Seurakunnan rauhan ja puhtauden säilyttäminen

JOKA vuosi Jehovan puhtaan palvonnan yhteyteen tulee Raamatun ennustuksen täyttymykseksi tuhansia ihmisiä (Miika 4:1, 2). Olemme iloisia siitä, että he tulevat ”Jumalan seurakuntaan”! (Apt. 20:28.) He arvostavat mahdollisuutta palvella kanssamme Jehovaa ja nauttia hengellisen paratiisin puhtaasta ja rauhallisesta ympäristöstä. Jumalan pyhä henki ja hänen Sanansa viisaat neuvot auttavat meitä säilyttämään rauhan ja pitämään seurakunnan puhtaana (Ps. 119:105; Sak. 4:6).

² Noudattamalla Raamatun periaatteita puemme yllemme ”uutta persoonallisuutta” (Kol. 3:10). Sivuutamme vähäiset kiistat ja henkilökohtaiset erimielisyydet. Kun omaksumme asioista Jehovan näkemyksen, voimme voittaa maailman jakavan vaikutuksen ja työskennellä yksimielisesti maailmanlaajuisena perheenä (Apt. 10:34, 35).

³ Aika ajoin syntyy kuitenkin ongelmia, jotka häiritsevät seurakunnan rauhaa. Ne johtuvat useimmiten siitä, että Raamatun neuvoja ei ole noudatettu. Meidän on edelleen taisteltava epätäydellisiä taipumuksiamme vastaan. Kukaan meistä ei ole synnitön (1. Joh. 1:10). Joku voi ottaa harha-askeleen, minkä vuoksi seurakuntaan voi tulla moraalista tai hengellistä epäpuhtautta. Saatamme loukata jotakuta harkitsemattomilla sanoilla tai teoilla tai voimme itse häiriintyä siitä, mitä joku on sanonut tai tehnyt (Room. 3:23). Miten voimme silloin korjata tilanteen?

⁴ Jehova on rakkaudessaan ottanut kaiken tämän huomioon. Hänen Sanassaan neuvotaan, mitä tehdä, kun vaikeuksia syntyy. Huolehtivaiset hengelliset paimenet, vanhimmat, ovat valmiita auttamaan. Noudattamalla heidän Raamattuun perustuvia neuvojaan voimme palauttaa hyvät suhteet toisiin ja säilyttää hyvän aseman Jehovan edessä. Jos meitä ojennetaan jonkin väärintekomme vuoksi, voimme luottaa siihen, että se on osoitus taivaallisen Isämme rakkaudesta meitä kohtaan (Sananl. 3:11, 12; Hepr. 12:6).

⁵ Seurakuntaan kuuluvien välille voi toisinaan syntyä vähäisiä kiistoja tai erimielisyyksiä. Ne tulee selvittää nopeasti veljellisen rakkauden hengessä (Ef. 4:26; Fil. 2:2–4; Kol. 3:12–14). Tulet luultavasti huomaamaan, että kristittyjen väliset ongelmat voidaan selvittää noudattamalla apostoli Pietarin neuvoa: ”Rakastakaa toisianne palavasti, sillä rakkaus peittää paljon syntejä.” (1. Piet. 4:8.) Raamattu sanoo: ”Me kaikki erehdymme monta kertaa.” (Jaak. 3:2.) Kun noudatamme kultaista sääntöä kohtelemalla toisia siten kuin tahdomme heidän kohtelevan meitä, voimme yleensä antaa anteeksi ja unohtaa vähäiset loukkaukset (Matt. 6:14, 15; 7:12).

