Neuvottomana Joona laskeutui laivan kannen alle ja asettui makuulle. Hän vaipui sikeään uneen.b Kapteeni löysi Joonan, herätti hänet ja kehotti häntä rukoilemaan jumalaansa niin kuin kaikki muutkin tekivät. Koska merimiehet olivat varmoja siitä, että tähän myrskyyn liittyi jotain yliluonnollista, he heittivät arpaa nähdäkseen, kuka laivalla olevista oli syypää heidän ahdinkoonsa. Pelko alkoi epäilemättä kalvaa Joonan mieltä, kun mies toisensa perään karsiutui. Pian totuus paljastui. Jehova ohjasi myrskyä samoin kuin arvanheittoakin erottamaan joukosta yhden miehen – Joonan. (Joona 1:5–7.)