Puhu totta lähimmäisesi kanssa
”Nyt kun olette panneet pois valheen, puhukaa totta, kukin teistä lähimmäisensä kanssa.” (EF. 4:25)
1, 2. Millä tavoin monet ihmiset suhtautuvat totuuteen?
TOTUUS on ollut kautta aikojen kiistanalainen asia. Kreikkalainen runoilija Alkaios sanoi 500-luvulla eaa: ”Viinissä on totuus.” Sanonta antoi ymmärtää, että totuus paljastuisi vasta sitten, kun liiallinen viininjuonti on kenties kirvoittanut kielen. Ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla roomalainen käskynhaltija Pontius Pilatus ilmaisi, että hänelläkin oli vääristynyt näkemys totuudesta, kun hän kysyi ivallisesti Jeesukselta: ”Mikä on totuus?” (Joh. 18:38.)
2 Totuudesta on nykyään paljon ristiriitaisia käsityksiä. Monet sanovat, että sanalla ”totuus” on useita merkitysvivahteita tai että eri ihmisillä on erilainen totuus. Jotkut ovat rehellisiä vain silloin, kun se sopii heille tai siitä on heille etua. Eräässä valehtelemista käsittelevässä kirjassa (The Importance of Lying) sanotaan: ”Rehellisyys saattaa olla jalo ihanne, mutta sillä on vain vähän arvoa hengissä säilymisen ja turvallisuuden puolesta käytävässä elämän ja kuoleman kamppailussa. Ihmisellä ei juuri ole valinnanvaraa: hänen täytyy valehdella säilyäkseen hengissä.”
3. Miksi Jeesus oli huomattava esimerkki totuuden mukaan puhumisesta?
3 Miten erilainen asenne onkaan Kristuksen opetuslapsilla! Jeesus ei suhtautunut totuuteen filosofisesti. Hän puhui aina totta. Jopa hänen vihollisensa tunnustivat: ”Opettaja, me tiedämme, että sinä olet totuudellinen ja opetat Jumalan tietä totuudessa.” (Matt. 22:16.) Aidot kristityt jäljittelevät nykyään Jeesuksen esimerkkiä. He eivät epäröi puhua totta. He yhtyvät koko sydämestään apostoli Paavaliin, joka kehotti uskontovereitaan: ”Nyt kun olette panneet pois valheen, puhukaa totta, kukin teistä lähimmäisensä kanssa.” (Ef. 4:25.) Tarkastelemme tässä kirjoituksessa Paavalin sanoja kolmelta näkökannalta. Ensinnäkin kuka on lähimmäisemme? Toiseksi mitä toden puhuminen merkitsee? Ja kolmanneksi miten voimme soveltaa tätä jokapäiväiseen elämäämme?
Kuka on lähimmäisemme?
4. Miten Jeesus, toisin kuin ensimmäisen vuosisadan juutalaisten johtajat, heijasti Jehovan näkemystä siitä, kuka on lähimmäisemme?
4 Ensimmäisellä vuosisadalla jotkut juutalaisten johtajat opettivat, että vain toiset juutalaiset tai juutalaisen henkilökohtaiset ystävät ansaitsivat nimityksen ”lähimmäinen”. Jeesus heijasti kuitenkin täydellisesti Isänsä persoonallisuutta ja ajattelua (Joh. 14:9). Hän osoitti opetuslapsilleen, ettei Jumala pidä yhtä rotua tai kansallisuutta toista parempana (Joh. 4:5–26). Lisäksi pyhä henki paljasti apostoli Pietarille, että ”Jumala ei ole puolueellinen, vaan jokaisessa kansakunnassa se, joka pelkää häntä ja toteuttaa vanhurskautta, on hänelle otollinen” (Apt. 10:28, 34, 35). Meidän tulisi siksi pitää kaikkia ihmisiä lähimmäisinämme ja ulottaa rakkautemme jopa niihin, jotka toimivat kuin viholliset (Matt. 5:43–45).
5. Mitä se, että puhumme totta lähimmäisemme kanssa, merkitsee?
5 Mitä Paavali sitten tarkoitti sanoessaan, että meidän tulisi puhua totta lähimmäisemme kanssa? Toden puhumiseen liittyy tosiasioihin perustuvien tietojen esittäminen vailla vilppiä. Tosi kristityt eivät vääristele asioita johtaakseen toisia harhaan. He ”inhoavat pahaa” ja ”pysyvät kiinni hyvässä” (Room. 12:9). Meidän tulisi pyrkiä jäljittelemään ”totuuden Jumalaa” olemalla rehellisiä ja suoria kaikessa, mitä sanomme ja teemme (Ps. 15:1, 2; 31:5). Kun valitsemme sanamme huolellisesti, voimme selvittää jopa kiusalliset ja hankalat tilanteet tahdikkaasti turvautumatta vilpillisyyteen. (Lue Kolossalaiskirjeen 3:9, 10.)
