Vertaus talenteista

Jeesus on edelleen neljän apostolinsa kanssa Öljymäellä, kun hän kertoo heille jälleen vertauksen. Muutama päivä aiemmin Jerikossa hän kertoi vertauksen minoista osoittaakseen, että Jumalan valtakunnan tulemiseen menisi vielä kauan aikaa. Vertauksessa, jonka hän nyt kertoo, on samoja piirteitä, ja se on jatkoa vastaukseen, jonka hän antoi läsnäoloaan ja aikakauden päättymistä koskevaan kysymykseen. Se korostaa sitä, että opetuslasten täytyy olla ahkeria huolehtiessaan hänen omaisuudestaan, jonka hän jättää heidän vastuulleen.

Jeesus aloittaa vertauksen: ”Valtakuntaa voidaan verrata myös mieheen, joka oli matkustamassa ulkomaille. Hän kutsui luokseen orjansa ja uskoi omaisuutensa heille.” (Matteus 25:14.) Jeesus on jo verrannut itseään mieheen, joka matkusti ulkomaille ”saadakseen kuninkuuden”, joten apostolit voivat ymmärtää, että tässäkin vertauksessa ”mies” tarkoittaa Jeesusta (Luukas 19:12).

Ennen kuin mies matkustaa ulkomaille, hän antaa arvokkaan omaisuutensa orjien haltuun. Kolme ja puoli vuotta kestäneen palveluksensa aikana Jeesus on keskittynyt Jumalan valtakunnan hyvän uutisen saarnaamiseen, ja hän on valmentanut opetuslapsiaankin tähän työhön. Nyt hän on menossa pois, ja hän luottaa siihen, että he jatkavat tätä samaa työtä. (Matteus 10:7; Luukas 10:1, 8, 9; vrt. Johannes 4:38; 14:12.)

Jeesus kertoo, miten mies jakaa omaisuutensa: ”Hän antoi yhdelle viisi talenttia, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, kullekin hänen omien kykyjensä mukaan. Sitten hän lähti ulkomaille.” (Matteus 25:15.) Mitä nämä orjat tekevät saamillaan rahoilla? Pyrkivätkö he kartuttamaan ahkerasti isännän omaisuutta? Jeesus jatkaa:

”Se, joka sai viisi talenttia, lähti heti, harjoitti niillä liiketoimintaa ja voitti viisi lisää. Samoin se, joka sai kaksi, voitti kaksi lisää. Mutta se orja, joka sai vain yhden, meni pois, kaivoi kuopan maahan ja kätki isäntänsä rahat.” (Matteus 25:16–18.) Mitä tapahtuu, kun isäntä palaa?

Jeesus kertoo: ”Pitkän ajan kuluttua noiden orjien isäntä tuli ja selvitti tilit heidän kanssaan.” (Matteus 25:19.) Kaksi ensimmäistä tekivät parhaansa ”omien kykyjensä mukaan”. Molemmat käyttivät saamiaan talentteja ahkerasti ja tunnollisesti, ja he olivat tuotteliaita. Viisi talenttia saanut orja kaksinkertaisti saamansa varat, samoin kaksi talenttia saanut. (Tuohon aikaan työntekijän piti tehdä työtä parikymmentä vuotta ansaitakseen rahaa yhden talentin verran.) Isäntä kiitti molempia orjia ja sanoi heille: ”Hyvin tehty, hyvä ja uskollinen orja! Olet ollut uskollinen vähässä. Asetan sinut huolehtimaan paljosta. Iloitse isäntäsi kanssa.” (Matteus 25:21.)

Yhden talentin saanut orja toimi kuitenkin toisin. Hän sanoi isännälleen: ”Herra, tiesin, että sinä olet vaativa mies. Sinä leikkaat sieltä, mihin et ole kylvänyt, ja kokoat sieltä, missä et ole viskannut viljaa. Siksi aloin pelätä, ja minä menin ja kätkin talenttisi maahan. Tässä on omasi.” (Matteus 25:24, 25.) Hän ei edes vaivautunut tallettamaan rahoja pankkiireille kasvattaakseen isännän omaisuutta. Hän toimi todellisuudessa isännän etujen vastaisesti.

Isäntä sanookin orjaa ”pahaksi ja laiskaksi”. Se mitä tuolla orjalla oli, otetaan häneltä pois ja annetaan orjalle, joka on valmis työskentelemään ahkerasti. Isännän periaate on: ”Jokaiselle, jolla on, annetaan lisää, ja hänellä tulee olemaan runsaasti. Mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, mitä hänellä on.” (Matteus 25:26, 29.)

Tämä vertaus antaa opetuslapsille jälleen lisää ajateltavaa. He ymmärtävät, että Jeesuksen heille uskoma tehtävä, opetuslasten tekeminen, on hyvin arvokasta työtä. Lisäksi hän odottaa heidän olevan siinä ahkeria. Jeesus ei vaadi kaikkia tekemään saarnaamistyössä saman verran. Kuten vertaus opettaa, jokaisen tulisi tehdä voitavansa ”omien kykyjensä mukaan”. Se ei missään tapauksessa tarkoita sitä, että Jeesus olisi tyytyväinen, jos joku olisi ”laiska” eikä yrittäisi parhaansa mukaan kartuttaa isännän omaisuutta.

Apostoleista tuntuu varmasti hyvältä kuulla Jeesuksen sanat: ”Jokaiselle, jolla on, annetaan lisää.”