⁶ Jos huomaat loukanneesi jotakuta sanoillasi tai teoillasi, sinun tulisi viipymättä tehdä aloite rauhan solmimiseksi. Muista, että kyseessä on myös suhteesi Jehovaan. Jeesus neuvoi opetuslapsiaan: ”Jos siis tuot lahjaasi alttarille ja siellä muistat, että veljelläsi on jotain sinua vastaan, jätä lahjasi alttarin eteen ja mene pois. Tee ensin sovinto veljesi kanssa ja tule sitten takaisin uhraamaan lahjasi.” (Matt. 5:23, 24.) Ongelma voi johtua väärinkäsityksestä. Jos niin on, ota asia puheeksi. Kun kaikkien seurakuntaan kuuluvien välillä on hyvä keskusteluyhteys, on paljon helpompi ehkäistä väärinkäsityksiä ja ratkoa inhimillisestä epätäydellisyydestä johtuvia ongelmia.

⁷ Vanhimmat näkevät toisinaan tarpeelliseksi antaa jollekulle neuvoja, jotta hän voisi korjata ajatteluaan. Tämä ei ole aina helppoa. Paavali kirjoitti Galatian kristityille: ”Veljet, vaikka joku ottaa tietämättään jonkin harha-askeleen, yrittäkää te, joilla on hengellisiä edellytyksiä, palauttaa hänet oikeaan suuntaan lempeässä hengessä.” (Gal. 6:1.)

⁸ Vanhimmat voivat laumaa paimentamalla suojella sitä monilta hengellisiltä vaaroilta ja estää vakavien ongelmien syntymisen. He pyrkivät siihen, että heidän palveluksensa seurakunnan hyväksi olisi sellaista kuin Jehova esitti Jesajan kautta: ”Jokainen heistä on kuin kätköpaikka tuulelta, suojapaikka rajuilmalta, kuin vesivirta aavikolla, kuin suuren kallion varjo korventuneessa maassa.” (Jes. 32:2.)

⁹ Paavali varoitti joistakuista, joilla voisi olla vahingollinen vaikutus seurakuntaan. Hän sanoi: ”Me neuvomme teitä, veljet, – – vetäytymään pois jokaisesta veljestä, joka toimii häiritsevällä tavalla eikä noudata sitä perinnettä, jonka opitte meiltä.” Hän selvensi käskyä sanomalla: ”Jos joku ei tottele sitä, mitä olemme sanoneet tässä kirjeessä, pitäkää häntä merkittynä ja lakatkaa olemasta tekemisissä hänen kanssaan, jotta hän häpeäisi. Älkää kuitenkaan pitäkö häntä vihollisena, vaan neuvokaa häntä edelleen vakavasti niin kuin veljeä.” (2. Tess. 3:6, 14, 15.)

¹⁰ Toisinaan joku osoittaa räikeää piittaamattomuutta Jumalan kristityille antamia normeja kohtaan, vaikka hän ei olekaan syyllistynyt mihinkään vakavaan syntiin, jonka vuoksi hänet pitäisi erottaa seurakunnasta. Tällaisesta piittaamattomuudesta voisi olla kyse esimerkiksi silloin, kun joku on äärimmäisen laiska, kriittinen, epäsiisti tai sellainen, joka ”sekaantuu asioihin, jotka eivät kuulu hänelle” (2. Tess. 3:11). Joku voisi myös juonitella hyötyäkseen toisista aineellisesti tai uppoutua sellaiseen viihteeseen tai ajanvietteeseen, joka on selvästi sopimatonta. ”Häiritsevällä tavalla” toimivan sopimaton käytös on sen verran vakavaa, että se voisi tahrata seurakunnan maineen ja tarttua muihin kristittyihin.

¹¹ Vanhimmat yrittävät auttaa sellaista, joka toimii häiritsevästi, antamalla hänelle ensin Raamattuun perustuvia neuvoja. Jos hän kuitenkin toistuvista kehotuksista huolimatta jättää itsepintaisesti Raamatun periaatteet huomiotta, vanhimmat voivat tulla siihen tulokseen, että seurakunnalle on pidettävä varoittava puhe. Vanhinten on oltava arvostelukykyisiä punnitessaan, onko jokin tilanne niin vakava ja häiritsevä, että tuollainen puhe on tarpeen. Puheessa annetaan sopivia neuvoja häiritsevästä käytöksestä, mutta siinä ei mainita asianomaisen nimeä. Ne jotka ovat asiasta selvillä, välttävät seuranpitoa hänen kanssaan. He jatkavat kuitenkin hengellistä kanssakäymistä hänen kanssaan ja ”neuvovat häntä edelleen vakavasti niin kuin veljeä”.

