Yksimielinen järjestömme

NOIN 1 500 vuoden ajan Israelin kansa oli Jehova Jumalan nimikkokansa. Sitten Jehova ”käänsi huomionsa kansakuntiin ottaakseen heistä kansan, joka tunnetaan hänen nimellään” (Apt. 15:14). Ihmiset, joihin Jehovan nimi yhdistettäisiin, olisivat hänen todistajiaan, ja he ajattelisivat ja toimisivat yksimielisesti siitä riippumatta, missä he asuvat. Miten kansa, joka tunnetaan Jumalan nimellä, koottaisiin? Jeesuksen opetuslapset noudattaisivat hänen käskyään: ”Menkää siksi ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä. Kastakaa heidät Isän, Pojan ja pyhän hengen nimessä ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä olen käskenyt teidän noudattaa.” (Matt. 28:19, 20.)

² Kun vihkiydyit Jehovalle ja menit kasteelle, sinusta tuli Jeesuksen Kristuksen opetuslapsi. Olet osa kristittyjen yksimielistä, maailmanlaajuista järjestöä, johon kuuluvat eivät anna kansallisuus-, heimo- tai varallisuuserojen jakaa joukkoaan (Ps. 133:1). Sinä rakastat ja kunnioitat muita seurakuntaasi kuuluvia. Joidenkin etninen tausta, kansallisuus tai koulutus voi olla erilainen kuin sinun, ja siksi et ehkä aiemmin olisi viettänyt aikaa heidän kanssaan. Teitä yhdistää veljellisen rakkauden side, joka on paljon vahvempi kuin mitkään muut siteet, perustuivatpa ne sukulaisuuteen tai yhteiskunnalliseen tai uskonnolliseen taustaan tai mihin tahansa muuhun. (Mark. 10:29, 30; Kol. 3:14; 1. Piet. 1:22.)

³ Onko sinun vaikea voittaa syvään juurtuneita ennakkoluuloja, jotka liittyvät esimerkiksi joidenkin etniseen, poliittiseen tai yhteiskunnalliseen taustaan? Voisit siinä tapauksessa miettiä varhaisia juutalaiskristittyjä. Heidän oli hankkiuduttava eroon ennakkoluuloista, joita juutalaisilla oli muihin kansoihin kuuluvia kohtaan. Kun Jehova halusi Pietarin menevän roomalaisen sadanpäämiehen Corneliuksen luokse, hän osoitti huomaavaisuutta Pietaria kohtaan valmistelemalla häntä tähän tehtävään. (Apt. 10. luku.)

⁴ Pietarin käskettiin näyssä teurastaa ja syödä eläimiä, jotka olivat juutalaisille palvontamenojen kannalta epäpuhtaita. Kun Pietari vastusteli, ääni sanoi hänelle taivaasta: ”Älä enää sano saastaiseksi sitä, minkä Jumala on puhdistanut.” (Apt. 10:15.) Jumalan piti tällä tavoin puuttua asiaan, jotta Pietari voisi muuttaa suhtautumistaan ja olla valmis menemään ei-juutalaisen luo. Pietari totteli Jehovan käskyä, ja päästyään perille hän selitti paikalla oleville: ”Te tiedätte hyvin, että juutalaisen ei ole sallittua olla tekemisissä toiseen kansaan kuuluvan kanssa tai mennä hänen luokseen. Jumala on kuitenkin osoittanut minulle, etten saa sanoa ketään ihmistä saastaiseksi tai epäpuhtaaksi. Siksi lähdin vastustelematta, kun minua tultiin hakemaan.” (Apt. 10:28, 29.) Sen jälkeen hän sai nähdä todisteen siitä, että Jehova hyväksyi Corneliuksen ja hänen sukulaisensa.

⁵ Tarsolaisen Saulin, korkeasti oppineen fariseuksen, oli nöyrryttävä ja liityttävä niiden joukkoon, joiden seura olisi aiemmin ollut hänelle vastenmielistä. Hänen oli jopa otettava heiltä vastaan ohjeita. (Apt. 4:13; Gal. 1:13–20; Fil. 3:4–11.) Voimme vain kuvitella, miten paljon esimerkiksi Sergius Pauluksen, Dionysioksen, Damariksen, Filemonin ja Onesimoksen täytyi muuttaa ajatteluaan, kun he ottivat vastaan hyvän uutisen ja heistä tuli Jeesuksen Kristuksen opetuslapsia (Apt. 13:6–12; 17:22, 33, 34; Filem. 8–20).

