Täytätkö koko velvollisuutesi Jumalaa kohtaan?

”Tosi Jumala saattaa kaikenlaisen työn tuomiolle kaiken salatun suhteen siitä, onko se hyvää vai pahaa.” (SAARNAAJA 12:14)

1. Miten Jehova huolehtii kansastaan?

JEHOVA tukee niitä, jotka muistavat jatkuvasti häntä Suurena Luojanaan. Hänen henkeytetty Sanansa antaa heille tietoa, jota he tarvitsevat miellyttääkseen häntä täysin. Jumalan pyhä henki ohjaa heitä, niin että he voivat tehdä hänen tahtonsa ja kantaa ”hedelmää kaikessa hyvässä työssä”. (Kolossalaisille 1:9, 10.) Lisäksi Jehova antaa hengellistä ruokaa ja teokraattista ohjausta ”uskollisen ja ymmärtäväisen orjan” välityksellä (Matteus 24:45–47). Jumalan kansa saa siis monin tavoin taivaan siunauksen, kun se palvelee Jehovaa ja tekee elintärkeää työtä: saarnaa Valtakunnan hyvää uutista (Markus 13:10).

2. Mitä kysymyksiä voi herätä Jehovan palveluksesta?

² Jehovan pyhässä palveluksessa ahertaminen tuottaa onnellisuutta tosi kristityille. Jotkut voivat kuitenkin lannistua ja ajatella, ettei heidän ponnisteluillaan ole merkitystä. Vihkiytyneet kristityt saattavat aika ajoin pohtia esimerkiksi sitä, onko heidän tunnollisilla ponnisteluillaan todella arvoa. Kun perheenpää miettii perhetutkistelua ja muita toimintoja, hänen mieleensä voi hyvinkin tulla seuraavanlaisia kysymyksiä: Miellyttääkö Jehovaa todella se, mitä teemme? Täytämmekö koko velvollisuutemme Jumalaa kohtaan? Kokoojan viisaat sanat voivat auttaa vastaamaan näihin kysymyksiin.

Onko kaikki turhuutta?

3. Mikä on Saarnaajan 12:8:n mukaan turhuuden huippu?

³ Kenties joidenkuiden mielestä viisaan miehen sanat eivät ole kovinkaan rohkaisevia kenellekään, sen enempää nuorille kuin vanhoillekaan. ”’Turhuuksien turhuutta’, sanoi kokooja, ’kaikki on turhuutta!’” (Saarnaaja 12:8.) Todellisuudessa on turhuuden huippu jättää Suuri Luoja huomiotta nuoruudessa ja ikääntyä palvelematta häntä, niin että pitkästä elämästä jää käteen vain korkea ikä. Kaikki on silloin ollut turhuutta eli tyhjyyttä, vaikka ihminen olisi kuollessaan rikas ja kuuluisa tässä maailmassa, joka on paholaisen, Saatana Panettelijan, vallassa (1. Johanneksen kirje 5:19).

4. Miksi voidaan sanoa, että kaikki ei ole turhuutta?

⁴ Kaikki ei ole turhuutta niille, jotka Jehovan uskollisina palvelijoina kokoavat aarteita taivaaseen (Matteus 6:19, 20). Heillä on runsaasti tehtävää antoisassa Herran työssä, ja tällainen vaivannäkö ei varmasti ole turhaa (1. Korinttilaisille 15:58). Mutta jos olemme vihkiytyneitä kristittyjä, aherrammeko jatkuvasti Jumalan määräämässä työssä näinä viimeisinä päivinä? (2. Timoteukselle 3:1.) Vai olemmeko omaksuneet elämäntavan, joka poikkeaa vain vähän useimpien naapureittemme elämäntavasta? He saattavat kuulua erilaisiin uskontoihin ja olla varsin hartaita: he käyvät ehkä palvontahuoneissaan säännöllisesti ja yrittävät tehdä sen, mitä heidän palvontamuotonsa vaatii heiltä. He eivät tietenkään ole Valtakunnan sanoman julistajia. Heillä ei ole täsmällistä tietoa siitä, että elämme ”lopun aikaa”, eikä heillä ole tunnetta päiviemme kiireellisestä tärkeydestä (Daniel 12:4).

