Vihdoinkin kaikki saavat oikeutta

”Me pyrimme kuuntelemaan uusilla tavoilla – – loukattuja ääniä, huolestuneita ääniä, ääniä jotka ovat menettäneet toivonsa tulla kuulluiksi. – – On vain vielä saatava laki elämään: taattava vihdoinkin se, että koska kaikki syntyvät arvoltaan tasavertaisina Jumalan edessä, kaikki syntyisivät arvoltaan tasavertaisina myös ihmisten edessä.” (Yhdysvaltain presidentti Richard Milhous Nixon virkaanastujaispuheessaan 20. tammikuuta 1969)

KUN kuninkaat, presidentit ja pääministerit astuvat virkaansa, he puhuvat monesti oikeudenmukaisuudesta. Richard Nixon, Yhdysvaltain entinen presidentti, ei tehnyt tässä poikkeusta. Hänen kaunopuheiset sanansa menettävät kuitenkin hohtonsa, kun niitä tarkastellaan historian paljastavassa valossa. Vaikka hän vakuutti saavansa lain elämään, hänen todettiin myöhemmin syyllistyneen lain rikkomiseen, ja hän joutui eroamaan virastaan. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin on yhä ”loukattuja ääniä, huolestuneita ääniä” ja epätoivoisia ääniä, jotka vaativat tulla kuulluiksi.

Noiden äänien kuuleminen ja niiden esittämiin epäkohtiin puuttuminen ei ole mikään helppo tehtävä, kuten lukemattomat hyvää tarkoittavat johtajat ovat havainneet. ”Oikeutta kaikille” on osoittautunut käsistä karkaavaksi tavoitteeksi. Mutta satoja vuosia sitten annettiin lupaus, joka ansaitsee huomiomme – ainutlaatuinen oikeutta koskeva lupaus.

Jumala vakuutti kansalleen profeettansa Jesajan välityksellä, että Hän lähettäisi sille ”palvelijan”, jonka hän itse valitsisi. ”Olen pannut henkeni häneen”, Jehova sanoi. ”Hän tuo kansakunnille oikeuden.” (Jesaja 42:1–3.) Ei yksikään ihmishallitsija uskaltaisi esittää näin kattavaa julistusta, joka merkitsisi kestävää oikeutta jokaiselle kansakunnalle. Voiko tähän lupaukseen luottaa? Voitaisiinko näin poikkeukselliseen saavutukseen milloinkaan päästä?

Lupaus johon voimme luottaa

Lupaus voi olla vain yhtä luotettava kuin sen esittäjä. Tässä tapauksessa hän, joka julistaa ’palvelijansa’ saattavan oikeuden voimaan kaikkialla maailmassa, on itse Kaikkivaltias Jumala. Toisin kuin poliitikot Jehova ei tee lupauksia kevyesti. Hänen ”on mahdotonta valehdella”, vakuutetaan Raamatussa (Heprealaisille 6:18). ”Minkä olen päättänyt tehdä, se tehdään”, Jumala julistaa painokkaasti (Jesaja 14:24, Today’s English Version).

Luottamustamme tuohon lupaukseen vahvistavat myös Jumalan valitsemaa ”palvelijaa”, Jeesusta Kristusta, koskevat tiedot. Sen, joka saattaisi oikeuden voimaan, täytyisi rakastaa oikeutta ja elää sen mukaan. Jeesus jätti tahrattoman maineen miehenä, joka ’rakasti vanhurskautta ja vihasi laittomuutta’ (Heprealaisille 1:9). Se mitä hän puhui, miten hän eli ja jopa miten hän kuoli, todistaa kauttaaltaan hänet todella oikeamieliseksi ihmiseksi. Jeesuksen kuoltua roomalainen upseeri, joka ilmeisesti oli nähnyt sekä Jeesuksen oikeudenkäynnin että hänen teloituksensa, totesi: ”Tämä mies oli todella vanhurskas.” (Luukas 23:47.)

