Jehovan palveleminen uhrautuvaisuuden henkeä osoittaen

”Jos joku tahtoo tulla perässäni, hän kieltäytyköön omistamasta itseään ja ottakoon kidutuspaalunsa ja seuratkoon minua jatkuvasti.” (MATTEUS 16:24.)

 1. Mitä Jeesus kertoi opetuslapsilleen lähestyvästä kuolemastaan?

LUMIHUIPPUISEN Hermonin lähistöllä Jeesus Kristus saavuttaa elämänsä yhden tärkeän virstanpylvään. Hänellä on elinaikaa vajaa vuosi. Hän tietää sen; hänen opetuslapsensa eivät tiedä. Heidän on nyt tullut aika saada kuulla siitä. Jeesus on tosin aiemmin vihjannut lähestyvään kuolemaansa, mutta nyt hän kertoo siitä ensi kertaa yksityiskohtaisesti (Matteus 9:15; 12:40). Matteuksen kertomuksessa sanotaan: ”Siitä ajasta lähtien Jeesus Kristus alkoi osoittaa opetuslapsilleen, että hänen täytyy mennä Jerusalemiin ja kärsiä paljon vanhinten ja ylipappien ja kirjanoppineiden taholta ja tulla tapetuksi ja kolmantena päivänä herätetyksi.” (Matteus 16:21; Markus 8:31, 32.)

 2. Miten Pietari suhtautui Jeesuksen tulevia kärsimyksiään koskeviin sanoihin, ja mitä Jeesus vastasi?

² Jeesuksen päivät ovat luetut. Pietari tuimistuu kuitenkin tuosta ilmeisen kammottavasta ajatuksesta. Hän ei voi hyväksyä sitä, että Messias todellakin tapetaan. Siksi Pietari rohkenee nuhdella Herraansa. Hän tarkoittaa pelkkää hyvää kehottaessaan kiivaasti: ”Ole huomaavainen itseäsi kohtaan, Herra; ethän sinä toki saa lainkaan tällaista kohtaloa.” Jeesus torjuu kuitenkin heti Pietarin sopimattoman huomaavaisuuden, yhtä ehdottomasti kuin murskattaisiin myrkkykäärmeen pää. ”Väisty taakseni, Saatana! Sinä olet minulle kompastumisen aihe, koska sinä et ajattele Jumalan ajatuksia, vaan ihmisten.” (Matteus 16:22, 23.)

 3. a) Miten Pietari teki itsestään tahtomattaan Saatanan asiamiehen? b) Miten Pietari oli kompastumisen aihe uhrautuvaisen elämäntavan viettämisen suhteen?

³ Pietari on tehnyt itsestään tahtomattaan Saatanan asiamiehen. Jeesuksen tiukka vastaus on yhtä päättäväinen kuin se, jonka hän antoi Saatanalle erämaassa. Panettelija yritti siellä houkutella Jeesusta helpolla elämällä, kuninkuudella vailla kärsimystä. (Matteus 4:1–10.) Pietari kannustaa häntä nyt olemaan lempeä itselleen. Jeesus tietää, ettei se ole hänen Isänsä tahto. Hänen elämänsä täytyy olla uhrautuvaa eikä sellaista, että hän keskittyisi vain omien halujensa tyydyttämiseen (Matteus 20:28). Pietarista tulee kompastumisen aihe uhrautuvaisen elämäntavan viettämisen suhteen; hänen hyvää tarkoittavasta myötätunnostaan tulee ansa.a Jeesus tajuaa kuitenkin selvästi, että jos hän edes ajattelisi viettää uhrauksia vailla olevaa elämää, hän menettäisi Jumalan suosion joutumalla Saatanan ansan kuolettavaan otteeseen.

