Opetusta Raamatusta: Aamos 1:1–9:15
Erään kansakunnan loppu
”VALMISTAUDU – – kohtaamaan Jumalasi”, sanoo ”Herra, Jumala Sebaot [”Jehova, sotajoukkojen Jumala”, UM]” Israelin kansakunnalle. (Aamos 4:12, 13) Miksi hän sanoo niin? Vaurauden sokaisemina israelilaiset olivat unohtaneet hänen Lakinsa ja saastuttaneet hänen pyhän maansa epäjumalanpalveluksella, moraalittomuudella, verenvuodatuksella ja väkivallalla.
Aamos herätettiin Jehovan profeettana julistamaan varoitussanomaa paitsi omalle kansakunnalleen, Juudalle, myös aivan erityisesti Israelin pohjoiselle valtakunnalle. Hän tuomitsee Israelin sen nautinnonhaluisen elämäntavan vuoksi ja ennustaa sen kohtaavan viimein loppunsa viholliskansojen käsissä. Aamoksen kirja, joka kirjoitettiin jolloinkin vuosien 829 ja 804 eaa. välillä, tuo lisävaloa siihen, millä tavoin Jumala tosiaan kykenee ennustamaan tulevia onnettomuuksia, ja se esittää ajankohtaisia varoituksia.
Jumalan vihollisten raju tuho
Kukaan ei voi paeta Jumalan tuomioita. Miten hyvin tämä osoittautuikaan todeksi Damaskoksen (Syyrian), Gazan (Filistean), Tyroksen, Edomin, Ammonin, Mooabin ja Juudan kansakuntien tapauksessa! Jehovan ”päätös on peruuttamaton” noita kansoja vastaan niiden syntien vuoksi. Niille ennustettu onnettomuus kuitenkin antoi vain lisää painavuutta Israelin tuomiolle, jonka Israel tulisi kohtaamaan siksi, ettei se ollut säilyttänyt liittosuhdettaan Jumalaan ja noudattanut hänen lakejaan. – Aamos 1:1–2:16.
Ota huomioon Jumalan varoitus. ”Ainoastaan teidät minä olen valinnut kaikista maan sukukunnista”, sanoo Jehova Israelille. (Aamos 3:2) Kuitenkin se tuotti syntisellä menettelytavallaan häpeää Jumalan nimelle ja suvereenisuudelle. Monet kansaan kuuluvista olivat päättäneet olla rikkaita, ja he viettivät omien veljiensä kustannuksella ylellistä, joutilasta elämää ’talvihuoneissaan ja kesähuoneissaan’. (Aamos 3:15) Väärien punnusten avulla he pettivät köyhiä. Koska he olivat hylänneet tosi palvonnan, Jehovan antama rangaistus oli ansaittu. Silti Jehova ’ei tee mitään ilmoittamatta sitä palvelijoilleen’. Aamos ennustaa siksi Jehovan tuomioita ja varoittaa kansaa: ”Valmistaudu – – kohtaamaan Jumalasi.” – Aamos 3:1–4:13.
Jehova on pelastus
Jumala osoittaa armoa niille, jotka katuvat. ”Etsikää minua, niin te saatte elää”, vetoaa Jehova israelilaisiin. (Aamos 5:4) ”Vihatkaa pahaa ja rakastakaa hyvää.” (Aamos 5:15) Nämä sanat jätetään kuitenkin huomiotta. Luopiot menivät mieluummin epäjumalanpalveluksen keskuspaikkoihin Beeteliin ja Gilgaliin uhraamaan uhreja epäjumalille. (Aamos 5:26; 1. Kuningasten kirja 12:28–30) Koristelluilla norsunluusohvilla omahyväiset pahantekijät juovat hienoa viiniä ja hemmottelevat itseään parhailla ruoilla ja parhaalla öljyllä. (Aamos 5:11; 6:4–6) ”Herran päivä” on tulossa, ja Jumala on vannonut ”itse kauttansa”, että Israel tulee tuhoutumaan. (Aamos 5:18; 6:8) Jehova nostattaa kansan ahdistamaan Israelia ja viemään sen pakkosiirtolaisuuteen. – Aamos 5:1–6:14.
Pelkää Jehovaa, älä vastustajia. Heinäsirkkaparvi tai kaiken kuluttava tuli voisi aiheuttaa Israelin tuhon. Aamos vetosi Jehovaan Israelin puolesta, jottei näin tapahtuisi, ja ”Herra katui” tuomiotaan, joten sitä ei pantu täytäntöön niillä keinoin. Rakentajan tavoin, joka tarkistaa muurin pystysuunnan luotilangalla, Jehova ’ei enää mene säästäen sen ohitse’. (Aamos 7:1–8) Tämä kansakunta täytyy autioittaa. Profeetan sanomasta ärsyyntyneenä Amasja, vasikanpalvonnan pappi, syyttää Aamosta väärin maanpetturuudesta ja käskee häntä ’pakenemaan Juudan maahan ja olemaan ennustamatta enää’ Beetelissä. (Aamos 7:12, 13) Lopettaako Aamos julistamisen? Ei, vaan hän pelottomasti ennustaa Amasjan kuoleman ja hänen perhettään kohtaavan onnettomuuden. Samoin kuin hedelmät kerätään sadonkorjuuaikana, tulee myös aika, jolloin Jehova tekee tilinsä selviksi Israelin kanssa. Pakotietä ei ole. – Aamos 7:1–8:14.
