Matteuksen evankeliumin helmiä
JEHOVA JUMALA henkeytti entisen veronkantajan Matteuksen kirjoittamaan kiehtovan kertomuksen Jeesuksen Kristuksen syntymästä, elämästä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta. Useiden 900-luvun jälkeen valmistettujen käsikirjoitusten lopussa sanotaan, että tämä evankeliumi kirjoitettiin suunnilleen kahdeksantena vuonna Jeesuksen taivaaseen nousemisen jälkeen (n. v. 41). Tämä ei ole ristiriidassa sisäisen todistuksen kanssa, koska kertomus päättyy siihen, kun Jeesus vuonna 33 antaa valtuutuksen opetuslasten tekemiseen, eikä siinä puhuta mitään siitä, että roomalaiset tuhosivat Jerusalemin vuonna 70.
Teoksessa Eusebiuksen kirkkohistoria 300-luvulla elänyt historioitsija Eusebius lainaa 100-luvulla eläneitä Papiasta ja Irenaeusta sekä 200-luvulla elänyttä Origenestä, jotka kaikki pitävät tätä evankeliumia Matteuksen valmistamana ja sanovat hänen kirjoittaneen sen heprean kielellä. Oliko tämä todellisuudessa arameaa? Yhdysvalloissa sijaitsevassa Georgian yliopistossa uskonnon professorina toimivan George Howardin mainitsemien todistuskappaleiden mukaan vastaus on kielteinen. Hän kirjoitti: ”Tämä otaksuma perustui ensisijaisesti siihen käsitykseen, että Jeesuksen päivinä heprean kieltä ei enää käytetty Palestiinassa, vaan se oli saanut väistyä aramean tieltä. Useissa tapauksissa hepreaksi kirjoitettujen Kuolleenmeren kirjakääröjen sekä muiden Jeesuksen ajoilta peräisin olevien hepreankielisten dokumenttien löytyminen myöhemmin Palestiinasta osoittaa nyt heprean kielen olleen ensimmäisellä vuosisadalla elossa ja hyvissä voimissa.” Aivan ilmeisesti Matteus kirjoitti evankeliuminsa hepreankielisten kristittyjen hyödyksi, mutta hän on myös saattanut kääntää sen yleisesti puhutulle kreikan kielelle.
Kehotamme sinua lukemaan Matteuksen evankeliumin. Pane merkille kertomusta selvittävät taustatiedot, kun nyt tarkastelemme joitakin sen sisältämistä helmistä.
Syntymä ja palveluksen alkuvaiheet
Matteuksen evankeliumi alkaa Jeesuksen sukuluettelolla ja kertomuksella hänen syntymästään. Kun Marian todettiin olevan raskaana, hänen sulhasensa Joosef ”aikoi salaa erota Mariasta”. (1:19) Mutta miten hän saattoi tehdä niin, kun he kerran olivat vasta kihloissa? Juutalaisten näkemyksen mukaan kihlatulla naisella oli samat velvollisuudet kuin naimisissa olevilla naisilla. Jos hän oli sukupuolisuhteissa jonkun kanssa, hänet voitiin kivittää kuten avionrikkoja. (5. Mooseksen kirja 22:23–29) Koska kihlausta pidettiin luonteeltaan sitovana, Joosef suunnitteli siksi eroavansa Mariasta, vaikka heitä ei ollutkaan muodollisesti yhdistetty avioliittoon.
Matteuksen evankeliumin alkupuolella on Jeesuksen vuorisaarna. Siinä Kristus varoitti, että se, joka puhuttelee veljeä ”sanomattoman ylenkatseellisella sanalla”, olisi tilivelvollinen ”korkeimmalle oikeudelle”. (5:22) Tällainen puhe vastasi veljensä kutsumista älyttömäksi pölkkypääksi.
Mutta mikä oli ”korkein oikeus”? Se oli Jerusalemin 71-jäseninen sanhedrin. Millainen tausta piti olla niillä, jotka kelpuutettiin sen jäseniksi? McClintockin ja Strongin Cyclopedia kertoo: ”Hakijan täytyi olla moraalisesti ja fyysisesti moitteeton. Hänen täytyi olla keski-ikäinen, kookas, hyvännäköinen, varakas, oppinut – –. Hänen edellytettiin osaavan useita kieliä – –. Hyvin vanhoja, käännynnäisiä, eunukkeja ja netinejä ei kelpuutettu heidän poikkeavuuksiensa vuoksi; myöskään sellaisia ehdokkaita ei voitu valita, joilla ei ollut lapsia, koska he eivät pystyneet ymmärtämään kotiin liittyviä asioita – –, eikä sellaisia, jotka eivät pystyneet todistamaan olevansa jonkun papin, leeviläisen tai israelilaisen laillisia jälkeläisiä. – – Suureen sanhedriniin ehdolla olevalta edellytettiin, että hän ensinnäkin oli ollut tuomarina kotikaupungissaan, oli siirtynyt sieltä pieneen sanhedriniin – – [ja] sen jälkeen edennyt toiseen pieneen sanhedriniin – –, ennen kuin hänet voitiin ottaa jäseneksi niiden 71:n muodostamaan ryhmään.”
Jeesus siis tarkoitti, että se, ”joka puhuttelee veljeään sanomattoman ylenkatseellisella sanalla”, on yhtä syyllinen kuin sellainen, jonka juutalaisten korkein oikeus todisti syylliseksi ja tuomitsi kuolemaan. Miten painokkaasti tämä varoittaakaan meitä, ettemme parjaisi veljiämme! Hillitkäämme kielemme, niin ettemme koskaan ansaitse tuomiota korkeimmassa oikeudessa, Jehovan, ”kaiken maan tuomarin”, edessä. – 1. Mooseksen kirja 18:25; Jaakob 3:2–12.
