Jeesuksen elämä ja palvelus
Pahan hengen vaivaama poika parantuu
SILLÄ aikaa kun Jeesus, Pietari, Jaakob ja Johannes ovat poissa, todennäköisesti Hermoninvuorella, muut opetuslapset joutuvat vaikeuksiin. Palatessaan Jeesus huomaa heti, että jotain on hullusti. Hänen opetuslastensa ympärillä on ihmisjoukko, ja kirjanoppineet väittelevät heidän kanssaan. Nähdessään Jeesuksen ihmisjoukko yllättyy suuresti ja juoksee tervehtimään häntä. ”Mistä te väittelette heidän kanssaan?” hän kysyy.
Ihmisjoukosta astuu esiin mies, ja hän polvistuu Jeesuksen eteen ja selittää: ”Opettaja, minä toin poikani sinun luoksesi, koska hänessä on puhumaton henki, ja missä vain se käy hänen kimppuunsa, se paiskaa hänet maahan, ja hän erittää vaahtoa ja kiristelee hampaitaan ja menettää voimansa. Ja minä sanoin opetuslapsillesi, että he ajaisivat sen ulos, mutta he eivät pystyneet.”
Kirjanoppineet haluavat ilmeisesti käyttää hyväkseen opetuslasten epäonnistumista pojan parantamisessa ja mahdollisesti pilkata heidän ponnistelujaan. Juuri tuona kriittisenä hetkenä Jeesus saapuu. ”Oi uskoton sukupolvi”, hän sanoo, ”kuinka kauan minun täytyy olla teidän kanssanne? Kuinka kauan minun täytyy kestää teitä?”
Jeesus näyttää osoittavan huomautuksensa kaikille läsnäolijoille, mutta epäilemättä ne on suunnattu erityisesti kirjanoppineille, jotka ovat kiusanneet hänen opetuslapsiaan. Seuraavaksi Jeesus sanoo pojasta: ”Tuokaa hänet minun luokseni.” Mutta kun poika tulee Jeesuksen luo, häntä vaivannut paha henki eli demoni lyö hänet maahan ja syöksee hänet rajuihin kouristuksiin. Poika kieriskelee maassa ja hänen suustaan tulee vaahtoa.
”Kauanko tätä on tapahtunut hänelle?” Jeesus kysyy.
”Lapsuudesta asti”, isä vastaa. ”Kerran toisensa jälkeen se on heittänyt hänet sekä tuleen että veteen tuhotakseen hänet.” Sitten isä pyytää: ”Jos voit jotakin tehdä, niin sääli meitä ja auta meitä.”
Isä on etsinyt apua ehkä vuosia. Ja nyt, Jeesuksen opetuslasten epäonnistuttua, hänen epätoivonsa on suunnaton. Kiinnittäen huomion miehen epätoivoiseen pyyntöön Jeesus sanoo rohkaisevasti: ”’Jos voit’! sanoit. Kaikkihan on mahdollista sille, joka uskoo.”
”Minä uskon!” isä huutaa heti, mutta hän anoo: ”Auta minua siinä, missä tarvitsen uskoa!”
Huomatessaan, että paikalle oli juosten kokoontumassa väkeä, Jeesus nuhteli pahaa henkeä: ”Sinä puhumaton ja kuuro henki, minä käsken sinua: lähde ulos hänestä äläkä enää mene häneen.” Samalla kun demoni lähtee, se saa pojan taas huutamaan ja aiheuttaa hänelle monia kouristuksia. Sen jälkeen poika makaa liikkumattomana maassa, niin että suurin osa ihmisistä alkaa sanoa: ”Hän on kuollut!” Mutta Jeesus ottaa poikaa kädestä, ja hän nousee.
Aikaisemmin kun opetuslapset oli lähetetty saarnaamaan, he olivat ajaneet ulos demoneja. Niinpä nyt kun he menevät erääseen taloon, he kysyvät Jeesukselta yksityisesti: ”Miksi me emme voineet ajaa sitä ulos?”
Jeesus vastaa osoittaen, että syy oli heidän uskon puutteessaan: ”Tämä laji ei voi lähteä ulos millään muulla kuin rukouksella.” Erityisen voimakkaan demonin ajaminen ulos vaati nähtävästi tässä kyseisessä tapauksessa valmistautumista. Tarvittiin lujaa uskoa sekä Jumalan vahvistavan avun pyytämistä rukouksessa.
Sitten Jeesus lisää: ”Totisesti minä sanon teille: jos teillä on uskoa sinapinsiemenenkään verran, niin te sanotte tälle vuorelle: ’Siirry täältä tuonne’, ja se siirtyy, eikä mikään ole teille mahdotonta.”
Miten voimakas usko voikaan olla! Esteet ja vaikeudet, jotka estävät edistymisen Jehovan palveluksessa, voivat näyttää yhtä ylitsepääsemättömiltä ja järkähtämättömiltä kuin suuri kirjaimellinen vuori. Jeesus kuitenkin esittää, että jos me kehitämme sydämessämme uskoa, kastelemme sitä ja rohkaisemme sitä kasvamaan, se kasvaa, kypsyy ja auttaa meitä voittamaan vuorenkaltaisia esteitä ja vaikeuksia. Markus 9:14–29; Matteus 17:19, 20; Luukas 9:37–43.
◆ Millaisen tilanteen Jeesus huomaa, kun hän on palaamassa Hermoninvuorelta?
◆ Miten Jeesus rohkaisee demonin vaivaaman pojan isää?
◆ Miksi opetuslapset eivät pystyneet ajamaan demonia ulos?
◆ Miten voimakkaaksi usko voi Jeesuksen mukaan tulla?