Raamatun 21. kirja: Saarnaaja
Kirjoittaja: Salomo
Kirjoituspaikka: Jerusalem
Kirjoitus päättyi: ennen vuotta 1000 eaa.
1. Mitä ylevää tarkoitusta varten Saarnaajan kirja kirjoitettiin?
SAARNAAJAN kirja kirjoitettiin ylevää tarkoitusta varten. Jehovalle vihkiytyneen kansan johtajana Salomolla oli vastuu pitää siihen kuuluvat koossa uskollisina vihkiytymiselleen. Hän pyrki täyttämään tämän vastuun Saarnaajan kirjan viisaiden neuvojen avulla.
2. Miten tämä tarkoitus käy ilmi Saarnaajan kirjan heprealaisesta nimestä, joka on siksi sopivampi kuin kreikkalainen tai suomalainen nimi?
2 Saarnaajan 1:1:ssä hän sanoo itseään ”kokoojaksi”. (UM) Hepreankielinen sana on Qo·heʹlet, ja heprealaisessa Raamatussa kirjalle onkin annettu tämä nimi. Kreikkalaisessa Septuaginta-käännöksessä nimenä on Ek·klē·si·a·stēsʹ, joka merkitsee ’ekklesian (seurakunnan; kansankokouksen) jäsen’. ”Kokooja” on kuitenkin osuvampi käännös sanasta Qo·heʹlet, ja se on myös sopivampi nimitys Salomolle. Se ilmaisee, mitä tarkoitusta varten Salomo kirjoitti tämän kirjan.
3. Missä mielessä Salomo oli kokooja?
3 Missä mielessä kuningas Salomo oli kokooja, ja mihin hän kokosi? Hän oli kansansa, israelilaisten, ja heidän toveriensa, tilapäisasukkaiden, kokooja. Hän kokosi nämä kaikki Jumalansa, Jehovan, palvontaan. Hän oli tätä ennen rakentanut Jehovan temppelin Jerusalemiin, ja sen vihkiäisissä hän oli kutsunut heidät kaikki yhteen eli koonnut heidät Jumalan palvontaan. (1. Kun. 8:1) Nyt hän pyrki Saarnaajan kirjan välityksellä kokoamaan kansansa arvokkaisiin tekoihin ja pois tämän maailman turhista, hedelmättömistä teoista. – Saarn. 12:8–10.
4. Miten Salomo vahvistetaan kirjoittajaksi?
4 Vaikka Salomoa ei nimenomaan mainitakaan, useat kohdat vahvistavat varsin sitovasti hänet kirjoittajaksi. Kokooja esittelee itsensä ”Daavidin pojaksi”, joka oli ”Israelin kuningas Jerusalemissa”. Tämä voi soveltua ainoastaan kuningas Salomoon, sillä hänen Jerusalemissa hallinneet seuraajansa olivat ainoastaan Juudan kuninkaita. Kokooja kirjoittaa lisäksi: ”Minä olen hankkinut suuren viisauden ja sitä yhä lisännyt, jopa yli kaikkien, jotka ovat ennen minua Jerusalemissa hallinneet, ja paljon on sydämeni nähnyt viisautta ja tietoa.” (1:1, 12, 16) Tämä sopii Salomoon. Saarnaajan 12:9:ssä (UM) kerrotaan, että ”hän mietti ja tutki perusteellisesti voidakseen panna paljon sananlaskuja järjestykseen”. Kuningas Salomo puhui 3000 sananlaskua. (1. Kun. 4:32) Saarnaajan 2:4–9:ssä kerrotaan kirjoittajan rakennusohjelmasta, viinitarhoista, puutarhoista ja puistoista, kastelujärjestelmästä, palvelijoiden ja palvelijattarien järjestämisestä, hopean ja kullan keräämisestä ja muista saavutuksista. Kaikki tämä piti paikkansa Salomosta. Kun Saban kuningatar näki Salomon viisauden ja menestyksen, hän sanoi: ”Minulle ei ollut kerrottu puoltakaan.” – 1. Kun. 10:7, UM.
