Hän oppi osoittamaan armoa

 1. Millainen matka Joonalla oli edessään, ja miltä määränpää hänestä tuntui?

JOONALLA olisi paljon aikaa ajatella. Häntä odotti yli 800 kilometrin pituinen taival, jonka taittamiseen menisi kuukauden päivät ellei vieläkin kauemmin. Ensinnäkin hänen oli valittava joko lyhyempi reitti tai turvallisempi joskin pitempi reitti ja sitten kuljettava verkalleen halki laaksojen ja läpi lukemattomien vuoristosolien. Hänen täytyi todennäköisesti kiertää suuri Syyrian aavikko, ylittää suuria jokia, kuten mahtava Eufrat, ja majoittua vierasmaalaisten luona Syyrian, Mesopotamian ja Assyrian kylissä ja kaupungeissa. Päivät kuluivat, ja hänen mieleensä tuli tavan takaa pelottava määränpää, kaupunki jota hän lähestyi askel askeleelta – Ninive.

 2. Miten Joona oli oppinut, ettei hän voinut paeta saamaansa tehtävää?

² Yhdestä asiasta Joona oli varma: hän ei voisi kääntyä takaisin ja paeta saamaansa tehtävää. Sitä hän oli jo yrittänyt. Kuten edellisessä luvussa kerrottiin, Jehova oli opettanut Joonaa kärsivällisesti aiheuttamalla myrskyn merellä ja pelastamalla Joonan ihmeen avulla valtavan kalan vatsasta. Kun kala kolme päivää myöhemmin oli oksentanut hänet rannalle, hän oli tuntenut kunnioittavaa pelkoa Jehovaa kohtaan ja ollut halukkaampi tottelemaan. (Joona, 1. ja 2. luku.)

 3. Mitä ominaisuutta Jehova oli osoittanut Joonaa kohtaan, mutta mitä kysymyksiä herää?

³ Kun Jehova toistamiseen käski Joonan mennä Niniveen, tämä lähti kuuliaisesti pitkälle matkalle kohti itää. (Lue Joonan 3:1–3.) Mutta oliko hän antanut Jehovalta tulleen kurin muuttaa perin pohjin hänen asenteensa? Jehova oli esimerkiksi osoittanut hänelle armoa pelastamalla hänet hukkumasta, pidättymällä rankaisemasta häntä hänen kapinoinnistaan ja suomalla hänelle toisen mahdollisuuden tehtävän suorittamiseen. Oliko Joona tämän kaiken koettuaan oppinut olemaan armollinen toisille? Epätäydellisten ihmisten on usein vaikea oppia osoittamaan armoa. Katsotaanpa, mitä voimme oppia Joonan käymästä kamppailusta.

4, 5. Miksi Jehova sanoi Niniveä ”suureksi kaupungiksi”, ja mitä tämä opettaa hänestä?

⁴ Joonalla ei ollut Ninivestä samanlaista näkemystä kuin Jehovalla. Raamattu kertoo: ”Ninive osoittautui olevan suuri kaupunki Jumalan edessä.” (Joona 3:3.) Joonan kirjan mukaan Jehova sanoi Niniveä kolme kertaa ”suureksi kaupungiksi” (Joona 1:2; 3:2; 4:11). Miksi se oli Jehovan silmissä suuri eli tärkeä?

⁵ Niniven historia ulottui hamaan muinaisuuteen, sillä se oli ensimmäisiä kaupunkeja, jotka Nimrod oli perustanut vedenpaisumuksen jälkeen. Se oli itse asiassa laaja suurkaupunkialue, johon ilmeisesti kuului useita kaupunkeja, ja käveleminen sen yhdeltä laidalta toiselle kesti kolme päivää. (1. Moos. 10:11; Joona 3:3.) Jyhkeät muurit sekä komeat temppelit ja muut mahtavat rakennukset tekivät Ninivestä vaikuttavan paikan. Mutta mikään näistä seikoista ei tehnyt siitä tärkeää Jehova Jumalan silmissä. Hänelle tärkeintä olivat ihmiset. Siihen aikaan Ninivessä oli valtava määrä asukkaita. Heidän pahuudestaan huolimatta Jehova oli kiinnostunut heistä. Hän pitää arvossa ihmiselämää ja tietää, että jokaisella on mahdollisuus katua ja oppia toimimaan oikein.

