Jeesuksen elämä ja palvelus
Työntekijöitä viinitarhassa
JEESUS on juuri sanonut: ”Monet, jotka ovat ensimmäisiä, tulevat olemaan viimeisiä ja viimeiset ensimmäisiä.” Nyt hän valaisee tätä esittämällä kertomuksen. ”Taivasten valtakunta”, hän aloittaa, ”on miehen, talonisännän, kaltainen, joka meni ulos varhain aamulla palkkaamaan työntekijöitä viinitarhaansa.”
Jeesus jatkaa: ”Kun hän [talonisäntä] oli sopinut työntekijöiden kanssa denaarista päivältä, hän lähetti heidät viinitarhaansa. Mentyään ulos myös kolmannen tunnin vaiheilla hän näki toisia seisomassa torilla toimettomina, ja näille hän sanoi: ’Menkää tekin viinitarhaan, ja mikä on oikeudenmukaista, sen minä annan teille.’ Niin he menivät. Taas hän meni ulos kuudennen ja yhdeksännen tunnin vaiheilla ja teki samoin. Lopuksi hän meni ulos yhdennentoista tunnin vaiheilla ja tapasi toisia seisomasta, ja hän sanoi heille: ’Miksi olette seisoskelleet täällä koko päivän toimettomina?’ He sanoivat hänelle: ’Koska kukaan ei ole palkannut meitä.’ Hän sanoi heille: ’Menkää tekin viinitarhaan.’”
Talonisäntä eli viinitarhan omistaja on Jehova Jumala ja viinitarha on Israelin kansa. Viinitarhan työntekijät ovat lakiliiton alaisuuteen saatetut ihmiset; erityisesti heihin kuuluu apostolien päivinä eläneitä juutalaisia. Palkkasopimus tehdään ainoastaan kokopäivätyöntekijöiden kanssa. Päivän työstä saa palkaksi denaarin. Koska ”kolmas tunti” on kello yhdeksän aamulla, ne, jotka kutsutaan kolmannen, kuudennen, yhdeksännen ja yhdennentoista tunnin vaiheilla, työskentelevät kukin vain yhdeksän, kuusi tai kolme tuntia tai vain yhden tunnin.
Kahdentoista tunnin eli kokopäiväiset työntekijät edustavat juutalaisia johtajia, jotka ovat suorittaneet koko ajan uskonnollista palvelusta. He ovat erilaisia kuin Jeesuksen opetuslapset, jotka ovat suurimman osan elämästään ahertaneet kalastuksen tai muun ansiotyön parissa. Vasta vuoden 29 syksyllä ”talonisäntä” lähetti Jeesuksen Kristuksen kokoamaan heidät opetuslapsikseen. Heistä tuli näin ”viimeisiä” eli yhdennentoista tunnin työntekijöitä viinitarhaan.
Vertauskuvallinen työpäivä päättyy lopulta Jeesuksen kuolemaan, ja tulee aika maksaa työntekijöille. Noudatetaan epätavallista maksutapaa: viimeisille maksetaan ensimmäiseksi. Tätä selitetäänkin: ”Illan tultua viinitarhan omistaja sanoi valtuutetulleen: ’Kutsu työntekijät ja maksa heille heidän palkkansa viimeisistä alkaen ensimmäisiin asti.’ Kun yhdennentoista tunnin miehet tulivat, he saivat kukin denaarin. Niinpä kun ensimmäiset tulivat, he luulivat saavansa enemmän, mutta hekin saivat maksuksi kukin denaarin. Saatuaan sen he rupesivat nurisemaan talonisäntää vastaan ja sanoivat: ’Nämä viimeiset tekivät työtä yhden tunnin; kuitenkin sinä teit heidät meidän vertaisiksemme, jotka olemme kantaneet päivän taakan ja polttavan helteen!’ Mutta hän sanoi yhdelle heistä vastaukseksi: ’Ystävä, en minä tee sinulle vääryyttä. Etkö sopinut kanssani denaarista? Ota, mikä on sinun, ja mene. Minä tahdon antaa tälle viimeiselle saman kuin sinullekin. Eikö minun ole lupa tehdä omillani mitä tahdon? Vai onko silmäsi paha, koska minä olen hyvä?’” Lopuksi Jeesus toisti jo aiemmin mainitun ydinkohdan sanoessaan: ”Täten viimeiset tulevat olemaan ensimmäisiä ja ensimmäiset viimeisiä.”
Denaari annettiin, ei Jeesuksen kuoleman yhteydessä, vaan helluntaina vuonna 33, kun Kristus, ”valtuutettu”, vuodatti pyhää henkeä opetuslapsilleen. Nämä Jeesuksen opetuslapset olivat kuin ”viimeiset” eli yhdennentoista tunnin työntekijät. Denaari ei edustanut pyhän hengen lahjaa itsessään. Denaari oli sellaista, mitä opetuslapset saattoivat käyttää täällä maan päällä. Se oli jotakin, joka merkitsi heille elämää, ikuista elämää. Se oli etu olla hengellinen israelilainen, voideltu saarnaamaan Jumalan valtakuntaa.
Pian ensin palkatut havaitsivat, että Jeesuksen opetuslapsille oli maksettu palkkaa, ja he näkivät heidän käyttävän vertauskuvallista denaaria. Mutta he halusivat muutakin kuin pyhää henkeä ja siihen liittyviä Valtakunnan etuja. Heidän nurinansa ja vastaväitteensä ilmenivät siten, että he vainosivat Kristuksen opetuslapsia, ”viimeisiä” viinitarhan työntekijöitä.
Onko tuo ensimmäisellä vuosisadalla sattunut täyttymys ainoa täyttymys, joka Jeesuksen kuvauksella on? Ei, tällä 1900-luvulla kristikunnan papit ovat olleet asemansa ja vastuittensa takia ”ensimmäisiä”, jotka on palkattu työskentelemään Jumalan kuvaannolliseen viinitarhaan. He pitivät vihkiytyneitä Vartiotornin raamattu- ja traktaattiseuran yhteydessä toimivia saarnaajia ”viimeisinä” saamaan mitään oikeutettua tehtävää Jumalan palveluksessa. Mutta itse asiassa juuri nämä papiston halveksimat ihmiset saivat denaarin – kunnian palvella Jumalan taivaallisen valtakunnan voideltuina lähettiläinä. Matteus 19:30–20:16.
◆ Mitä viinitarha kuvasi? Keitä viinitarhan omistaja ja kahdentoista tunnin ja tunnin työntekijät edustivat?
◆ Milloin kuvaannollinen työpäivä päättyi ja maksettiin palkka?
◆ Mitä denaarin maksaminen tarkoitti?