Niillä, jotka luottavat Jehovaan, on toivoa. ”En minä Jaakobin heimoa kokonaan hävitä”, sanoo Jehova. Joillakin Jaakobin jälkeläisillä on yhä toivoa, mutta synnintekijöillä ei ole. Heidän tuhonsa on varma. Jehova kuitenkin ’kääntää kansansa Israelin kohtalon’. – Aamos 9:1–15.
Opetuksia nykyajalle: Ne, jotka tekevät itsestään Jumalan vihollisia, tuomitaan kuoleman ansainneiksi. Kuitenkin kuka tahansa, joka ottaa huomioon Jumalan varoitussanoman ja katuu, saa Jumalan armon ja pysyy elossa. Jos pelkäämme Jumalaa, emme salli vastustajien estää meitä tekemästä hänen tahtoaan.
[Tekstiruutu s. 22]
TARKASTELTAVIA RAAMATUNKOHTIA
○ 1:5 – Muinoin kaupungeissa oli korkeat muurit ja suuret portit. Tällaiset portit oli sisäpuolelta salvattu pitkillä rauta- tai pronssipuomeilla. ’Damaskoksen salpojen särkeminen’ tarkoitti sitä, että assyrialaiset valloittaisivat tämän Syyrian pääkaupungin. Olisi kuin kaupungin portteja ei voitaisi lukita, koska niiden salvat oli rikottu. – 2. Kuningasten kirja 16:8, 9.
○ 4:1 – Ylellistä elämää rakastavista Samarian naisista puhuttiin ”Baasanin lehminä”. Baasanin tuottoisat laidunmaat olivat osaltaan vaikuttamassa hyviin tuloksiin pääsyyn karjanjalostuksessa. (5. Mooseksen kirja 32:14; Hesekiel 39:18) Nämä itsekkäät ”Baasanin lehmät” vaativat ”herrojaan” eli aviomiehiään kiristämään rahaa köyhiltä voidakseen täyttää sillä omat ”norsunluuhuoneensa”. (Aamos 3:15) Tällainen toiminta tuotti kuitenkin Jumalan rangaistuksen.
○ 4:6 – Ilmaus ”hampaiden joutilaisuus [”hampaiden puhtaus”, UM]” selittyy rinnakkaisilmaisulla ”leivän puute”. Se näyttää siksi tarkoittavan nälänhädän aikaa, jolloin hampaat olivat joutilaina tai puhtaina, koska ei ollut mitään syötävää. Jehova oli selvästikin ilmaissut paheksuntansa epäjumalanpalvelusta harjoittavaa kymmenen sukukunnan valtakuntaa kohtaan aiheuttamalla maahan nälänhädän, kuten hän oli varoittanut jo kauan aiemmin. (5. Mooseksen kirja 28:48) Niin tämä kuin muutkaan Jumalan tuomion ilmaukset eivät kuitenkaan tavoittaneet tämän lakia rikkovan kansan sydäntä. – Aamos 4:6, 8–11.
○ 5:2 – Kun Aamos lausui profetiansa, vieras valta ei ollut alistanut kansaa ja Israelin maata valtaansa ja ryöstänyt niitä. Sen vuoksi kansa personoitiin neitsyeksi. Vain muutaman vuoden kuluessa neitsyt Israel kukistuisi assyrialaisten edessä ja ’vietäisiin pakkosiirtolaisuuteen tuolle puolelle Damaskon’. (Aamos 5:27) Aamos on niin varma Israelin tuhosta, joka tulee kohtaamaan sitä sen uskottomuuden vuoksi, että hän kuvailee sitä ikään kuin se olisi jo tapahtunut.
○ 7:1 – ”Kuninkaan niitokset” tarkoittivat todennäköisesti kuninkaan verona vastaanottamia maatalouden tuotteita, joilla ruokittiin hänen eläimensä ja ratsuväkensä. Kuninkaan vero piti maksaa ensin, sen jälkeen ihmiset saisivat ”heinän” eli kasvillisuuden omaan käyttöönsä. Mutta ennen kuin he voisivat tehdä niin, heinäsirkat tulisivat ja söisivät tämän myöhemmän peltojen tuoton.
○ 8:2 – Kesähedelmät (UM) poimittiin sadonkorjuuajan loppupuolella. Maanviljelysvuoden loppu kuvasi siksi sitä, että Israelia lähestyi loppu. ”En minä enää mene säästäen sen ohitse”, julisti Jehova. Kansakunta kokisi hänen tuomionsa toimeenpanon seuraavaksi.
○ 9:7 – Jehova oli valinnut israelilaiset heidän uskollisten esi-isiensä vuoksi, vapauttanut heidän isänsä Egyptin orjuudesta ja tuonut nämä Kanaaniin. Mutta se ei ollut ylpeilemisen peruste, sillä heidän pahuutensa asetti heidät samaan asemaan kuin etiopialaisetkin. (Vrt. Roomalaisille 2:25.) Samoin Egyptistä vapautuminen ei taannut sen kummemmin jatkuvaa Jumalan hyväksyntää kuin sekään, että filistealaiset ja syyrialaiset asuivat eri alueilla kuin he olivat asuneet aiemmin. Uskollisista patriarkoista polveutuminen ei tulisi säästämään israelilaisia. Hyväksytty asema Jehovan edessä on riippuvainen hänen tahtoonsa mukautumisesta. – Aamos 9:8–10; Apostolien teot 10:34, 35.