⁶ Seurakunnan veljien ja sisarten osoittama rakkaus epäilemättä veti sinua Jehovan ja hänen järjestönsä puoleen, ja panit merkille Jeesuksen opetuslasten selvän tuntomerkin, rakkauden. Jeesus sanoi: ”Minä annan teille uuden käskyn: Rakastakaa toisianne. Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toisianne. Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on rakkaus keskuudessanne.” (Joh. 13:34, 35.) Aloit arvostaa Jehovaa ja hänen järjestöään entistä enemmän, kun tajusit, että seurakunnassa näkemäsi rakkaus on vain häivähdys siitä rakkaudesta, joka vallitsee maailmanlaajuisessa järjestössämme. Raamattu ennusti, että ihmiset kokoontuisivat viimeisinä päivinä palvomaan Jehovaa yksimielisesti ja rauhassa keskenään. Koet parhaillaan, miten tämä ennustus täyttyy. (Miika 4:1–5.)

⁷ On uskomatonta, että tässä monin tavoin jakautuneessa maailmassa ”kaikista kansakunnista, heimoista, kansoista ja kieliryhmistä” lähtöisin olevista ihmisistä on tullut niin yhtenäinen ja yksimielinen joukko (Ilm. 7:9). Pitkälle teknistyneiden yhteiskuntien ja muinaisia heimotapoja noudattavien kansojen välillä on suuria eroja. Niillä, joilla on sama etninen tausta tai kansallisuus, on uskonnollista eripuraa. Kansallismielisyys on voimistunut, minkä vuoksi kansat ovat nykyään poliittisesti jakautuneempia kuin koskaan. Kun vielä otetaan huomioon varallisuuserot ja lukemattomat muut jakavat tekijät, on suoranainen ihme, että ihmisiä kaikista kansakunnista, kieliryhmistä ja yhteiskuntaluokista on voitu yhdistää rakkauden ja rauhan katkeamattomilla siteillä. Tätä ei olisi voinut saada aikaan kukaan muu kuin Kaikkivaltias Jumala (Sak. 4:6).

⁸ Tällainen yksimielisyys on kuitenkin todellisuutta, ja pääsit siitä osalliseksi, kun sinusta tuli vihkiytynyt, kastettu Jehovan todistaja. Sinun on tehtävä oma osasi tuon yksimielisyyden säilyttämisessä. Noudata Galatalaiskirjeen 6:10:ssä olevaa apostoli Paavalin kehotusta: ”Niin kauan kuin meillä on tilaisuus, tehkäämme hyvää kaikille mutta varsinkin niille, jotka ovat meille sukua uskossa.” Toimimme myös seuraavan neuvon mukaisesti: ”Älkää tehkö mitään riidanhalusta tai itsekeskeisyydestä, vaan pitäkää nöyrästi toisia itseänne parempina, älkääkä ajatelko vain omaa parastanne vaan myös toisten parasta.” (Fil. 2:3, 4.) Jos opettelemme suhtautumaan veljiimme ja sisariimme Jehovan tavoin sen sijaan että arvioisimme heitä ulkonaisten seikkojen perusteella, meillä on heihin lämpimät ja hyvät suhteet (Ef. 4:23, 24).

⁹ Seurakunta ei ole jakautunut joukko, vaan siihen kuuluvat ovat kiinnostuneita toisistaan, kuten Paavali eräällä vertauksellaan havainnollisti (1. Kor. 12:14–26). Olemme kiinnostuneita niidenkin hyvinvoinnista, jotka asuvat kaukana meistä. Jos joitakin veljiämme vainotaan, olemme hyvin huolissamme. Jos jotkut ovat taloudellisessa ahdingossa tai joutuvat kärsimään luonnononnettomuuden, sodan tai erilaisten levottomuuksien vuoksi, yritämme kaikin tavoin auttaa heitä hengellisesti ja aineellisesti. (2. Kor. 1:8–11.)