¹² Toivon mukaan seurakuntaan kuuluvien päättäväinen asenne saa häiritsevästi toimivan tuntemaan katumusta ja muuttumaan. Kun on ilmeistä, että hän on lakannut toimimasta häiritsevästi, häntä ei enää ole tarpeen pitää ”merkittynä”.

¹³ Halukkuutemme sivuuttaa loukkaukset ja antaa anteeksi ei merkitse sitä, että suhtaudumme väärintekoihin välinpitämättömästi tai että hyväksymme ne. Kaikkia väärintekoja ei voida lukea epätäydellisyyden tiliin, eivätkä kaikki väärinteot ole vain vähäisiä rikkomuksia, jotka voidaan sivuuttaa (3. Moos. 19:17; Ps. 141:5). Lakiliiton aikana jotkin synnit olivat vakavampia kuin toiset. Tämä pätee myös kristillisyydessä. (1. Joh. 5:16, 17.)

¹⁴ Jeesus osoitti, miten kristittyjen väliset vakavat ongelmat tulee selvittää. Hän mainitsi seuraavat askeleet: ”Jos veljesi tekee synnin, [1] mene ja paljasta hänen virheensä kahden kesken. Jos hän kuuntelee sinua, olet voittanut veljesi. Mutta jos hän ei kuuntele, [2] ota mukaasi yksi tai kaksi muuta, jotta jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan lausunnon perusteella. Jos hän ei kuuntele heitä, [3] puhu seurakunnalle. Jos hän ei kuuntele seurakuntaakaan, suhtaudu häneen kuin muuhun kansaan kuuluvaan ja kuin veronkantajaan.” (Matt. 18:15–17.)

¹⁵ Vertaus, jonka Jeesus esitti tämän jälkeen Matteuksen 18:23–35:ssä, viittaa siihen, että Matteuksen 18:15–17:ssä mainitut synnit voisivat koskea raha- ja omaisuusasioita, kuten lainan takaisinmaksun laiminlyöntiä tai petosta. Kyse voisi myös olla panettelusta, joka vahingoittaa vakavasti jonkun mainetta.

¹⁶ Jos joku seurakunnassa on tehnyt sinua vastaan tällaisen synnin ja vaikka sinulla olisi todisteita siitä, älä pyydä hätäisesti vanhimpia puuttumaan asiaan puolestasi. Puhu Jeesuksen neuvon mukaisesti ensin sille, joka on rikkonut sinua vastaan. Yritä selvittää asia hänen kanssaan kahden kesken vetämättä mukaan ketään muuta. Huomaa, että Jeesus ei sanonut: ”Mene yhden kerran ja paljasta hänen virheensä.” Jos hän ei siis ensimmäisellä kerralla myönnä väärintekoaan ja pyydä anteeksi, sinun olisi ehkä hyvä lähestyä häntä myöhemmin uudestaan. Jos asia voidaan ratkaista tällä tavoin, syntiä tehnyt arvostaa varmasti sitä, ettet ole kertonut asiasta muille etkä vahingoittanut hänen mainettaan seurakunnassa. Tällöin olet ”voittanut veljesi”.

¹⁷ Jos rikkoja ottaa vastuun synnistään, pyytää anteeksi ja ryhtyy toimiin oikaistakseen vääryyden, asiaa ei ole tarpeen viedä eteenpäin. Vaikka synti oli vakava, tämänkaltaiset rikkomukset voidaan selvittää pelkästään asianosaisten kesken.

