KYYHKYNEN

(hepr. jō·nahʹ, gō·zalʹ [’nuori kyyhkynen, kyyhkysenpoika tai lentokykyinen poikanen’]; kreik. pe·ri·ste·raʹ).

Kyyhkynen on toinen niistä kahdesta ensimmäisestä lintulajista, jotka mainitaan erikseen Raamatussa: vedenpaisumuksen jälkeen Nooa lähetti kolmesti ulos kyyhkysen saadakseen selville, olivatko vedet kuivuneet (1Mo 8:8–12). Heprealaisen ilmauksen jō·nahʹ ajatellaan johtuvan sanasta ʼa·nahʹ ’surra’, ja ilmeisesti se mukailee kyyhkysen surumielistä kujerrusta (Jes 38:14; 59:11, 12; Hes 7:16; Na 2:7). (Ks. myös TURTURIKYYHKY.)

Lajit ja tuntomerkit. Israelin yleisimmät kyyhkylajit ovat kalliokyyhky (Columba livia), sepelkyyhky (Columba palumbus) ja uuttukyyhky (Columba oenas). Sepelkyyhkyjä on varsinkin Gileadin ja Karmelin metsissä. Uuttukyyhky asustaa pääasiassa Jerikon ympäristössä ja Jordanin itäpuolella, kun taas kalliokyyhky pesii rannikoilla, Jordaninlaakson rotkoissa ja läntisillä ylängöillä. Kyyhkyset tuntee pyylevästä, rintavasta vartalosta, viehkeästä kaulasta, pienestä pyöreästä päästä, suhteellisen sirosta nokasta ja lyhyistä jaloista. Höyhenpeite on hyvin tiivis, mikä saa linnun näyttämään melko sulavalinjaiselta. Kyyhkyset ovat usein väriltään siniharmaita, mutta joidenkin höyhenpuku kimaltelee paikoitellen sateenkaaren väreissä, mikä saa sen näyttämään metallinhohtoiselta kirkkaassa auringonvalossa. Psalmissa 68:13 viitataan kenties tähän, vaikka jotkut ajattelevat sanojen ”kyyhkysen siivet tulevat olemaan hopealla silatut ja sen siipisulat kellanvihreällä kullalla” tarkoittavan jotakin sotasaaliiksi otettua hyvin koristeellista taideteosta.

Kyyhkynen vaikuttaa olemukseltaan lempeältä ja säyseältä, minkä vuoksi se ansaitsee nimityksen ”lintumaailman lammas”. Nimi Joona (Jō·nahʹ) oli ja on suosittu juutalaispoikien nimi (Jn 1:1). Nämä linnut osoittavat aivan erityistä kiintymystä puolisoaan kohtaan, ja soidinaikana ne pistävät päänsä lähekkäin ja ottavat toistensa nokan omaan nokkaansa, mikä muistuttaa rakastavaisten suudelmaa. ”Kyyhkyseni” olikin sopiva hellittelysana, jota sulamilaisneitoa rakastava paimen käytti (Lal 5:2). Neitosen silmiä verrattiin lempeisiin, lauhkeisiin kyyhkysen silmiin (Lal 1:15; 4:1), ja neitonen puolestaan vertasi paimenen silmiä maitolammikoissa kylpeviin siniharmaisiin kyyhkysiin ja kuvasi tällä ihastuttavalla vertauksella ilmeisesti sitä, että hohtava silmänvalkuainen ympäröi tummempaa iiristä (Lal 5:12). Kyyhkyset pitävät kylpemisestä, ja siksi ne pesivät mieluimmin veden läheisyydessä. Uskollinen koiraskyyhky auttaa naarasta pesän rakentamisessa ja munien hautomisessa. Kyyhkyset ovat erilaisia kuin kaikki muut linnut sikäli, että niillä on tapana ruokkia poikasiaan ”kyyhkynmaidolla”, vanhempien kuvusta erittyvällä juustomaisella aineella.

Kyyhkynen on arka lintu, joka vapisee pelätessään (Ho 11:11), ja luonnonvaraisena se pesii usein laaksoissa (Hes 7:16). Kalliokyyhky rakentaa kuitenkin pesänsä kallioseinämien ja -rotkojen ulkonemiin ja koloihin (Lal 2:14; Jer 48:28). Kesyt kyyhkyset lentävät takaisin niille rakennettuun kyyhkyslakkaan, ja valkoisine siivenalusineen suuri kyyhkysparvi näyttää liikkuvalta pilveltä (Jes 60:8). Israelissa on kaivettu esiin kyyhkyslakkoja, joista jotkin ovat olleet melko suuria.

Kyyhkynen on voimakas ja nopea lentäjä, joka voi saavuttaa yli 80 km:n tuntivauhdin. Kotiinpaluuvaistonsa vuoksi sitä on käytetty viestinviejänä muinaisista ajoista alkaen. Toisin kuin ihmisnavigaattorit, joiden on määritettävä sijaintinsa kronometrien ja sekstanttien avulla, kotiin palaavat kyyhkyset tietävät miltei silmänräpäyksessä – maan magneettikentän ja auringon aseman perusteella – mihin suuntaan niiden on lennettävä, vaikka ne päästettäisiin vapaiksi vieraalla seudulla satojen kilometrien päässä kotipaikaltaan. Ne ottavat automaattisesti huomioon auringon liikkumisen taivaan halki, jolloin niiden lentokulma on oikea.