 6. a) Miksi Ninive saattoi tuntua Joonasta pelottavalta? (Ks. myös alaviite.) b) Mitä se, että Joona saarnasi Ninivessä, kertoo hänestä?

⁶ Kun Joona viimein saapui Niniveen, väenpaljous on saattanut kasvattaa hänen pelkoaan entisestään, sillä kaupungissa oli yli 120 000 asukasta.a Hän käveli päivämatkan yhä syvemmälle vilkkaan suurkaupungin sydämeen, ehkä etsien keskeistä paikkaa, jossa voisi julistaa sanomaansa. Miten hän saisi sanomansa perille? Oliko hän opetellut puhumaan assyrian kieltä, tai antoiko Jehova hänelle tuon kyvyn ihmeen avulla? Emme tiedä. Joona on saattanut puhua omaa äidinkieltään hepreaa ja esittää julistuksensa niniveläisille tulkin välityksellä. Joka tapauksessa hänellä oli yksinkertainen sanoma, joka ei ollut omiaan kasvattamaan hänen suosiotaan: ”Enää neljäkymmentä päivää, ja Ninive hävitetään.” (Joona 3:4.) Hän puhui pelottomasti ja hellittämättömästi. Hän osoitti huomattavaa rohkeutta ja uskoa, joita ominaisuuksia kristityt tarvitsevat nykyään enemmän kuin koskaan.

7, 8. a) Miten Niniven asukkaat reagoivat Joonan sanomaan? b) Mitä Niniven kuningas teki saadessaan tietää Joonan sanomasta?

⁷ Joonan sanoma herätti huomiota niniveläisten keskuudessa. Hän oli epäilemättä varautunut vihamieliseen ja väkivaltaiseen vastaanottoon. Mutta tapahtuikin jotain hyvin erikoista: ihmiset kuuntelivat! Hänen sanomansa levisi kulovalkean tavoin. Ennen pitkää koko kaupunki puhui Joonan ennustamasta tuhosta. (Lue Joonan 3:5.) Katumusta osoittivat kaikki – rikkaat ja köyhät, nuoret ja vanhat – ja he alkoivat paastota. Pian uutinen tästä kansanliikkeestä kantautui kuninkaan korviin.

⁸ Joonan sanoma sai kuninkaankin pelkäämään Jumalaa. Hän nousi valtaistuimeltaan, riisui yltään ylellisen asunsa, verhoutui alamaistensa tavoin karheaan säkkikankaaseen ja jopa ”istuutui tuhkaan”. Yhdessä ”suurtensa” eli jalosukuisten kanssa hän antoi asetuksen, joka virallisti spontaanin kansanliikkeen. Kuningas määräsi, että kotieläimistä lähtien kaikilla piti olla yllään säkkikangas.b Hän tunnusti nöyrästi, että hänen kansansa oli syyllistynyt pahuuteen ja väkivaltaan. Kuningas ilmaisi toivovansa, että tosi Jumala heltyisi nähdessään heidän katumuksensa, kun hän sanoi: ”Jumala kenties – – kääntyy pois suuttumuksensa hehkusta, niin ettemme tuhoudu.” (Joona 3:6–9.)

 9. Millaisia epäilyksiä kriitikot ovat esittäneet niniveläisten katumuksesta, mutta mistä tiedämme, että heidän epäilyksensä ovat perusteettomia?