¹⁸ Jollet kykene voittamaan veljeäsi ”paljastamalla hänen virheensä kahden kesken”, voit Jeesuksen sanojen mukaisesti ”ottaa mukaasi yhden tai kaksi muuta” ja keskustella hänen kanssaan uudelleen. Heidänkin tavoitteenaan pitäisi olla veljesi ”voittaminen”. Olisi toivottavaa, että he olisivat väitetyn väärinteon todistajia, mutta jos todistajia ei ole, voit päättää pyytää mukaasi yhden tai kaksi muuta todistamaan keskustelua. He voisivat olla sellaisia, joilla on kokemusta asiasta ja jotka kykenevät ehkä osoittamaan, onko todella toimittu väärin. Mikäli otat todistajiksi vanhimpia, he eivät tässä tapauksessa edusta seurakuntaa, koska vanhimmisto ei ole antanut heille sellaista tehtävää.

¹⁹ Mikäli tilanne ei ole ratkennut toistuvien yritysten jälkeen – keskusteltuasi veljesi kanssa kahden kesken ja tavattuasi hänet yhden tai kahden muun kanssa – ja mikäli sinusta tuntuu, ettet voi sivuuttaa asiaa, sinun tulisi ilmoittaa siitä seurakunnan vanhimmille. Muista, että heidän tavoitteenaan on säilyttää seurakunnan rauha ja puhtaus. Kun olet puhunut asiasta vanhimmille, jätä se heidän käsiinsä ja luota Jehovaan. Älä koskaan anna kenenkään käytöksen horjuttaa uskoasi tai riistää iloasi Jehovan palveluksessa (Ps. 119:165).

²⁰ Lauman paimenet perehtyvät asiaan. Jos käy ilmeiseksi, että kyseinen henkilö on tosiaan tehnyt sinua vastaan vakavan synnin ja että hän ei kadu eikä halua antaa sinulle kohtuullista ja asianmukaista hyvitystä, vanhimmista muodostetun komitean voi olla tarpeen erottaa väärintekijä seurakunnasta. Näin he suojelevat laumaa ja varjelevat seurakunnan puhtautta. (Matt. 18:17.)

²¹ Joitain vakavia rikkomuksia ei voida selvittää vain siten, että toinen osapuoli antaa anteeksi. Tällaisia rikkomuksia ovat seksuaalinen moraalittomuus, aviorikos, homoseksuaaliset teot, luopumus, epäjumalanpalvelus ja muut vastaavanlaiset räikeät synnit (1. Kor. 6:9, 10; Gal. 5:19–21). Tällaisista vakavista synneistä tulee kertoa vanhimmille ja heidän tulee käsitellä ne, koska seurakunnan hengellinen ja moraalinen puhtaus on vaarassa (1. Kor. 5:6; Jaak. 5:14, 15). Jotkut voivat kääntyä vanhinten puoleen tunnustaakseen oman syntinsä tai ilmoittaakseen, mitä he tietävät toisten väärinteoista (3. Moos. 5:1; Jaak. 5:16). Kuulevatpa vanhimmat jonkun kastetun todistajan vakavasta väärinteosta mitä kautta tahansa, kaksi vanhinta tutkii asiaa alustavasti. Jos tiedon todetaan pitävän paikkansa ja on todisteita siitä, että kyseessä on vakava synti, vanhimmisto muodostaa oikeuskomitean, johon valitaan ainakin kolme veljeä.

²² Vanhimmat huolehtivat laumasta valppaasti ja yrittävät suojella sitä kaikelta, mikä voisi vahingoittaa sitä hengellisesti. He pyrkivät myös käyttämään taitavasti Jumalan sanaa tavoitteenaan ojentaa hairahtuneita ja palauttaa näiden hengellinen terveys (Juud. 21–23). Tämä on sopusoinnussa niiden ohjeiden kanssa, jotka Paavali antoi Timoteukselle: ”Velvoitan sinua vakavasti Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen edessä, jonka on määrä tuomita elävät ja kuolleet – –. Ojenna, nuhtele ja kehota osoittaen suurta kärsivällisyyttä ja opettaen taitavasti.” (2. Tim. 4:1, 2.) Tämä voi viedä paljon aikaa, mutta se on osa vanhinten työtä. Seurakunta arvostaa heidän kovaa työtään ja pitää heitä ”kaksinkertaisen kunnian arvoisina” (1. Tim. 5:17).

