Valtakuntaa koskevia vertauksia

Jeesus on ilmeisesti Kapernaumissa, kun hän moittii fariseuksia. Myöhemmin samana päivänä hän lähtee talosta, jossa on ollut, ja kävelee lähellä olevalle Galileanjärvelle. Sinne kerääntyy paljon väkeä. Jeesus astuu veneeseen ja siirtyy kauemmas rannasta. Hän opettaa taivaan valtakuntaa koskevia asioita ja kertoo monia vertauksia. Monet Jeesuksen mainitsemat aiheet ovat kuulijoille tuttuja, ja sen ansiosta heidän on helpompi ymmärtää valtakunnan eri piirteitä.

Jeesus aloittaa kertomalla vertauksen kylväjästä, joka lähtee kylvämään. Jotkin siemenet putoavat tien varteen, ja linnut syövät ne. Toiset putoavat kallioisiin paikkoihin, missä ei ole paljon maata. Kasvien juuret eivät pääse syvälle, ja auringonpaahde kuihduttaa orastavat kasvit. Jotkin siemenet putoavat ohdakkeiden sekaan, ja ne tukahduttavat kasvin alut. Lopuksi osa siemenistä putoaa hyvään maahan. Ne tuottavat satoa, ”jotkin 100-kertaisesti, jotkin 60-kertaisesti, jotkin 30-kertaisesti”. (Matteus 13:8.)

Seuraavaksi Jeesus vertaa valtakuntaa siihen, että mies kylvää siemeniä. Siemenet kasvavat riippumatta siitä, nukkuuko mies vai onko hän hereillä, eikä hän tiedä, miten kasvu tapahtuu (Markus 4:27). Ne kasvavat itsekseen ja tuottavat satoa, jonka mies voi korjata.

Sitten Jeesus kertoo kolmannen vertauksen. Mies kylvää oikeanlaista siementä, mutta ”ihmisten nukkuessa” hänen vihollisensa kylvää vehnän sekaan rikkakasveja. Miehen orjat kysyvät, haluaako hän, että rikkakasvit kitketään. Hän vastaa: ”En, ettei vain kävisi niin, että rikkakasveja kerätessänne nyhdätte vehnää niiden mukana. Antakaa molempien kasvaa yhdessä sadonkorjuuseen asti, ja sadonkorjuuaikana minä sanon sadonkorjaajille: Kerätkää ensin rikkakasvit ja sitokaa ne kimppuihin poltettaviksi. Kootkaa sitten vehnä varastooni.” (Matteus 13:24–30.)

Maanviljely on monille Jeesuksen kuulijoille arkipäivää. Hän mainitsee myös monille tutun pienen siemenen: sinapinsiemenen. Siitä kasvaa niin suuri puu, että linnut voivat pesiä sen oksilla. Hän sanoo: ”Taivaan valtakunta on kuin sinapinsiemen, jonka mies kylvi peltoonsa.” (Matteus 13:31.) Jeesus ei puhu sinapinsiemenestä kasvitieteellisestä näkökulmasta, vaan hän havainnollistaa hämmästyttävää kasvua – sitä, että jostain hyvin pienestä voi tulla valtavan suurta.

Sitten Jeesus puhuu ilmiöstä, jonka monet kuulijat tietävät. Hän vertaa taivaan valtakuntaa ”hapatteeseen, jonka nainen sekoitti kolmeen suureen mitalliseen jauhoja” (Matteus 13:33). Vaikka hapatetta ei näe, se hapattaa koko taikinan ja saa sen kohoamaan. Hapate saa aikaan merkittävää kasvua ja muutoksia, jotka eivät ole nähtävissä heti.

Kerrottuaan nämä vertaukset Jeesus lähettää ihmisjoukot pois ja palaa majapaikkaansa. Pian opetuslapset tulevat hänen luokseen, sillä he haluavat ymmärtää hänen vertauksensa.

Opetuslapset ovat kuulleet Jeesuksen kertovan vertauksia aiemminkin, mutta eivät näin monia yhdellä kertaa. Siksi he kysyvät häneltä: ”Miksi sinä käytät vertauksia, kun puhut heille?” (Matteus 13:10.)

Yksi syy siihen on se, että näin hän täyttää Raamatun ennustuksen. Matteus sanoo: ”Ilman vertauksia hän ei tosiaankaan puhunut heille, jotta täyttyisi se, mitä oli sanottu profeetan välityksellä: ’Avaan suuni ja puhun vertauksia. Julistan sitä, mikä on ollut kätkettynä alusta lähtien.’” (Matteus 13:34, 35; Psalmit 78:2.)

Jeesus käyttää vertauksia myös siksi, että ne paljastavat ihmisten asenteen. Monet ovat kiinnostuneita Jeesuksesta vain siksi, että hän on mestarillinen tarinankertoja ja ihmeidentekijä. He eivät pidä häntä Herrana, jota heidän pitäisi totella ja jota heidän tulisi seurata epäitsekkäästi (Luukas 6:46, 47). He eivät ole valmiita luopumaan tutuista näkemyksistään ja tavoistaan eivätkä halua Jeesuksen sanoman vaikuttavan heihin syvällisesti.