⁹ Joidenkin kriitikkojen on vaikea uskoa, että niniveläisten asenteessa olisi voinut tapahtua niin merkittävä muutos niin lyhyessä ajassa. Raamatunoppineet ovat kuitenkin todenneet, ettei se olisi ristiriidassa sen taikauskoisen ja ailahtelevaisen luonteenlaadun kanssa, joka oli yleinen noissa entisaikojen kulttuureissa. Tiedämme, että kriitikkojen epäilykset ovat perusteettomia, sillä Jeesus Kristus viittasi myöhemmin niniveläisten ilmaisemaan katumukseen. (Lue Matteuksen 12:41.) Hän tiesi mistä puhui, sillä hän eli tuolloin taivaassa ja seurasi näitä tapahtumia (Joh. 8:57, 58). Meidän ei koskaan pitäisi olettaa, että ihmisten on mahdotonta katua, vaikuttivatpa he meistä kuinka pahoilta tahansa. Vain Jehova voi nähdä, mitä ihmisen sydämessä on.

10, 11. a) Miten Jehova suhtautui niniveläisten katumukseen? b) Mistä tiedämme, että Jehovan Ninivelle langettama tuomio ei ollut väärä?

¹⁰ Miten Jehova suhtautui niniveläisten katumukseen? Joona kirjoitti myöhemmin: ”Tosi Jumala sai nähdä heidän tekonsa, että he olivat kääntyneet pois pahalta tieltään, ja niin tosi Jumala tunsi mielipahaa sen onnettomuuden vuoksi, jonka hän oli sanonut aiheuttavansa heille, eikä hän aiheuttanut sitä.” (Joona 3:10.)

¹¹ Tuliko Jehova siis siihen tulokseen, että hän oli langettanut Ninivelle väärän tuomion? Ei tullut. Raamatussa sanotaan, että Jehovan oikeudenmukaisuus on täydellistä. (Lue 5. Mooseksen kirjan 32:4.) Jehovan vanhurskas suuttumus Niniveä kohtaan yksinkertaisesti laantui. Hän havaitsi niniveläisissä tapahtuneen muutoksen ja näki, ettei enää ollut syytä antaa heille sitä rangaistusta, jonka hän oli aikonut panna täytäntöön. Jumalalla oli nyt tilaisuus osoittaa armoa.

12, 13. a) Miten Jehova osoittaa olevansa järkevä, joustava ja armollinen? b) Miksi Joonan profetia ei ollut väärä?

¹² Jehova on aivan toisenlainen kuin se joustamaton, kylmä ja jopa ankara Jumala, joksi uskonnolliset johtajat hänet usein kuvaavat. Hän on päinvastoin järkevä, joustava ja armollinen. Kun hän päättää rangaista jumalattomia, hän ensin varoittaa heitä maan päällä olevien edustajiensa välityksellä, sillä hän haluaa, että he toimivat kuten niniveläiset – katuvat ja muuttavat tapansa (Hes. 33:11). Jehova sanoi profeetalleen Jeremialle: ”Jos jonakin hetkenä puhun jotakin kansakuntaa ja jotakin valtakuntaa vastaan repiäkseni sen juurineen pois ja hajottaakseni sen ja tuhotakseni sen ja se kansakunta todella kääntyy pois siitä pahuudestaan, jota vastaan minä puhuin, niin minä olen tunteva mielipahaa sen onnettomuuden takia, jonka olin aikonut panna täytäntöön sille.” (Jer. 18:7, 8.)

¹³ Esittikö Joona väärän profetian? Ei esittänyt. Hänen sanomansa täytti tarkoituksensa, koska se toimi varoituksena. Niniveläisiä varoitettiin heidän pahojen tekojensa vuoksi, mikä sai heidät muuttumaan. Mikäli niniveläiset palaisivat jälleen pahoille teilleen, Jumala langettaisi heille saman tuomion. Juuri näin tapahtui myöhemmin. (Sef. 2:13–15.)

14. Miten Joona suhtautui siihen, että Jehova osoitti armoa Ninivelle?

¹⁴ Miten Joona suhtautui siihen, ettei tuho tullutkaan silloin, kun hän odotti? Raamatussa sanotaan: ”Joonalle tämä oli kuitenkin hyvin epämieluista, ja hän suuttui.” (Joona 4:1.) Joona jopa esitti rukouksen, jossa hän tuntuu moittivan Kaikkivaltiasta! Joona antoi ymmärtää, että hänen olisi pitänyt jäädä kotiin, omaan maahansa. Hän väitti tienneensä kaiken aikaa, että Jehova ei tuottaisi onnettomuutta Ninivelle, ja jopa puolusteli tällä sitä, että oli aluksi paennut Tarsisiin. Sitten hän pyysi saada kuolla ja sanoi, että kuolema olisi parempi kuin elämä. (Lue Joonan 4:2, 3.)