Kyyhkynen voi lentää pitkiä matkoja etsiessään ruokaa, ja se on sen verran nopea, että se pystyy pakenemaan useimpia vihollisiaan (Ps 55:6–8). Kyyhkyset suhtautuvat kuitenkin melko luottavaisesti ihmisiin, ja niitä on suhteellisen helppo pyydystää verkolla. Luopio-Efraimia, joka pani tyhmästi luottamuksensa ensin Egyptiin ja sitten Assyriaan, verrattiinkin ”yksinkertaiseen kyyhkyseen”, joka oli määrä pyydystää verkkoon (Ho 7:11, 12). Kun Jeesus varoitti opetuslapsiaan susimaisista vastustajista, hän neuvoi heitä olemaan ”viattomia kuin kyyhkyset” mutta lisäksi ”varovaisia kuin käärmeet” (Mt 10:16).

Kun Jeesus kastettiin ja sitten voideltiin Jumalan pyhällä hengellä, tuo pyhä henki ”laskeutui ruumiillisessa hahmossa kuin kyyhkynen” eli sen silminnähtävä laskeutuminen Jeesuksen päälle näytti ehkä samanlaiselta kuin siipiään räpyttelevän kyyhkysen laskeutuminen omalle orrelleen (Lu 3:22; Mt 3:16; Mr 1:10; Joh 1:32–34). Luontaisen viattomuutensa vuoksi kyyhkynen oli sopiva vertauskuva (Mt 10:16).

Käyttö uhrieläimenä. Kyyhkysiä käytettiin uhritarkoituksiin, mikä käy ilmi siitä, että ne, jotka harjoittivat liiketoimintaa Jerusalemin temppelissä, myivät niitä. Sana ”kyyhkyset [kreik. pe·ri·ste·rasʹ]” voi tosin tässä tarkoittaa Mooseksen laissa mainittuja ”turturikyyhkyjä” tai ”kyyhkysenpoikia”. (Mr 11:15; Joh 2:14–16.)

Turturikyyhkyjen ohella polttouhrina voitiin uhrata kyyhkysenpoikia (3Mo 1:14). Ne, jotka olivat niin köyhiä, ettei heillä ollut varaa naaraskaritsaan tai naaraspuoliseen vohlaan, saattoivat esittää kyyhkysparin syyllisyysuhriksi (3Mo 5:5–7). Lapsen syntymän jälkeisissä puhdistusmenoissa naisen piti uhrata nuoren pässin lisäksi kyyhkysenpoika (tai sitten turturikyyhky) syntiuhriksi, mutta ellei hän pystynyt uhraamaan pässiä, hyväksyttiin ”kaksi kyyhkysenpoikaa” (3Mo 12:6–8) (kuten Marian puhdistautuessa Jeesuksen syntymän jälkeen; Lu 2:22–24). Vuotoa sairastaneen puhdistautumisuhreihin, jotka hän uhrasi parannuttuaan, oli määrä sisältyä joko kaksi kyyhkysenpoikaa tai turturikyyhkyä (3Mo 15:13, 14, 28, 29). Ne olivat sopivia myös nasiirin puhdistautuessa saastutuksesta (4Mo 6:10).

Vaikka monilla juutalaisperheillä epäilemättä oli omia kyyhkysiä, ilmaus ”mutta jos hänellä ei ole varaa kahteen turturikyyhkyyn tai kahteen kyyhkysenpoikaan” osoittaa ilmeisestikin, että lintuja usein ostettiin uhritarkoituksiin (3Mo 5:11).

Heprealaista sanaa gō·zal käytetään kerrottaessa Abrahamin uhrista, kun ”Jehova teki Abramin kanssa liiton”, ja sen ymmärretään tarkoittavan ”nuorta kyyhkystä” (1Mo 15:9, 18). Tämä johtuu siitä, että kyyhkynen mainitaan aina turturikyyhkyn ohella puhuttaessa niistä teurasuhreista, jotka Israelille myöhemmin annettu Laki määräsi uhraamaan. Sama heprean sana käännetään 5. Mooseksen kirjan 32:11:ssä ’lentokykyiseksi poikaseksi’. Varmaankin kyyhkynen kuului siihen aikaisempaan teurasuhriin, jonka Nooa esitti, koska siihen sanotaan sisältyneen ”kaikkia puhtaita lentäviä luomuksia” (1Mo 8:20).

Lain suoma mahdollisuus käyttää joko kyyhkysenpoikia tai turturikyyhkyjä hyödytti juutalaisia, koska vaikka useimmat turturikyyhkyt muuttivat Israelista pois talvikuukausiksi, niitä kyyhkysiä, jotka eivät olleet muuttolintuja, oli saatavilla ympäri vuoden.