5. Missä ja milloin Saarnaajan kirja on todennäköisesti kirjoitettu?
5 Kirjassa ilmaistaan Jerusalem kirjoituspaikaksi, kun siinä sanotaan kokoojan olleen kuningas ”Jerusalemissa”. Kyseessä on täytynyt olla vuotta 1000 eaa. edeltävä aika, jolloin Salomon 40-vuotista hallituskautta oli kestänyt jo melko pitkään ja hän oli ehtinyt ryhtyä toteuttamaan niitä lukuisia hankkeita, joihin kirjassa viitataan, mutta ei ollut vielä langennut epäjumalanpalvelukseen. Siihen mennessä hän oli ennättänyt saada laajat tiedot tämän maailman toimista ja sen aineellisen voiton tavoittelusta. Tuolloin hän oli varmasti vielä Jumalan suosiossa ja kirjoitti hänen henkeyttämänään.
6. Mitä vastaväitteitä on esitetty Saarnaajan kirjan henkeytyksestä, mutta miten ne voidaan kumota?
6 Miten voimme olla varmoja siitä, että Saarnaajan kirja on ”Jumalan henkeyttämä”? Jotkut saattavat epäillä sen henkeytystä, koska siinä ei mainita kertaakaan Jumalan nimeä Jehova. Se puoltaa kuitenkin selvästi Jumalan tosi palvontaa, ja siinä käytetään toistuvasti ilmausta ha·ʼElo·himʹ, ”tosi Jumala”. (UM) Toisena vastaväitteenä saatetaan esittää se, että Saarnaajan kirjaa ei suoraan lainata muissa Raamatun kirjoissa. Kirjassa esitetyt opetukset ja periaatteet ovat kuitenkin täysin sopusoinnussa Raamatun muiden osien kanssa. Clarken selitysteoksessa (Commentary) sanotaan III osan sivulla 799: ”Sekä juutalainen että kristillinen kirkko ovat aina hyväksyneet kirjan nimeltä Kohelet eli Saarnaaja Kaikkivaltiaan henkeytyksestä kirjoitetuksi, ja sitä on aiheellisesti pidetty pyhään kaanoniin kuuluvana.”
7. Mikä Salomon taustassa teki hänet erittäin päteväksi kirjoittamaan Saarnaajan kirjan?
7 Maailmallista oppineisuutta saaneet ”historiallis-kriittisen” koulukunnan tutkijat ovat väittäneet, että Saarnaaja ei ole Salomon kirjoittama eikä aito osa ”koko Raamattua”, koska sen kieli ja filosofia ovat heidän mukaansa myöhemmältä ajalta. He eivät ota huomioon sitä, että Salomo on pystynyt keräämään runsaasti tietoa kehittäessään kansainvälistä kauppaa ja teollisuutta ja ollessaan matkustavien arvohenkilöiden kautta ja muilla tavoin yhteydessä ulkomaailmaan. (1. Kun. 4:30, 34; 9:26–28; 10:1, 23, 24) F. C. Cook kirjoittaakin teoksensa Bible Commentary (Raamatun selitysteos) IV osan sivulla 622: ”Tuon suuren heprealaiskuninkaan päivittäisten toimien ja hänen valitsemiensa hankkeiden on täytynyt viedä hänet kauas tavallisen heprealaisen elämän, ajatusmaailman ja kielen ulkopuolelle.”
8. Mikä on paras todiste Saarnaajan kanonisuudesta?
8 Mutta tarvitaanko Saarnaajan kanonisuuden todistamiseen tosiaan ulkopuolisia lähteitä? Itse kirjan tutkiminen paljastaa sen sisäisen sopusoinnun ja myös sen sopusoinnun muun Raamatun kanssa, johon se tosiaankin kuuluu.
SAARNAAJAN KIRJAN SISÄLTÖ
9. Mitä kokooja havaitsee ihmislasten toimista?
9 Ihmisen elämäntavan turhuus (1:1–3:22). Alkusanoissa kaiutetaan kirjan teemaa: ”’Turhuuksien turhuutta’, on kokooja sanonut, ’turhuuksien turhuutta! Kaikki on turhuutta!’” Mitä hyötyä on ihmiskunnan uurastuksesta ja vaivannäöstä? Sukupolvet tulevat ja menevät, luonnon kiertokulut jatkuvat maan päällä, eikä ”ole mitään uutta auringon alla”. (1:2, 3, 9, UM) Kokooja on kiinnittänyt sydämensä etsimään ja tutkimaan ihmisten onnettomuutta tuottavan työn viisautta, mutta hän havaitsee, että viisaudessa ja tyhmyydessä, uroteoissa ja kovassa työssä, syömisessä ja juomisessa, kaikki on ”turhuutta ja tuulen tavoittelua”. Hän alkaa ’vihata elämää’, elämää joka on täynnä onnettomuutta ja aineellisen tavoittelua. – 1:14; 2:11, 17; UM.
