Näyttää siltä, että juutalaiset ryhtyivät myöhemmin käyttämään kepin tai raipan sijasta ruoskaa (Hpr 11:36). Ruoskiminen on ankarampi rangaistuskeino kuin kepillä tai raipoilla lyöminen, ja vaikka se oli laillistettu rangaistus siihen aikaan, kun Jeesus oli maan päällä, se ei perustunut Lakiin (Mt 10:17; 23:34). Mišnassa, jota pidetään suullisen perinteen tuotteena, ruoskimista kuvataan seuraavasti:

”He sitovat hänen molemmat kätensä kummallakin puolella olevaan pylvääseen, ja synagogan palvelija tarttuu hänen vaatteisiinsa – jos ne repeytyvät, ne repeytyvät, jos ne revitään täysin, ne revitään täysin – niin että hän paljastaa hänen rintakehänsä. Hänen taakseen maahan asetetaan kivi, jonka päällä synagogan palvelija seisoo kädessään kaksin kerroin ja taas kaksin kerroin taitettu vasikannahkahihna, ja kaksi [muuta] ylös ja alas kulkevaa hihnaa [on kiinnitetty] siihen.

Hihnan kädensijan pituus on yksi kämmenenleveys ja leveys yksi kämmenenleveys; ja sen pään täytyy ulottua hänen napaansa asti. Hän antaa hänelle yhden kolmanneksen lyönneistä etupuolelle ja kaksi kolmannesta selkäpuolelle; eikä hän saa lyödä häntä hänen seistessään tai istuessaan, vaan ainoastaan silloin, kun hän on kumartuneena, sillä on kirjoitettu: Käskeköön tuomari hänen laskeutua maahan. Ja se joka lyö, lyö yhdellä kädellään kaikin voimin.

– – Jos hän kuolee hänen käsissään, ruoskijaa ei rangaista. Mutta jos hän antoi hänelle yhden lyönnin liikaa ja hän kuoli, hänen täytyy paeta maanpakoon hänen vuokseen.”

”Kuinka monta lyöntiä miehelle annetaan? Yhtä vaille neljäkymmentä, sillä on kirjoitettu: Lukuun neljäkymmentä; [ts.] lähellä neljääkymmentä oleva luku.” (Makkot 3:12–14, 10; hepreasta englanniksi käänt. H. Danby.)

Roomalaiset käyttivät myös ruoskaa. Uhri oikaistiin ilmeisesti siten, että hänen kätensä sidottiin remmein paaluun (Ap 22:25, 29). Lyöntien määrä oli täysin toimitusta johtavan päätettävissä. Paaluun panemista edelsi tavallisesti ruoskiminen. Sen jälkeen kun Pilatus oli antanut periksi juutalaisille, jotka vaatimalla vaativat Jeesuksen panemista paaluun, ja vapauttanut heille Barabbaan, hänen kerrotaan toimineen seuraavasti: ”Niinpä Pilatus otti silloin Jeesuksen ja ruoski hänet.” (Joh 19:1; Mt 20:19.) Joskus roomalaiset käyttivät ruoskaa uhrien ’kuulustelemiseen’ saadakseen heidät esittämään tunnustuksia tai todistuksia (Ap 22:24, 25). Kaksi kreikan kielen ’ruoskimista’ tarkoittavaa verbiä ovat ma·sti·goʹō (Mt 10:17) ja ma·stiʹzō (Ap 22:25). Molemmat ovat sukua sanalle maʹstiks, joka voi merkitä kirjaimellista ’ruoskimista’ (Ap 22:24; Hpr 11:36) ja kielikuvana ’tuskallista tautia (sairautta)’ (Mr 3:10; 5:34). Oli kuitenkin laitonta ruoskia Rooman kansalaista. Lait Lex Valeria ja Lex Porcia, jotka säädettiin eri aikoina vuosien 509 ja 195 eaa. välillä, estivät Rooman kansalaisten ruoskimisen – Lex Valeria silloin, kun kansalainen vetosi kansaan, ja Lex Porcia ilman tuota vetoomusta.