5. Mitä meidän pitäisi tehdä, jos elämän tavanomaisista toiminnoista on tullut huomiomme pääkohde?

⁵ Jeesus Kristus sanoi kriittisistä ajoistamme: ”Niin kuin Nooan päivät olivat, niin tulee Ihmisen Pojan läsnäolo olemaan. Sillä niin kuin ihmiset olivat noina päivinä ennen vedenpaisumusta: söivät ja joivat, miehet menivät naimisiin ja naisia naitettiin aina siihen päivään saakka, jona Nooa meni arkkiin, eivätkä panneet merkille, ennen kuin vedenpaisumus tuli ja pyyhkäisi heidät kaikki pois, niin tulee Ihmisen Pojan läsnäolo olemaan.” (Matteus 24:37–39.) Kohtuullisessa syömisessä ja juomisessa ei ole mitään väärää, ja avioliitto on itse Jumalan alulle panema järjestely (1. Mooseksen kirja 2:20–24). Mutta jos huomaamme, että elämän tavanomaisista toiminnoista on tullut huomiomme pääkohde, niin miksi emme tekisi tästä rukousasiaa? Jehova voi auttaa meitä pitämään Valtakunnan edut ensi sijalla, tekemään sitä, mikä on oikein, ja täyttämään velvollisuutemme häntä kohtaan. (Matteus 6:33; Roomalaisille 12:12; 2. Korinttilaisille 13:7.)

Vihkiytyminen ja velvollisuutemme Jumalaa kohtaan

6. Millä merkittävällä tavalla jotkut kastetut yksilöt jättävät täyttämättä velvollisuutensa Jumalaa kohtaan?

⁶ Joidenkuiden kastettujen kristittyjen täytyy rukoilla hartaasti, koska he eivät elä niiden sananpalvelusta koskevien velvollisuuksien mukaisesti, jotka he ottivat kantaakseen vihkiytyessään Jumalalle. Useina vuosina peräkkäin on kastettu runsaasti yli 300 000 henkeä vuodessa, mutta aktiivisten Jehovan todistajien kokonaismäärä ei ole kasvanut vastaavasti. Jotkut, jotka ryhtyivät Valtakunnan julistajiksi, ovat lakanneet julistamasta hyvää uutista. Yksilöiden täytyy kuitenkin osallistua merkittävässä määrin kristilliseen sananpalvelukseen, ennen kuin heidät kastetaan. Siksi he ovat selvillä käskystä, jonka Jeesus antoi kaikille seuraajilleen: ”Menkää – – ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansakuntien ihmisistä, kastakaa heidät Isän ja Pojan ja pyhän hengen nimessä ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä olen käskenyt teidän noudattaa.” (Matteus 28:19, 20.) Jos kastetut henkilöt, joilla ei ole erittäin poikkeuksellisia rajoituksia terveyden tai muiden sellaisten seikkojen vuoksi, joihin he eivät pysty vaikuttamaan, eivät enää palvele aktiivisina Jumalan ja Kristuksen todistajina, he eivät elä koko sen velvollisuuden mukaisesti, joka heillä on Suuren Luojamme edessä (Jesaja 43:10–12).