10. Mikä on Jumalan lahja, mutta mikä väistämätön loppu kohtaa syntistä ihmistä?
10 Kaikelle on määräaika – Jumala on tosiaankin ’tehnyt kaiken kauniisti aikanansa’. Hän haluaa luomustensa nauttivan elämästä maan päällä. ”Minä tulin tietämään, ettei heillä ole muuta onnea kuin iloita ja tehdä hyvää eläessänsä. Mutta jokaiselle ihmiselle on sekin, että hän syö ja juo ja nauttii hyvää kaiken vaivannäkönsä ohessa, Jumalan lahja.” Syntisellä ihmiskunnalla on kuitenkin valitettavasti sama väistämätön loppu kuin eläimilläkin: ”Niinkuin toiset kuolevat, niin toisetkin kuolevat; yhtäläinen henki on kaikilla. Ihmisillä ei ole mitään etua eläinten edellä, sillä kaikki on turhuutta.” – 3:1, 11–13, 19.
11. Mitä viisaita neuvoja kokooja antaa Jumalaa pelkäävälle ihmiselle?
11 Viisaita neuvoja Jumalaa pelkääville (4:1–7:30 [29]). Salomo onnittelee kuolleita, sillä he ovat vapaita ”kaikesta sorrosta, jota harjoitetaan auringon alla”. Sitten hän edelleen kuvailee turhaa ja onnettomuutta tuottavaa työtä. Hän myös neuvoo viisaasti, että ”kahden on parempi kuin yksin” ja että ”kolmisäinen lanka [ei] pian katkea”. (4:1, 2, 9, 12) Hän antaa erinomaisia neuvoja Jumalan kansan kokoontumisesta: ”Varo jalkasi, kun menet Jumalan huoneeseen. Tulo kuulemaan on parempi kuin tyhmäin teurasuhrin-anto.” Älä ole hätäinen puhumaan Jumalan edessä, ”olkoot sanasi harvat”, ja täytä, mitä juhlallisesti lupaat Jumalalle. ”Pelkää sinä Jumalaa.” Kun köyhiä sorretaan, muista, että ”ylhäistä vartioitsee vielä ylhäisempi, ja sitäkin ylhäisemmät heitä molempia”. Hän havaitsee, että pelkän palvelijan uni on makea, mutta rikas on liian huolissaan voidakseen nukkua. Hän on kuitenkin tullut alastomana maailmaan eikä voi kaikesta kovasta työstään viedä mitään maailmasta pois. – 5:alkujae, 1, 3, 6, 7, 11, 14 [1, 2, 4, 7, 8, 12, 15].
12. Mitä neuvoja annetaan elämän vakavista kysymyksistä ja viisauden eduista rahaan verrattuna?
12 Ihminen voi saada rikkautta ja kunniaa, mutta mitä häntä hyödyttää elää ”kaksi kertaa tuhannen vuotta”, jos hän ei ole nähnyt hyvää? On parempi kiinnittää sydämensä elämän ja kuoleman vakaviin kysymyksiin kuin olla typerien seurassa ”ilonpitotalossa”; on tosiaankin parempi ottaa vastaan viisaan nuhde, sillä niin kuin ”orjantappuroiden ääni padan alla on typerän nauru”. Viisaudesta on etua. ”Sillä viisaus on suojaksi samoin kuin raha on suojaksi, mutta tiedon etuna on, että viisaus varjelee omistajansa elossa.” Miksi ihmiskunnan tie on sitten tullut onnettomaksi? ”Tosi Jumala teki ihmiset oikeamielisiksi, mutta he itse ovat yrittäneet monia suunnitelmia.” – 6:6; 7:5, 7, 13, 30 [4, 6, 12, 29], UM.