 4. Miksi nautinnonhaluinen, mukava elämä ei ollut Jeesusta eikä hänen seuraajiaan varten?

⁴ Pietarin oli siksi oikaistava ajatteluaan. Hänen Jeesukselle esittämät sanansa eivät edustaneet Jumalan vaan ihmisen ajatuksia. Nautinnonhaluinen, mukava elämä, jossa ei olisi kärsimyksiä, ei ollut Jeesusta eikä myöskään hänen seuraajiaan varten, sillä Jeesus sanoo seuraavaksi Pietarille ja muille opetuslapsille: ”Jos joku tahtoo tulla perässäni, hän kieltäytyköön omistamasta itseään ja ottakoon kidutuspaalunsa ja seuratkoon minua jatkuvasti.” (Matteus 16:24.)

 5. a) Mikä on kristillisen elämäntavan haaste? b) Mihin kolmeen tarpeelliseen seikkaan kristityn täytyy olla valmis?

⁵ Jeesus palaa yhä uudelleen tähän teemaan: kristillisen elämäntavan haasteeseen. Voidakseen olla Jeesuksen seuraajia kristittyjen täytyy Johtajansa tavoin palvella Jehovaa uhrautuvaisuuden henkeä osoittaen (Matteus 10:37–39). Siksi Jeesus luettelee kolme tarpeellista seikkaa, joihin kristityn täytyy olla valmis: 1) kieltämään itsensä, 2) ottamaan kidutuspaalunsa ja 3) seuraamaan Häntä jatkuvasti.

”Jos joku tahtoo tulla perässäni”

 6. a) Miten ihminen kieltäytyy omistamasta itseään? b) Ketä meidän täytyy miellyttää enemmän kuin itseämme?

⁶ Mitä se, että kieltäytyy omistamasta itseään, merkitsee? Sitä, että ihminen kieltää itsensä kokonaan, ikään kuin kuolee itselleen. Ilmauksella ”kieltäytyä omistamasta” käännetyn kreikan kielen sanan perusmerkitys on ’sanoa ei’ eli ’kieltää täysin’. Jos siis otat vastaan kristillisen elämän haasteen, luovut halukkaasti kunnianhimoisista päämääristäsi, mukavuudestasi, toiveistasi, onnestasi, mielihaluistasi. Pohjimmiltaan se merkitsee sitä, että annat koko elämäsi ja kaiken siihen sisältyvän kaikiksi ajoiksi Jehova Jumalalle. Se että kieltäytyy omistamasta itseään, merkitsee muutakin kuin vain joidenkin nautintojen kieltämistä itseltään aina silloin tällöin. Se merkitsee pikemminkin sitä, että ihmisen täytyy luovuttaa itsensä Jehovalle (1. Korinttolaisille 6:19, 20). Se joka on kieltäytynyt omistamasta itseään, ei elä miellyttääkseen itseään vaan Jumalaa (Roomalaisille 14:8; 15:3). Se merkitsee sitä, että hän sanoo elämänsä jokaisena hetkenä ”ei” itsekkäille haluilleen ja ”kyllä” Jehovalle.

 7. Mikä on kristityn kidutuspaalu, ja miten hän kantaa sen?

⁷ Kidutuspaalun ottaminen on sen vuoksi vakava asia. Paalun kantaminen on taakka ja kuoleman vertauskuva. Kristitty on tarpeen vaatiessa halukas kärsimään, kestämään häpeää ja kidutusta ja jopa kuolemaan sen vuoksi, että hän on Jeesuksen Kristuksen seuraaja. Jeesus sanoi: ”Joka ei ota vastaan kidutuspaaluaan ja seuraa minun jäljessäni, ei ole minun arvoiseni.” (Matteus 10:38.) Kaikki kärsimyksiä kokevat eivät kanna kidutuspaalua. Pahoilla on paljon ”vaivoja” muttei kidutuspaalua (Psalmit 32:10). Kristityn elämä on kuitenkin kidutuspaalun kantamista, uhrautuvaista palvelusta Jehovalle.