6, 7. a) Merkitseekö totuudellisuus sitä, että meidän täytyy paljastaa yksityisasiammekin jokaiselle, joka niitä kysyy? Selitä. b) Ketkä ansaitsevat sen, että luotamme heihin ja puhumme heille totta?
6 Merkitseekö totuudellisuus toisia kohtaan sitä, että meidän täytyy paljastaa kaikki, mitä tiedämme, kenelle tahansa, joka esittää meille kysymyksen? Ei välttämättä. Ollessaan maan päällä Jeesus osoitti, että jotkut ihmiset eivät ansaitse suoraa vastausta tai jotakin nimenomaista tietoa. Kun ulkokultaiset uskonnolliset johtajat kysyivät Jeesukselta, millä voimalla tai valtuudella hän teki tunnusmerkkejä ja ihmeitä, hän sanoi: ”Minä teen teille yhden kysymyksen. Vastatkaa te minulle, niin minäkin sanon teille, millä valtuudella minä näitä teen.” Kun kirjanoppineet ja vanhimmat olivat haluttomia vastaamaan, Jeesus sanoi: ”Enkä minäkään sano teille, millä valtuudella minä näitä teen.” (Mark. 11:27–33.) Hän ei heidän turmeltuneiden tapojensa ja uskottomuutensa vuoksi tuntenut olevansa velvollinen vastaamaan tuohon kysymykseen (Matt. 12:10–13; 23:27, 28). Jehovan palvelijoiden on myös nykyään syytä varoa luopioita ja muita jumalattomia ihmisiä, jotka yrittävät juonittelulla ja viekkaudella päästä itsekkäisiin päämääriinsä (Matt. 10:16; Ef. 4:14).
7 Myös Paavali osoitti, että joillakuilla ei ehkä ole oikeutta saada tyhjentävää tai yksityiskohtaista vastausta. Hän sanoi, että ”juoruilijat ja toisten asioihin sekaantujat” puhuvat ”sellaisesta, mistä heidän ei pitäisi” (1. Tim. 5:13). Ihmiset, jotka utelevat muiden asioita tai eivät ole osoittautuneet luottamuksen arvoisiksi, voivat huomata toisten olevan haluttomia kertomaan heille asioistaan. Eikö ole paljon parempi Paavalin henkeytetyn neuvon mukaisesti ”asettaa tavoitteekseen – – viettää hiljaista elämää ja pitää huoli omista asioistaan”? (1. Tess. 4:11.) Toisinaan seurakunnan vanhimmat saattavat kuitenkin joutua tekemään kysymyksiä henkilökohtaisista asioista voidakseen hoitaa velvollisuutensa. Siitä, että olemme tällaisessa tilanteessa yhteistoiminnallisia ja puhumme totta, on paljon apua, ja sitä arvostetaan suuresti. (1. Piet. 5:2.)
Puhu totta perhepiirissä
8. Miten toden puhuminen lähentää perheenjäseniä toisiinsa?
8 Yleensä läheisimpiä ihmisiä meille ovat perheemme jäsenet. Vahvistaaksemme keskinäisiä siteitämme meidän on tärkeää puhua totta toisillemme. Olemalla avoimia, rehellisiä ja huomaavaisia voimme usein helpottaa tai poistaa ongelmia ja välttää väärinkäsityksiä. Kun esimerkiksi teemme virheen, epäröimmekö tunnustaa sitä aviopuolisollemme, lapsillemme tai muille perheenjäsenille? Sydämestä lähtevä vilpitön anteeksipyyntö edistää rauhaa ja yksimielisyyttä perheessä. (Lue 1. Pietarin kirjeen 3:8–10.)
9. Miksi toden puhuminen ei anna meille oikeutta olla karkeita tai töykeitä?
9 Toden puhuminen ei merkitse sitä, että meidän pitäisi olla karkeita tai tahdittomia. Vaikka ihminen puhuisi totta, niin jos hän on töykeä, hänen sanojaan ei arvosteta eikä hän saa vastakaikua. Paavali sanoi: ”Kaikki ilkeämielinen katkeruus ja suuttumus ja vihastus ja huutaminen ja herjaava puhe olkoon kaukana teistä kaiken pahuuden ohella. Mutta tulkaa huomaavaisiksi toisianne kohtaan, hellän sääliväisiksi, ja antakaa toisillenne auliisti anteeksi, niin kuin Jumalakin on Kristuksen kautta antanut teille auliisti anteeksi.” (Ef. 4:31, 32.) Huomaavainen ja hyvän maun mukainen kielenkäyttö herättää arvostusta ja osoittaa kunnioitusta niitä kohtaan, joille puhumme (Matt. 23:12).
