KORI
Säilytysväline, joka tehtiin mm. palmunlehtien kuiduista, ruo’oista, kaisloista, köydestä, oksista tai pajuista. Entisaikojen ihmiset käyttivät sitä usein maanviljelyssä, taloustöissä ja muualla. Koreja oli monenmuotoisia ja -kokoisia, ja ne olivat rakenteeltaan erilaisia. Niiden punonta saattoi olla löyhää tai tiivistä. Joissakin koreissa oli kädensijat, joissakin kansi, joissakin taas molemmat tai ei kumpiakaan.
Raamatussa ei kuvailla yksityiskohtaisesti niitä erilaisia koreja, joita Raamatun maissa muinoin käytettiin. Sekä hepreassa että kreikassa käytettiin koreista useita eri sanoja. Yleisin hepreankielinen koria merkitsevä sana on sal. Sitä käytetään niistä kolmesta valkoista leipää sisältäneesta korista, joita faraon ylileipuri näki unessa kantavansa päänsä päällä. Joosef tulkitsi aivan oikein tuon unen tarkoittavan sen näkijän kuolemaa. (1Mo 40:16–19, 22.) Sanaa sal käytetään myös siitä korista, johon happamattomat leivät ja rieskat asetettiin käytettäväksi Israelin pappien virkaanasetustilaisuudessa, ja myöhemmin sitä sanottiinkin ”virkaanasetuskoriksi” (2Mo 29:3, 23, 32; 3Mo 8:2, 26, 31). Tätä samaa heprealaista sanaa käytettiin korista, jossa nasiiriuden täyttymispäivän seremonioissa käytetyt happamattomat leivät ja rieskat olivat (4Mo 6:13, 15, 17, 19). Myös Gideon pani Jehovan enkelin eteen asettamansa lihan saliin (Tu 6:19). Vaikka Raamatussa ei kuvaillakaan, millainen sal oli, vaikuttaa siltä, että sellainen kori oli tiivispunontainen ja että se ainakin myöhemmin tehtiin kuorituista pajuista tai palmunlehdistä. Se on voinut olla melko suuri ja laakea, joten se on sopinut hyvin leivän kantamiseen, johon sitä käytettiin hovileipurin profeetallisessa unessa. British Museumissa on sellaisen egyptiläisen naisen maalattu, puinen pienoismalli, joka pitää päänsä päällä tasapainossa suurta laakeaa ja avonaista koria, jossa on elintarvikkeita todennäköisesti kuolleita varten.
Ollessaan Egyptissä ”ankarassa orjuudessa savilaastin ja tiilien teossa” (2Mo 1:14) israelilaiset ilmeisesti käyttivät koreja rakennustarpeiden kantamiseen: saven kantamiseen tiiliä varten ja valmiiden tiilien kantamiseen. Muistellessaan sitä, miten Jehova sai aikaan Israelin vapautumisen Egyptin orjuudesta, psalmista Asaf kertoo Jumalan sanoneen: ”Koria [mid·dudʹ] pitämästä vapautuivat hänen kätensä.” (Ps 81:4–6.) Tätä samaa heprealaista sanaa (dud) käytetään korista, jolla kannettiin viikunoita (Jer 24:1, 2). Se tarkoittaa myös jonkinlaista keittopataa (”kaksikahvaista pataa” [1Sa 2:14]; ’pyöreäpohjaista pataa’ [2Ai 35:13]) ja ”sulatusuunia” (Job 41:20).
Hepreankielinen sana teʹneʼ tarkoitti koria, johon sadon ensi hedelmät pantiin esitettäväksi Jumalalle siten, että ne asetettiin Jehovan alttarin eteen (5Mo 26:2, 4). Tässä korissa säilytettiin maanviljelystuotteita, ja se oli luultavasti suuri ja syvä. Mooses käytti ”korista” heprealaista sanaa teʹneʼ ilmoittaessaan Israelille seurauksista, jotka koituisivat tottelevaisuudesta tai tottelemattomuudesta Jehovaa kohtaan. Hän sanoi: ”Siunattuja ovat korisi ja taikinakaukalosi”, jos Israel tottelisi, mutta ”kirottuja ovat korisi ja taikinakaukalosi”, jos Israel olisi tottelematon. (5Mo 28:5, 17.)
Heprealainen sana keluvʹ saattaa tarkoittaa kaisloista tai lehdistä punottua koria. Tätä sanaa käytetään ’korista’ Aamoksen 8:1, 2:ssa, kun profeetta ilmoittaa, että Jehova näytti hänelle ”korillisen kesähedelmiä”. Sitä käytetään myös lintujen ”häkistä” Jeremian 5:27:ssä.
Jonkinlaiseen koriin viittaa myös heprealainen sana kar, joka on 1. Mooseksen kirjan 31:34:ssä käännetty ilmauksella ”naisten – – satulakori”.
Kun Jeesus Kristus oli ihmeen välityksellä moninkertaistanut leivät ja kalat ruokkiakseen n. 5000 miestä naisten ja pienten lasten lisäksi, tähteeksi jääneitä palasia oli 12 täyttä korillista (Mt 14:20; Mr 6:43; Lu 9:17; Joh 6:13). Niistä koreista, joihin tähteet kerättiin, kaikki neljä evankeliuminkirjoittajaa käyttävät kreikankielistä sanaa koʹfi·nos. Tällainen kori on voinut olla verrattain pieni kädessä kannettava pajukori, jossa voitiin pitää eväitä matkan aikana, tai siinä on voinut olla narusta tehty kannike, josta koria on voitu kantaa selässä. Sen tavanomainen tilavuus voidaan päätellä siitä, että tätä kreikkalaista sanaa käytetään myös Boiotian mitasta, joka on n. 7,5 l.
Matteus ja Markus kertovat, että Jeesuksen ruokittua n. 4000 miestä naisten ja pienten lasten lisäksi seitsemällä leivällä ja muutamalla pikkukalalla, tähteeksi jääneitä palasia kerättiin seitsemän korillista. He käyttävät kuitenkin erästä toista kreikan kielen sanaa, sfy·risʹ (tai spy·risʹ); se tarkoittaa suurta eväskoria (Mt 15:37; Mr 8:8). Pienempi koʹfi·nos riitti, kun matkustettiin juutalaisella alueella ja oltiin vain vähän aikaa poissa kotoa, mutta suurempaa koria tarvittiin, kun mentiin pitemmälle matkalle vieraille alueille. Toisinaan tällainen kori oli niin suuri, että siihen mahtui mies. Evankeliumien kirjoittajat tekevät eron sanojen koʹfi·nos ja sfy·risʹ välillä (UM käyttää edellisestä vastineita ”korillinen” ja ”kori” ja jälkimmäisestä ilmausta ”eväskorillinen”), kun he kertovat Jeesuksen Kristuksen myöhemmin maininneen tilanteista, joissa hän ihmeen avulla moninkertaisti ruoan (Mt 16:9, 10; Mr 8:19, 20).
Kori, jossa Paavali laskettiin maahan Damaskoksen muurissa olleesta aukosta, oli sfy·risʹ (Ap 9:25). Kertoessaan tästä paosta Korintin kristityille apostoli käytti kreikkalaista sanaa sar·gaʹnē, joka tarkoittaa köydestä tai oksista punottua koria, ”pajukoria”. Näitä molempia kreikankielisiä sanoja voidaan käyttää samantyyppisistä koreista. (2Ko 11:32, 33.)