 8. Millaisen elämänmallin Jeesus antoi seuraajilleen?

⁸ Viimeinen Jeesuksen mainitsema ehto on se, että seuraamme häntä jatkuvasti. Sen lisäksi että Jeesus vaatii meitä hyväksymään sen, mitä hän on opettanut meille, ja uskomaan siihen, hän haluaa meidän myös seuraavan hänen antamaansa mallia jatkuvasti koko elämämme. Mitä huomattavia piirteitä hänen elämäntavassaan oli? Antaessaan seuraajilleen heidän viimeisen tehtävänsä hän sanoi: ”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia – – ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä olen käskenyt teidän noudattaa.” (Matteus 28:19, 20.) Jeesus saarnasi ja opetti Valtakunnan hyvää uutista. Samoin tekivät hänen lähimmät opetuslapsensa ja todella koko varhaiskristillinen seurakunta. Tämän innokkaan toiminnan vuoksi sekä sen takia, etteivät he olleet osa maailmasta, maailma vihasi ja vastusti heitä, mikä teki heidän kidutuspaalustaan vielä raskaamman kantaa (Johannes 15:19, 20; Apostolien teot 8:4).

 9. Miten Jeesus kohteli toisia ihmisiä?

⁹ Silmiinpistävä piirre Jeesuksen elämässä oli myös se, miten hän kohteli toisia ihmisiä. Hän oli huomaavainen sekä ”lempeämielinen ja nöyrä sydämeltä”. Hänen kuulijansa tunsivat siksi virkistyvänsä mieleltään ja rohkaistuvansa hänen seurassaan. (Matteus 11:29.) Hän ei pakottanut heitä seuraamaan itseään pelottelemalla eikä laatinut sääntöä säännön perään siitä, miten häntä oli seurattava; hän ei myöskään herättänyt heissä syyllisyydentunteita tehdäkseen heistä opetuslapsiaan väkisin. Heistä säteili aitoa iloa, vaikka he viettivätkin uhrautuvaista elämää. Miten selvä vastakohta he olivatkaan niille, jotka ilmaisevat ”viimeisille päiville” tunnusomaista nautinnonhaluista maailman henkeä! (2. Timoteukselle 3:1–4.)

Kehitä ja ylläpidä samanlaista uhrautuvaisuuden henkeä kuin oli Jeesuksella

10. a) Miten Kristus kieltäytyi omistamasta itseään Filippiläiskirjeen 2:5–8:n mukaan? b) Millainen mielen asenne meillä täytyy olla, jos olemme Kristuksen seuraajia?

¹⁰ Jeesus antoi esimerkin siitä, miten kieltäydytään omistamasta itseään. Hän otti kidutuspaalunsa ja kantoi sitä jatkuvasti tekemällä Isänsä tahdon. Paavali kirjoitti Filippissä asuville kristityille: ”Säilyttäkää itsellänne tämä mielen asenne, mikä oli myös Kristuksella Jeesuksella, joka, vaikka hän oli olemassa Jumalan muodossa, ei harkinnut lainkaan anastusta, nimittäin sitä, että hänen tulisi olla Jumalan vertainen. Ei, vaan hän tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Vielä enemmänkin: kun hän totesi itsensä olemukseltaan ihmiseksi, hän nöyrrytti itsensä ja tuli tottelevaiseksi kuolemaan saakka, aina kidutuspaalussa kuolemaan saakka.” (Filippiläisille 2:5–8.) Kuka voisi kieltäytyä omistamasta itseään tätä täydellisemmin? Jos kuulut Kristukselle Jeesukselle ja olet hänen seuraajansa, sinun täytyy säilyttää samanlainen mielen asenne.

11. Kenen tahdon mukaisesti elämistä uhrautuvainen elämäntapa merkitsee?

¹¹ Toinen apostoli, Pietari, sanoo, että koska Jeesus kärsi ja kuoli puolestamme, kristittyjen on aseistauduttava, hyvin varustautuneiden sotilaiden tavoin, samanlaisella hengellä kuin Kristuksella oli. Hän kirjoittaa: ”Koska siis Kristus kärsi lihassa, aseistautukaa tekin samalla mielenlaadulla; sillä joka on kärsinyt lihassa, on luopunut synneistä, jottei hän eläisi lihassa jäljellä olevaa aikaansa enää ihmisten haluja varten, vaan Jumalan tahtoa varten.” (1. Pietarin kirje 3:18; 4:1, 2.) Jeesuksen uhrautuvainen elämäntapa osoitti selvästi, mitä hän ajatteli Jumalan tahdosta. Hän oli määrätietoinen antaumuksessaan ja pani aina Isänsä tahdon omansa edelle – jopa siinä määrin, että kuoli häpeällisen kuoleman. (Matteus 6:10; Luukas 22:42.)