15. a) Mikä saattoi olla syynä siihen, että Joona oli ahdistunut ja vihainen? b) Miten Jehova kohteli ahdistunutta profeettaansa?

¹⁵ Mikä Joonaa oikein vaivasi? Emme tiedä tarkkaan, mitä hänen mielessään liikkui, mutta sen tiedämme, että hän oli julistanut niniveläisille heidän kaupunkinsa tuhoa. He olivat uskoneet häntä. Ja nyt tuhoa ei tulisikaan. Pelkäsikö hän, että häntä pilkattaisiin tai että hänet leimattaisiin vääräksi profeetaksi? Olipa syy mikä hyvänsä, hän ei iloinnut niniveläisten katumuksesta eikä Jehovan armosta. Sen sijaan hän näyttää vajonneen katkeruuden, itsesäälin ja loukatun ylpeyden syöksykierteeseen. Ilmeisesti Joonan armollinen Jumala kuitenkin näki tässä ahdistuneessa profeetassa edelleen hyvää. Jehova ei rangaissut Joonaa siitä, että hän oli epäkunnioittava, vaan esitti hänelle lempeän, tutkivan kysymyksen: ”Oletko suuttunut aiheellisesti?” (Joona 4:4.) Vastasiko Joona tähän kysymykseen? Raamattu ei kerro sitä.

16. Miten jotkut voivat huomata olevansa eri mieltä Jumalan kanssa, ja mitä voimme oppia Joonan esimerkistä?

¹⁶ Olisi helppo tuomita Joona hänen käytöksensä vuoksi, mutta meidän on hyvä muistaa, etteivät epätäydelliset ihmiset ole suinkaan aina yhtä mieltä Jumalan kanssa. Jotkut saattavat ajatella, että Jehovan olisi pitänyt estää jokin murhenäytelmä, langettaa pahoille ihmisille pikainen tuomio tai jopa jo tuhota koko tämä asiainjärjestelmä. Joonan esimerkki muistuttaa meitä siitä, että kun olemme eri mieltä Jehova Jumalan kanssa, niin korjausta vaatii aina meidän oma näkemyksemme, ei koskaan hänen.

17, 18. a) Mitä Joona teki lähdettyään Ninivestä? b) Miten pullokurpitsakasviin liittyvät Jehovan ihmeet vaikuttivat Joonaan?

¹⁷ Epätoivoinen profeetta lähti Ninivestä, mutta hän ei suunnannut kulkuaan kotia kohti vaan idässä kohoaville vuorille, joilta avautui näkymä kaupunkiin. Hän pystytti pienen katoksen, jonka alle hän asettui odottamaan – ja katselemaan Niniveä. Ehkä hän edelleen toivoi näkevänsä sen tuhon. Miten Jehova opettaisi tätä itsepäistä miestä olemaan armollinen?

¹⁸ Jehova sai aikaan sen, että yhdessä yössä maasta kasvoi pullokurpitsakasvi. Herättyään Joona näki tämän rehevän kasvin, jonka suuret lehdet antoivat paljon enemmän varjoa kuin hänen hatara katoksensa. Hänen mielialansa koheni. ”Joona alkoi suuresti iloita” kasvista ja ehkä piti sen ihmeellistä ilmaantumista merkkinä Jumalan siunauksesta ja hyväksymyksestä. Jehovan tarkoitus ei kuitenkaan ollut vain tuoda Joonalle helpotusta kuumuuteen ja lievittää hänen ärtymystään. Hän halusi tavoittaa Joonan sydämen. Niinpä Jumala teki lisää ihmeitä. Hän pani madon käymään kasvin kimppuun ja tappamaan sen. Sitten hän sai ”korventavan itätuulen” puhaltamaan, kunnes Joonalla oli niin kuuma, ”että häntä pyörrytti”. Joona vaipui epätoivoon ja pyysi taas Jumalalta, että saisi kuolla. (Joona 4:6–8.)