Jeesus vastaa opetuslasten kysymykseen: ”Tämän vuoksi minä puhun heille vertauksin, sillä he katsovat mutta eivät näe ja kuulevat mutta eivät kuuntele eivätkä tajua merkitystä. Heissä täyttyy tämä Jesajan profetia: ’– – Tämän kansan sydän on paatunut.’” (Matteus 13:13–15; Jesaja 6:9, 10.)

Tämä ei tietenkään päde kaikkiin, jotka kuuntelevat Jeesusta. Hän selittää: ”Onnelliset ovat teidän silmänne, koska ne näkevät, ja teidän korvanne, koska ne kuulevat. Minä vakuutan teille: monet profeetat ja muut Jumalan palvelijat halusivat nähdä, mitä te näette, mutta eivät nähneet, ja kuulla, mitä te kuulette, mutta eivät kuulleet.” (Matteus 13:16, 17.)

Jeesuksen 12 apostolia ja monet muut uskolliset opetuslapset ovat vastaanottavaisia. Jeesus sanookin: ”Te olette saaneet ymmärtää taivaan valtakunnan pyhät salaisuudet mutta he eivät.” (Matteus 13:11.) Opetuslapset haluavat vilpittömästi tietää, mitä Jeesus tarkoittaa, joten hän selittää heille vertauksen kylväjästä.

Hän sanoo: ”Siemen on Jumalan sanoma.” (Luukas 8:11.) Kun muistamme tämän ja sen, että maaperä tarkoittaa sydäntä, voimme ymmärtää vertauksen.

Tien varteen kylvetystä siemenestä Jeesus selittää: ”Paholainen tulee ja ottaa sanoman pois heidän sydämestään, jotta he eivät uskoisi ja pelastuisi.” (Luukas 8:12.) Siemenen kylvämisellä kallioisiin paikkoihin Jeesus tarkoittaa sitä, että jotkut ottavat sanoman vastaan iloiten mutta sanoma ei juurru syvälle heidän sydämeensä. ”Kun sanoman vuoksi ilmaantuu vaikeuksia tai vainoa”, he hylkäävät sen. ”Koetuksen aikana”, ehkä perheenjäsenten tai muiden vastustaessa heitä, he luopuvat uskosta. (Matteus 13:21; Luukas 8:13.)

Entä ohdakkeiden sekaan pudonnut siemen? Jeesus kertoo opetuslapsilleen, että vertaus viittaa ihmisiin, jotka ovat kuulleet sanoman mutta jotka antavat periksi ”tämän ajan huolille ja rikkauden petolliselle voimalle” (Matteus 13:22). Sanoma oli jo heidän sydämessään, mutta nyt se tukahtuu eikä tuota satoa.

Jeesus puhuu viimeiseksi hyvästä maaperästä. Sillä viitataan niihin, jotka kuulevat sanoman, antavat sen vaikuttaa sydämeensä ja ymmärtävät sen todellisen merkityksen. Tämän ansiosta he ”tuottavat satoa”. Iän, terveydentilan tai muiden syiden vuoksi kaikki eivät pysty tekemään yhtä paljon. Joku tuottaa 100-kertaisesti, joku 60-kertaisesti ja joku 30-kertaisesti. Jumalan palvelemisesta saavat siunauksia ne, ”jotka kuultuaan sanoman säilyttävät sen ja tuottavat satoa kestävinä”. (Luukas 8:15.)

Nämä sanat tekevät varmasti suuren vaikutuksen opetuslapsiin, jotka pyysivät Jeesusta selittämään opetuksiaan. Nyt he ymmärtävät vertaukset pintaa syvemmältä. Jeesus haluaa heidän tajuavan ne, niin että he voivat vuorostaan kertoa totuutta muille. Jeesus kysyy: ”Ei kai lamppua oteta esiin ja laiteta astian tai sängyn alle? Eikö se laiteta lampunjalkaan?” Sitten hän kehottaa: ”Se jolla on korvat kuunnella, kuunnelkoon.” (Markus 4:21–23.)

Kun Jeesus on selittänyt opetuslapsilleen vertauksen kylväjästä, he haluavat tietää lisää. He pyytävät: ”Selitä meille vertaus pellon rikkakasveista.” (Matteus 13:36.)

