Opettava kuulijoiden kannalta

JOTTA esitys olisi kuulijoiden kannalta opettava, ei riitä, että puhe käsittelee tärkeää aihetta. Kysy itseltäsi: Miksi tämä aihe on tärkeä näille kuulijoille? Miten voin esittää aineiston siten, että he todella tuntevat hyötyvänsä siitä?

Jos saat koulussa tehtäväksi esittää näytteen todistamistilanteesta, yleisönä on keskustelukumppanisi. Muulloin puhut luultavasti koko seurakunnalle.

Mitä kuulijat tietävät? Mieti, mitä kuulijat tietävät aiheesta. Se on puheen valmistamisen lähtökohta. Jos seurakuntaan kuuluu useita kypsiä kristittyjä, älä ainoastaan kertaa useimmille jo tuttuja perusasioita vaan rakenna näille keskeisille totuuksille. Mikäli läsnä on monia hiljattain kiinnostuneita, sinun on tietysti otettava huomioon heidänkin tarpeensa.

Valitse puheen etenemisen tahti sen mukaan, mitä kuulijat tietävät. Käsittele melko pikaisesti sellaiset yksityiskohdat, jotka useimmat luultavasti jo tuntevat, mutta hidasta vauhtia kohdissa, jotka saattavat olla uusia suurimmalle osalle kuulijoista, niin että he ymmärtävät ne selvästi.

Mikä on opettavaa? Opettava aineisto ei aina tarkoita sitä, että siinä on jotain uutta. Jotkut puhujat osaavat esittää tuttuja totuuksia niin yksinkertaisesti, että monet kuulijat vasta silloin oivaltavat ne kokonaan.

Kenttäpalveluksessa jonkin uutisen mainitseminen ei riitä valaisemaan, että elämme viimeisiä päiviä. Osoita Raamatun avulla tuon tapahtuman merkitys. Silloin puhuteltava todella oppii jotain. Samoin mainitessasi jonkin yksityiskohdan luonnonlaeista tai kasvi- tai eläinmaailmasta tarkoitus ei ole vain esitellä kiehtovaa tieteellistä tosiasiaa, josta puhuteltava ei ole kuullut koskaan aiemmin. Sen sijaan tavoitteenasi tulisi olla osoittaa sekä luonnon esimerkkien että Raamatun avulla, että on olemassa rakastava Luoja. Tämä avaa puhuteltavalle tuoreen näkökulman.

Voi olla haastavaa puhua aiheesta, jota yleisö on kuullut käsiteltävän monta monituista kertaa. Tämä taito on kuitenkin opittava hallitsemaan, jotta voisi olla tehokas opettaja. Miten siinä voi onnistua?

Tee tutkimustyötä. Älä tyydy niihin ajatuksiin, jotka saman tien tulevat mieleesi, vaan etsi lisäaineistoa sivuilla 33–38 mainituista julkaisuista. Pidä mielessäsi, mitä noilla sivuilla kerrotaan tavoitteista, joihin tulisi pyrkiä. Ehkä tietoja etsiessäsi saat selville, että aiheeseesi liittyy suoranaisesti jokin melko tuntematon historiallinen tapahtuma, tai törmäät ajankohtaiseen uutiseen, joka valaisee käsittelemääsi kohtaa.

Kun käyt aineistoa läpi, virkistä omaa ajatteluasi esittämällä sellaisia kysymyksiä kuin mitä, miksi, milloin, missä, kuka ja miten. Esimerkiksi: Miksi tämä on totta? Miten voin todistaa sen? Minkä yleisten näkemysten vuoksi joidenkuiden on vaikea ymmärtää tätä Raamatun totuutta? Miksi se on tärkeä? Miten sen tulisi vaikuttaa ihmisen elämään? Mikä valaisee sen soveltamisen hyödyllisyyttä? Mitä tämä Raamatun totuus kertoo Jehovan persoonallisuudesta? Joskus aineistoon voivat sopia kysymykset: Milloin tämä tapahtui? Miten voimme soveltaa tätä aineistoa nykyään? Voisit jopa elävöittää puhettasi esittämällä sen aikana joitakin tämänkaltaisia kysymyksiä ja vastaamalla niihin.

Puheessa on ehkä joskus käytettävä yleisölle tuttuja raamatunkohtia. Miten niitä voisi käsitellä opettavasti? Siten, ettei vain lue niitä vaan myös selittää ne.

Tutun raamatunkohdan käsittelystä voi saada opettavamman pilkkomalla jakeen osiin, poimimalla erilleen teemaan liittyvät kohdat ja selittämällä sitten ne. Ajattelehan, millaisia mahdollisuuksia avaa esimerkiksi Miikan 6:8 Uuden maailman käännöksen mukaan. Mitä on oikeus? Kenen oikeuden mittapuita tarkoitetaan? Miten havainnollistaisit, mitä tarkoitetaan oikeuden noudattamisella tai huomaavaisuuden rakastamisella? Mitä on vaatimattomuus? Miten soveltaisit aineistoa iäkkään tilanteeseen? Lopullisen aineiston valintaan vaikuttaa tietenkin se, mikä on teema ja tavoite, keitä on kuulijoina ja paljonko aikaa on käytettävissä.