13. Mitä kokooja neuvoo ja suosittelee, ja mitä hän sanoo paikasta, johon ihminen on menossa?
13 Sama väistämätön loppu kaikilla (8:1–9:12). ”Pidä kuninkaan määräys”, neuvoo kokooja, mutta huomauttaa, että koska tuomiota pahasta teosta ei ole pantu pian täytäntöön, ”ihmislasten sydän on heissä täysin kohdistunut pahan tekemiseen”. (8:2, 11, UM) Hän itse suosittelee iloitsemista, mutta on vielä muuan onnettomuutta tuottava seikka. Kaikenlaiset ihmiset menevät samaa tietä – kuolemaan! Elävät tietävät kuolevansa, ”mutta kuolleet eivät tiedä yhtään mitään – –. Kaikki mitä kätesi löytää tehdäkseen, tee voimallasi, sillä ei ole työtä eikä suunnittelua eikä tietoa eikä viisautta Šeolissa, paikassa johon olet menossa.” – 9:5, 10, UM.
14. a) Mitä käytännön viisautta kokooja korostaa? b) Mikä on johtopäätös asioista?
14 Käytännön viisaus ja ihmisen velvollisuus (9:13–12:14). Kokooja puhuu muista onnettomuutta tuottavista asioista, esimerkiksi ”tyhmyydestä – – monissa korkeissa asemissa”. Hän esittää myös monia käytännön viisautta ilmaisevia sananlaskuja ja julistaa, että jopa ”nuoruus ja elämän kevät ovat turhuutta” – jollei noudateta tosi viisautta. Hän sanoo: ”Muista nyt suurta Luojaasi nuoren miehuutesi päivinä.” Muutoin vanhuus vain palauttaa ihmisen maan tomuun, ja kokoojan seuraavat sanat täyttyvät: ”Turhuuksien turhuutta, – – kaikki on turhuutta!” Hän itse on opettanut ihmisille tietoa jatkuvasti, sillä ”viisaiden sanat ovat kuin häräntutkaimet”, jotka kannustavat oikeisiin tekoihin, mutta maailmallisesta viisaudesta hän varoittaa: ”Paljolla kirjojen tekemisellä ei ole loppua, ja paljo omistautuminen niille on väsyttävää lihalle.” Sitten kokooja saattaa kirjan suurenmoiseen huipentumaansa tehden yhteenvedon kaikesta turhuuden ja viisauden tarkastelustaan: ”Johtopäätös asiasta, kun kaikki on kuultu, on: Pelkää tosi Jumalaa ja pidä hänen käskynsä. Tämä on näet ihmisen koko velvollisuus. Sillä tosi Jumala itse saattaa kaikenlaisen työn kaiken salatun suhteen tuomiolle siitä, onko se hyvää vai pahaa.” – 10:6; 11:1, 10; 12:1, 8–14; UM.
MIKSI HYÖDYLLINEN
15. Miten Salomo tekee eron onnettomuutta tuottavien toimien ja kannattavien töiden välillä?
15 Saarnaajan kirja ei ole suinkaan pessimistinen kirja, vaan se on siroteltu täyteen jumalallisen viisauden säihkyviä jalokiviä. Kun Salomo luettelee niitä monia saavutuksia, jotka hän leimaa turhuudeksi, hän ei sisällytä niihin Jehovan temppelin rakentamista Morian vuorelle Jerusalemiin eikä Jehovan puhdasta palvontaa. Hän ei kuvaile Jumalan antamaa elämän lahjaa turhuudeksi, vaan osoittaa, että ihmisen tarkoitettiin iloitsevan ja tekevän hyvää. (3:12, 13; 5:17–19 [18–20]; 8:15) Sellaiset toimet, joissa Jumala jätetään huomioon ottamatta, tuottavat onnettomuutta. Isä saattaa koota rikkauksia pojalleen, mutta onnettomuus tuhoaa kaiken eikä tälle jää mitään. Paljon parempi olisi antaa hengellisten rikkauksien kestävä perintö. On onnetonta omistaa paljon kykenemättä nauttimaan siitä. Onnettomuus tavoittaa kaikki maailman rikkaat, kun he kuollessaan ’menevät pois’ tyhjin käsin. – 5:12–14 [13–15]; 6:1, 2.