Puhu totta seurakunnassa
10. Mitä kristityt vanhimmat voivat oppia Jeesuksen hyvästä esimerkistä totuuden puhumisessa?
10 Jeesus puhui opetuslapsilleen yksinkertaisesti ja suoraan. Vaikka hänen neuvonsa heijastivat aina rakkautta, hän ei koskaan vesittänyt totuutta miellyttääkseen kuulijoitaan. (Joh. 15:9–12.) Esimerkiksi kun apostolit väittelivät toistuvasti keskenään siitä, kuka oli suurin, hän auttoi lujasti mutta kärsivällisesti heitä ymmärtämään nöyryyden tarpeen (Mark. 9:33–37; Luuk. 9:46–48; 22:24–27; Joh. 13:14). Vastaavasti nykyiset kristityt vanhimmat ovat lujia vanhurskauden puolesta, mutta he eivät hallitse Jumalan laumaa herroina (Mark. 10:42–44). He jäljittelevät Kristusta olemalla ”huomaavaisia toisiaan kohtaan” ja kohtelemalla muita ”hellän sääliväisesti”.
11. Miten rakkauden veljiämme kohtaan pitäisi vaikuttaa kielenkäyttöömme?
11 Kun olemme veljiämme kohtaan avoimia mutta emme liian suorapuheisia, voimme kertoa ajatuksemme loukkaamatta heidän tunteitaan. Emme halua kielemme olevan ”teroitettu kuin partaveitsi”, niin että aiheuttaisimme herjaavalla tai halventavalla puheella tuskallisia haavoja (Ps. 52:2; Sananl. 12:18). Rakkaus veljiimme saa meidät ”varjelemaan kielemme pahasta ja huulemme puhumasta petosta” (Ps. 34:13). Näin tuotamme kunniaa Jumalalle ja edistämme seurakunnan yksimielisyyttä.
12. Milloin valehtelu antaa aihetta oikeudellisiin toimiin? Selitä.
12 Vanhimmat pyrkivät parhaansa mukaan suojelemaan seurakuntaa niiltä, joka esittävät pahansuopia valheita. (Lue Jaakobin kirjeen 3:14–16.) Ilkeämielisen valheen tarkoitus on vahingoittaa toista: tuottaa hänelle jollakin tavoin kärsimystä tai tuskaa. Siihen sisältyy enemmän kuin se, että esittää harhaanjohtavia tietoja vähäpätöisistä asioista tai liioittelee tosiseikkoja. On tietysti aina väärin valehdella, mutta totuudesta poikkeaminen ei joka kerta vaadi oikeuskomitean käsittelyä. Vanhinten täytyy siksi olla tasapainoisia ja järkeviä sekä osoittaa hyvää arvostelukykyä ratkaistessaan, onko joku perättömiä puhunut veli tai sisar ottanut tahallisen, pahansuovan valehtelun tavakseen, mikä vaatisi oikeudellisia toimia. Vai riittäisikö se, että hänelle esitetään Raamatun perusteella vakavia neuvoja rakkauden hengessä?
Puhu totta työelämässä
13, 14. a) Miten jotkut ovat vilpillisiä työnantajaansa kohtaan? b) Mitä hyviä tuloksia rehellisyys ja totuudellisuus ansiotyössä voivat tuottaa?
13 Epärehellisyys rehottaa nykyään, joten jollekulle voi tulla kiusaus syyllistyä vilppiin työnantajaa kohtaan. Hakiessaan työpaikkaa monet turvautuvat suoranaisiin valheisiin. He esimerkiksi saattavat ansioluettelossaan liioitella koulutustaan tai työkokemustaan saadakseen paremman tai korkeampipalkkaisen työn. Toisaalta monet työntekijät väittävät tekevänsä työtä, kun he todellisuudessa yhtiön sääntöjen vastaisesti hoitavat omia asioitaan. He saattavat lukea työhönsä liittymätöntä aineistoa, soittaa yksityispuheluja, lähettää henkilökohtaisia sähköpostiviestejä tai surffailla internetissä.
14 Tosi kristityille rehellisyys ja totuudellisuus eivät ole valinnanvaraisia asioita. (Lue Sananlaskujen 6:16–19.) Paavali sanoi: ”Me tahdomme käyttäytyä rehellisesti kaikessa.” (Hepr. 13:18.) Niinpä kun kristityt saavat täyden päivän palkan, he tekevät myös täyden työpäivän (Ef. 6:5–8). Tunnollisuus työssä voi myös tuottaa ylistystä taivaalliselle Isällemme (1. Piet. 2:12). Esimerkiksi Espanjassa asuva Roberto sai työnantajaltaan kiitosta rehellisyydestään ja vastuuntuntoisuudestaan. Roberton hyvän käytöksen ansiosta yhtiö palkkasi lisää Jehovan todistajia. Nämäkin osoittautuivat erinomaisiksi työntekijöiksi. Roberto on vuosien mittaan saanut järjestymään työpaikan 23 kastetulle veljelle ja 8 raamatuntutkisteluoppilaalle.
