Jäljittele heidän uskoaan

Hän oli uskollinen koetuksissa

PIETARI katseli huolestuneena Jeesuksen kuulijoiden kasvoja kotikaupunkinsa Kapernaumin synagogassa. Tässä Galileanmeren rantakaupungissa Pietari harjoitti ammattiaan kalastajana. Myös monet hänen ystävistään, sukulaisistaan ja liiketuttavistaan asuivat siellä. Epäilemättä hän toivoi kovasti, että hänen kotikaupunkinsa asukkaat suhtautuisivat Jeesukseen kuten hän itse ja kokisivat, kuinka sykähdyttävää oli oppia Jumalan valtakunnasta kaikkein suurimmalta opettajalta. Näin ei nyt kuitenkaan näyttänyt tapahtuvan.

Monet olivat lakanneet kuuntelemasta Jeesusta. Jotkut ilmaisivat tyytymättömyytensä hänen dynaamista sanomaansa kohtaan nurisemalla ääneen. Eniten Pietaria kuitenkin huolestutti joidenkin Jeesuksen omien opetuslasten reaktio. Heidän kasvoiltaan ei enää heijastunut hengellisen ymmärryksen aikaansaama ilo, uusien asioiden ja totuuden oppimisen riemu. He näyttivät hämmentyneiltä, jopa katkerilta. Jotkut sanoivat Jeesuksen puhetta järkyttäväksi. He kieltäytyivät enää kuuntelemasta häntä ja lähtivät synagogasta eivätkä enää seuranneet Jeesusta.

Se oli koetteleva tilanne Pietarille sekä toisille apostoleille. Pietari ei täysin käsittänyt, mitä Jeesus sanoi tuona päivänä. Varmasti hän kuitenkin tajusi, miksi Jeesuksen sanat kirjaimellisesti ymmärrettyinä saattoivat vaikuttaa vastenmielisiltä. Mitä Pietari tekisi? Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun hänen uskollisuuttaan hänen Herraansa kohtaan koeteltiin, eikä se jäisi viimeiseksi. Katsotaanpa, miten Pietarin usko auttoi häntä vastaamaan näihin haasteisiin ja pysymään uskollisena.

Uskollinen vaikka muut pettivät

Jeesus onnistui usein yllättämään Pietarin. Yhä uudelleen Jeesuksen sanat ja teot olivat jotain aivan muuta kuin ihmiset odottivat häneltä. Vain päivää aiemmin Jeesus oli ihmeen välityksellä ruokkinut tuhansia ihmisiä. Sen jälkeen nämä yrittivät tehdä hänestä kuninkaan. Monet kuitenkin yllättyivät, kun Jeesus vetäytyi syrjään ja vaati opetuslapsiaan nousemaan veneeseen ja lähtemään kohti Kapernaumia. Yöllä opetuslasten ollessa vielä matkalla Galileanmerellä Jeesus yllätti heidät jälleen kävelemällä myrskyävän veden pinnalla. Samalla hän antoi Pietarille tärkeän opetuksen uskosta.a

Aamulla he huomasivat, että ihmisjoukot olivat seuranneet heitä järven toiselle puolelle. Ilmeisesti ihmiset kuitenkin halusivat Jeesuksen vain antavan heille lisää ruokaa ihmeen avulla, eikä heitä kiinnostanut hengellisten totuuksien oppiminen. Jeesus nuhteli heitä heidän materialistisen asenteensa vuoksi. Keskustelu jatkui Kapernaumin synagogassa, missä Jeesus toimi jälleen vastoin odotuksia, kun hän yritti opettaa erään tärkeän mutta vaikeatajuisen totuuden.