7. Miksi meidän pitäisi kokoontua säännöllisesti yhteen palvontaa varten?

⁷ Muinainen Israel oli Jumalalle vihkiytynyt kansakunta, ja lakiliiton alaisuudessa sen jäsenillä oli velvollisuuksia Jehovan edessä. Esimerkiksi kaikkien miesten piti kokoontua kolmeen vuotuiseen juhlaan, ja mies, joka laiminlöi tahallaan pesahin vieton, oli määrä ’karsia pois’ eli surmata (4. Mooseksen kirja 9:13; 3. Mooseksen kirja 23:1–43; 5. Mooseksen kirja 16:16). Täyttääkseen velvollisuutensa Jumalaa kohtaan hänelle vihkiytyneenä kansana israelilaisten piti kokoontua palvontaa varten (5. Mooseksen kirja 31:10–13). Laissa ei kehotettu tulemaan koolle vain siinä tapauksessa, että se sattuisi sopimaan suunnitelmiin. Niiden, jotka ovat nykyään vihkiytyneet Jehovalle, on varmasti sitäkin suuremmalla syyllä suhtauduttava vakavasti Paavalin sanoihin: ”Ottakaamme huomioon toinen toisemme kannustaaksemme rakkauteen ja hyviin tekoihin, jättämättä yhteen kokoontumistamme, niin kuin muutamilla on tapana, vaan rohkaisten toisiamme, ja sitä enemmän, kuta enemmän näette sen päivän lähestyvän.” (Heprealaisille 10:24, 25.) Kokoontuminen säännöllisesti toisten uskovien kanssa on tosiaan osa vihkiytyneen kristityn velvollisuutta Jumalaa kohtaan.

Punnitse ratkaisujasi huolellisesti

8. Miksi vihkiytyneen nuoren pitäisi harkita rukoillen pyhää palvelustaan?

⁸ Kenties olet Jehovalle vihkiytynyt nuori. Saat runsaasti siunauksia, jos pidät Valtakunnan edut ensi sijalla elämässäsi (Sananlaskut 10:22). Kun rukoilet ja laadit huolellisia suunnitelmia, saatat pystyä omistamaan ainakin joitakin nuoruusvuosiasi johonkin kokoaikaisen palveluksen muotoon – erinomainen tapa osoittaa, että muistat Suurta Luojaasi. Muussa tapauksessa aineelliset pyrkimykset voivat alkaa viedä suurimman osan ajastasi ja huomiostasi. Saatat useimpien ihmisten tavoin mennä naimisiin nuorena ja tehdä velkaa hankkiaksesi aineellista omaisuutta. Rahakas ura saattaa viedä sinulta paljon aikaa ja energiaa. Jos sinulla on lapsia, joudut huolehtimaan perhevelvollisuuksista kymmenien vuosien ajan (1. Timoteukselle 5:8). Et ehkä ole unohtanut Suurta Luojaasi, mutta on viisasta tajuta, että varhainen suunnittelu – tai sen puute – voi ratkaista, millaiseksi elämäsi aikuisena muotoutuu. Saatat iäkkäämpänä katsoa taaksesi ja toivoa, että olisit ainakin nuorena aikuisena ollessasi käyttänyt aikasi paremmin Suuren Luojamme pyhään palvelukseen. Mikset ajattelisi rukoillen odotteitasi juuri nyt, jotta voisit saada tyydytystä Jehovalle suorittamastasi pyhästä palveluksesta niinä elinvuosinasi, joina olet vielä nuori?

9. Mikä voi olla mahdollista miehelle, jolle on kertynyt ikää ja joka on aikoinaan kantanut paljon vastuuta seurakunnassa?

⁹ Pohditaanpa toisenlaisia olosuhteita. Kuvitellaanpa, että joku mies on aikoinaan palvellut ”Jumalan lauman” paimenena (1. Pietarin kirje 5:2, 3). Jostakin syystä hän on luopunut vapaaehtoisesti tästä edusta. Nyt hänelle on tosin kertynyt ikää ja hänen voi olla vaikeampaa jatkaa Jumalan palveluksessa. Mutta pitäisikö hänen kenties jälleen tavoitella teokraattisia etuja? Mitä siunauksia sellainen mies voisikaan tuoda toisille, jos hän pystyisi kantamaan enemmän vastuuta seurakunnassa! Ja koska kukaan ei elä vain itselleen, hänen ystävänsä ja läheisensä iloitsevat, jos hän pystyy lisäämään palvelustaan Jumalan kunniaksi (Roomalaisille 14:7, 8). Kaikkein tärkeintä on se, että Jehova ei unohda, mitä itse kukin tekee hänen palveluksessaan (Heprealaisille 6:10–12). Mikä voi siis auttaa meitä muistamaan Suurta Luojaamme?

