Iäkkäiden vanhempiemme kunnioittaminen

 1. Mistä olemme velkaa vanhemmillemme, ja miten meidän pitäisi siksi suhtautua heihin ja kohdella heitä?

”KUUNTELE isääsi, joka sai aikaan syntymäsi, äläkä halveksi äitiäsi vain siksi, että hän on tullut vanhaksi”, neuvoi kauan sitten elänyt viisas mies (Sananlaskut 23:22). ”Minä en koskaan syyllistyisi sellaiseen”, saatat sanoa. Sen sijaan että halveksisimme äitejämme – tai isiämme – useimmat meistä tuntevat heitä kohtaan syvää rakkautta. Tajuamme, että olemme heille paljosta velkaa. Ensinnäkin vanhempamme ovat antaneet meille elämän. Jehova on elämän Lähde, mutta ilman vanhempiamme meitä ei yksinkertaisesti olisi olemassa. Emme voi antaa heille mitään yhtä kallisarvoista kuin on itse elämä. Ajatellaanpa sitten miten paljon uhrauksia, huolekasta hoitoa, kustannuksia ja rakkaudellista huomiota lapsen auttaminen pitkin matkaa vauvaiästä aikuisuuteen saakka on merkinnyt. On siksi hyvin järkevää, että Jumalan sanassa neuvotaan: ”Kunnioita isääsi ja äitiäsi, – – jotta sinun kävisi hyvin ja saisit olla kauan aikaa maan päällä.” (Efesolaisille 6:2, 3.)

 2. Miten täysikasvuiset lapset voivat maksaa vanhemmilleen ”asianmukaista korvausta”?

² Apostoli Paavali kirjoitti kristityille: ”Oppikoot nämä [lapset tai lapsenlapset] ensin harjoittamaan jumalista antaumusta omassa huonekunnassaan ja maksamaan jatkuvasti asianmukaista korvausta vanhemmilleen ja isovanhemmilleen, sillä tämä on otollista Jumalan silmissä.” (1. Timoteukselle 5:4.) Täysikasvuiset lapset antavat tätä ”asianmukaista korvausta” osoittamalla arvostusta niiden rakkauden-, työn- ja huolenpidontäyteisten vuosien johdosta, jotka heidän vanhempansa ja isovanhempansa ovat uhranneet heidän hyväkseen. Lapset voivat tehdä tämän muun muassa tunnustamalla, että vanhemmat ihmiset, kuten kaikki muutkin, tarvitsevat rakkautta ja tunnustusta – usein hyvinkin kipeästi. Kuten meidän kaikkien heidänkin täytyy saada tuntea, että heitä arvostetaan. Heidän täytyy saada tuntea, että heidän elämänsä on elämisen arvoista.

 3. Miten voimme kunnioittaa vanhempia ja isovanhempia?

³ Voimme siis kunnioittaa vanhempiamme ja isovanhempiamme ilmaisemalla heille, että rakastamme heitä (1. Korinttilaisille 16:14). Jos vanhempamme eivät asu kanssamme, meidän tulee muistaa, että meistä kuuleminen voi merkitä heille paljon. Pirteä kirje, puhelinsoitto tai vierailu voi ilahduttaa heitä suuresti. Japanissa asuva Miyo kirjoitti 82-vuotiaana: ”Tyttäreni [jonka mies on matkustava sananpalvelija] kehottaa minua: ’Äiti, ”matkusta” kanssamme.’ Hän lähettää minulle tiedot siitä, missä heidän on kullakin viikolla määrä olla ja mistä numerosta heidät tavoittaa. Voin avata kartan ja sanoa: ’Jaaha. Nyt he ovat tuolla!’ Kiitän aina Jehovaa siitä, että hän on siunannut minua tällaisella lapsella.”

