HAMPAAT

Kovia, suussa olevia luumuodostumia, joita käytetään ruoan hienontamiseen ja joita eläimet käyttävät myös aseenaan.

Jumalan uskollinen palvelija Job, joka välttyi nipin napin kuolemalta kärsimyksissään, sanoi: ”Minä selviydyn hampaitteni nahalla.” (Job 19:20.) Nähtävästi Job tarkoitti yksinkertaisesti sitä, että hänellä ei ollut mitään tai juuri mitään jäljellä. Hän oli selviytynyt hampaittensa nahalla, ts. sellaisen ”nahalla”, jossa ei ilmeisesti ole nahkaa.

Hampaiden kiristely kuvaa usein vihastusta (Job 16:9; Ap 7:54) tai tuskaa ja epätoivoa (Mt 8:12; 13:42, 50; 22:13; 24:51; 25:30). Sellaiseen kiristelyyn voi liittyä vihan kohteelle osoitettuja katkeria sanoja ja häneen kohdistunutta väkivaltaa.

Aamoksen 4:6:ssa ilmaus ”hampaiden puhtaus” rinnastetaan ”leivän puutteeseen”, mikä edustaa nälänhätää.

Hampaat kuvaavat myös jonkin kansakunnan tuhovoimaa (Da 7:5, 7, 19; Jl 1:6; Il 9:8). Daavid vertaa vanhurskaiden jumalattomia vihollisia saaliinhimoisiin leijoniin, ja hän pyytää Jumalaa iskemään heitä leukaan ja murskaamaan heidän hampaansa. Sen jälkeen he eivät pystyisi tekemään vahinkoa. (Ps 3:7; 58:6.) Israelin väärien profeettojen kuvataan olevan ahneita ja kyltymättömiä, ’purevan hampaillaan’ ja pyhittävän sodan kaikkia vastaan, jotka eivät ruoki heitä (Mi 3:5; vrt. Hes 34:2, 3; Mt 7:15; Ap 20:29).

Jerusalemin tuhoa edeltävinä päivinä ihmisten oli tapana sanoa: ”Isät ne raakoja rypäleitä söivät, mutta poikien hampaita vihloi.” (Jer 31:29; Hes 18:2–4.) He yrittivät tällä tavoin vapautua syyllisyydestään niihin epäsuotuisiin olosuhteisiin, joihin kansakunta oli joutunut jumalattomuutensa vuoksi, selittämällä kokemustensa johtuvan siitä, mitä heidän isänsä olivat tehneet.