Apukeinoja Suuren Luojamme muistamiseen

10. Miksi kokoojalla oli erinomaiset edellytykset esittää ohjeita siitä, miten muistaa Suurta Luojaamme?

¹⁰ Kokoojalla oli erinomaiset edellytykset esittää ohjeita siitä, miten muistaa Suurta Luojaamme. Jehova oli vastannut hänen sydämestä lähteviin rukouksiinsa antamalla hänelle poikkeuksellisen viisauden (1. Kuninkaiden kirja 3:6–12). Salomo tutki perusteellisesti kaikkia ihmiselämän puolia. Lisäksi Jumala henkeytti hänet kirjoittamaan havaintonsa muistiin toisten hyödyksi. Hän kirjoitti: ”Ja sen lisäksi, että kokooja oli tullut viisaaksi, hän myös opetti kansalle jatkuvasti tietoa, ja hän mietti ja tutki perusteellisesti voidakseen panna paljon sananlaskuja järjestykseen. Kokooja yritti löytää ilahduttavat sanat ja oikeiden totuuden sanojen kirjoituksen.” (Saarnaaja 12:9, 10.)

11. Miksi meidän pitäisi hyväksyä Salomon viisaat neuvot?

¹¹ Kreikkalaisessa Septuaginta-käännöksessä nämä sanat kuuluvat: ”Ja lisäksi koska saarnaaja oli viisas, koska hän opetti ihmiskunnalle viisautta; jotta korva voisi saada selville, mikä on miellyttävää sananlaskuista, saarnaaja tutki ahkerasti löytääkseen mieluisia sanoja ja oikean kirjoituksen: totuuden sanoja.” (The Septuagint Bible, englanniksi käänt. Charles Thomson.) Salomo pyrki tavoittamaan lukijoidensa sydämen kirjoittamalla ilahduttavia sanoja ja todella kiinnostavia ja lukemisen arvoisia asioita. Koska hänen Raamatussa olevat sanansa on esitetty pyhän hengen vaikutuksesta, voimme hyväksyä hänen havaintonsa ja viisaat neuvonsa varauksitta (2. Timoteukselle 3:16, 17).

12. Miten ilmaisisit omin sanoin sen, mitä Salomo sanoi Saarnaajan 12:11, 12:n mukaan?

¹² Vaikkei Salomon päivinä ollut käytössä nykyaikaisia painomenetelmiä, saatavilla oli runsaasti kirjoja. Miten sellaiseen kirjallisuuteen piti suhtautua? Hän sanoi: ”Viisaiden sanat ovat kuin häräntutkaimet, ja niin kuin paikoilleen isketyt naulat ovat ne, jotka uppoutuvat lauseiden kokoelmiin; ne ovat yhden paimenen antamia. Vielä näiden lisäksi, poikani, ota varoitus varteen: paljolla kirjojen tekemisellä ei ole loppua, ja paljo omistautuminen niille on väsyttävää lihalle.” (Saarnaaja 12:11, 12.)

13. Miten niiden sanat, joilla on jumalista viisautta, voivat osoittautua kuin häräntutkaimiksi, ja ketkä ovat kuin ”paikoilleen isketyt naulat”?

¹³ Niiden sanat, joilla on jumalista viisautta, osoittautuvat kuin häräntutkaimiksi. Miten tämä on ymmärrettävä? Ne kannustavat lukijoita tai kuulijoita edistymään sopusoinnussa luettujen tai kuultujen viisaiden sanojen kanssa. Lisäksi ne, jotka antavat ajatustensa askarrella ”lauseiden kokoelmissa” eli todella viisaissa ja huomionarvoisissa sananparsissa, ovat kuin ”paikoilleen isketyt” eli vankasti kiinnitetyt naulat. Tämä voi johtua siitä, että tällaisten ihmisten oivalliset sanat heijastavat Jehovan viisautta ja voivat siksi osaltaan vakiinnuttaa ja tukea lukijoita tai kuulijoita. Jos sinä olet Jumalaa pelkäävä isä tai äiti, eikö sinun tulisi tehdä kaikkesi juurruttaaksesi tällaista viisautta lapsesi mieleen ja sydämeen? (5. Mooseksen kirja 6:4–9.)