 4. Miten juutalaisten uskonnollinen perinne edisti kovasydämisyyttä iäkkäitä vanhempia kohtaan?

⁴ Voisiko omien vanhempiensa kunnioittamiseen sisältyä myös huolehtiminen heidän aineellisista tarpeistaan? Voisi. Usein sisältyykin. Jeesuksen päivinä juutalaiset uskonnolliset johtajat pitivät yllä sellaista perinnettä, että jos joku julisti rahojensa tai omaisuutensa olevan ”Jumalalle omistettu lahja”, hän vapautui velvollisuudesta huolehtia sen avulla vanhemmistaan (Matteus 15:3–6). Millaista kovasydämisyyttä! Oikeastaan nuo uskonnolliset johtajat eivät kannustaneet ihmisiä kunnioittamaan vanhempiaan, vaan kohtelemaan heitä halveksivasti, kieltämään itsekkäästi heidän tarpeensa. Me emme halua koskaan menetellä siten! (5. Mooseksen kirja 27:16.)

 5. Miksi vanhempien kunnioittamiseen sisältyy joskus aineellinen apu huolimatta joissakin maissa järjestetystä yhteiskunnan tuesta?

⁵ Monissa maissa yhteiskunnalla on nykyään sosiaaliohjelmia, joilla turvataan jotkin vanhusten aineelliset välttämättömyydet, esimerkiksi ruoka, vaatteet ja asunto. Lisäksi iäkkäät ovat ehkä itse pystyneet säästämään jotain vanhuutensa varalle. Mutta jos nämä varat loppuvat tai osoittautuvat riittämättömiksi, lapset kunnioittavat vanhempiaan tekemällä voitavansa heidän tarpeidensa tyydyttämiseksi. Iäkkäistä vanhemmista huolehtiminen on todellisuudessa osoitus jumalisesta antaumuksesta eli antaumuksesta Jehova Jumalaa, perhejärjestelyn Alkuunpanijaa, kohtaan.

 6. Miten jotkut ovat järjestäneet asumisensa voidakseen huolehtia vanhempiensa tarpeista?

⁶ Monet aikuiset lapset ovat huolehtineet huonokuntoisten vanhempiensa tarpeista rakkaudellisesti ja uhrautuvaisesti. Jotkut ovat ottaneet vanhempansa luokseen asumaan tai muuttaneet heidän lähelleen. Toiset ovat muuttaneet asumaan vanhempiensa luo. Usein tällaiset järjestelyt ovat osoittautuneet siunaukseksi sekä vanhemmille että lapsille.

 7. Miksi on hyvä olla tekemättä iäkkäitä vanhempia koskevia ratkaisuja hätäisesti?

⁷ Aina tällaiset muutokset eivät kuitenkaan johda hyviin tuloksiin. Minkä vuoksi? Kenties siksi, että ratkaisuja tehdään hätäisesti tai yksinomaan tunteiden pohjalta. ”Terävänäköinen harkitsee askeleitaan”, varoitetaan Raamatussa viisaasti (Sananlaskut 14:15). Oletetaanpa vaikka, että iäkkään äitisi on vaikea asua yksin ja hänelle olisi mielestäsi eduksi muuttaa teille. Harkitessasi terävänäköisesti askeleitasi voisit pohtia seuraavia seikkoja: Mitä hän todellisuudessa tarvitsee? Tarjoavatko yksityiset tai yhteiskunnan rahoittamat tukipalvelut soveliaan vaihtoehtoisen ratkaisun? Haluaako hän muuttaa? Jos haluaa, niin miten se vaikuttaa hänen elämäänsä? Joutuuko hän jättämään ystäviä taakseen? Miten tämä saattaisi vaikuttaa hänen mielialaansa? Oletko keskustellut näistä asioista hänen kanssaan? Miten tällainen muutto voisi vaikuttaa sinuun, aviopuolisoosi ja lapsiinne? Jos äitisi tarvitsee hoitoa, kuka huolehtii siitä? Voidaanko vastuu jakaa? Oletko keskustellut asiasta kaikkien niiden kanssa, joita se suoranaisesti koskee?

