Mainitsemme yhden esimerkin, joka liittyy Raamatun profetiaan. Vartiotorni 15. helmikuuta 1929 käsitteli Miikan 5:1–14:ää. Miikan kirja puhui siitä, että ’assyrialaiset’ autioittavat Samarian ja juutalaiset palaavat Babylonin pakkosiirtolaisuudesta. (Miika 1:1, 5–7; 4:10) Mutta se viittasi myös myöhempiin vaiheisiin, kuten Messiaan syntymään Betlehemissä. (Miika 5:1) Miika ennusti, että vapauduttuaan ”Assurista” ”ne, jotka ovat jäljellä Jaakobista” tulisivat ”niinkuin kasteeksi, joka tulee Herralta [”Jehovalta”, UM]” ja ”niinkuin nuoreksi jalopeuraksi lammaslaumain keskellä”. (Miika 5:5–7) Vartiotorni sanoi: ”Tätä voidaan pitää ilmoituksena siitä, että muutama jäännöksestä on maanpäällä vielä Harmagedonin taistelun jälkeenkin, ja että heillä on vielä jotakin lisätehtävää Herran nimessä ja hänen ylistyksekseen ja kunniakseen.” Huomaa tuo vaatimaton, järkevä tapa, jota tämän mahdollisuuden esittämisessä käytetään: ”Tätä voidaan pitää ilmoituksena.”

Ajatuksia siitä mahdollisuudesta, että jotkut voidelluista voisivat säilyä elossa uuteen maailmaan, on esitetty hyvissä aikeissa ja raamatullisten ennakkotapausten valossa yritettäessä ymmärtää profetioita tai malleja, joilla voisi olla myöhempiä vastineita. Jos ilmenee, ettei kukaan voidelluista ole jäljellä maan päällä, ei ole mitään syytä tyytymättömyyteen. Olemme jo hyväksyneet sen, että raamatullisia asioita ymmärretään paremmin ajan kuluessa. Esimerkiksi Vartiotorni 15. lokakuuta 1981 käsitteli uudelleen Miikan 5:5–8:aa ja selitti, että ”hengellisten israelilaisten jäännöksen ei ole – – tarvinnut odottaa Har-Magedonia – – ollakseen kuin virkistävä ’kaste’ ihmisille”. Tässä lehdessä esitettiin taas se mahdollisuus, että jäännös voisi säilyä elossa Jumalan suuressa sodassa ja olla jonkin aikaa ”edelleen kuin virkistävä ’kaste’ ’muiden lampaitten’ ’suurelle joukolle’”. Voimme kuitenkin nähdä, että ajan kuluminen ja hengellisen valon lisääntyminen voivat laajentaa ja muuttaa ymmärrystämme profetioiden tai Raamatussa kerrottujen tapahtumien suhteen. – Sananlaskut 4:18.