Hän oppi virheistään

1, 2. a) Mihin tilanteeseen Joona oli syössyt itsensä ja laivalla olevat merimiehet? b) Miten voimme hyötyä Joonan kertomuksesta?

JOONA toivoi voivansa vaientaa korvissaan kaikuvat hirvittävät äänet. Laivan takilaa ravisteleva raju tuuli ujelsi vimmatusti, ja vuorenkorkuiset aallot hakkasivat aluksen laitoihin niin että lankut natisivat ja rusahtelivat. Vielä paljon pahemmalta Joonasta kuulostivat kuitenkin kapteenin ja hänen miehistönsä huudot, kun he kaikin voimin yrittivät estää laivaa uppoamasta. Joona oli varma, että kohta he olisivat kuoleman omia – hänen takiaan!

² Miten Joona oli joutunut näin epätoivoiseen tilanteeseen? Joona oli syyllistynyt vakavaan virheeseen: hän oli rikkonut Jumalaansa Jehovaa vastaan. Mitä hän oli tehnyt? Eikö asialle enää voinut mitään? Vastaukset näihin kysymyksiin voivat opettaa meille paljon. Joonan kertomus muun muassa auttaa meitä näkemään, että nekin, joiden usko on aitoa, voivat erehtyä mutta myös oikaista erehdyksensä.

3–5. a) Millaisia ominaisuuksia monille tulee mieleen Joonasta? b) Mitä tiedämme Joonan taustasta? (Ks. myös alaviite.) c) Miksi Joonan palvelus profeettana ei ollut helppoa eikä miellyttävää?

³ Joonasta puhuttaessa monille tulee mieleen lähinnä kielteisiä ominaisuuksia, kuten tottelemattomuus ja jopa jääräpäisyys. Mutta tämä ei ole koko kuva Joonasta. Olihan Jehova Jumala itse valinnut hänet palvelemaan profeettanaan, eikä Jehova olisi antanut hänelle tätä vastuullista tehtävää, jos hän olisi ollut uskoton tai epävanhurskas.

⁴ Raamattu kertoo jotain Joonan taustasta. (Lue 2. Kuninkaiden kirjan 14:25.) Hän oli kotoisin Gat-Heferistä, joka sijaitsi vain noin neljän kilometrin päässä Nasaretista, kaupungista jossa Jeesus Kristus varttui suunnilleen 800 vuotta myöhemmin.a Joona palveli profeettana, kun Israelin kymmenen heimon valtakunnan kuninkaana oli Jerobeam II. Elian aika oli jo kaukana takanapäin, ja hänen seuraajansa Elisa oli kuollut Jerobeamin isän hallituskaudella. Vaikka Jehova olikin noiden miesten avulla juurinut pois Baalin palvonnan, Israel kulki jälleen tieten tahtoen väärään suuntaan. Kansaa johti nyt kuningas, joka ”teki sitä, mikä oli pahaa Jehovan silmissä” (2. Kun. 14:24). Joonan palvelus ei siis varmastikaan ollut helppoa eikä miellyttävää, mutta hän suoritti sitä silti uskollisesti.

⁵ Eräänä päivänä Joonan elämässä tapahtui yllättävä käänne. Hän sai Jehovalta tehtävän, joka tuntui hänestä äärimmäisen vaikealta. Mitä Jehova pyysi häntä tekemään?

 6. Minkä tehtävän Jehova antoi Joonalle, ja miksi se on voinut tuntua pelottavalta?

⁶ Jehova käski Joonaa: ”Nouse, mene Niniveen, siihen suureen kaupunkiin, ja julista sitä vastaan, että heidän pahuutensa on tullut eteeni.” (Joona 1:2.) On helppo ymmärtää, että tehtävä saattoi vaikuttaa pelottavalta. Ninive sijaitsi noin 800 kilometrin päässä idässä, ja jalkaisin sinne olisi taittanut matkaa luultavimmin kuukauden päivät. Ehkä vaivalloinen matka oli kuitenkin pientä verrattuna itse tehtävään. Ninivessä Joonan piti viedä Jehovan tuomiosanoma assyrialaisille, joiden tiedettiin olevan väkivaltaisia, jopa raakalaismaisia. Jos Joonan sanoma ei herättänyt juuri lainkaan vastakaikua Jumalan omassa kansassa, niin mitä toivoa olisi tällaisista pakanoista? Miten yksinäiselle Jehovan palvelijalle kävisi suunnattomassa Ninivessä, jota tultaisiin kutsumaan ”verenvuodatuksen kaupungiksi”? (Nah. 3:1, 7.)

7, 8. a) Miten lujasti Joona oli päättänyt paeta Jehovalta saamaansa tehtävää? b) Miksi meidän ei pitäisi tuomita Joonaa pelkuriksi?