19, 20. Miten Jehova opetti Joonaa pullokurpitsakasvin avulla?

¹⁹ Jälleen Jehova kysyi Joonalta, oliko tämä suuttunut aiheellisesti – tällä kertaa pullokurpitsakasvin kuoleman vuoksi. Sen sijaan että Joona olisi katunut, hän vakuutti: ”Olen suuttunut aiheellisesti, kuolemaan asti.” Nyt oli oikea hetki tehdä asia täysin selväksi. (Joona 4:9.)

²⁰ Jumala vetosi Joonan johdonmukaiseen ajatteluun. Hän sanoi, että Joona oli pahoillaan pelkän yhdessä yössä kasvaneen kasvin kuolemasta, vaikkei ollut istuttanut sitä eikä saanut sitä kasvamaan. Sitten Jumala kysyi: ”Enkö minä puolestani säälisi Niniveä, tuota suurta kaupunkia, jossa on yli satakaksikymmentätuhatta ihmistä, jotka eivät edes tiedä eroa oikean ja vasemman kätensä välillä, sekä paljon kotieläimiä?” (Joona 4:10, 11.)c

21. a) Mitä Jehova opetti Joonalle havaintoesimerkin avulla? b) Miten kertomus Joonasta voi auttaa meitä tutkimaan itseämme rehellisesti?

²¹ Huomaatko, miten syvällistä Jehovan havainto-opetus oli? Joona ei ollut tehnyt kerrassaan mitään huolehtiakseen tuosta kasvista. Jehova taas oli antanut niniveläisille elämän ja pitänyt heidän elämäänsä yllä, kuten hän toimii kaikkien maan päällä olevien luomustensa suhteen. Miten Joona saattoi pitää yhtä kasvia suuremmassa arvossa kuin 120 000 ihmisen ja heidän kotieläintensä elämää? Eikö tämä johtunutkin siitä, että Joona oli antanut ajatustensa muuttua itsekkäiksi? Hänhän sääli kasvia vain siksi, että siitä oli ollut hänelle itselleen hyötyä. Eikö hänen suuttumuksensa Niniven vuoksi kummunnut niin ikään itsekkäistä vaikuttimista – ylpeästä halusta pelastaa omat kasvonsa ja osoittaa olevansa oikeassa? Kertomus Joonasta voi auttaa meitä tutkimaan itseämme rehellisesti. Kenellä meistä ei olisi itsekkäitä taipumuksia? Emmekö olekin kiitollisia siitä, että Jehova kärsivällisesti auttaa meitä olemaan epäitsekkäämpiä, myötätuntoisempia ja armollisempia – enemmän hänen kaltaisiaan?

22. a) Miten Jehovan viisaat neuvot armon osoittamisesta vaikuttivat Joonaan? b) Mitä meidän kaikkien on tarpeen oppia?

²² Ottiko Joona opikseen? Hänen mukaansa nimetty Raamatun kirja päättyy Jehovan kysymykseen, joka jää kaipaamaan vastausta. Jotkut saattavat kritisoida sitä, että Joona ei sano mitään vastaukseksi. Mutta todellisuudessa vastaus on olemassa. Vastaus on hänen kirjansa. Todisteet nimittäin osoittavat, että Joona kirjoitti tämän hänen itsensä mukaan nimetyn kirjan. Kuvittele mielessäsi tuota profeettaa, kun hän on taas turvallisesti kotimaansa kamaralla ja kirjoittaa muistiin tätä kertomusta. Voimme melkein nähdä silmissämme iäkkään, aiempaa viisaamman ja nöyremmän miehen pudistelevan katuvasti päätään, kun hän kuvailee omia erehdyksiään, kapinointiaan ja sitä, miten hän itsepintaisesti kieltäytyi osoittamasta armoa. Joona selvästikin otti vastaan Jehovan viisaat neuvot. Hän oppi olemaan armollinen. Opimmeko me? (Lue Matteuksen 5:7.)