Monesti on hyödyllistä määritellä ilmaukset lyhyesti. Jotkut ihmiset yllättyvät saadessaan tietää, mikä Matteuksen 6:10:ssä mainittu ”valtakunta” on. Kokenutkin kristitty voi ymmärtää täsmällisemmin jakeen todellisen merkityksen, kun jonkin sanan määritelmä palautetaan mieleen. Tästä saa hyvän käsityksen, kun lukee 2. Pietarin kirjeen 1:5–8:n ja määrittelee jakeissa mainitut ominaisuudet: uskon, hyveen, tiedon, itsehillinnän, kestävyyden, jumalisen antaumuksen, veljellisen kiintymyksen ja rakkauden. Jos tekstiyhteydessä esiintyy sanoja, jotka tarkoittavat osittain samaa, niiden määritteleminen voi auttaa erottamaan ne toisistaan. Tällaisia sanoja ovat esimerkiksi Sananlaskujen 2:1–6:n viisaus, tuntemus, tieto, tarkkanäköisyys ja ymmärrys.

Jo se, että asioita perustellaan Raamatulla, voi olla kuulijoiden kannalta opettavaa. Monet yllättyvät nähdessään ensi kerran, että joissakin raamatunkäännöksissä 1. Mooseksen kirjan 2:7:ssä Aadamia sanotaan eläväksi sieluksi ja että Hesekielin 18:4:n mukaan sielu kuolee. Erään kerran Jeesus hämmästytti saddukeuksia viittaamalla 2. Mooseksen kirjan 3:6:een, johon he sanoivat uskovansa, ja soveltamalla sen kuolleiden ylösnousemukseen (Luuk. 20:37, 38).

Toisinaan on valaisevaa kiinnittää huomio raamatunkohdan tekstiyhteyteen tai kirjoitusajankohtana vallinneisiin olosuhteisiin tai kertoa, kuka sanat esitti tai kenelle. Fariseukset tunsivat hyvin psalmin 110. Jeesus kiinnitti kuitenkin heidän huomionsa erääseen tärkeään yksityiskohtaan, joka on ensimmäisessä jakeessa. Hän kysyi: ”’Mitä arvelette Kristuksesta? Kenen poika hän on?’ He sanoivat hänelle: ’Daavidin.’ Hän sanoi heille: ’Kuinka sitten Daavid henkeytyksestä kutsuu häntä ”Herraksi” sanoen: ”Jehova sanoi minun Herralleni: ’Istu minun oikealla puolellani, kunnes minä panen vihollisesi sinun jalkojesi alle’”? Jos siis Daavid kutsuu häntä ”Herraksi”, kuinka hän on hänen poikansa?’” (Matt. 22:41–45.) Autat ihmisiä lukemaan Jumalan sanaa huolellisemmin käsittelemällä raamatunkohtia johdonmukaisesti samoin kuin Jeesus.

Kun puhuja mainitsee, milloin jokin Raamatun kirja on kirjoitettu tai mihin jokin tapahtuma ajoittuu, hänen tulisi myös kuvailla silloisia olosuhteita. Silloin yleisö ymmärtää paremmin tuon kirjan tai tapahtuman merkityksen.

Aineistosta voi tehdä opettavamman myös vertailujen avulla. Voisit esimerkiksi asettaa vastakkain jonkin yleisen näkemyksen ja Raamatun kannan samasta asiasta. Voit myös verrata kahta rinnakkaista Raamatun kertomusta. Onko niissä eroja? Miksi? Mitä opimme niistä? Tämä voi avartaa kuulijoiden näkemystä aiheesta.

Mikäli sinulle annetaan tehtäväksi käsitellä jotain kristillisen palveluksen piirrettä, voisit tehdä esityksestä monipuolisemman aloittamalla tiivistelmästä. Käsittele sitä, mitä on tehtävä ja miksi ja miten se liittyy yleistavoitteisiimme Jehovan todistajina. Selitä sitten, missä, milloin ja miten voimme osallistua tuohon palveluksen piirteeseen.

Entä jos puheessa on määrä käsitellä ’Jumalan syviä asioita’ (1. Kor. 2:10). Jos mainitset aluksi muutamia aiheeseen liittyviä avainasioita ja selität ne, yksityiskohdatkin on helpompi ymmärtää. Ja jos esität lopuksi lyhyen tiivistelmän, kuulijoille jää todennäköisesti sellainen tyytyväinen olo, että he ovat todella oppineet jotain.

Neuvoja kristillistä elämää varten. Kuulijat hyötyvät erityisen paljon siitä, että heitä autetaan tajuamaan, miten aineisto soveltuu heidän elämäänsä. Kun pohdit aineistossasi olevia raamatunkohtia, mieti, miksi ne haluttiin säilyttää Raamatussa meidän aikaamme saakka (Room. 15:4; 1. Kor. 10:11). Ajattele, millaisia tilanteita kuulijasi kohtaavat elämässään. Mieti noita tilanteita Raamatun neuvojen ja periaatteiden valossa. Osoita Raamatun avulla, miten ne voivat auttaa kuulijoita toimimaan viisaasti noissa tilanteissa. Vältä ylimalkaisuuksia. Käsittele nimenomaisia asenteita ja toimintatapoja.

Kokeile aluksi yhtä tai kahta edellä mainittua ehdotusta, kun valmistat puhetta. Kokemuksen karttuessa voit soveltaa niitä lisää. Aikanaan huomaat, että kuulijat suorastaan odottavat puheitasi, koska he tietävät kuulevansa jotain sellaista, mistä on heille todellista hyötyä.