Jehova – tosi oikeuden ja vanhurskauden lähde

”Hän on Kallio, täydellistä on hänen työnsä, sillä kaikki hänen tiensä ovat oikeutta. Uskollisuuden Jumala, jossa ei ole epäoikeudenmukaisuutta.” (5. MOOSEKSEN KIRJA 32:4)

1. Miksi meillä on luontainen oikeuden tarve?

SAMOIN kuin jokaisella on synnynnäinen tarve saada osakseen rakkautta, me kaikki kaipaamme oikeudenmukaista kohtelua. Amerikkalainen valtiomies Thomas Jefferson kirjoittikin, että ”[oikeudenmukaisuus] on vaistomaista ja synnynnäistä, – – se kuuluu yhtä lailla perusolemukseemme kuin tunteminen, näkeminen tai kuuleminen”. Tämä ei ole yllättävää, sillä Jehova loi meidät omaksi kuvakseen (1. Mooseksen kirja 1:26). Hän tosiaankin antoi meille ominaisuuksia, jotka heijastavat hänen omaa persoonallisuuttaan, ja yksi näistä ominaisuuksista on oikeudenmukaisuus. Siksi meillä on luontainen oikeuden tarve ja siksi kaipaamme maailmaa, jossa vallitsee tosi oikeus ja vanhurskaus.

2. Miten tärkeää oikeus on Jehovalle, ja miksi meidän on tarpeellista ymmärtää hänen noudattamansa oikeuden merkitys?

² Raamatussa vakuutetaan Jehovasta: ”Kaikki hänen tiensä ovat oikeutta.” (5. Mooseksen kirja 32:4.) Mutta epäoikeudenmukaisuuden vitsaamassa maailmassa ei ole helppo ymmärtää Jumalan noudattaman oikeuden merkitystä. Jumalan sanan sivuilta voimme kuitenkin saada selville, miten Jumala jakaa oikeutta, ja voimme oppia arvostamaan Jumalan suurenmoisia teitä vielä enemmän (Roomalaisille 11:33). On tärkeää ymmärtää, mitä oikeudella tarkoitetaan Raamatussa, koska ihmisten näkemykset saattavat hyvinkin vaikuttaa meidän käsitykseemme tästä. Inhimillisestä näkökulmasta katsottuna oikeuden saatetaan ajatella olevan vain oikeussäännösten puolueetonta soveltamista. Tai niin kuin filosofi Francis Bacon kirjoitti, ”oikeus on sitä, että jokaiselle ihmiselle annetaan hänen ansionsa mukaan”. Jehovan noudattama oikeus sisältää kuitenkin paljon enemmän.

Jehovan noudattama oikeus on sydäntä lämmittävää

3. Mitä voidaan oppia tarkastelemalla niitä alkukielisiä sanoja, joita oikeudesta ja vanhurskaudesta käytetään Raamatussa?

³ Jumalan noudattaman oikeuden laaja-alaisuus voidaan ymmärtää paremmin, jos tarkastellaan sitä, miten alkukielisiä sanoja käytetään Raamatussa.a On kiinnostavaa, ettei siinä tehdä merkittävää eroa oikeuden ja vanhurskauden välillä. Tosiasiassa noita heprean sanoja käytetään joskus rinnakkaisina, kuten näemme Aamoksen 5:24:stä, jossa Jehova kehottaa kansaansa: ”Oikeus vyöryköön niin kuin vedet ja vanhurskaus kuin alati juokseva puro.” Lisäksi sanat ”oikeus ja vanhurskaus” esiintyvät monesti yhdessä korostuksen vuoksi (Psalmit 33:5; Jesaja 33:5; Jeremia 33:15; Hesekiel 18:21; 45:9).