12. Oliko uhrautuvainen elämä vastenmielistä Jeesukselle? Selitä.

¹² Vaikka Jeesuksen uhrautuvainen elämäntie olikin vaivalloinen ja haastava kulkea, hän ei pitänyt sitä vastenmielisenä. Jeesus sai sen sijaan mielihyvää Jumalan tahtoon alistumisesta. Se, että hän teki Isänsä työn, oli hänelle kuin ruokaa. Hän sai siitä todellista tyydytystä, niin kuin saadaan hyvästä ateriasta. (Matteus 4:4; Johannes 4:34.) Jos siis haluat tuntea elämässäsi todellista tyydytystä, et voisi saada sitä mistään enempää kuin seuraamalla Jeesuksen esimerkkiä ja kehittämällä samanlaista mielenlaatua kuin hänellä oli.

13. Millä tavoin rakkaus on uhrautuvaisuuden hengen takana oleva liikkeelle paneva voima?

¹³ Mikä on todellisuudessa uhrautuvaisuuden hengen takana oleva liikkeelle paneva voima? Sanalla sanoen: rakkaus. Jeesus sanoi: ”’Sinun tulee rakastaa Jehovaa, Jumalaasi, koko sydämelläsi ja koko sielullasi ja koko mielelläsi.’ Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, sen kaltainen, on tämä: ’Sinun tulee rakastaa lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’” (Matteus 22:37–39.) Kristitty ei voi tavoitella omaa etuaan ja totella samanaikaisesti näitä sanoja. Hänen täytyy antaa rakkautensa ensinnäkin Jehovaa ja toiseksi lähimmäistään kohtaan vaikuttaa omaan onnellisuuteensa ja omiin etuihinsa. Jeesus eli elämänsä juuri näin, ja tätä hän odottaa myös seuraajiltaan.

14. a) Mitä velvollisuuksia selitetään Heprealaiskirjeen 13:15, 16:ssa? b) Mikä saa meidät saarnaamaan hyvää uutista innokkaasti?

¹⁴ Apostoli Paavali ymmärsi tämän rakkauden lain. Hän kirjoitti: ”Uhratkaamme aina hänen kauttaan Jumalalle ylistysuhria, se on niiden huulten hedelmää, jotka julistavat julkisesti hänen nimeään. Sitä paitsi älkää unohtako hyvän tekemistä ja toisten kanssa jakamista, sillä sellaisiin uhreihin Jumala on hyvin mielistynyt.” (Heprealaisille 13:15, 16.) Kristityt eivät uhraa Jehovalle eläinuhreja tai muuta niiden kaltaista; näin ollen he eivät tarvitse palvonnassaan ihmispappeja toimittamaan palvelusta jossain aineellisessa temppelissä. Ylistysuhrimme uhrataan Kristuksen Jeesuksen kautta. Pääasiassa juuri tuon ylistysuhrin, hänen nimensä julkisen julistamisen, välityksellä osoitamme rakastavamme Jumalaa. Erityisesti syvälle rakkauteen juurtunut epäitsekäs henkemme saa meidät saarnaamaan hyvää uutista innokkaasti, ponnistelemaan ollaksemme aina valmiita uhraamaan Jumalalle huultemme hedelmää. Tällä tavoin osoitamme rakastavamme myös lähimmäistämme.

