Saatamme ihmetellä, miten ihmisiä, jotka tuntevat vanhurskauden nälkää ja janoa tai jotka surevat, voidaan sanoa onnellisiksi. Tällaisilla ihmisillä on realistinen käsitys maailman tilasta. He ”huokailevat ja voihkivat kaikkia – – inhottavuuksia”, joita nykyään tehdään (Hesekiel 9:4). Se ei itsessään tee heistä onnellisia, mutta kun he saavat tietää, että Jumalan tarkoitus on tuoda maahan vanhurskaus ja sorretuille oikeus, heidän ilollaan ei ole rajaa (Jesaja 11:4).

Ihmiset, jotka surevat, jotka tuntevat vanhurskauden nälkää ja janoa ja jotka ovat tietoisia hengellisestä tarpeestaan, ymmärtävät, miten tärkeä hyvä suhde Luojaan on. Hyvät ihmissuhteet edistävät onnellisuutta, mutta vielä enemmän onnellisuuttamme lisää hyvä suhde Jumalaan. Vakavamielisiä ihmisiä, jotka rakastavat sitä, mikä on oikein, ja ovat halukkaita ottamaan vastaan ohjausta Jumalalta, voidaan tosiaankin sanoa onnellisiksi.