 8. Keiltä voit ehkä pyytää neuvoa ratkaistessasi sitä, miten auttaa iäkkäitä vanhempiasi?

⁸ Koska vastuu huolenpidosta lepää perheen kaikkien lasten harteilla, saattaa olla viisasta pitää sukukokous, jotta kaikki voisivat olla mukana päättämässä asioista. Lisäksi on ehkä hyödyllistä keskustella kristillisen seurakunnan vanhinten tai sellaisten ystävien kanssa, jotka ovat olleet samanlaisessa tilanteessa. ”Suunnitelmat raukeavat, missä ei ole luottamuksellista puhetta”, varoitetaan Raamatussa, ”mutta neuvonantajien paljous tuottaa tuloksia.” (Sananlaskut 15:22.)

9, 10. a) Millaista hienotunteisuutta vanhuksia kohtaan tulee osoittaa heidän korkeasta iästään huolimatta? b) Mitä aikuisen lapsen tulee aina suoda vanhemmilleen riippumatta siitä, millaisiin toimiin hän ryhtyy heidän hyväkseen?

⁹ Iäkkäiden vanhempiemme kunnioittaminen vaatii empatiaa ja ymmärtäväisyyttä. Vuosien vaatiessa veronsa vanhukset voivat havaita yhä vaikeammaksi kävellä, syödä ja muistaa. He saattavat tarvita apua. Lapset tulevat usein suojeleviksi ja yrittävät antaa neuvoja. Iäkkäät ihmiset ovat kuitenkin aikuisia, joille on elämän aikana kertynyt viisautta ja kokemusta; he ovat koko ikänsä huolehtineet itsestään ja päättäneet itse omista asioistaan. Heidän identiteettinsä ja itsekunnioituksensa voi keskittyä heidän rooliinsa vanhempina ja aikuisina. Jos vanhemmista tuntuu, että heidän täytyy luovuttaa elämänsä hallinta lastensa käsiin, he voivat masentua tai tulla vihaisiksi. Jotkut panevat pahakseen tai asettuvat poikkiteloin jossakin asiassa, jonka he ehkä katsovat yritykseksi riistää heiltä heidän itsenäisyytensä.

¹⁰ Näitä ongelmia ei ole helppo ratkaista, mutta on huomaavaista antaa iäkkäiden vanhempien huolehtia itsestään ja päättää omista asioistaan niin pitkälti kuin on mahdollista. Ei ole viisasta ratkaista, mikä on parasta vanhemmillesi, keskustelematta ensin heidän kanssaan. He ovat saattaneet menettää paljon. Anna heidän pitää se, mitä heillä vielä on. Voit huomata, että mitä vähemmän yrität kontrolloida vanhempiesi elämää, sitä paremmat suhteesi heihin ovat. He ovat onnellisempia, ja samoin olet sinä. Vaikka joistakin asioista olisi vanhempiesi parhaaksi pidettävä kiinni, heidän kunnioittamisensa vaatii, että suot heille sen arvon, jonka he ansaitsevat. Jumalan sanassa neuvotaan: ”Sinun tulee nousta harmaahapsisen edessä, ja sinun on otettava vanhus huomioon.” (3. Mooseksen kirja 19:32.)

11–13. Miten aikuinen lapsi voi vastata haasteeseen huolehtia ikääntyneistä vanhemmistaan, jos hänen suhteensa heihin ei aiemmin ole ollut hyvä?

¹¹ Joskus aikuisten lasten ongelmat iäkkäiden vanhempiensa kunnioittamisessa liittyvät siihen, millainen suhde heillä oli vanhempiinsa aiempina vuosina. Kenties isäsi oli kylmä ja rakkaudeton, äitisi määräilevä ja ankara. Saatat yhä tuntea itsesi turhautuneeksi, vihaiseksi tai loukkaantuneeksi, koska he eivät olleet sellaisia vanhempia kuin olisit halunnut heidän olevan. Pystyykö tällaiset tunteet voittamaan?a

¹² Suomessa kasvanut Basse kertoo: ”Isäpuoleni oli ollut SS-upseerina natsi-Saksassa. Hän menetti helposti malttinsa ja oli silloin vaarallinen. Hän hakkasi usein äitiäni minun nähteni. Kerran, kun hän suuttui minulle, hän huitaisi vyöllään niin, että sen solki osui kasvoihini. Isku oli niin kova, että kaaduin vuoteelle.”

