Sinä voit siirtää vuoria!
IHMINEN seisoi tiettävästi ensimmäistä kertaa 29. toukokuuta 1953 maailman korkeimmalla vuorenhuipulla – Mount Everestin huipulla, joka on 8 848 metriä merenpinnan yläpuolella. Yli 450 miehen tukemana uusiseelantilainen Edmund Hillary ja nepalilainen šerpa Tenzing Norgay voittivat menestyksellisesti vaarat, joita liukas jää, sokaiseva lumi ja hapenpuute aiheuttivat, ja saavuttivat tavoitteensa, tuon lähes yhdeksän kilometrin korkeudessa sijaitsevan huipun.
Pilviä hipovien vuorten huipuille kiipeäminen on varmasti poikkeuksellinen saavutus. Sitä ei voida verrata kuitenkaan siihen, mitä Jeesus kuvaili opetuslapsilleen: ”Totisesti minä sanon teille: jos teillä on uskoa sinapinsiemenenkään verran, niin te sanotte tälle vuorelle: ’Siirry täältä tuonne’, ja se siirtyy, eikä mikään ole teille mahdotonta.” Kuvittelehan – ei vain kapuamista vuorelle – vaan vuoren siirtämistä! – Matteus 17:20.
Mikä sai Jeesuksen sanomaan näin opetuslapsilleen? Hieman aikaisemmin he eivät olleet onnistuneet parantamaan demonin riivaamaa poikaa. Jeesus toi esille, mikä oli syynä heidän epäonnistumiseensa: he tarvitsivat enemmän uskoa. (Matteus 17:14–20) Hän vertasi uskoa sinapinsiemeneen, jonka he hyvin tunsivat. Vaikka sinapinsiemen on ’pienimpiä’ siemeniä, kun se kasvaa muutamia kuukausia, siitä tulee puunkaltainen kasvi. (Matteus 13:31, 32) Näin Jeesus tähdensi niitä valtavia voimavaroja, joita vähäiselläkin uskolla voisi olla, kun sitä kehitetään ja vahvistetaan oikein: näennäisesti mahdoton tulisi mahdolliseksi.
Mutta millaisia vuoria Jeesuksen opetuslapset pystyisivät siirtämään kasvatettuaan tällaista uskoa? Aivan samoin kuin kirjaimellinen vuori voi olla mahtavan kokoinen, vuorenkaltaiset esteet voivat estää edistymisemme Jehovan palveluksessa. Mitä nuo ”vuoret” saattavat olla ja miten voimme ”siirtää” niitä?
Apostoli Paavali on esimerkki kristitystä, joka kohtasi monia esteitä. 2. Korinttolaiskirjeen 6:4–10:stä ja 11:23–28:sta voit lukea, kuinka hän joutui kokemaan puutetta, pieksemistä, vankeutta, haaksirikon ja koko joukon muita onnettomuuksia. Näiden lisäksi hänellä oli kuvaannollinen ”piikki lihassa”: mahdollisesti joitain vaikeuksia näkönsä kanssa. (2. Korinttolaisille 12:7; Apostolien teot 14:15) Miten hän pystyi voittamaan tällaiset vuorenkaltaiset esteet ja suorittamaan menestyksellisesti sen, mikä oli Jumalan tahto hänen suhteensa? ”Kaikkeen minulla on voimaa hänen ansiostaan, joka voimistaa minua”, Paavali kirjoitti. Näin oli, ”jotta se voima, joka ylittää tavanomaisen, olisi Jumalan eikä meistä itsestämme”. (Filippiläisille 4:13; 2. Korinttolaisille 4:7) Näin ollen Paavalilla oli ehdoton luottamus Jehovan kykyyn vahvistaa häntä kriittisellä hetkellä. Hänellä oli uskoa.
Vuorten siirtäminen nykyään
Haluatko lisätä Jehovalle suorittamaasi palvelusta? Satojen tuhansien kokoajansaarnaajien (tienraivaajien) kasvaviin riveihin liittyneiden tavoin sinäkin saatat huomata ajan kiireellisyyden ja ajatella vakavasti palveluksesi laajentamista. Häämöttääkö edessäsi kuitenkin uhkaavana jokin este, joka vaikuttaa yhtä ylipääsemättömältä kuin suuri vuori? Jos näin on, pystytkö sinä siirtämään vuoria? Tuhannet ihmiset ovat tehneet niin ponnistellessaan lisätäkseen palvelustaan Jehovalle. Seuraavassa kerrotaan vain muutama kokemus.
Eräs nuori sisar, joka oli piakkoin saamassa luokkansa parhaan päästötodistuksen, halusi aloittaa tienraivauksen, mutta hänen vuorensa oli se, ettei hänellä ollut työpaikkaa. Hän kertoo:
”Oma kielteinen ajatteluni ja epäröintini tienraivauksen suhteen muodostuivat esteeksi, joka minun täytyi voittaa. Koska olin ylen huolissani työpaikan löytämisestä ennen tienraivauksen aloittamista, en luottanut enkä uskonut täysin Jehovaan ja hänen kykyynsä huolehtia niistä, jotka panevat hänen palvontansa ensimmäiselle tilalle. Ajattelin koko ajan: ’Etsin ensin työpaikan, ja jätän sitten tienraivausanomuksen.’ En ollut tienraivaaja; todellisuudessa tuhlasin kallista aikaa. Eräs seurakunnan vanhin huomautti kuitenkin, että mitä kauemmin odottaisin tienraivauksen aloittamista, sitä parempia kokopäivätöitä etsisin, koska minulla ei olisi mitään syytä pidättyä ottamasta niitä vastaan.”