Jeesus halusi, ettei häntä pidettäisi pelkän aineellisen ravinnon lähteenä vaan että ihmiset ymmärtäisivät hänen elämänsä ja kuolemansa ihmisenä olevan Jumalan hengellinen järjestely, joka mahdollistaisi ikuisen elämän toisille. Niinpä hän vertasi itseään mannaan, leipään jota Mooseksen päivinä tuli alas taivaasta. Kun jotkut paheksuivat tätä, hän esitti voimakkaan kuvauksen: saadakseen elämän ihmisen olisi syötävä hänen lihaansa ja juotava hänen vertaan. Tässä vaiheessa vastalauseet voimistuivat. Jotkut sanoivat: ”Tämä puhe on järkyttävää; kuka voi kuunnella sitä?” Monet Jeesuksen opetuslapsista lakkasivat seuraamasta häntä. (Johannes 6:48–60, 66.)b

Miten Pietari toimisi? Jeesuksen sanat saivat varmasti hänetkin ymmälleen. Hän ei vielä ymmärtänyt, että Jeesuksen oli kuoltava toteuttaakseen Jumalan tahdon. Tunsiko Pietari kiusausta luikkia tiehensä niin kuin ne epävakaat opetuslapset, jotka jättivät Jeesuksen tuona päivänä? Ei, sillä Pietari oli erilainen eräällä tärkeällä tavalla.

Jeesus kääntyi apostoliensa puoleen ja sanoi: ”Ette kai tekin tahdo mennä?” (Johannes 6:67.) Hän puhui kaikille kahdelletoista, mutta Pietari vastasi hänelle. Näin kävi usein. Pietari saattoi olla heistä vanhin. Ainakin hän oli heistä suorapuheisin, ja vaikuttaa siltä, ettei hän yleensä epäröinyt sanoa, mitä ajatteli. Tässä tilanteessa hänellä oli mielessään seuraavat kauniit ja muistettavat sanat: ”Herra, kenen luo menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat.” (Johannes 6:68.)

Eivätkö nämä sanat kosketakin sydäntä? Usko Jeesukseen oli auttanut Pietaria kehittämään arvokasta ominaisuutta: uskollisuutta. Pietari ymmärsi selvästi, että ei ollut ketään muuta Pelastajaa kuin Jeesus ja että Jeesus pelasti sanojensa välityksellä kertomalla Jumalan valtakunnasta. Pietari tajusi, että vaikka jotkin asiat ihmetyttivät häntä, ei hän voisi mennä mihinkään muuallekaan, jos hän halusi saada Jumalan suosion ja ikuisen elämän siunauksen.

Tuntuuko sinusta samalta? Valitettavasti monet väittävät nykyään rakastavansa Jeesusta, mutta eivät silti osoittaudu uskollisiksi. Jotta voisimme olla aidosti uskollisia Kristukselle, meidän on suhtauduttava hänen opetuksiinsa samoin kuin Pietari. Meidän on opittava ne, ymmärrettävä niiden merkitys ja elettävä niiden mukaan – myös silloin, kun ne eivät ole odotustemme tai mieltymystemme mukaisia. Vain osoittautumalla uskollisiksi voimme toivoa saavamme ikuisen elämän, kuten Jeesus haluaa.

Uskollinen saadessaan oikaisua

Pian tämän kiireisen ajan jälkeen Jeesus lähti apostoliensa ja joidenkin muiden opetuslasten kanssa pitkälle matkalle kohti pohjoista. Aivan Luvatun maan pohjoisrajalla sijaitsevan lumihuippuisen Hermoninvuoren saattoi toisinaan nähdä jopa kaukaa Galileanmereltä. Kun Jeesus ja opetuslapset etenivät kohoavaa maastoa pitkin, tuo vuori näytti hiljalleen kasvavan yhä korkeammaksi. Lopulta he saapuivat Filippoksen Kesarean lähellä oleviin kyliin.c Tässä kauniissa ympäristössä, josta avautui näkymä etelään päin suureen osaan Luvattua maata, Jeesus esitti seuraajilleen tärkeän kysymyksen.