¹³ Mutta asiassa oli toinenkin puoli. Basse jatkaa: ”Toisaalta hän teki kovasti töitä ja huolehti itseään säästämättä perheen aineellisista tarpeista. Hän ei koskaan ilmaissut minua kohtaan isällistä kiintymystä, mutta tiesin, että hänen tunne-elämässään oli pahoja arpia. Hänen äitinsä oli ajanut hänet pois kotoa, kun hän oli hyvin nuori. Hän kasvoi nyrkkiensä varassa ja meni nuorena sotaan. Saatoin jossain määrin ymmärtää häntä enkä syyttänyt häntä. Vanhempana halusin auttaa häntä mahdollisimman paljon aina hänen kuolemaansa saakka. Se ei ollut helppoa, mutta tein, minkä voin. Yritin olla hyvä poika loppuun asti, ja uskon, että hän hyväksyi minut sellaisena.”

14. Mikä raamatunkohta soveltuu kaikkiin tilanteisiin, myös niihin, joita syntyy huolehdittaessa iäkkäistä vanhemmista?

¹⁴ Perheen eri tilanteisiin samoin kuin muihinkin asioihin soveltuu Raamatun neuvo: ”Pukeutukaa – – sääliväisyyden hellään kiintymykseen, huomaavaisuuteen, nöyrämielisyyteen, lempeyteen ja pitkämielisyyteen. Kestäkää jatkuvasti toisianne ja antakaa jatkuvasti toisillenne auliisti anteeksi, jos jollakulla on valituksen syytä toista vastaan. Niin kuin Jehova on antanut teille auliisti anteeksi, niin antakaa tekin.” (Kolossalaisille 3:12, 13.)

15. Miksi on joskus tuskallista huolehtia vanhemmista?

¹⁵ Huonokuntoisesta vanhemmasta huolehtiminen on kovaa työtä, johon liittyy monia tehtäviä, paljon vastuuta ja pitkiä päiviä. Vaikeimmalta tuntuu kuitenkin usein henkinen puoli. On tuskallista katsella, miten vanhemmat menettävät terveytensä, muistinsa ja itsenäisyytensä. Puerto Ricosta tuleva Sandy kertoo: ”Äiti oli perheemme keskipiste. Oli hyvin tuskallista hoitaa häntä. Ensin hän alkoi ontua, sitten hän tarvitsi kävelykepin, sitten kävelytuen ja sitten pyörätuolin. Sen jälkeen hän meni alaspäin, kunnes nukahti pois. Hän sairastui luusyöpään ja tarvitsi jatkuvaa hoitoa – yötä päivää. Kylvetimme ja syötimme häntä ja luimme hänelle. Se oli hyvin vaikeaa – varsinkin henkisesti. Kun tajusin, että äiti kuolisi, itkin, koska rakastin häntä niin paljon.”

16, 17. Mitkä neuvot voivat auttaa huolenpitäjää suhtautumaan asioihin tasapainoisesti?

¹⁶ Jos sinä olet samanlaisessa tilanteessa, niin miten voit selviytyä? Jehovan kuunteleminen lukemalla Raamattua ja hänelle puhuminen rukouksen välityksellä auttaa sinua suuresti (Filippiläisille 4:6, 7). Käytännön toimien osalta sinun kannattaa pitää huolta siitä, että ruokavaliosi on monipuolinen ja että yrität nukkua riittävästi. Näin olet sekä henkisesti että fyysisesti paremmassa kunnossa huolehtiaksesi omaisestasi. Voit kenties joskus järjestää hengähdystauon jokapäiväiseen rutiiniisi. Vaikket ehkä pystykään ottamaan lomaa, on silti viisasta suunnitella jonkin verran aikaa rentoutumiseen. Saadaksesi vapaa-aikaa voit ehkä järjestää niin, että joku muu on sairaan vanhempasi luona.