Sen lisäksi että Jeesus itse eli vanhurskaasti, hän vastusti omana aikanaan rehottanutta epäoikeudenmukaisuutta. Hän ei sitä varten ryhtynyt kumoukselliseen toimintaan, vaan opetti tosi oikeutta jokaiselle, joka halusi kuunnella. Hänen vuorisaarnansa kertoo mestarillisesti, miten tosi oikeutta ja vanhurskautta tulisi harjoittaa (Matteus, luvut 5–7).

Jeesus toimi sen mukaisesti, mitä hän saarnasi. Hän ei halveksinut onnettomia spitaalisia, juutalaisen yhteiskunnan ”kastittomia”. Sen sijaan hän puhui heidän kanssaan, kosketti heitä ja jopa paransi heitä (Markus 1:40–42). Hänelle olivat tärkeitä kaikki hänen tapaamansa ihmiset, myös köyhät ja sorretut (Matteus 9:36). ”Tulkaa minun luokseni kaikki, jotka uurastatte ja olette kuormitettuja, niin minä virvoitan teidät”, hän sanoi heille (Matteus 11:28).

Mikä tärkeintä, Jeesus ei antanut ympärillään olevan epäoikeudenmukaisuuden turmella tai katkeroittaa itseään. Hän ei milloinkaan maksanut pahaa pahalla. (1. Pietarin kirje 2:22, 23.) Jopa ollessaan sietämättömissä tuskissa hän rukoili taivaallista Isäänsä juuri niiden sotilaiden puolesta, jotka olivat panneet hänet paaluun. ”Isä, anna heille anteeksi”, hän pyysi, ”sillä he eivät tiedä, mitä tekevät.” (Luukas 23:34.) Jeesus todellakin ’selvitti kansakunnille, mitä oikeus on’ (Matteus 12:18). Mikä voisi todistaa voimakkaammin Jumalan halusta perustaa oikeudenmukainen maailma kuin hänen oman Poikansa elävä esimerkki?

Epäoikeudenmukaisuus voidaan voittaa

Eläviä todisteita siitä, että epäoikeudenmukaisuus voidaan voittaa, on nähtävissä myös nykymaailmassa. Jehovan todistajat pyrkivät yksilöinä ja järjestönä tukahduttamaan ennakkoluulot, puolueellisuuden, rasismin ja väkivallan. Ajattelehan seuraavaa esimerkkiä.

Pedroa uskoi, että kumouksellinen toiminta oli ainoa keino saada oikeus Baskimaahan, hänen kotiseudulleen Espanjassa. Sitä varten hän liittyi terroristijärjestöön, joka antoi hänelle puolisotilaallista koulutusta Ranskassa. Kun koulutus oli päättynyt, häntä käskettiin muodostamaan terroristiyksikkö ja räjäyttämään eräs poliisikasarmi. Hänen ryhmänsä oli jo valmistamassa räjähteitä, kun poliisi pidätti hänet. Hän oli puolitoista vuotta vankilassa, mutta vielä kalterien takanakin hän jatkoi poliittista toimintaansa osallistumalla nälkälakkoihin ja viiltämällä erään kerran ranteensa.

Pedro ajatteli taistelevansa oikeuden puolesta. Sitten hän oppi tuntemaan Jehovan ja hänen tarkoituksensa. Pedron ollessa vankilassa hänen vaimonsa alkoi tutkia Raamattua Jehovan todistajien kanssa, ja kun mies pääsi vapaaksi, vaimo kutsui hänet heidän kokoukseensa. Pedro piti tilaisuudesta niin paljon, että pyysi raamatuntutkistelua, tutkistelua joka sai hänet tekemään suuria muutoksia näkemyksissään ja elämäntavassaan. Lopulta hänet ja hänen vaimonsa kastettiin vuonna 1989.