”Kenen ihmisjoukot sanovat minun olevan?” Jeesus kysyi. Voimme vain kuvitella, miten Pietari katsoi Herransa tarkkaavaisiin silmiin ja vaistosi jälleen hänestä huokuvan ystävällisyyden ja terävä-älyisyyden. Jeesus oli kiinnostunut siitä, mihin johtopäätökseen hänen kuulijansa tulivat näkemänsä ja kuulemansa perusteella. Jeesuksen opetuslapset vastasivat kysymykseen toistamalla joitakin yleisiä vääriä käsityksiä siitä, kuka Jeesus oli. Mutta Jeesus halusi tietää enemmän. Oliko hänen lähimmillä seuraajillaan samanlaisia vääriä luuloja? ”Entä kenen te itse sanotte minun olevan?” hän kysyi. (Luukas 9:18–22.)

Jälleen Pietari vastasi nopeasti. Selvästi ja rohkeasti hän puki sanoiksi sen, mihin monet olivat sydämessään päätyneet: ”Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika.” Voimme kuvitella, kuinka Jeesus hymyilee hyväksyvästi kiittäessään Pietaria lämpimästi. Hän muistutti Pietaria siitä, että Jehova Jumala, ei kukaan ihminen, oli tehnyt tämän tärkeän totuuden selvästi ymmärrettäväksi niille, joilla on aito usko. Pietarin oli annettu ymmärtää yksi suurimmista totuuksista, mitä Jehova oli paljastanut: kauan sitten luvatun Messiaan eli Kristuksen henkilöllisyys. (Matteus 16:16, 17.)

Eräässä vanhassa ennustuksessa tätä Kristusta oli kutsuttu kiveksi, jonka rakentajat hylkäisivät (Psalmit 118:22; Luukas 20:17). Tällaiset ennustukset mielessään Jeesus paljasti, että Jehova perustaisi seurakunnan tämän saman kiven tai kallion varaan, jonka Pietari oli juuri tunnistanut.d Sitten hän antoi Pietarille hyvin tärkeitä, vastuullisia tehtäviä tuossa seurakunnassa. Jeesus antoi hänelle ”valtakunnan avaimet” (Matteus 16:19). Tämä ei kuitenkaan merkinnyt sitä, että Pietari olisi saanut etusijan apostolien keskuudessa, niin kuin jotkut ovat olettaneet. Sen sijaan hänen tehtävänsä olisi avata toivo päästä Jumalan valtakuntaan kolmelle eri ihmisryhmälle: ensin juutalaisille, sitten samarialaisille ja lopuksi pakanoille eli ei-juutalaisille.

Jeesus kuitenkin sanoi myöhemmin, että niiltä, joille annetaan paljon, myös vaaditaan paljon, ja näiden sanojen paikkansapitävyyden vahvistaa se, mitä Pietarille tapahtui (Luukas 12:48). Jeesus paljasti lisää Messiasta koskevia erittäin tärkeitä totuuksia, muun muassa sen, että pian hän joutuisi kärsimään ja kuolemaan Jerusalemissa. Tämän kuuleminen järkytti Pietaria. Hän vei Jeesuksen sivuun ja nuhteli tätä: ”Ole huomaavainen itseäsi kohtaan, Herra; eihän sinulle toki sellaista tapahdu.” (Matteus 16:21, 22.)

Pietari tarkoitti varmasti hyvää, joten Jeesuksen vastaus epäilemättä yllätti hänet. Jeesus käänsi hänelle selkänsä, katsoi muita opetuslapsia, joilla varmaankin oli samanlaisia ajatuksia, ja sanoi: ”Väisty taakseni, Saatana! Sinä olet minulle kompastuskivi, koska sinä et ajattele Jumalan ajatuksia, vaan ihmisten.” (Matteus 16:23; Markus 8:32, 33.) Nämä Jeesuksen sanat sisältävät käytännöllisen neuvon meillekin. On todella helppoa antaa inhimillisen ajattelun mennä jumalisen ajattelun edelle. Jos näin kävisi meille, voisimme tahtomattamme edistää Saatanan emmekä Jumalan tarkoitusta – vaikka aikomuksemme olisikin ollut auttaa. Entä miten Pietari reagoi tässä tilanteessa?