⁷ Risteilikö Joonan mielessä tällaisia ajatuksia? Emme tiedä varmasti, mutta sen kuitenkin tiedämme, että Joona pakeni. Jehova oli käskenyt hänen mennä itään, mutta hän lähti länteen – niin kauas länteen kuin vain kykeni. Hän meni rannikolle Joppe-nimiseen satamakaupunkiin, mistä hän löysi Tarsisiin menevän laivan. Jotkut tutkijat sanovat Tarsisin sijainneen Espanjassa. Jos niin oli, Joona suuntasi noin 3 500 kilometrin päähän Ninivestä. Tällainen merimatka Suurenmeren toiseen ääreen kesti ehkä jopa vuoden. Joona oli tosiaan lujasti päättänyt paeta Jehovalta saamaansa tehtävää! (Lue Joonan 1:3.)

⁸ Merkitseekö tämä sitä, että Joona oli pelkuri? Häntä ei pidä tuomita liian kärkkäästi. Kuten tulemme näkemään, hän kykeni osoittamaan huomattavaa rohkeutta. Mutta samoin kuin me kaikki, Joonakin oli epätäydellinen ihminen ja kamppaili monien puutteiden kanssa (Ps. 51:5). Kukapa meistä ei olisi joskus joutunut taistelemaan pelkoa vastaan?

 9. Miltä Jehovan antamat tehtävät saattavat toisinaan tuntua meistä, ja mikä totuus meidän on silloin pidettävä mielessä?

⁹ Meistä saattaa toisinaan tuntua, että Jumala pyytää meitä tekemään jotakin vaikeaa, jopa mahdotonta. Kristittyinä meidän odotetaan saarnaavan Jumalan valtakunnan hyvää uutista, mutta välillä se voi tuntua meistä pelottavalta (Matt. 24:14). On hyvin helppo unohtaa tärkeä totuus, jonka Jeesus lausui: ”Jumalalle on kaikki mahdollista.” (Mark. 10:27.) Jos tämä totuus tahtoo unohtua meiltä, voimme ehkä ymmärtää Joonaa. Mitä pakenemisesta seurasi?

10, 11. a) Mitä Joona saattoi toivoa, kun rahtialus lähti satamasta? b) Mihin vaaraan laiva ja sen miehistö joutuivat?

¹⁰ Voimme vain kuvitella, miten Joona astui laivaan, joka oli todennäköisesti foinikialainen rahtialus. Hän katseli, kun kapteeni miehistöineen ahersi saadakseen aluksen matkaan ja ulos satamasta. Kun rannikko vähitellen katosi näkyvistä, Joona saattoi luulla päässeensä pälkähästä. Mutta yhtäkkiä sää muuttui.

¹¹ Kova tuuli kuohutti merta hurjaan raivoon – aaltojen korkeus olisi saanut nykyisetkin alukset näyttämään perin heppoisilta. Pian tuo puulaiva alkoi vaikuttaa kovin pieneltä ja hauraalta, kun jättiläismäiset aallot kohottivat sen korkeuksiin ja pudottivat sitten syvyyksiin. Oliko Joona tuolloin selvillä siitä, että ”Jehova itse syöksi merelle suuren tuulen”, kuten hän myöhemmin kirjoitti? Vaikea sanoa, mutta ainakin hän pani merkille, miten merimiehet alkoivat huutaa avukseen jumaliaan, ja hän tiesi, että niiltä oli turha odottaa apua (3. Moos. 19:4). Joona kertoo: ”Laiva oli haaksirikkoutumaisillaan.” (Joona 1:4.) Ja miten Joona olisikaan voinut rukoilla apua Jumalalta, jota hän parhaillaan pakeni!

12. a) Miksi meidän ei pitäisi tuomita kärkkäästi Joonaa sen vuoksi, että hän nukkui myrskyn raivotessa? (Ks. myös alaviite.) b) Miten Jehova paljasti ahdingon syyn?

¹² Neuvottomana Joona laskeutui laivan kannen alle ja asettui makuulle. Hän vaipui sikeään uneen.b Kapteeni löysi Joonan, herätti hänet ja kehotti häntä rukoilemaan jumalaansa niin kuin kaikki muutkin tekivät. Koska merimiehet olivat varmoja siitä, että tähän myrskyyn liittyi jotain yliluonnollista, he heittivät arpaa nähdäkseen, kuka laivalla olevista oli syypää heidän ahdinkoonsa. Pelko alkoi epäilemättä kasvaa Joonan mielessä, kun mies toisensa perään karsiutui. Pian totuus paljastui. Jehova ohjasi myrskyä samoin kuin arvanheittoakin erottamaan joukosta yhden miehen – Joonan. (Lue Joonan 1:5–7.)