Pyyntö osoittaa, että heillä on aivan erilainen asenne kuin muilla rantaan saapuneilla ihmisillä. Nuo ihmiset ilmeisesti kuuntelevat Jeesusta, mutta heitä ei kiinnosta tietää, mitä vertaukset merkitsevät ja mitä niistä voi oppia. Heille riittää, että he tietävät vertausten pääpiirteet. Tiedonhaluisille opetuslapsille, jotka ovat vastakohta muille rannalla oleville, Jeesus sanoo:

”Kiinnittäkää huomiota siihen, mitä kuulette. Sillä mitalla, jolla te mittaatte, mitataan teille, ja saatte vielä lisääkin.” (Markus 4:24.) Opetuslapset kiinnittävät huomiota siihen, mitä kuulevat Jeesukselta. He ”mittaavat” Jeesukselle olemalla aidosti kiinnostuneita hänen opetuksestaan ja keskittymällä siihen. Heitä siunataan siten, että he saavat lisää tietoa ja ymmärrystä. Niinpä kun opetuslapset kysyvät, mitä vertaus vehnästä ja rikkakasveista tarkoittaa, Jeesus selittää:

”Hyvän siemenen kylväjä on Ihmisen Poika, ja pelto on maailma. Hyvä siemen tarkoittaa valtakunnan poikia, mutta rikkakasvit ovat Paholaisen poikia, ja vihollinen, joka kylvi ne, on Paholainen. Sadonkorjuu tarkoittaa aikakauden päättymistä, ja sadonkorjaajat ovat enkeleitä.” (Matteus 13:37–39.)

Selitettyään vertauksensa yksityiskohdat Jeesus kertoo, mitä vehnälle ja rikkakasveille lopulta tapahtuu. Hän sanoo, että aikakauden päättyessä sadonkorjaajat eli enkelit erottelevat rikkakasvien kaltaiset tekokristityt aidoista ”valtakunnan pojista”. ”Ne, jotka Jumala on hyväksynyt”, kootaan, ja lopulta he ”loistavat kirkkaasti – – Isänsä valtakunnassa”. ”Paholaisen pojat” puolestaan ”itkevät ja kiristelevät hampaitaan”, koska heidät tullaan tuhoamaan. (Matteus 13:41–43.)

Opetuslapset saavat seuraavaksi kuulla vielä kolme muuta vertausta. Jeesus aloittaa: ”Taivaan valtakunta on kuin peltoon kätketty aarre, jonka mies löysi ja kätki uudelleen. Iloisena hän meni ja myi kaiken, mitä hänellä oli, ja osti tuon pellon.” (Matteus 13:44.)

Jeesus jatkaa: ”Lisäksi taivaan valtakunta on kuin matkustava kauppias, joka etsi kauniita helmiä. Löydettyään yhden hyvin kallisarvoisen helmen hän meni ja myi heti kaiken, mitä hänellä oli, ja osti sen.” (Matteus 13:45, 46.)

Jeesus korostaa näillä vertauksilla ihmisen halukkuutta tehdä uhrauksia jonkin erittäin arvokkaan asian hyväksi. Kauppias myi heti ”kaiken, mitä hänellä oli”, saadakseen yhden hyvin kallisarvoisen helmen. Jeesuksen opetuslasten on helppo ymmärtää tämä vertaus. Myös mies, joka löysi peltoon kätketyn aarteen, myi ”kaiken, mitä hänellä oli” saadakseen sen itselleen. Molemmissa tapauksissa tarjolla oli jotain arvokasta, joka haluttiin saada ja jota pidettiin arvossa. Tätä voi verrata siihen, että tekee uhrauksia hengellisten tarpeidensa täyttämiseksi (Matteus 5:3). Jotkut niistä, jotka kuulevat nämä Jeesuksen vertaukset, ovat jo osoittaneet olevansa valmiita näkemään paljon vaivaa, jotta voisivat täyttää hengelliset tarpeensa ja seurata Jeesusta (Matteus 4:19, 20; 19:27).

Lopuksi Jeesus vertaa taivaan valtakuntaa nuottaan, joka kokoaa kaikenlaisia kaloja (Matteus 13:47). Kalat erotellaan: hyvät kootaan astioihin ja huonot heitetään pois. Jeesus sanoo, että tilanne on samanlainen aikakauden päättyessä, jolloin enkelit erottavat pahat niistä, jotka toimivat oikein.

Jeesus toimi hengellisessä mielessä kalastajana, kun hän kutsui ensimmäiset opetuslapsensa tulemaan ”ihmisten kalastajiksi” (Markus 1:17). Hän sanoo kuitenkin, että vertaus nuotasta kuvaa tulevaa aikaa, jolloin ”tämä aikakausi on päättymässä” (Matteus 13:49). Niinpä apostolit ja muut opetuslapset osaavat päätellä, että tulevaisuudessa tapahtuisi hyvin kiinnostavia asioita.

Opetuslapset, jotka kuulivat nämä Jeesuksen vertaukset, palkittiin runsaasti. Jeesus ”selitti kaiken opetuslapsilleen, kun he olivat keskenään” (Markus 4:34). Hän on ”kuin talonisäntä, joka ottaa aarrevarastostaan esiin sekä uutta että vanhaa” (Matteus 13:52). Jeesus ei kerro vertauksia tehdäkseen vaikutuksen opetustaidoillaan. Hän haluaa kertoa opetuslapsilleen totuuksia, jotka ovat kuin korvaamattoman arvokas aarre. Hän on ainutlaatuinen opettaja!