16. Miten Qo·heʹlet eli Saarnaajan kirja on sopusoinnussa Jeesuksen opetusten kanssa?
16 Matteuksen 12:42:ssa Kristus Jeesus sanoi olevansa ”enemmän kuin Salomo”. Koska Salomo kuvasi Jeesusta, havaitsemmeko Qo·heʹlet-kirjasta löytyvien Salomon sanojen olevan sopusoinnussa Jeesuksen opetusten kanssa? Niistä löytyy monia rinnakkaisuuksia! Esimerkiksi Jeesus korosti Jumalan työn laajuutta sanoessaan: ”Isäni on tehnyt jatkuvasti työtä tähän asti, ja minä teen jatkuvasti työtä.” (Joh. 5:17) Salomokin viittaa Jumalan töihin: ”Ja minä näin kaikesta tosi Jumalan työstä, miten ihminen ei voi päästä selville siitä työstä, joka on tehty auringon alla; miten paljon ihminen jatkaakin kovaa työtä yrittääkseen, kuitenkaan hän ei pääse selville. Ja vaikka hän sanoisi olevansa kyllin viisas tietääkseen, hän ei kykenisi pääsemään selville.” – Saarn. 8:17, UM.
17. Mitä muita rinnakkaisuuksia voidaan löytää Jeesuksen ja Salomon sanoista?
17 Sekä Jeesus että Salomo kannustivat tosi palvojia kokoontumaan. (Matt. 18:20; Saarn. 4:9–12; 5:alkujae [1]) Jeesuksen lausunnot ”asiainjärjestelmän päättymisestä” ja ”kansain määräajoista” ovat sopusoinnussa sen Salomon lausunnon kanssa, että ”kaikella on määräaika, ja aikansa on joka asialla taivaan alla”. – Matt. 24:3; Luuk. 21:24; Saarn. 3:1.
18. Mitä varoituksia Jeesus ja hänen opetuslapsensa antavat Salomon tavoin?
18 Salomon tavoin Jeesus ja hänen opetuslapsensa varoittavat ennen kaikkea materialismin salakuopista. Viisaus on todellinen suoja, sillä se ”varjelee omistajansa elossa”, sanoo Salomo. ”Näin ollen etsikää jatkuvasti ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin kaikki tämä muu lisätään teille”, sanoo Jeesus. (Saarn. 7:12, UM; Matt. 6:33) Saarnaajan 5:9 [10]:ssä kirjoitetaan: ”Joka rakastaa rahaa, ei saa rahaa kylläksensä, eikä voittoa se, joka rakastaa tavaran paljoutta. Sekin on turhuutta.” Paavali antaa hyvin samanlaisen neuvon 1. Timoteuksen kirjeen 6:6–19:ssä sanoessaan, että ”rakkaus rahaan on kaikenlaisen pahan juuri”. Samanlaisia rinnakkaisuuksia on muistakin Raamatun opetuksista. – Saarn. 3:17 – Apt. 17:31; Saarn. 4:1 – Jaak. 5:4; Saarn. 5:alkujae, 1 [1, 2] – Jaak. 1:19; Saarn. 7:1 [6:12] – Jaak. 4:14; Saarn. 7:21 [20] – Room. 3:23; Saarn. 8:17 – Room. 11:33.
19. Mikä onnellinen odote mielessämme voimme nykyään kokoontua Jehovan palvontaan?
19 Jumalan rakas Poika, Jeesus Kristus, oli lihassa viisaan kuningas Salomon jälkeläinen, ja hänen johtamansa Valtakunta-hallitus saa aikaan uuden yhteiskunnan maan päälle. (Ilm. 21:1–5) Se mitä Salomo kirjoitti esikuvallisen valtakuntansa alamaisten opastukseksi, kiinnostaa hyvin paljon kaikkia, jotka nyt panevat toivonsa Kristuksen Jeesuksen hallinnassa olevaan Jumalan valtakuntaan. Sen hallinnon alaisuudessa ihmiskunta elää niiden samojen viisaiden periaatteiden mukaan, jotka kokooja esitti, ja iloitsee ikuisesti Jumalan antamasta onnellisen elämän lahjasta. Nyt on aika kokoontua Jehovan palvontaan, jotta voisi täysin saada kokea, millaista iloa elämä hänen Valtakuntansa alaisuudessa tuottaa. – Saarn. 3:12, 13; 12:13, 14.