14. a) Millaisille kirjoille ”paljo omistautuminen” ei ole hyödyllistä? b) Mihin kirjallisuuteen meidän pitäisi kohdistaa pääasiallinen huomio ja miksi?

¹⁴ Miksi Salomo sitten sanoi kirjoista sen, minkä hän sanoi? Jehovan sanaan verrattuna tämän maailman loputon kirjamäärä sisältää vain inhimillistä järkeilyä. Suuri osa noiden kirjojen ajatuksista heijastaa Saatana Panettelijan mieltä (2. Korinttilaisille 4:4). Siksi ”paljo omistautuminen” tällaiselle ei-hengelliselle aineistolle ei tuota paljonkaan pysyvää hyötyä. Tosiasiassa suuri osa siitä voi olla hengellisesti vahingollista. Mietiskelkäämme Salomon tavoin sitä, mitä Jumalan sana sanoo elämästä. Tämä vahvistaa uskoamme ja vetää meidät lähemmäksi Jehovaa. Liiallisen huomion kiinnittäminen muihin kirjoihin tai tietolähteisiin voi väsyttää meidät perin pohjin. Erityisesti silloin, kun nämä kirjoitukset ovat sellaisen maailmallisen järkeilyn tuotetta, joka on ristiriidassa jumalisen viisauden kanssa, ne ovat epäterveellisiä ja tuhoisia uskollemme Jumalaan ja hänen tarkoituksiinsa. Muistakaamme siis, että hyödyllisimpiä Salomon ajan ja meidän oman aikamme kirjoituksista ovat ne, jotka heijastavat ”yhden paimenen”, Jehova Jumalan, viisautta. Hän on antanut Pyhän Raamatun 66 kirjaa, ja meidän tulisi kiinnittää niihin ensisijainen huomiomme. Raamattu ja ’uskollisen orjan’ hyödylliset julkaisut auttavat meitä hankkimaan ”Jumalan tuntemusta” (Sananlaskut 2:1–6).

Koko velvollisuutemme Jumalaa kohtaan

15. a) Miten ilmaisisit sen, mitä Salomo sanoi ”ihmisen koko velvollisuudesta”? b) Mitä meidän täytyy tehdä täyttääksemme velvollisuutemme Jumalaa kohtaan?

¹⁵ Kokooja, Salomo, tiivistää koko tutkimuksensa sanoihin: ”Johtopäätös asiasta, kun kaikki on kuultu, on: Pelkää tosi Jumalaa ja pidä hänen käskynsä. Tämä on näet ihmisen koko velvollisuus. Sillä tosi Jumala saattaa kaikenlaisen työn tuomiolle kaiken salatun suhteen siitä, onko se hyvää vai pahaa.” (Saarnaaja 12:13, 14.) Suuren Luojamme terve pelko eli kunnioitus häntä kohtaan suojelee meitä ja toivottavasti myös perhettämme lähtemästä tyhmänrohkeasti tielle, joka voisi johtaa meidät ja rakkaamme sanomattomiin vaikeuksiin ja murheisiin. Jumalan terve pelko on puhdas, ja se on viisauden ja tiedon alku (Psalmit 19:9; Sananlaskut 1:7). Jos meillä on Jumalan henkeytettyyn sanaan perustuvaa ymmärrystä ja sovellamme sen neuvoja kaikessa, täytämme ’koko velvollisuutemme’ Jumalaa kohtaan. Tarkoitus ei ole, että teemme listan velvollisuuksista. Sen sijaan meiltä edellytetään, että kun ratkaisemme elämän ongelmia, etsimme opastusta Raamatusta ja teemme kaiken aina Jumalan tavalla.