Mitä hän teki? ”Rukoilin lakkaamatta Jehovalta hänen pyhää henkeään opastamaan ja ohjaamaan toimintaani ja ajatteluani.” Koulusta päästyään tämä sisar oli osa-ajan tienraivaajana, ja sitten hän astui vakituiseen tienraivauspalvelukseen. Pian tämän jälkeen hän löysi mukavan ansiotyön, joka sopi hänen tienraivausaikatauluunsa.
Eräästä vanhimmasta, jonka vaimo oli tienraivauspalveluksessa ja jolla oli kaksi lasta kasvatettavanaan, tuntui siltä, että hänen täytyisi tehdä muutakin kuin vain elättää perhettään taloudellisesti. Joistakuista sivullisista ne olosuhteet, jotka estivät häntä ryhtymästä tienraivauspalvelukseen, näyttivät ylipääsemättömiltä, mutta kuitenkin hän halusi laajentaa palvelustaan. Missä piti tapahtua muutos?
”Luulen, että minä itse olin todellisuudessa suurin este, joka minulla oli voitettavanani”, hän sanoo. ”Olin aina nauttinut kenttäpalveluksesta, ja keskustellessani kokoajanpalvelijoiden kanssa ja nähdessäni heidän saamansa siunaukset, huomasin heidän ilmaisemansa erinomaisen hengen olevan tarttuvaa. Saatoin nähdä itseni mukana kokoajanpalveluksessa jonain päivänä. Ajattelutavassani oli se ongelma, että vain harkitsin tienraivausta, mutta en ollut milloinkaan asettanut itselleni päivämäärää, jolloin haluaisin saavuttaa tuon tavoitteen.”
Mietittyään asiaa rukouksen hengessä tämä veli alkoi työskennellä kohti päämääräänsä aloittaa kokoajanpalvelus. Työpaikalla hän lähestyi johtajaansa, kertoi aikeistaan ja pyysi lyhyempää työviikkoa. Hänen toivomansa aikataulu oli kerrassaan ennenkuulumaton yhtiön toimintaperiaatteet huomioon ottaen.
Hän jatkaa: ”Johtajani päätti keskustelun sanomalla, että mitä todennäköisimmin en saisi sellaisia työaikoja kuin olin pyytänyt. Olin melko varma siitä, että jos asia olisi pelkästään hänen päätettävissään, vastaus olisi kielteinen. Ja niinpä hyväksymys voisi tulla ainoastaan Jehovan myötävaikutuksella. Puolitoista viikkoa myöhemmin johtokunnalta tuli suostumus uusiin työaikoihini. Kiitettyäni johtajaa menin autooni, ajoin muutaman kadunkulman päähän, ohjasin tiensivuun ja esitin kiitokseni ja arvostukseni Jehovalle. Tavoitteenani olleesta kokoajanpalveluksesta voisi siis tulla todellisuutta.”
Miten muuan naimisissa oleva sisar ”siirsi” edessään olleen vuoren? Hän kertoo: ”Minulla on neljä lasta ja epäuskoinen aviomies. Kun aloin ajatella tienraivausta, edessäni oli melkoisesti esteitä. Ensinnäkin aviomieheni oli tilapäisesti työttömänä, koska hänen työnsä oli kausiluonteista, ja minä olin parhaillaan osa-aikatyössä, jotta laskut saataisiin maksetuksi. Niinpä sanoin itselleni, että vaikka halusinkin, en voisi olla tienraivaaja olosuhteitteni vuoksi. Mutta juuri tässä minun täytyi tarkistaa ajatteluani. Tajusin, että jos jatkuvasti ajattelisin, että en pystyisi siihen, en milloinkaan ponnistelisi yrittääkseni. Seuraavaksi minun täytyi vastata tähän tärkeään kysymykseen: ’Mistä saan tienraivaukseen tarvittavaa voimaa?’ Löysin vastauksen Filippiläiskirjeen 4:13:sta. Esitin asian Jehovalle rukouksessa, ja lisäksi aloin luottaa yhä enemmän häneen. Ryhdyin myös käytännön toimiin saavuttaakseni tavoitteeni: suunnittelin hyvän aikataulun ja ilmoittauduin osa-aikaiseksi tienraivaajaksi. Kun aikaa kului, Jehova tuli avukseni avaten minulle tietä tienraivauspalvelukseen. Mieheni pystyi jälleen palaamaan työhön, ja minun onnistui rajoittaa osa-aikatyöni yhteen päivään viikossa. Pian tämän jälkeen minusta tuli vakituinen tienraivaaja.”
Hänelle avautui myös tilaisuus olla mukana tienraivaajien palveluskoulussa, mikä hyödytti häntä suuresti palveluksessa. ”Haluan vain kehottaa jokaista, joka harkitsee tienraivausta, rukoilemaan Jehovaa ja jättämään asian hänen käsiinsä”, hän sanoo. ”Ponnistele sitten, niin hän siunaa yrittämisesi.” – Psalmi 37:5.
Eivätkö nämä kokemukset autakin sinua ymmärtämään, kuinka uskon ilmaiseminen voi auttaa kristittyä voittamaan vuorenkaltaisia esteitä? Näin ollen, jos halusi on aloittaa tienraivaus, tarkastele olosuhteitasi. Keskustele niiden kanssa, jotka ovat tienraivaajia, ja opi heidän kokemuksistaan. Ryhdy käytännön toimiin saavuttaaksesi tavoitteesi. Ja ennen kaikkea kerro toiveesi Jehovalle rukouksessa. Luota sitten siihen, että hän siunaa ponnistelusi. Varmasti sinäkin voit siirtää vuoria!