Jeesus – tehokas opettaja
Tämä evankeliumi esittää Jeesuksen myös opettajana, joka pystyi vastaamaan kysymyksiin taitavasti. Vastaukseksi erääseen kysymykseen hän esimerkiksi selitti, miksi hänen opetuslapsensa eivät paastoa. (9:14–17) Heillä ei ollut syytä paastota, kun hän oli elossa. Mutta kuten hän ennusti, he paastosivat ja surivat, kun hän kuoli, koska he eivät tienneet, miksi hänen kuolemansa sallittiin. Saatuaan pyhän hengen helluntaina he kuitenkin saivat lisää tietoa, eivätkä enää paastonneet murheellisina.
Käsitellessään yhä samaa aihetta Jeesus lisäsi, ettei kukaan paikkaa vanhaa vaatetta kutistamattomalla kankaalla, koska tämän voima tekisi repeämän pahemmaksi. Hän sanoi myös, ettei uutta viiniä kaadeta vanhoihin viinileileihin. Viinileili oli parkittu eläimennahka, josta kaikki aukot kenties yhtä jalan kohdalla ollutta aukkoa lukuun ottamatta oli ommeltu kiinni. Uuden viinin käyminen synnyttää hiilidioksidia, jonka aiheuttama paine riittää halkaisemaan vanhat, kuivuneet viinileilit. Kristuksen opettama totuus oli vastaavasti liian voimakasta vanhalle, jäykälle juutalaisuudelle. Lisäksi hän ei yrittänyt korjata tai säilyttää mitään kulunutta uskonnollista järjestelmää paastoamisineen ja muine muotomenoineen. Sen sijaan Jumala käytti Jeesusta asettamaan uuden palvontajärjestelmän. Varmastikaan meidän ei siksi tulisi millään tavoin tukea ekumeenisia liikkeitä tai säilyttää väärää uskontoa.
Noudata Jumalan Pojan neuvoja
Kirkastusnäkyä koskevan Matteuksen kertomuksen mukaan Jumala kutsui Jeesusta hyväksymäkseen Pojaksi ja sanoi, että meidän tulisi kuunnella häntä. (17:5) Meidän pitäisi siksi noudattaa kaikkia Kristuksen neuvoja, esimerkiksi sitä hänen varoitustaan, että se, joka kompastuttaa jonkun häneen uskovan, olisi parasta upottaa mereen myllynkivi kaulaan ripustettuna. (18:6) Millainen kivi se oli? Ei mikään pieni kivi, sillä Jeesus tarkoitti ylempää myllynkiveä, jonka läpimitta oli 1,2–1,5 metriä. Sen vääntämiseen eli kierittämiseen suuren alemman kiven päällä vaadittiin eläimen voimaa. Kukaan ei pystyisi pysymään pinnalla meressä näin mahtava kivi painona kaulassaan. Jeesus siis itse asiassa neuvoi hyvin voimakkaasti meitä välttämään syyllistymästä kenenkään hänen seuraajansa kompastuttamiseen. Apostoli Paavalilla oli sama tarkoitus, kun hän kirjoitti: ”On hyvä olla syömättä lihaa tai juomatta viiniä tai tekemättä mitään, mihin veljesi kompastuu.” – Roomalaisille 14:21.
Jumalan Poika antoi epäsuorasti neuvoja, kun hän esitti voi-huutoja kirjanoppineille ja fariseuksille ja sanoi heidän muistuttavan valkoisiksi kalkittuja hautoja. (23:27, 28) Haudat ja hautakammiot oli tapana kalkita valkoisiksi, niin etteivät ihmiset vahingossa koskisi niihin ja tulisi epäpuhtaiksi. Viitatessaan tähän tapaan Jeesus osoitti, että kirjanoppineet ja fariseukset näyttivät ulkonaisesti vanhurskailta, mutta olivat ”täynnä ulkokultaisuutta ja laittomuutta”. Tähän sisältyvän neuvon noudattaminen saa meidät karttamaan vilpillisyyttä ja toimimaan ”uskosta, jossa ei ole ulkokultaisuutta”. – 1. Timoteukselle 1:5; Sananlaskut 3:32; 2. Timoteukselle 1:5.
Esimerkkimme nuhteettomuuden säilyttämisessä
Merkittyään muistiin Jeesuksen profetian ’hänen läsnäolonsa tunnusmerkistä’ Matteus kertoo Kristuksen kavaltamisesta, pidätyksestä, oikeudenkäynnistä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta. Paalussa Jeesus kieltäytyi ottamasta viiniä, johon oli sekoitettu sappea, ainetta jolla on huumaava vaikutus. (27:34) Naisilla oli tapana antaa tällaista viiniä rikollisille, jotta he eivät tuntisi paaluun naulitsemisen aiheuttamaa tuskaa. Markuksen 15:23 sanoo, että viiniin oli ”sekoitettu mirhaa”, joka paransi makua. Siinä viinissä, josta Kristus kieltäytyi, oli ilmeisesti sekä sappea että mirhaa. Kun hän oli saavuttanut maallisen vaelluksensa huippukohdan, hän ei halunnut huumata tai turruttaa itseään. Jeesus halusi pitää aistinsa täysin hallinnassaan voidakseen olla uskollinen kuolemaan saakka. Olkaamme mekin Esimerkkimme tavoin aina syvästi kiinnostuneita siitä, että säilytämme nuhteettomuutemme Jehova Jumalalle. – Psalmi 26:1, 11.