²³ Aina kun syyllisyys on näytetty toteen, vanhinten päätavoite on palauttaa väärintekijän hengellinen terveys. He ojentavat häntä joko yksityisesti tai niiden mahdollisten todistajien edessä, jotka ovat mukana oikeuskomitean käsittelyssä. Jos hän katuu aidosti ja ottaa vastaan vanhinten avun, ojennus kasvattaa sekä hänessä että muissa läsnäolijoissa syvää kunnioitusta Jehovaa kohtaan. (2. Sam. 12:13; 1. Tim. 5:20.) Aina kun oikeuskomitea ojentaa jotakuta, hänelle asetetaan rajoituksia. Näin väärintekijää autetaan ”tekemään – – suoria polkuja jaloilleen” (Hepr. 12:13). Aikanaan rajoitukset poistetaan, kun käy ilmeiseksi, että hän on toipunut hengellisesti.

²⁴ Jos oikeuskomitea tulee siihen tulokseen, että henkilö katuu mutta asia luultavasti tulee ilmi seurakunnassa tai yhteisössä, tai jos seurakunnan on oltava varuillaan katuvan väärintekijän suhteen, Elämä ja palvelus -kokouksessa esitetään yksinkertainen ilmoitus. Ilmoituksen tulee olla seuraavanlainen: ”Veli/Sisar [henkilön nimi] on saanut ojennuksen.”

²⁵ Joissain tapauksissa väärintekijä ei osoita katumusta eivätkä yritykset auttaa häntä tuota tulosta. Kun hän on oikeuskomitean kuultavana, ”teoista, jotka kertovat katumuksesta”, ei ehkä ole riittävästi näyttöä (Apt. 26:20). Tällöin väärintekijä täytyy erottaa seurakunnasta, eikä hän enää voi olla kanssakäymisissä Jehovan puhtaaseen kansaan kuuluvien kanssa. Seurakuntaa suojellaan huonolta vaikutukselta, niin että se voi pysyä moraalisesti ja hengellisesti puhtaana ja säilyttää hyvän maineen (5. Moos. 21:20, 21; 22:23, 24). Kun Paavali sai tietää erään Korintin seurakuntaan kuuluvan miehen häpeällisestä käytöksestä, hän kehotti vanhimpia ”luovuttamaan sellaisen miehen Saatanalle – –, jotta [seurakunnan] henki pelastuisi” (1. Kor. 5:5, 11–13). Paavali mainitsi, että ensimmäisellä vuosisadalla oli erotettu muitakin totuutta vastaan kapinoineita (1. Tim. 1:20).

²⁶ Kun oikeuskomitea tulee siihen tulokseen, että väärintekijä on erotettava, se kertoo hänelle päätöksestä ja esittää erottamiselle selvät raamatulliset perusteet. Samassa yhteydessä oikeuskomitea kertoo hänelle, että jos päätöksenteossa on hänen mielestään tapahtunut vakava virhe ja hän haluaa valittaa, hänen täytyy tehdä se kirjallisesti ja esittää selvästi valituksen syyt. Hänen on tehtävä valitus seitsemän päivän kuluessa siitä, kun hän on saanut tiedon päätöksestä. Jos hän tekee valituksen, vanhimmisto ottaa yhteyttä kierrosvalvojaan, joka valitsee pätevistä vanhimmista koostuvan valituskomitean käsittelemään asian uudelleen. Mikäli suinkin mahdollista, valituskomitean tulee järjestää kuuleminen viikon kuluessa valituksen vastaanottamisesta. Jos valitus tehdään, erottamista koskeva ilmoitus jätetään odottamaan valituskomitean ratkaisua. Sillä välin henkilön ei anneta vastata tai pitää rukouksia kokouksissa eikä toimia erikoistehtävissä.

²⁷ Se, että väärintekijällä on mahdollisuus valittaa ja tulla kuulluksi uudestaan, on huomaavaista häntä kohtaan. Niinpä jos hän tarkoituksellisesti jättää tulematta valituskomitean kuultavaksi, seurakunnalle ilmoitetaan erottamisesta sen jälkeen, kun häntä on järkevässä määrin yritetty tavoittaa.