¹⁰ Meidän kaikkien tulee rukoilla veljiemme puolesta joka päivä. Jotkut kohtaavat kiusauksia toimia väärin. Joidenkin veljien kärsimykset ovat yleisesti tiedossa, kun taas toiset kohtaavat esimerkiksi työpaikalla tai uskonnollisesti jakautuneessa kodissa vastustusta, josta vain harvat tietävät. (Matt. 10:35, 36; 1. Tess. 2:14.) Tämä kaikki koskettaa meitä, koska olemme maailmanlaajuinen perhe (1. Piet. 5:9). Jotkut tekevät kovasti työtä Jehovan palveluksessa ottaessaan johdon saarnaamistyössä ja seurakunnissa. Joidenkin tehtävänä on valvoa maailmanlaajuista työtä. Kaikki tarvitsevat rukouksiamme. Kun rukoilemme toisten puolesta, osoitamme rakkautemme ja aidon kiinnostuksemme heitä kohtaan, vaikka emme voisi tehdä mitään muuta. (Ef. 1:16; 1. Tess. 1:2, 3; 5:25.)

¹¹ Maailman olosuhteet ovat näinä viimeisinä päivinä sekasortoiset, ja siksi Jehovan palvelijoiden täytyy olla valmiita auttamaan toisiaan. Maanjäristysten, tulvien ja muiden luonnononnettomuuksien vuoksi on toisinaan käynnistettävä laajoja avustushankkeita ja järjestettävä paljon aineellista apua. Ensimmäisen vuosisadan kristityt näyttivät tästä hyvää esimerkkiä. Antiokiassa asuvat opetuslapset muistivat Jeesuksen neuvon ja lähettivät mielellään aineellista apua Juudean veljille. (Apt. 11:27–30; 20:35.) Apostoli Paavali kehotti myöhemmin korinttilaisia tukemaan avustustyötä, jota tehtiin järjestyksellisesti (2. Kor. 9:1–15). Kun veljemme joutuvat nykyään olosuhteiden uhreiksi ja tarvitsevat aineellista apua, järjestö ja yksittäiset kristityt toimittavat sitä nopeasti.

¹² Yksimielinen, maailmanlaajuinen yhteisömme on järjestetty tekemään Jehovan tahto. Tänä aikana hänen tahtonsa on, että valtakunnan hyvä uutinen saarnataan koko maailmassa todistukseksi kaikille kansoille (Matt. 24:14). Sen lisäksi että teemme tätä työtä, Jehova haluaa meidän elävän hänen korkeiden moraalinormiensa mukaisesti (1. Piet. 1:14–16). Meidän tulisi mielellämme ”olla alamaisia toisillemme” ja edistää hyvän uutisen leviämistä (Ef. 5:21). Nyt jos koskaan on aika pitää Jumalan valtakunta ensi sijalla eikä ajatella omaa etua (Matt. 6:33). Kun muistamme tämän ja teemme yhteistyötä hyvän uutisen julistamiseksi, tunnemme jo nyt iloa ja tyytyväisyyttä ja saamme tulevaisuudessa ikuisia siunauksia.

¹³ Meidät on otettu erilleen muusta ihmiskunnasta puhtaaksi kansaksi, joka palvelee Jumalaa innokkaasti. Tämä tekee meistä ainutlaatuisia. (Tit. 2:14.) Erilaisuutemme johtuu siitä, että palvomme Jehovaa. Emme ainoastaan työskentele olka olkaa vasten eri puolilla maailmaa asuvien veljiemme kanssa vaan puhumme samaa totuuden kieltä ja toimimme sen totuuden mukaan, josta puhumme. Jehova ennusti tämän julistaessaan profeetta Sefanjan välityksellä: ”Minä muutan kansojen kielen puhtaaksi kieleksi, niin että ne kaikki voivat huutaa avukseen Jehovan nimeä ja palvella häntä olka olkaa vasten.” (Sef. 3:9.)

¹⁴ Sitten Jehova pani henkensä välityksellä Sefanjan kuvailemaan maailmanlaajuista veljeyttä, joka on nykyään todellisuutta. Sefanja kirjoitti: ”Ne jotka ovat jäljellä Israelista, eivät tee mitään väärää. He eivät valehtele, eikä heidän suussaan ole petollista kieltä. He syövät ja asettuvat pitkälleen, eikä heidän tarvitse pelätä ketään.” (Sef. 3:13.) Toimimme yksimielisesti sen ansiosta, että olemme oppineet ymmärtämään Jehovan totuuden sanaa, uudistaneet mielemme ja mukautuneet Jehovan normeihin. Saamme aikaan sellaista, mikä näyttää mahdottomalta niistä, jotka katselevat asioita inhimilliseltä näkökannalta. Olemme tosiaan muista erottuva kansa, Jumalan kansa, joka tuottaa hänelle kunniaa kaikkialla maailmassa. (Miika 2:12.)