Varmasti hän tiesi, että Jeesus ei sanonut häntä Saatana Panettelijaksi kirjaimellisessa merkityksessä. Eihän Jeesus edes puhunut hänelle samalla tavalla, kuin hän oli puhunut Saatanalle. Saatanalle Jeesus oli sanonut: ”Mene pois”, mutta Pietarille hän sanoi: ”Väisty taakseni.” (Matteus 4:10.) Jeesus ei ajanut luotaan apostolia, jossa hän näki paljon hyvää, vaan ainoastaan korjasi Pietarin ajattelua. Pietarin ei pitänyt mennä Herransa eteen kompastuskiveksi vaan väistyä hänen taakseen ja tukea häntä hänen seuraajanaan.

Suuttuiko Pietari, tai alkoiko hän väittää vastaan tai murjottaa? Ei, vaan hän otti oikaisun nöyrästi vastaan. Näin hän ilmaisi jälleen uskollisuutta. Kaikki Kristuksen seuraajat tarvitsevat toisinaan oikaisua. Ainoastaan siinä tapauksessa, että otamme kurin nöyrästi vastaan ja opimme siitä, voimme päästä lähemmäksi Jeesusta Kristusta ja hänen Isäänsä Jehova Jumalaa (Sananlaskut 4:13).

Uskollisuus palkitaan

Pian Jeesus esitti taas yhden hätkähdyttävän lausunnon: ”Totisesti minä sanon teille, että tässä seisovien joukossa on muutamia, jotka eivät lainkaan maista kuolemaa, ennen kuin he ensin näkevät Ihmisen Pojan tulevan valtakunnassaan.” (Matteus 16:28.) Nämä sanat saivat Pietarin varmaan pakahtumaan uteliaisuudesta. Mitä Jeesus mahtoi tarkoittaa? Ehkä Pietari kuitenkin mietti, merkitsikö hänen juuri saamansa voimakas oikaisu sitä, että tällaiset etuoikeudet jäisivät häneltä väliin.

Suunnilleen viikon päästä Jeesus otti Jaakobin, Johanneksen ja Pietarin mukaansa ”ylös korkealle vuorelle”, kenties Hermonille, joka oli vain muutaman kilometrin päässä. Todennäköisesti silloin oli yö, sillä nämä kolme miestä kamppailivat pysyäkseen hereillä. Mutta Jeesuksen rukoillessa tapahtui jotakin, mikä karisti unet heidän silmistään. (Matteus 17:1; Luukas 9:28, 29, 32.)

Jeesuksen ulkonäkö alkoi muuttua heidän silmiensä edessä. Hänen kasvonsa alkoivat loistaa, kunnes ne olivat yhtä kirkkaat kuin aurinko. Myös hänen vaatteensa tulivat hohtavan valkoisiksi. Seuraavaksi Jeesuksen viereen ilmaantui kaksi hahmoa, joista toinen näytti Moosekselta ja toinen Elialta. He keskustelivat hänen kanssaan ”hänen poislähdöstään, joka hänen oli määrä saattaa täytäntöön Jerusalemissa”, ilmeisesti hänen kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan. Kuinka selvää olikaan, että Pietari oli ollut väärässä, kun hän ei ollut uskonut tämän tuskallisen kokemuksen odottavan Jeesusta. (Luukas 9:30, 31.)

Pietarista tuntui, että hänen oli jotenkin osallistuttava tähän poikkeukselliseen näkyyn. Näytti siltä, että Mooses ja Elia olivat lähtemässä Jeesuksen luota. Niinpä Pietari sanoi: ”Opettaja, on hyvä, että olemme täällä, joten pystytetään kolme telttaa, yksi sinulle ja yksi Moosekselle ja yksi Elialle.” Näyssä esiintyvät kauan sitten kuolleet Jehovan palvelijat eivät tietenkään tarvinneet telttoja. Pietari ei tiennyt, mitä puhui. Eikö hänen innokas ja lämmin asenteensa silti vedä meitä puoleensa? (Luukas 9:33.)

Pietaria, Jaakobia ja Johannesta siunattiin tuona yönä vielä eräällä tavalla. Vuorella heidän ylleen muodostui pilvi, josta kuului Jehova Jumalan ääni! Jehova sanoi: ”Tämä on minun Poikani, se valittu. Kuunnelkaa häntä.” Sitten näky päättyi, ja apostolit olivat vuorella vain Jeesuksen seurassa. (Luukas 9:34–36.)