4. Mitä oikeuden noudattaminen merkitsee, ja mikä on perimmäinen oikeuden mittapuu?

⁴ Millaisen ajatuksen nämä heprealaiset ja kreikkalaiset sanat välittävät? Raamatussa oikeuden noudattaminen merkitsee sen tekemistä, mikä on oikein ja tasapuolista. Koska nimenomaan Jehova vahvistaa moraalilakeja ja periaatteita eli päättää siitä, mikä on oikein ja tasapuolista, hänen menettelynsä on perimmäinen oikeuden mittapuu. Vanhan testamentin teologisessa sanakirjassa (Theological Wordbook of the Old Testament) selitetään, että vanhurskaudeksi käännetty heprealainen sana (tseʹdeq) ”viittaa eettiseen, moraaliseen mittapuuhun, ja VT:ssa [Vanhassa testamentissa] tuo mittapuu on tietysti Jumalan olemus ja tahto”. Näin ollen se, miten Jumala soveltaa periaatteitaan, ja erityisesti se, miten hän kohtelee epätäydellisiä ihmisiä, paljastaa tosi oikeuden ja vanhurskauden todellisen merkityksen.

5. Mitä ominaisuuksia liittyy Jumalan noudattamaan oikeuteen?

⁵ Raamatussa osoitetaan selvästi, että Jumalan noudattama oikeus ei ole ankaraa ja tinkimätöntä, vaan pikemminkin sydäntä lämmittävää. Daavid lauloi: ”Jehova rakastaa oikeutta, eikä hän jätä uskollisiaan.” (Psalmit 37:28.) Jumalan noudattama oikeus saa hänet osoittamaan uskollisuutta ja sääliväisyyttä palvelijoitaan kohtaan. Se on herkkä tarpeillemme ja ottaa epätäydellisyytemme huomioon (Psalmit 103:14). Se ei merkitse sitä, että Jumala katsoisi jumalattomuutta läpi sormien, sillä tämä edistäisi vääryyttä (1. Samuelin kirja 3:12, 13; Saarnaaja 8:11). Jehova selitti Moosekselle, että Hän on ”armollinen ja suosiollinen Jumala, hidas vihastumaan ja runsas rakkaudellisessa huomaavaisuudessa ja totuudessa”. Vaikka Jumala on halukas antamaan anteeksi erheen ja rikkomuksen, hän ei vapauta rangaistuksesta niitä, jotka ansaitsevat sen. (2. Mooseksen kirja 34:6, 7.)

6. Miten Jehova kohtelee maallisia lapsiaan?

⁶ Kun mietiskelemme Jehovan tapaa noudattaa oikeutta, meidän ei pitäisi kuvitella häntä ankaraksi tuomariksi, joka olisi kiinnostunut vain tuomion langettamisesta väärintekijöille. Meidän pitäisi päinvastoin ajatella häntä rakkaudellisena mutta lujana isänä, joka kohtelee lapsiaan aina parhaalla mahdollisella tavalla. ”Oi Jehova, sinä olet meidän Isämme”, sanoi profeetta Jesaja (Jesaja 64:8). Oikeudenmukaisena ja vanhurskaana Isänä Jehova tasapainottaa lujuuden sen puolesta, mikä on oikein, hellällä säälillä, jota hän tuntee maallisia lapsiaan kohtaan, jotka tarvitsevat vaikeiden olosuhteidensa tai lihallisten heikkouksiensa vuoksi apua tai anteeksiantoa (Psalmit 103:6, 10, 13).

Sen selvittäminen mitä oikeus on

7. a) Mitä Jesajan profetia opettaa meille Jumalan noudattamasta oikeudesta? b) Mikä osa Jeesuksella oli oikeuden merkityksen opettamisessa kansakunnille?

⁷ Jehovan noudattaman oikeuden sääliväistä luonnetta korosti Messiaan tuleminen. Jeesus opetti tätä oikeutta ja eli sopusoinnussa sen kanssa, kuten profeetta Jesaja ennusti. Jumalan noudattamaan oikeuteen sisältyy selvästikin niiden kohteleminen hellästi, jotka ovat maahan poljettuja. Siten heitä ei muserreta niin, etteivät he voi toipua. Jeesus, Jehovan ”palvelija”, tuli maan päälle ’selvittämään kansakunnille’ Isänsä noudattamasta oikeudesta tämän piirteen. Hän teki sen ennen kaikkea antamalla meille elävän esimerkin siitä, mitä Jumalan noudattama oikeus merkitsee. Kuningas Daavidin ”vanhurskaana vesana” Jeesus oli innokas ’etsimään oikeutta ja oli ripeä vanhurskaudessa’. (Jesaja 16:5; 42:1–4; Matteus 12:18–21; Jeremia 33:14, 15.)