Uhrautuvaisuus tuo runsaasti siunauksia

15. Mitä tutkivia uhrautuvaisuutta koskevia kysymyksiä voimme esittää itsellemme?

¹⁵ Pysähdy hetkeksi ajattelemaan seuraavia kysymyksiä: Osoittaako nykyinen elämäntapani minun viettävän uhrautuvaista elämää? Tähtäävätkö päämääräni sellaiseen elämään? Saavatko myös perheeni jäsenet hengellisiä siunauksia esimerkistäni? (Vrt. 1. Timoteukselle 5:8.) Entä miten on orpojen ja leskien laita? Hyötyvätkö hekin uhrautuvaisuudestani? (Jaakob 1:27.) Voinko lisätä julkisen ylistysuhrin uhraamiseen käyttämääni aikaa? Voinko tavoitella etua toimia tienraivaajana, beeteliläisenä tai lähetyspalveluksessa tai muuttaa palvelemaan alueelle, jolla tarvitaan enemmän Valtakunnan julistajia?

16. Miten kekseliäisyys saattaa auttaa meitä elämään uhrautuvaisesti?

¹⁶ Toisinaan meiltä vaaditaan vain vähän kekseliäisyyttä voidaksemme käyttää kaikki voimavaramme ja mahdollisuutemme Jehovan palvelukseen uhrautuvaisuuden henkeä osoittaen. Esimerkiksi Janetilla, Ecuadorissa toimivalla vakituisella tienraivaajalla, oli kokopäivätyö. Ennen pitkää hänen aikataulustaan tuli niin tiukka, että hänen oli vaikeaa saavuttaa vakituisen tienraivaajan tuntitavoite ja säilyttää samalla iloinen mieli. Hän päätti kertoa ongelmasta työnantajalleen ja pyytää työtuntien vähentämistä. Koska työnantaja ei ollut kovinkaan halukas lyhentämään Janetin työaikaa, tämä otti seuraavaksi mukaansa Marian, joka etsi osa-aikatyötä voidakseen toimia tienraivaajana. He kumpikin tarjoutuivat tekemään työtä puoli päivää, jakamaan kokopäivätyön. Työnantaja suostui ehdotukseen. Molemmat sisaret palvelevat nykyään vakituisina tienraivaajina. Nähtyään nämä hyvät tulokset Kaffa, joka oli myös uupunut kokopäivätyöstä samassa yrityksessä ja jolla oli vaikeuksia pysyä tienraivaajan tuntitavoitteessa, otti mukaansa Magalin ja esitti saman tarjouksen. Sekin hyväksyttiin. Sen sijaan että kaksi sisarta olisi lopettanut kokoajanpalveluksen, tienraivaajina voikin nyt toimia neljä sisarta. Kekseliäisyys ja aloitteellisuus kannattivat.

17–21. Miten muuan aviopari arvioi uudelleen elämänsä tarkoitusta ja millaisin tuloksin?

¹⁷ Pohditaanpa lisäksi sitä, millaista uhrautuvaisuuden tietä Evonne on kulkenut kymmenen viime vuoden ajan. Hän kirjoitti Vartiotorni-seuralle toukokuussa 1991 seuraavasti:

¹⁸ ”Olin perheeni kanssa kiertokäynnillä Brooklynin Beetelissä lokakuussa 1982. Nähtyäni sen halusin tarjoutua sinne vapaaehtoiseksi työntekijäksi. Luin hakemuksen, ja siinä oli yksi hätkähdyttävä kysymys: ’Mikä on kenttäpalvelustuntiesi keskiarvo kuudelta viime kuukaudelta? Jos tuntien keskiarvo on alle kymmenen, selitä syy.’ En keksinyt mitään pätevää selitystä, joten asetin itselleni tavoitteen, jonka saavutin viiden kuukauden ajan.

¹⁹ ”Vaikka mielessäni olikin joitakin syitä siihen, miksi en ollut tienraivaaja, vuoden 1983 Jehovan todistajien vuosikirjan lukeminen sai minut vakuuttumaan siitä, että toiset ovat voittaneet suurempia esteitä kuin omani voidakseen palvella tienraivaajina. Niinpä jätin kannattavan kokopäivätyöni 1. huhtikuuta 1983 ja aloitin osa-aikaisen tienraivauksen; 1. syyskuuta 1983 astuin vakituisten tienraivaajien riveihin.