Millainen lahja tämä näky olikaan Pietarille – ja meille! Vuosikymmeniä myöhemmin hän kirjoitti etuoikeudesta, jonka hän sai tuona yönä. Hän oli yksi Jeesuksen ”valtasuuruuden silminnäkijöistä”, kun hän näki ennakkovälähdyksen Jeesuksesta loistoisana taivaallisena kuninkaana. Tämä näky osoitti todeksi monia Jumalan sanan ennustuksia ja vahvisti Pietarin uskoa tulevia koetuksia varten. (2. Pietarin kirje 1:16–19.) Se voi vahvistaa myös meidän uskoamme, jos Pietarin tavoin pysymme uskollisina Herralle, jonka Jehova on asettanut huolehtimaan meistä, jos opimme häneltä, otamme vastaan kuritusta ja oikaisua ja seuraamme häntä nöyrästi päivästä toiseen.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu/Kuva s. 28]

Kuka on ”kallio”?

”Minä sanon sinulle myös: Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani.” (Matteus 16:18.) Nämä Jeesuksen apostoli Pietarille lausumat sanat on usein ymmärretty niin, että Pietari olisi kristillisen seurakunnan perustus. Katolinen kirkko opettaa, että Jeesus antoi Pietarille etusijan apostolien joukossa ja teki hänestä näin ensimmäisen paavin. Siksi Pietarinkirkossa Roomassa nämä Jeesuksen sanat on kirjoitettu kirkon kupolin sisäpuolelle miehenkorkuisin kirjaimin.

Tarkoittiko Jeesus, että Pietari olisi kallio, jolle hän rakentaisi seurakuntansa? Ei tarkoittanut. Tarkastellaanpa kolmea syytä, joiden vuoksi voimme olla varmoja siitä. Ensinnäkin muut apostolit olivat paikalla, kun Jeesus sanoi nämä sanat, eivätkä he tehneet niistä tällaista johtopäätöstä. Jos Jeesus olisi antanut Pietarille muita huomattavamman aseman, miksi he olisivat myöhemmin kiistelleet useita kertoja siitä, kuka heistä näytti olevan suurin? (Markus 9:33–35; Luukas 22:24–26.) Toiseksi apostoli Paavali osoitti myöhemmin, että kallio oli Jeesus Kristus, ei Pietari (1. Korinttilaisille 3:11; 10:4). Kolmanneksi Pietari itse osoitti kymmeniä vuosia myöhemmin, ettei hän ajatellut olevansa tuo kallio. Sen sijaan hän kirjoitti, että Jeesus oli Jumalan valitsema ”peruskulmakivi”, josta oli ennustettu kauan aikaisemmin. (1. Pietarin kirje 2:4–8.)

Jotkut väittävät silti edelleen, että Jeesus osoitti Pietarin olevan kallio, koska hänen nimensä merkitsee ’kalliota’. Pietarin nimi ei todellisuudessa kuitenkaan ole samassa jakeessa käytetyn ”kallion” synonyymi. Pietarin nimi merkitsee ’kallion kappaletta’, ja se on maskuliinisukuinen substantiivi, kun taas ”kallioksi” käännetty sana on feminiinisukuinen substantiivi. Miten Jeesuksen sanat sitten pitäisi ymmärtää? Oikeastaan hän sanoi Pietarille: ”Sinä, jolle annoin nimen Pietari eli ’kallion kappale’, olet ymmärtänyt oikein, että ’kallio’ on Kristus, josta tulee kristillisen seurakunnan perustus.” Millainen etuoikeus Pietarilla olikaan olla mukana paljastamassa tätä tärkeää totuutta!

[Kuva s. 24, 25]

Pietari pysyi uskollisena silloinkin, kun häntä täytyi oikaista.

[Kuva s. 26]

Pietarin uskollisuus palkittiin sykähdyttävällä näyllä.