8. Miksi käsitys tosi oikeudesta ja vanhurskaudesta oli ensimmäisellä vuosisadalla hämärtynyt?

⁸ Erityisesti ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla oli tarpeellista selvittää Jehovan noudattaman oikeuden luonne. Juutalaiset vanhimmat ja uskonnolliset johtajat – kirjanoppineet, fariseukset ja muut – antoivat julistuksellaan ja esimerkillään vääristyneen kuvan oikeudesta ja vanhurskaudesta. Sen vuoksi tavalliset ihmiset, jotka totesivat mahdottomaksi elää kirjanoppineiden ja fariseusten asettamien vaatimusten mukaisesti, kuvittelivat todennäköisesti Jumalan vanhurskauden noudattamisen täysin saavuttamattomaksi tavoitteeksi. (Matteus 23:4; Luukas 11:46.) Jeesus osoitti, että asia ei ollut näin. Hän valitsi opetuslapsensa näiden tavallisten ihmisten joukosta, ja hän opetti heille Jumalan vanhurskaita normeja. (Matteus 9:36; 11:28–30.)

9, 10. a) Miten kirjanoppineet ja fariseukset pyrkivät näyttämään vanhurskauttaan? b) Miten ja miksi Jeesus paljasti, että kirjanoppineiden ja fariseusten noudattamat tavat olivat turhia?

⁹ Toisaalta fariseukset etsivät tilaisuuksia, joissa he saattoivat tuoda esiin omaa ’vanhurskauttaan’ rukoilemalla tai antamalla lahjoituksia julkisesti (Matteus 6:1–6). Lisäksi he yrittivät näyttää vanhurskauttaan pitämällä kiinni lukemattomista laeista ja säännöistä – joista monet olivat heidän itsensä laatimia. Tällaiset pyrkimykset saivat heidät ’sivuuttamaan oikeuden ja rakkauden Jumalaan’. (Luukas 11:42.) Ulkonaisesti he saattoivat näyttää vanhurskailta, mutta sisältä he olivat ’täynnä laittomuutta’ eli epävanhurskautta (Matteus 23:28). Yksinkertaisesti sanottuna he eivät todellisuudessa tienneet juuri mitään Jumalan vanhurskaudesta.

¹⁰ Tämän vuoksi Jeesus varoitti seuraajiaan: ”Jos teidän vanhurskautenne ei ole runsaampaa kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, niin ette missään tapauksessa tule menemään taivasten valtakuntaan.” (Matteus 5:20.) Jumalan noudattama oikeus, jota Jeesus valaisi esimerkillään, ja kirjanoppineiden ja fariseusten ahdasmielinen omavanhurskaus muodostivat jyrkän vastakohdan, joka synnytti heidän välillään jatkuvasti kiistaa.

Jumalan noudattama oikeus ja vääristynyt oikeus vastakkain

11. a) Miksi fariseukset kysyivät Jeesukselta sapattina parantamisesta? b) Mitä Jeesuksen vastaus paljasti?

¹¹ Palvellessaan Galileassa keväällä vuonna 31 Jeesus huomasi synagogassa miehen, jonka käsi oli surkastunut. Koska oli sapatti, fariseukset kysyivät Jeesukselta: ”Onko luvallista parantaa sapattina?” Heitä ei liikuttanut aidosti miesparan kärsimys, vaan he halusivat löytää tekosyyn Jeesuksen tuomitsemiseen, kuten heidän kysymyksestään kävi ilmi. Ei ihme, että Jeesus oli murheissaan heidän tunnottoman sydämensä vuoksi! Sitten hän meni asian ytimeen esittämällä fariseuksille vastakysymyksen: ”Onko sapattina luvallista tehdä hyvää?” Kun he pysyivät vaiti, Jeesus vastasi omaan kysymykseensä kysymällä heiltä, eivätkö he pelastaisi lammasta, joka on pudonnut kuoppaan sapattina.b ”Kuinka paljon arvokkaampi onkaan ihminen kuin lammas!” Jeesus todisteli asian niin johdonmukaisesti, että kukaan ei voinut väittää häntä vastaan. ”Sapattina on siis lupa [eli oikein] tehdä hyvää”, hän sanoi lopuksi. Ihmisten perinteen ei pitäisi koskaan kahlehtia Jumalan noudattamaa oikeutta. Tehtyään tämän selväksi Jeesus paransi tuon miehen käden. (Matteus 12:9–13; Markus 3:1–5.)