15. Miten kristitty liikemies osoittaa puhuvansa totta?
15 Jos olemme yksityisyrittäjiä, pidämmekö kiinni totuudesta kaikissa liikesuhteissamme vai valehtelemmeko joskus lähimmäisellemme? Kristityn liikemiehen ei pidä esittää jostakin tuotteesta tai palvelusta vääriä tietoja saadakseen kaupat nopeasti aikaan. Hänen olisi myös sopimatonta tarjota tai ottaa vastaan lahjuksia. Haluamme kohdella toisia niin kuin toivoisimme toisten kohtelevan meitä. (Sananl. 11:1; Luuk. 6:31.)
Puhu totta viranomaisille
16. Mitä kristityt antavat a) esivallalle b) Jehovalle?
16 Jeesus sanoi: ”Maksakaa siis takaisin keisarille, mikä on keisarin, mutta Jumalalle, mikä on Jumalan.” (Matt. 22:21.) Mitä olemme velkaa keisarille, toisin sanoen esivallalle? Kun Jeesus lausui nämä sanat, oli juuri puhuttu veroista. Niinpä säilyttääkseen omantuntonsa puhtaana Jumalan ja ihmisten edessä kristityt tottelevat maan lakeja, veronmaksua koskevat lait mukaan luettuina (Room. 13:5, 6). Tunnustamme kuitenkin, että Jehova on Korkein Suvereeni, ainoa tosi Jumala, jota rakastamme koko sydämestämme, sielustamme, mielestämme ja voimastamme (Mark. 12:30; Ilm. 4:11). Siksi olemme varauksitta alamaisia Jehova Jumalalle. (Lue psalmi 86:11, 12.)
17. Miten Jehovan palvelijat suhtautuvat yhteiskunnan tuen saamiseen?
17 Monissa maissa on tarjolla sosiaalietuuksia tai -palveluja niille, jotka tarvitsevat aineellista tukea. Kristityn ei ole väärin ottaa tällaista apua vastaan, jos hän on siihen oikeutettu. Kun puhumme totta lähimmäisellemme, emme esitä viranomaisille vääriä tai harhaanjohtavia tietoja saadaksemme yhteiskunnan tukea.
Totuudellisuudesta koituvia siunauksia
18–20. Mitä siunauksia koituu siitä, että olemme totuudellisia lähimmäistämme kohtaan?
18 Totuudellisuudesta koituu monia siunauksia. Omatuntomme pysyy puhtaana, mikä antaa meille mielenrauhan ja sydämen tyyneyden (Sananl. 14:30; Fil. 4:6, 7). Puhdas omatunto on suuriarvoinen Jumalan silmissä. Kun olemme totuudellisia kaikessa, meidän ei myöskään tarvitse pelätä kiinni jäämistä tai asioiden paljastumista (1. Tim. 5:24).
19 Ajatellaanpa vielä yhtä siunausta. Paavali sanoi: ”Joka suhteessa me suosittelemme itseämme Jumalan palvelijoina: – – totuuden mukaisessa puheessa.” (2. Kor. 6:4, 7.) Tämä piti varmasti paikkansa erään Britanniassa asuvan veljen tapauksessa. Yrittäessään myydä autoaan mahdolliselle ostajalle hän luetteli sen kaikki hyvät puolet samoin kuin sen viat, myös ne, joita ei voinut nähdä. Koeajon jälkeen ostaja kysyi veljeltä, oliko tämä Jehovan todistaja. Mistä hän päätteli näin? Hän oli pannut merkille veljen rehellisyyden sekä hänen siistin ulkoasunsa. Seurasi keskustelu, jonka kuluessa voitiin antaa hyvää todistusta.
20 Tuotammeko mekin ylistystä Luojallemme pitämällä yllä korkeaa moraalia? Paavali sanoi: ”Olemme luopuneet hävettävistä luihuuksista emmekä vaella viekkaasti.” (2. Kor. 4:2.) Pyrkikäämme siis parhaamme mukaan puhumaan totta lähimmäisemme kanssa. Tehdessämme näin tuotamme kunniaa taivaalliselle Isällemme ja hänen kansalleen.
Mitä vastaisit?
• Kuka on lähimmäisemme?
• Mitä merkitsee puhua totta lähimmäisemme kanssa?
• Miten totuudellisuus voi tuoda kunniaa Jumalalle?
• Mitä siunauksia totuudellisuudesta koituu?
[Kuva s. 17]
Tunnustatko auliisti vähäiset virheet?
[Kuva s. 18]
Puhutko totta hakiessasi työpaikkaa?