Jeremian 31:15:ssä sanotaan: ”Näin on Jehova sanonut: ’Ramasta [tai: Ramassa] kuuluu ääni, valitus ja katkera itku; Raakel itkee poikiaan. Hän on kieltäytynyt antamasta lohduttaa itseään poikiensa vuoksi, koska heitä ei enää ole.’ ”

Joka tapauksessa Jeremian sanat olivat ennustus siitä, mitä tapahtui satoja vuosia myöhemmin, kun nuori Jeesus oli hengenvaarassa. Kuningas Herodes käski surmata kaikki pojat kaksivuotiaista alaspäin Betlehemistä, joka sijaitsi Jerusalemin eteläpuolella. Noita poikia ei siis enää ollut, sillä he olivat kuolleet. Kuvittele, miten kovaan ääneen poikiaan surevat äidit itkivät! Heidän itkunsa voitiin ikään kuin kuulla aina Jerusalemin pohjoispuolella sijaitsevassa Ramassa saakka. (Matt. 2:16–18.)

Näin ollen sanoilla ”Raakel itkee poikiaan” kuvailtiin osuvasti sitä, miten juutalaisäidit surivat surmattuja lapsiaan niin Jeremian aikana kuin Jeesuksenkin päivinä. Ne jotka kuolivat ja näin menivät ”vihollisen maahan”, voivat tietenkin vapautua tuon vihollisen otteesta ja palata takaisin, kun kuolleet saavat ylösnousemuksen (Jer. 31:16; 1. Kor. 15:26).