12, 13. a) Miten Jeesus päinvastoin kuin kirjanoppineet ja fariseukset osoitti olevansa kiinnostunut syntisten auttamisesta? b) Miten Jumalan noudattama oikeus eroaa omavanhurskaudesta?

¹² Jos fariseukset eivät kantaneet erityisemmin huolta niistä, joilla oli fyysisiä vajavaisuuksia, he välittivät vielä vähemmän niistä, jotka olivat puutteenalaisia hengellisesti. Heidän vääristynyt näkemyksensä vanhurskaudesta sai heidät jättämään veronkantajat ja syntiset huomiotta ja halveksimaan näitä. (Johannes 7:49.) Tästä huolimatta monet näistä ihmisistä osoittivat vastakaikua Jeesuksen opetukselle, koska he epäilemättä tajusivat hänen haluavan pikemminkin auttaa kuin tuomita (Matteus 21:31; Luukas 15:1). Fariseukset kuitenkin väheksyivät Jeesuksen ponnisteluja hengellisesti sairaiden parantamiseksi. ”Tämä mies ottaa syntisiä tervetulleina vastaan ja syö heidän kanssaan”, he valittivat paheksuvasti. (Luukas 15:2.) Jeesus vastasi jälleen heidän syytökseensä kuvauksella paimenesta. Samoin kuin paimen iloitsee löytäessään kadonneen lampaan, enkelit taivaassa iloitsevat, kun joku syntinen katuu. (Luukas 15:3–7.) Jeesus itse iloitsi voidessaan auttaa Sakkeusta katumaan entistä syntistä elämänvaellustaan. ”Ihmisen Poika tuli etsimään ja pelastamaan sitä, mikä oli kadonnut”, hän sanoi. (Luukas 19:8–10.)

¹³ Nämä yhteenotot paljastavat selvästi, miten Jumalan noudattama oikeus, jonka tarkoitus on parantaa ja pelastaa, eroaa omavanhurskaudesta, joka pyrkii korottamaan muutamat ja tuomitsemaan monet. Tyhjät muotomenot ja ihmistekoiset perinteet olivat tehneet kirjanoppineista ja fariseuksista ylimielisiä ja tärkeileviä, mutta Jeesus osoitti sattuvasti, että he olivat ”jättäneet huomioon ottamatta Lain painavammat asiat, nimittäin oikeuden ja armon ja uskollisuuden” (Matteus 23:23). Jäljitelkäämme Jeesusta noudattamalla todellista oikeutta kaikessa, mitä teemme, ja varokaamme myös omavanhurskauden ansaa.

14. Miten yksi Jeesuksen ihmeistä valaisee sitä, että Jumalan noudattama oikeus ottaa huomioon ihmisen olosuhteet?

¹⁴ Vaikka Jeesus sivuutti fariseusten mielivaltaiset säännöt, hän noudatti Mooseksen lakia (Matteus 5:17, 18). Menetellessään näin hän ei antanut tuon vanhurskaan Lain kirjaimen tehdä tyhjäksi sen periaatteita. Kun eräs nainen, joka oli kärsinyt verenvuodosta 12 vuotta, kosketti Jeesuksen vaatteita ja parani, Jeesus sanoi hänelle: ”Tytär, sinun uskosi on tehnyt sinut terveeksi; lähde matkaasi rauhassa.” (Luukas 8:43–48.) Jeesuksen myötätuntoiset sanat vahvistivat sen, että hänen Isänsä noudattama oikeus oli ottanut huomioon naisen olosuhteet. Vaikka nainen oli palvontamenojen mukaan epäpuhdas ja oli näin ollen muodollisesti rikkonut Mooseksen lakia olemalla ihmisjoukossa, hänen uskonsa ansaitsi tulla palkituksi (3. Mooseksen kirja 15:25–27; vrt. Roomalaisille 9:30–33).

Vanhurskaus on jokaista varten

15, 16. a) Mitä Jeesuksen kuvaus lähimmäistään rakastavasta samarialaisesta opettaa meille oikeudesta? b) Miksi meidän pitäisi välttää olemasta ’liian vanhurskaita’?