¹⁷ Ei ole harvinaista, että aikuiset huolenpitäjät odottavat itseltään kohtuuttoman paljon. Älä kuitenkaan tunne syyllisyyttä siitä, mihin et pysty. Joissakin tapauksissa sinun on ehkä uskottava omaisesi johonkin hoivakotiin. Jos hoidat häntä itse, älä odota itseltäsi kohtuuttomia. Sinun täytyy huolehtia tasapainoisesti vanhempiesi tarpeiden lisäksi myös lastesi, puolisosi ja itsesi tarpeista.

18, 19. Miten Jehova on luvannut antaa tukea, ja mikä kokemus osoittaa hänen pitävän tämän lupauksen?

¹⁸ Jehova antaa Sanansa, Raamatun, välityksellä rakkaudellisesti opastusta, joka voi suuresti auttaa iäkkäistä vanhemmistaan huolehtivaa ihmistä, mutta hän antaa muutakin apua. ”Jehova on lähellä kaikkia, jotka huutavat häntä avukseen”, kirjoitti psalmista henkeytettynä. ”Hän – – kuulee heidän avunhuutonsa, ja hän pelastaa heidät.” Jehova pelastaa eli varjelee hänelle uskolliset, niin että he selviytyvät vaikeimmistakin tilanteista. (Psalmit 145:18, 19.)

¹⁹ Filippiiniläinen Myrna oppi tämän huolehtiessaan äidistään, jonka halvaus oli tehnyt täysin avuttomaksi. ”Mikään ei ole masentavampaa kuin nähdä, että omainen kärsii pystymättä sanomaan, mihin koskee”, kirjoittaa Myrna. ”Aivan kuin olisi nähnyt hänen vähitellen hukkuvan voimatta itse tehdä mitään. Polvistuin monesti kertomaan Jehovalle, miten väsynyt olin. Itkin kuin Daavid, joka pyysi hartaasti Jehovaa panemaan hänen kyyneleensä leiliin ja muistamaan häntä [Psalmit 56:8]. Lupauksensa mukaisesti Jehova antoikin minulle voimaa, jota tarvitsin. ’Jehova tuli minun tuekseni.’” (Psalmit 18:18.)

20. Mitkä Raamatun lupaukset auttavat huolenpitäjiä pysymään optimistisina, vaikka heidän hoivaamansa ihminen kuolee?

²⁰ Ikääntyvistä vanhemmista huolehtimista on sanottu ”kertomukseksi, jossa ei ole onnellista loppua”. Parhaastakin huolenpidosta huolimatta vanhukset voivat kuolla, kuten Myrnan äiti kuoli. Mutta Jehovaan luottavat tietävät, ettei kertomus pääty kuolemaan. Apostoli Paavali sanoi: ”Minulla on Jumalaan kohdistuva toivo, – – että tulee olemaan ylösnousemus, sekä vanhurskaiden että epävanhurskaiden.” (Apostolien teot 24:15.) Niitä, joilta on kuollut iäkkäitä vanhempia, lohduttaa ylösnousemustoivo ja lupaus Jumalan ihastuttavasta uudesta maailmasta, jossa ei ”kuolemaa enää ole” (Ilmestys 21:4).

21. Mitä hyvää koituu iäkkäiden vanhempien kunnioittamisesta?

²¹ Jumalan palvelijat arvostavat syvästi vanhempiaan, vaikka nämä ovat saattaneet tulla vanhoiksi (Sananlaskut 23:22–24). He kunnioittavat näitä. Tehdessään niin he kokevat sen, mitä henkeytetty sananlasku sanoo: ”Isäsi ja äitisi tulevat iloitsemaan, ja synnyttäjäsi tulee riemuitsemaan.” (Sananlaskut 23:25.) Ja ennen kaikkea ne, jotka kunnioittavat iäkkäitä vanhempiaan, miellyttävät ja kunnioittavat myös Jehova Jumalaa.