²⁰ ”Huhtikuussa 1985 menin naimisiin erinomaisen avustavan palvelijan kanssa. Kolme vuotta myöhemmin piirikonventissa pidetty tienraivausta käsittelevä puhe sai mieheni kuiskaamaan minulle: ’Tuleeko mieleesi mitään syytä, miksi minä en aloittaisi tienraivausta syyskuun 1. päivänä?’ Hän ryhtyi kanssani tähän työhön kahdeksi seuraavaksi vuodeksi.

²¹ ”Mieheni oli vapaaehtoisena mukana myös Brooklynin Beetelin rakennustyössä kaksi viikkoa ja anoi mukaan kansainväliseen rakennusohjelmaan. Toukokuussa 1989 lähdimmekin kuukaudeksi Nigeriaan auttamaan haaratoimiston rakentamisessa. Huomenna lähdemme Saksaan, missä meille järjestetään viisumit Puolaan. Meistä on jännittävää olla mukana tuossa historiallisessa rakennushankkeessa ja toimia tässä uudessa kokoajanpalvelusmuodossa.”

22. a) Miten meistä voi Pietarin tavoin tulla tahtomattamme kompastumisen aiheita? b) Mistä Jehovan palveleminen uhrautuvaisuuden henkeä osoittaen ei riipu?

²² Jos et itse voi olla tienraivaaja, niin voitko kannustaa muita kokoajanpalvelijoita pitämään kiinni palvelusedustaan ja kenties jopa auttaa heitä siinä? Vai oletko joidenkin hyvää tarkoittavien perheenjäsenten tai ystävien kaltainen, jotka Pietarin tavoin saattavat kehottaa kokoajanpalvelijaa suhtautumaan asioihin rennosti ja olemaan huomaavainen itselleen tajuamatta, että tällainen saattaa olla kompastuksen aihe? Jos tienraivaajalla on vakavia terveysongelmia tai jos hän laiminlyö kristillisiä velvollisuuksia, hän voi tosin joutua lopettamaan kokoajanpalveluksen joksikin aikaa. Jehovan palveleminen uhrautuvaisuuden henkeä osoittaen ei riipu siitä, palvelemmeko tienraivaajana, beeteliläisenä tai jossakin muussa sellaisessa asemassa. Se riippuu sen sijaan siitä, millaisia ihmisiä olemme – miten ajattelemme, mitä teemme, miten kohtelemme toisia, miten elämme.

23. a) Miten voimme edelleen tuntea iloa Jumalan työtoverina toimimisesta? b) Mikä vakuutus esitetään Heprealaiskirjeen 6:10–12:ssa?

²³ Jos meillä todella on uhrautuvaisuuden henkeä, meillä on ilo toimia Jumalan työtovereina (1. Korinttolaisille 3:9). Saamme tyydytystä sen tietämisestä, että ilahdutamme Jehovan sydämen (Sananlaskut 27:11). Olemme lisäksi varmoja siitä, ettei Jehova koskaan unohda tai hylkää meitä niin kauan kuin pysymme uskollisina hänelle (Heprealaisille 6:10–12).

[Alaviitteet]

Mitä ajattelet?

◻ Miten Pietarista tuli tahtomattaan kompastumisen aihe uhrautuvaisen elämäntavan viettämisen suhteen?

◻ Mitä se, että kieltäytyy omistamasta itseään, merkitsee?

◻ Miten kristitty kantaa kidutuspaalunsa?

◻ Miten kehitämme ja ylläpidämme uhrautuvaisuuden henkeä?

◻ Mikä on uhrautuvaisuuden hengen takana oleva liikkeelle paneva voima?

[Kuva s. 10]

Oletko halukas kieltäytymään omistamasta itseäsi, kantamaan kidutuspaalusi ja seuraamaan Jeesusta jatkuvasti?