuksen alussa totuuden valo paloi hyvin himmeänä (2. Tessalonikalaisille 2:1–11). Jeesuksen lupauksen mukaisesti Isäntä kuitenkin palasi monia satoja vuosia myöhemmin ja tapasi ”uskollisen ja ymmärtäväisen orjan” antamassa ”palvelusväelle” heidän ruokansa oikeaan aikaan. Jeesus Kristus asetti tuon orjan siksi ”kaiken omaisuutensa hoitajaksi”. (Matteus 24:45–47.) Millaisia valonleimahduksia siitä seurasi? Sitä käsitellään seuraavassa kirjoituksessa.

[Alaviitteet]

Muistatko?

◻ Mitkä raamatunkohdat osoittavat, että totuuden ymmärrys kasvaa edistyvästi?

◻ Mitä valonleimahduksia on kirjoitettu muistiin Apostolien tekojen kirjaan?

◻ Mitä valoa evankeliumit sisältävät?

◻ Mitä valonleimahduksia Paavalin kirjeet sisältävät?