16. Miten Jehova tulee tuomitsemaan?

¹⁶ Meidän tulisi tajuta, ettei mikään jää Suurelta Luojaltamme huomaamatta (Sananlaskut 15:3). Hän ”saattaa kaikenlaisen työn tuomiolle”. Korkein tuomitsee tosiaan kaiken, myös sen, mikä on ihmissilmiltä salattua. Tämän muistaminen voi osaltaan kannustaa noudattamaan Jumalan käskyjä. Mutta suurimpana kannustimena pitäisi olla rakkaus taivaallista Isäämme kohtaan, sillä apostoli Johannes kirjoitti: ”Rakkaus Jumalaan merkitsee sitä, että noudatamme hänen käskyjään; eivätkä hänen käskynsä ole rasittavia.” (1. Johanneksen kirje 5:3.) Ja koska Jumalan käskyt on tarkoitettu edistämään pysyvää hyvinvointiamme, varmasti ei ole ainoastaan sopivaa vaan myös todella viisasta noudattaa niitä. Tämä ei ole mikään taakka Suurta Luojaa rakastaville. He haluavat täyttää velvollisuutensa häntä kohtaan.

Täytä koko velvollisuutesi

17. Mitä teemme, jos haluamme todella täyttää koko velvollisuutemme Jumalaa kohtaan?

¹⁷ Jos olemme viisaita ja todella haluamme täyttää koko velvollisuutemme Jumalaa kohtaan, pidämme hänen käskynsä ja tunnemme lisäksi kunnioittavaa pelkoa hänen epäsuosioonsa joutumista kohtaan. Todellakin ”Jehovan pelko on viisauden alku” ja hänen käskyjään noudattavilla on ”hyvä ymmärtäväisyys” (Psalmit 111:10; Sananlaskut 1:7). Toimikaamme siksi viisaasti ja totelkaamme Jehovaa kaikessa. Tämä on elintärkeää erityisesti nyt, sillä Kuningas Jeesus Kristus on läsnä ja päivä, jona hän ryhtyy Jumalan asettamana Tuomarina tuomitsemaan, on lähellä (Matteus 24:3; 25:31, 32).

18. Mitä voimme odottaa kokevamme, jos täytämme koko velvollisuutemme Jehova Jumalaa kohtaan?

¹⁸ Jokainen meistä on nykyään Jumalan tarkan tutkinnan kohteena. Olemmeko taipuvaisia hengellisyyteen, vai olemmeko antaneet maailmallisen vaikutuksen heikentää suhdettamme Jumalaan? (1. Korinttilaisille 2:10–16; 1. Johanneksen kirje 2:15–17.) Olemmepa nuoria tai vanhoja, tehkäämme voitavamme miellyttääksemme Suurta Luojaamme. Jos tottelemme Jehovaa ja pidämme hänen käskynsä, hylkäämme häviämässä olevan vanhan maailman turhat asiat. Silloin voimme toivoa elävämme ikuisesti Jumalan lupaamassa uudessa asiainjärjestelmässä (2. Pietarin kirje 3:13). Miten suurenmoisia odotteita nämä ovatkaan kaikille niille, jotka täyttävät koko velvollisuutensa Jumalaa kohtaan!

Miten vastaisit?

◻ Miksi kaikki ei mielestäsi ole turhuutta?

◻ Miksi nuoren kristityn pitäisi miettiä rukoillen pyhää palvelustaan?

◻ Millaisille kirjoille ”paljo omistautuminen” ei olisi hyödyllistä?

◻ Mikä on ”ihmisen koko velvollisuus”?

[Kuva s. 20]

Kaikki ei ole turhuutta niille, jotka palvelevat Jehovaa

[Kuva s. 23]

Toisin kuin monet tämän maailman kirjat Jumalan sana on virkistävä ja hyödyllinen