²⁸ Jos väärintekijä ei halua valittaa, oikeuskomitea selittää hänelle, miten tärkeää hänen on katua ja mitä hänen tulee tehdä, jotta hänet voitaisiin aikanaan ottaa takaisin seurakuntaan. Näin häntä autetaan huomaavaisesti siinä toivossa, että hän tekee tarvittavat muutokset ja jossain vaiheessa palaa Jehovan järjestöön (2. Kor. 2:6, 7).

²⁹ Kun väärintekijä on tarpeen erottaa seurakunnasta, tehdään lyhyt ilmoitus: ”[Henkilön nimi] ei enää ole Jehovan todistaja.” Kuultuaan ilmoituksen seurakuntaan kuuluvat lakkaavat seurustelemasta hänen kanssaan (1. Kor. 5:11).

³⁰ ”Eroamisella” tarkoitetaan sitä, että kastettu todistaja jättää harkitusti kristillisen seurakunnan ja ilmoittaa, ettei enää halua olla Jehovan todistaja. Hän voi osoittaa sen myös teoillaan, esimerkiksi liittymällä sellaiseen maalliseen järjestöön, jonka päämäärät ovat Raamatun opetusten vastaisia ja jonka Jehova Jumala siksi tuomitsee (Jes. 2:4; Ilm. 19:17–21).

³¹ Apostoli Johannes kirjoitti niistä, jotka hänen aikanaan luopuivat kristillisestä uskostaan: ”He lähtivät joukostamme, mutta he eivät olleet meidän kaltaisiamme. Jos he olisivat olleet kaltaisiamme, he olisivat pysyneet kanssamme.” (1. Joh. 2:19.)

³² Kun henkilö on eronnut seurakunnasta, hänen asemansa Jehovan edessä on aivan erilainen kuin toimettoman kristityn, joka ei enää tee kenttätyötä. Jostakusta on voinut tulla toimeton, koska hän ei ole tutkinut Jumalan sanaa säännöllisesti, tai hän on voinut menettää intonsa Jehovan palveluksessa vaikeuksien tai vainon vuoksi. Vanhimmat ja muut seurakuntaan kuuluvat auttavat häntä edelleen hengellisesti (Room. 15:1; 1. Tess. 5:14; Hepr. 12:12).

³³ Jos taas joku kristitty päättää erota seurakunnasta, seurakunnalle tehdään lyhyt ilmoitus: ”[Henkilön nimi] ei enää ole Jehovan todistaja.” Häneen suhtaudutaan samoin kuin erotettuun.

³⁴ Seurakunnasta erotettu tai eronnut voidaan ottaa takaisin, kun hän ilmaisee selvästi, että hän katuu ja on hylännyt syntisen menettelynsä ja haluaa saada hyvän suhteen Jehovaan. Vanhimmat pitävät huolen siitä, että aikaa kuluu riittävästi, jotta henkilö voisi osoittaa, että hänen katumuksensa on aitoa. Olosuhteiden mukaan tämä aika voi olla useita kuukausia, vuoden tai sitäkin pitempi. Kun vanhimmisto saa kirjallisen takaisinottopyynnön, muodostetaan takaisinottokomitea, joka puhuu hänen kanssaan. Komitea arvioi todisteita ”teoista, jotka kertovat katumuksesta”, ja päättää, voidaanko hänet sillä kertaa ottaa takaisin vai ei (Apt. 26:20).

³⁵ Jos takaisin ottamista anova erotettiin toisesta seurakunnasta, uudessa seurakunnassa muodostettu takaisinottokomitea tapaa hänet ja harkitsee hänen anomustaan. Jos komitea on sitä mieltä, että henkilö voidaan ottaa takaisin, se lähettää suosituksensa sen seurakunnan vanhimmistolle, joka alun perin käsitteli asian. Molempien seurakuntien takaisinottokomiteat ovat yhteistyössä keskenään ja pitävät huolen siitä, että kaikki tosiasiat tulevat esille, niin että asiassa voidaan tehdä oikea päätös. Päätöksen takaisin ottamisesta tekee kuitenkin alkuperäisessä seurakunnassa muodostettu takaisinottokomitea.