¹⁵ Sen lisäksi, että Jeesus korosti Jumalan noudattaman oikeuden sääliväistä luonnetta, hän opetti opetuslapsilleen, että tämän oikeuden pitäisi sulkea piiriinsä kaikki ihmiset. Jehovan tahto oli, että hän ”tuo kansakunnille oikeuden” (Jesaja 42:1). Tämä oli ydinasia yhdessä Jeesuksen tunnetuimmista kuvauksista, vertauksessa lähimmäistään rakastavasta samarialaisesta. Tuo kuvaus oli vastaus erään sellaisen lainoppineen herättämään kysymykseen, joka halusi ”todistaa itsensä vanhurskaaksi”. ”Kuka oikeastaan on minun lähimmäiseni?” hän kysyi – epäilemättä siinä toivossa, että hänen velvollisuutensa lähimmäisiään kohtaan rajoittuisivat juutalaisiin. Jeesuksen kuvauksen samarialainen osoitti jumalista vanhurskautta, sillä hän oli halukas käyttämään aikaansa ja rahaansa toiseen kansakuntaan kuuluvan vieraan ihmisen auttamiseen. Jeesus päätti kuvauksensa neuvomalla kysymyksen tekijää: ”Tee itse samoin.” (Luukas 10:25–37.) Jos mekin teemme hyvää kaikille ihmisille heidän rodustaan tai etnisestä taustastaan riippumatta, jäljittelemme Jumalan noudattamaa oikeutta (Apostolien teot 10:34, 35).

¹⁶ Toisaalta kirjanoppineiden ja fariseusten esimerkki muistuttaa meitä siitä, että jos haluamme jäljitellä Jumalan noudattamaa oikeutta, meidän ei tule olla ’liian vanhurskaita’ (Saarnaaja 7:16). Se että yritämme tehdä vaikutuksen toisiin tuomalla näyttävästi esille vanhurskauttamme tai panemalla ylen määrin painoa ihmistekoisiin sääntöihin, ei tuo meille Jumalan hyväksyntää (Matteus 6:1).

17. Miksi meidän on hyvin tärkeää ilmaista Jumalan noudattamaa oikeutta?

¹⁷ Jeesus selvitti kansakunnille Jumalan noudattaman oikeuden luonteen muun muassa sitä varten, että kaikki hänen opetuslapsensa voisivat oppia ilmaisemaan tätä ominaisuutta. Miksi tämä on niin tärkeää? Raamatussa kehotetaan ’tulemaan Jumalan jäljittelijöiksi’, ja kaikki Jumalan tiet ovat oikeutta (Efesolaisille 5:1). Edelleen Miikan 6:8:n mukaan yksi Jehovan vaatimuksista on se, että ’noudatamme oikeutta’ vaeltaessamme Jumalamme kanssa. Lisäksi Sefanjan 2:2, 3:ssa muistutetaan, että meidän täytyy ’etsiä vanhurskautta’ ennen Jehovan suuttumuksen päivän tuloa, jos haluamme, että meidät kätketään tuona päivänä.

18. Mihin kysymyksiin vastataan seuraavassa kirjoituksessa?

¹⁸ Nämä kriittiset viimeiset päivät ovat siksi ”erityisen otollista aikaa” noudattaa oikeutta (2. Korinttilaisille 6:2). Voimme olla varmat siitä, että jos teemme Jobin tavoin ’vanhurskaudesta pukineemme’ ja ’oikeudenmukaisuudesta hihattoman vaatteemme’, Jehova siunaa meitä (Job 29:14). Miten usko Jehovan noudattamaan oikeuteen auttaa meitä odottamaan tulevaisuutta luottavaisina? Entä miten Jumalan noudattama oikeus suojelee meitä hengellisesti, kun odotamme vanhurskasta ”uutta maata”? (2. Pietarin kirje 3:13.) Seuraavassa kirjoituksessa vastataan näihin kysymyksiin.

[Alaviitteet]

Osaatko selittää?

◻ Mitä Jumalan noudattama oikeus merkitsee?

◻ Miten Jeesus opetti oikeutta kansakunnille?

◻ Miksi fariseusten vanhurskaus oli vääristynyttä?

◻ Miksi meidän täytyy noudattaa oikeutta?

[Kuva s. 8]

Jeesus selvitti Jumalan noudattaman oikeuden laaja-alaisuuden