13. a) Mitä Joona tunnusti merimiehille? b) Mitä Joona kehotti merimiehiä tekemään ja miksi?

¹³ Joona kertoi merimiehille kaiken. Hän oli Kaikkivaltiaan Jumalan Jehovan palvelija. Tätä Jumalaa hän oli loukannut ja lähtenyt pakoon, ja siksi he kaikki olivat tässä vaarallisessa tilanteessa. Miehet olivat tyrmistyneitä; Joona näki kauhun heijastuvan heidän silmistään. He kysyivät, mitä heidän pitäisi tehdä hänelle pelastaakseen laivansa ja säilyäkseen hengissä. Mitä Joona vastasi? Häntä saattoi puistattaa ajatuskin hukkumisesta kylmään, myrskyiseen mereen. Mutta kuinka hän voisi aiheuttaa kaikille näille miehille tällaisen kuoleman, kun hän tiesi voivansa pelastaa heidät? Niinpä hän sanoi: ”Nostakaa minut ja heittäkää minut mereen, niin meri tyyntyy teille, sillä tiedän, että tämä suuri myrsky on kohdannut teitä minun takiani.” (Joona 1:12.)

14, 15. a) Miten voimme jäljitellä Joonan vahvaa uskoa? b) Miten merimiehet suhtautuivat Joonan pyyntöön?

¹⁴ Nämä eivät kuulosta pelkurin sanoilta! Jehovan sydäntä varmasti lämmitti nähdä, että tuolla kriittisellä hetkellä Joona oli rohkea ja valmis uhrautumaan. Tämä osoittaa, kuinka vahva Joonan usko oli. Voimme jäljitellä sitä asettamalla toisten hyvinvoinnin omamme edelle (Joh. 13:34, 35). Kun joku on fyysisen, tunneperäisen tai hengellisen avun tarpeessa, uhraudummeko auttaaksemme häntä? Kun teemme niin, tuotamme suurta iloa Jehovalle.

¹⁵ Ehkä Joonan uhrautuvuus teki vaikutuksen myös merimiehiin, sillä aluksi he eivät suostuneet hänen ehdotukseensa. He yrittivät sen sijaan kaikin keinoin selviytyä myrskystä, mutta turhaan. Rajuilma vain koveni. Viimein he tajusivat, ettei heillä ollut valinnanvaraa. He huusivat Joonan Jumalan Jehovan puoleen ja pyysivät häntä osoittamaan heille armoa. Sitten he nostivat Joonan ja heittivät hänet yli laidan. (Joona 1:13–15.)

16, 17. Kuvaile, mitä Joonalle tapahtui, kun hänet heitettiin yli laidan. (Ks. myös kuvat.)

¹⁶ Joona syöksyi raivoavaan mereen. Ehkä hän pyristeli pysyäkseen pinnalla ja näki kuohujen keskeltä, miten laiva vähitellen etääntyi. Valtavat aallot pyyhkäisivät hänen ylitseen ja painoivat hänet pinnan alle. Hän upposi aina vain syvemmälle aavistellen, että kaikki toivo oli mennyttä.

¹⁷ Joona kuvaili myöhemmin, miltä hänestä tuolloin tuntui. Hänen mieleensä tulvahti ohikiitäviä muistikuvia menneestä. Häntä kirpaisi ajatus siitä, ettei hän enää näkisi Jehovan kaunista temppeliä Jerusalemissa. Hän tunsi vajoavansa meren syvyyksiin, vuorten pohjiin asti, missä häneen takertui meriruohoja. Tästä näytti tulevan hänen hautansa. (Lue Joonan 2:2–6.)

18, 19. Mitä Joonalle tapahtui meren syvyyksissä, mikä eläin liittyi tapahtumiin, ja kuka oli kaiken taustalla? (Ks. myös alaviite.)

¹⁸ Mutta hetkinen! Lähistöllä liikkui valtava, tumma hahmo, joka tuli yhä lähemmäksi. Yhtäkkiä se syöksyi Joonaa kohti, avasi kitansa ja ahmaisi Joonan sisuksiinsa.

