Raamatun näkökanta

Aviorikos – antaako anteeksi vai eikö antaa?

”ANTAKAA anteeksi mitä teillä on ketä tahansa vastaan, jotta Isänne, joka on taivaissa, myös antaisi anteeksi teille teidän hairahduksenne.” (Markus 11:25.) Nämä Jeesuksen sanat herättävät joitakin haastavia kysymyksiä, kun aviorikos ravistelee avioliittoa: Täytyykö viattoman kristityn antaa anteeksi puolisolleen ja pitää avioliitto koossa? Jos hän päättää ottaa avioeron, vaarantaako hän asemansa Jumalan edessä? Katsotaanpa, miten Raamattu auttaa löytämään vastaukset näihin kysymyksiin.

Onko aina annettava anteeksi?

Tarkoittavatko Jeesuksen sanat ”antakaa anteeksi mitä teillä on ketä tahansa vastaan” sitä, että kristitty on kaikissa tilanteissa – myös silloin kun puoliso tekee aviorikoksen – velvollinen antamaan anteeksi? Jeesuksen sanat on ymmärrettävä sen valossa, mitä muuta hän sanoi anteeksiannosta.

Esimerkiksi opimme anteeksiannosta tärkeän periaatteen niistä Jeesuksen sanoista, jotka on kirjoitettu muistiin Luukkaan 17:3, 4:ään: ”Jos veljesi tekee synnin, anna hänelle nuhde, ja jos hän katuu, anna hänelle anteeksi. Vieläpä jos hän tekee syntiä seitsemän kertaa päivässä sinua vastaan ja tulee takaisin luoksesi seitsemän kertaa ja sanoo: ’Minä kadun’, niin sinun tulee antaa hänelle anteeksi.” Kun on kyse vakavasta synnistä, sitä jota vastaan on rikottu, kannustetaan selvästi pyrkimään siihen, että hän voisi antaa anteeksi, jos ilmenee aitoa katumusta. Jehovalla itsellään on tällainen näkemys; jotta voisimme saada Jumalan anteeksiannon, meidän on ilmaistava aitoa katumusta (Luukas 3:3; Apostolien teot 2:38; 8:22).

Tämä osoittaa kuitenkin myös sen, että jos aviorikoksen tehnyt puoliso ei kadu eikä siten ota vastuuta synnistään, viaton puoliso voi ymmärrettävästikin päättää olla antamatta anteeksi (vrt. 1. Johanneksen kirje 1:8, 9).

Anteeksianto – miten on seurausten laita?

Entä jos avionrikkoja katuu? Kun katumusta ilmenee, anteeksiannolle on olemassa peruste. Mutta merkitseekö anteeksianto sitä, että väärintekijä vapautuu kaikista väärän käytöksensä seurauksista? Harkitse joitakin esimerkkejä Jehovan anteeksiannosta.

Kun israelilaiset kuuntelivat kymmentä vakoojaa, jotka antoivat huonon raportin Kanaanin maasta, ja kapinoivat, Mooses pyysi Jehovalta: ”Anna – – anteeksi tämän kansan pahat teot.” Jehova vastasi: ”Minä annan anteeksi, niinkuin sinä olet anonut.” Merkitsikö tämä sitä, että näiden rikkojien ei tarvinnut kohdata lainkaan tekojensa seurauksia? Jehova jatkoi: ”Ei kukaan niistä miehistä, jotka – – [eivät] ole kuulleet minun ääntäni, – – ole näkevä sitä maata, jonka minä valalla vannoen lupasin heidän isillensä.” (4. Mooseksen kirja 14:19–23.) Jehova piti sanansa; tuo vanhempi sukupolvi – Joosuaa ja Kaalebia lukuun ottamatta – ei nähnyt Luvattua maata (4. Mooseksen kirja 26:64, 65).

Samoin kun profeetta Naatan nuhteli kuningas Daavidia siitä synnistä, johon tämä oli syyllistynyt Batseban kanssa, katuva Daavid tunnusti: ”Minä olen tehnyt syntiä Herraa vastaan.” Sitten Naatan sanoi Daavidille: ”Niin on myös Herra antanut sinun syntisi anteeksi.” (2. Samuelin kirja 12:13.) Vaikka Jehova antoikin Daavidille anteeksi, Daavid kärsi koko loppuikänsä syntinsä seurauksista (2. Samuelin kirja 12:9–14; ks. myös 2. Samuelin kirjan 24. lukua).