³⁶ Kun takaisinottokomitea on vakuuttunut siitä, että erotettu tai eronnut katuu aidosti ja että hänet tulisi ottaa takaisin, ilmoitus takaisin ottamisesta tehdään siinä seurakunnassa, jossa asia alun perin käsiteltiin. Jos hän on nyt toisessa seurakunnassa, ilmoitus tehdään myös siellä. Ilmoituksen tulee olla yksinkertainen: ”[Henkilön nimi] on otettu takaisin Jehovan todistajaksi.”

³⁷ Kastetun alaikäisen vakavasta väärinteosta tulee ilmoittaa vanhimmille. Kun vanhimmat käsittelevät alaikäisen vakavaa syntiä, on toivottavaa, että hänen kastetut vanhempansa ovat läsnä. Heidän on tärkeää olla yhteistoiminnassa oikeuskomitean kanssa sen sijaan että he yrittäisivät suojella väärin toiminutta lastaan tarpeelliselta oikaisulta. Kuten aikuistenkin tapauksessa, oikeuskomitean tavoitteena on ojentaa väärintekijää ja auttaa häntä parantumaan hengellisesti. Jos nuori ei kadu, hänet erotetaan.

³⁸ Miten tulee toimia, jos vakavaan väärintekoon syyllistynyt on kastamaton julistaja? Koska hän ei ole kastettu todistaja, häntä ei voida erottaa. Ehkä hän ei täysin ymmärrä Raamatun normeja, ja huomaavainen neuvonta voi auttaa häntä ”tekemään – – suoria polkuja jaloilleen” (Hepr. 12:13).

³⁹ Jos kastamaton väärintekijä ei kadu senkään jälkeen, kun kaksi vanhinta on tavannut hänet ja yrittänyt auttaa häntä, seurakunnalle tehdään lyhyt ilmoitus: ”[Henkilön nimi] ei ole enää kastamaton julistaja.” Seurakunta suhtautuu sen jälkeen väärintekijään samalla tavalla kuin muihin maailman ihmisiin. Vaikka häntä ei ole erotettu, kristityt noudattavat varovaisuutta, kun on kyse seuranpidosta hänen kanssaan (1. Kor. 15:33). Hän ei voi enää jättää kenttäpalvelusraporttia.

⁴⁰ Joku aiemmin kastamattomana julistajana ollut henkilö voi aikanaan haluta jälleen julistajaksi. Tällöin kaksi vanhinta keskustelee hänen kanssaan varmistaakseen, onko hän edistynyt hengellisesti. Jos hän täyttää vaatimukset, tehdään lyhyt ilmoitus: ”[Henkilön nimi] on jälleen kastamaton julistaja.”

⁴¹ Kaikki seurakunnassa iloitsevat siitä kukoistavasta hengellisestä tilasta, jolla Jehova on siunannut kansaansa. Hengelliset laitumemme ovat vehreitä, ja totuuden virkistäviä vesiä on runsaasti. Jehova myös suojelee meitä ja pitää meistä huolta niiden teokraattisten järjestelyjen välityksellä, joista saamme nauttia Kristuksen alaisuudessa. (Ps. 23; Jes. 32:1, 2.) Koska olemme hengellisessä paratiisissa, tunnemme olomme turvalliseksi, vaikka elämme vaikeita viimeisiä päiviä.

⁴² Kun säilytämme rauhan ja puhtauden seurakunnassa, voimme edelleen loistaa valtakunnan totuuden valoa (Matt. 5:16; Jaak. 3:18). Jehovan siunauksen ansiosta vielä monet oppivat tuntemaan hänet ja liittyvät joukkoomme palvelemaan häntä ja tekemään hänen tahtonsa.