”Kiitän Jehovaa siitä, etten koskaan todella tappanut ketään terroristivuosinani”, Pedro sanoo. ”Nyt käytän Jumalan hengen miekkaa, Raamattua, kertoakseni ihmisille tosi rauhan ja oikeuden sanomaa – Jumalan valtakunnan hyvää uutista.” Jokin aika sitten Pedro, joka palvelee nykyään Jehovan todistajien keskuudessa vanhimpana, kävi samassa kasarmissa, jonka hän oli aikonut hävittää. Tällä kertaa hän meni sinne saarnaamaan rauhan sanomaa siellä asuville perheille.

Jehovan todistajat tekevät tällaisia muutoksia sen vuoksi, että he kaipaavat vanhurskasta maailmaa (2. Pietarin kirje 3:13). Vaikka he luottavat varauksetta Jumalan lupaukseen saada sellainen aikaan, he ymmärtävät, että heillä on myös velvollisuus noudattaa oikeutta omassa elämässään. Raamattu ei jätä epäselväksi, että Jumala odottaa meidän tekevän osamme.

Vanhurskauden siemeniä kylvetään

Kun kohtaamme vääryyttä, tunnemme tosin ehkä halua huutaa: ”Missä on oikeuden Jumala?” Näin huudahtivat juutalaiset Malakian päivinä. (Malakia 2:17.) Suhtautuiko Jumala heidän valitukseensa vakavasti? Päinvastoin se ’uuvutti’ hänet, koska he itse muun muassa toimivat petollisesti ikääntyneitä vaimojaan kohtaan eroamalla näistä mitä pienimmästäkin syystä. Jehova ilmaisi olevansa huolissaan heidän ’nuoruutensa vaimoista, joita he olivat kohdelleet petollisesti, vaikka nämä olivat heidän kumppaneitaan ja liittojensa vaimoja’ (Malakia 2:14).

Onko meillä perusteita valittaa epäoikeudenmukaisuudesta, jos itse toimimme epäoikeudenmukaisesti? Jos toisaalta yritämme jäljitellä Jeesusta juurimalla sydämestämme ennakkoluulot ja rasistiset asenteet, olemalla puolueettomia ja rakkaudellisia kaikkia kohtaan ja olemalla maksamatta pahaa pahalla, osoitamme, että me todella rakastamme oikeutta.

Mikäli haluamme korjata satona oikeutta, meidän täytyy Raamatun kehotuksen mukaan ’kylvää vanhurskaudessa’ (Hoosea 10:12). Jokainen henkilökohtainen voitto epäoikeudenmukaisuudesta on tärkeä, näyttipä se kuinka vähäiseltä tahansa. Martin Luther King jr kirjoittikin julkaisussaan Letter From Birmingham Jail, että ”kun epäoikeudenmukaisuutta ilmenee jossain, se uhkaa oikeudenmukaisuutta kaikkialla”. Jumala valitsee ne, jotka ’etsivät vanhurskautta’, perimään hänen vanhurskaan uuden maailmansa, joka koittaa pian (Sefanja 2:3).

Emme voi perustaa oikeuden toivoamme ihmisten hatarille lupauksille, mutta voimme luottaa rakkaudellisen Luojamme sanaan. Siksi Jeesus käski seuraajiaan rukoilemaan jatkuvasti Jumalan valtakunnan tuloa (Matteus 6:9, 10). Jeesus, joka on asetettu tuon Valtakunnan Kuninkaaksi, ”vapauttaa köyhän, joka huutaa apua, sekä ahdistetun ja jokaisen, jolla ei ole auttajaa. Hän säälii alhaista ja köyhää ja pelastaa köyhien sielut.” (Psalmit 72:12, 13.)

Epäoikeudenmukaisuus ei selvästikään ole pysyvää. Kristuksen maailmanlaajuinen hallinto tulee kukistamaan sen ikuisiksi ajoiksi, kuten Jumala vakuuttaa profeettansa Jeremian kautta: ”On tulossa aika, jolloin täytän – – tekemäni lupauksen. Silloin minä valitsen kuninkaaksi Daavidin vanhurskaan jälkeläisen. Tuo kuningas tekee sen, mikä on oikein ja oikeudenmukaista, kaikkialla maassa.” (Jeremia 33:14, 15, TEV.)

[Alaviite]