Nämä esimerkit Jumalan anteeksiannosta tähdentävät tärkeää opetusta: me emme voi tehdä syntiä rangaistuksetta (Galatalaisille 6:7, 8). Vaikka katuva syntinen voikin saada anteeksi, hän ei välttämättä säästy väärän käytöksensä seurauksilta. Merkitseekö tämä sitä, että viaton puoliso voi antaa anteeksi avionrikkojalle – ainakin siinä mielessä, että hän lakkaa tuntemasta katkeraa mielipahaa – ja silti päättää ottaa hänestä avioeron?

Anteeksianto ja avioero

Jeesus puhui palveluksensa aikana kolmessa tilanteessa avioerosta (Matteus 5:32; 19:3–9; Luukas 16:18). On kiinnostavaa, että Jeesus ei kertaakaan käsitellessään tätä aihetta maininnut anteeksiantoa. Hän sanoi esimerkiksi Matteuksen 19:9:ssä: ”Joka eroaa vaimostaan muun kuin haureuden perusteella ja menee naimisiin toisen kanssa, se tekee aviorikoksen.” Kun Jeesus käytti ilmausta ”muun kuin haureuden perusteella”, hän tunnusti, että sukupuolinen moraalittomuus antaisi viattomalle puolisolle oikeuden eli raamatullisen ”perusteen” ottaa avioero. Jeesus ei kuitenkaan sanonut, että viattoman puolison tulee ottaa avioero. Hän kuitenkin antoi ymmärtää, että tämä voi tehdä niin.

Avioliitto on side, joka liittää kaksi ihmistä yhteen (Roomalaisille 7:2). Mutta kun toinen heistä on uskoton, tämä side voidaan katkaista. Tällaisissa tilanteissa viattoman puolison on todellisuudessa tehtävä kaksi ratkaisua. Ensinnäkin, pitäisikö hänen antaa anteeksi? Kuten on käynyt ilmi, suuri merkitys on sillä, katuuko avionrikkoja vai ei. Kun katumusta ilmenee, viaton puoliso voi aikanaan antaa anteeksi – ainakin siinä mielessä, että hän lakkaa tuntemasta mielipahaa.

Toiseksi hänen on ratkaistava se, pitäisikö hänen hakea avioeroa. Miksi tämä kysymys nousisi esiin, jos kerran hän on antanut avionrikkojalle anteeksi?a Entäpä jos hänellä onkin aiheellisia syitä olla huolissaan itsensä ja lastensa turvallisuudesta, varsinkin jos hänen puolisonsa on ollut aiemmin väkivaltainen? Tai entäpä jos on olemassa vaara saada sukupuoliteitse leviävä tauti? Tai entäpä jos hänestä tuntuu syvästi siltä, että koska avionrikkoja petti hänet, hän ei voi enää luottaa tähän aviomiehen ja vaimon välisessä suhteessa? Tällaisessa tilanteessa on täysin ymmärrettävää, että viaton puoliso voi antaa anteeksi hairahtuneelle puolisolleen (siinä mielessä, että hän lakkaa tuntemasta mielipahaa) ja silti päättää ottaa tästä avioeron, koska hän ei halua enää jatkaa elämistä tämän kanssa. Se että viaton puoliso lakkaa tuntemasta mielipahaa, voi tehdä hänen elämänsä helpommaksi. Se voi auttaa häntä myös kohtelemaan ystävällisesti avionrikkojaa aina kun hänen on tulevaisuudessa tarpeen olla tekemisissä tämän kanssa.

Se, tulisiko uskottomasta puolisosta ottaa avioero, on henkilökohtainen ratkaisu, joka viattoman puolison tulee tehdä sen jälkeen, kun hän on harkinnut huolellisesti rukouksen hengessä kaikkia asiaan liittyviä seikkoja (Psalmit 55:23). Toisilla ei ole oikeutta yrittää määräillä, mikä ratkaisu hänen pitäisi tehdä, tai painostaa häntä tässä asiassa suuntaan tai toiseen (vrt. Galatalaisille 6:5). On hyvä muistaa, että Jeesus ei sanonut, mitä viattoman puolison pitäisi tehdä. Jehova ei siis selvästikään paheksu niitä, jotka päättävät ottaa avioeron raamatullisin perustein.

[Alaviitteet]

[Kuvan lähdemerkintä s. 10]

Life