10. Miten vakavat ongelmat piti Matteuksen 18:15–17:n mukaan ratkaista?

¹⁰ Jeesus ilmaisi, että seurakunnassa toimisi tällainen järjestely. Tarkastellaanpa neuvoja, joita hän antoi Matteuksen 18:15–17:ssä. Toisinaan kahden Jumalan palvelijan välillä saattaisi syntyä vaikeuksia, jos toinen ”tekee synnin” toista vastaan. Vääryyttä kärsineen osapuolen tuli lähestyä toista ja ”paljastaa hänen virheensä kahden kesken”. Jos ongelma ei ratkennut, avuksi saatettiin pyytää yhtä tai kahta muuta, jotka tunsivat asiaan liittyvät yksityiskohdat. Entä jos ongelmaa ei vieläkään saatu selvitettyä? Jeesus sanoi: ”Jos hän ei kuuntele heitä, puhu seurakunnalle. Jos hän ei kuuntele seurakuntaakaan, olkoon hän sinulle niin kuin kansakuntien ihminen ja kuin veronkantaja.” Tämän ohjeen esittämisen aikaan ”Jumalan seurakunta” koostui yhä juutalaisista, joten nämä Jeesuksen sanat koskivat ensisijaisesti heitä.a Jeesuksen ohjetta tultaisiin kuitenkin noudattamaan kristillisessä seurakunnassa sen perustamisen jälkeen. Tämäkin osoittaa, että Jumalan kansan seurakunta olisi järjestetty toimivaksi kokonaisuudeksi, jossa jokainen yksityinen kristitty rakentuisi ja saisi opastusta.

11. Miten vanhimmat olivat mukana ongelmien ratkaisemisessa?

¹¹ Oli sopivaa, että vanhimmat eli valvojat edustivat paikallista seurakuntaa, kun ratkaistiin ongelmia tai käsiteltiin tapauksia, joissa joku oli syyllistynyt johonkin syntiin. Tämä on sopusoinnussa Tituksen kirjeen 1:9:ssä esitettyjen vanhinten pätevyysvaatimusten kanssa. Paikalliset vanhimmat olivat kyllä epätäydellisiä kuten Tituskin, jonka Paavali lähetti seurakuntiin ”oikaisemaan sen, mikä oli puutteellista” (Titukselle 1:4, 5). Nykyisin niiden, joiden nimittämistä vanhimmaksi harkitaan, on täytynyt todistaa uskonsa ja antaumuksensa pitemmän ajan kuluessa ennen nimitystään. Toiset seurakuntalaiset voivat silloin luottaa tämän järjestelyn kautta saatavaan ohjaukseen ja johtoon.