¹⁹ Tämä olisi varmasti kaiken loppu. Joona koki kuitenkin jotain hämmästyttävää: hän oli yhä elossa! Hän ei ollut murskaantunut, hän ei ollut sulamassa ravinnoksi, eikä hän ollut edes tukehtumaisillaan. Hänessä oli edelleen elämän henki, vaikka hänen kaiken järjen mukaan olisi pitänyt olla jo kuollut. Vähitellen kunnioittava pelko valtasi Joonan. Jehova Jumala oli selvästikin ”toimittanut suuren kalan nielaisemaan Joonan” (Joona 1:17).c

20. Mitä rukous, jonka Joona esitti suuren kalan sisässä, kertoo meille hänestä?

²⁰ Minuutit kuluivat ja venyivät tunneiksi. Pimeydessä, joka oli synkin mitä Joona koskaan oli kokenut, hän selvitti ajatuksiaan ja rukoili Jehova Jumalaa. Koko Joonan paljonpuhuva rukous löytyy Joonan kirjan toisesta luvusta. Se osoittaa, että Joona tunsi hyvin Raamatun kirjoitukset, sillä siinä viitataan usein Psalmien kirjaan. Lisäksi siitä heijastuu eräs sydäntä lämmittävä ominaisuus – kiitollisuus. Joona sanoi lopuksi: ”Minä puolestani tahdon uhrata sinulle kiitoksen äänin. Mitä olen juhlallisesti luvannut, sen tahdon täyttää. Pelastus kuuluu Jehovalle.” (Joona 2:9.)

21. Mitä Joona oppi pelastuksesta, ja mitä tärkeää meidän on hyvä muistaa?

²¹ Mitä epätodennäköisimmässä paikassa – ”kalan sisuksissa” – Joona oppi, että Jehova voi pelastaa kenet tahansa, mistä tahansa ja milloin tahansa. Jehova löysi ja pelasti huolestuneen palvelijansa jopa sieltä. (Joona 1:17.) Vain Jehova pystyi pitämään ihmisen elossa ja terveenä kolme päivää ja kolme yötä suuren kalan vatsassa. Meidän on nykyään hyvä muistaa, että Jehova on ”Jumala, jonka kädessä on hengityksemme” (Dan. 5:23). Saamme kiittää häntä jokaisesta hengenvedosta – elämästämme. Olemmeko siitä kiitollisia? Eikö Jehova ansaitsekin tottelevaisuutemme?

22, 23. a) Miten Joonan kiitollisuus joutui pian kokeeseen? b) Miten voimme jäljitellä Joonaa, kun teemme virheitä?

²² Miten oli Joonan laita? Oppiko hän osoittamaan kiitollisuutta Jehovaa kohtaan tottelemalla häntä? Kyllä oppi. Kolmen päivän ja kolmen yön kuluttua kala toi Joonan rantaan ja ”oksensi Joonan kuivalle maalle” (Joona 2:10). Ajattele, että kaiken tuon jälkeen Joonan ei tarvinnut edes uida rantaan! Hänen täytyi tietenkin omin päin jatkaa matkaa tuolta rannalta, missä ikinä se olikin. Ennen pitkää hänen kiitollisuutensa joutui kokeeseen. Joonan 3:1, 2:ssa sanotaan: ”Sitten Joonalle tuli Jehovan sana toisen kerran, ja se kuului: ’Nouse, mene Niniveen, siihen suureen kaupunkiin, ja julista sille se julistus, jonka minä sinulle puhun.’ ” Mitä Joona tekisi?

²³ Hän ei epäröinyt. Kertomus jatkuu: ”Silloin Joona nousi ja meni Niniveen Jehovan sanan mukaisesti.” (Joona 3:3.) Hän totteli, joten hän oli selvästi oppinut virheistään. Meidän täytyy tässäkin suhteessa jäljitellä Joonan uskoa. Me kaikki teemme syntiä, me kaikki teemme virheitä (Room. 3:23). Mutta luovutammeko vai opimmeko virheistämme ja pyrimmekö siitä eteenpäin palvelemaan Jumalaa tottelevaisesti?

24, 25. a) Minkä palkinnon Joona sai omana elinaikanaan? b) Mitkä palkinnot odottavat Joonaa tulevaisuudessa?

²⁴ Palkitsiko Jehova Joonan tottelevaisuuden? Kyllä palkitsi. Ensinnäkin näyttää siltä, että Joona sai aikanaan tietää merimiesten selvinneen hengissä. Myrsky laantui heti sen jälkeen kun Joona oli toiminut epäitsekkäästi, ja merimiehet ”alkoivat pelätä Jehovaa suuresti” ja uhrasivat uhrin hänelle eivätkä väärille jumalilleen. (Joona 1:15, 16.)

²⁵ Paljon myöhemmin seurasi vielä suurempi palkinto. Jeesus puhui ajasta, jonka Joona oli suuren kalan vatsassa, ja vertasi sitä profeetallisesti aikaan, jonka hän itse olisi haudassa eli Šeolissa. (Lue Matteuksen 12:38–40.) Joona on varmasti haltioissaan, kun hänet herätetään kuolleista maan päälle ja hän kuulee tästä siunauksesta (Joh. 5:28, 29). Jehova haluaa siunata sinuakin. Otatko sinä Joonan tavoin oppia virheistäsi ja osoitatko tottelevaisuutta ja epäitsekkyyttä?