Keisarin edustajana käskynhaltija hallitsi täysin provinssiaan. Hän saattoi langettaa kuolemantuomion, ja jos – kuten jotkut väittävät – myös sanhedrin saattoi antaa kuolemantuomion, niin tuon juutalaisten tuomioistuimen piti kuitenkin hankkia sellaiselle tuomiolle käskynhaltijan vahvistus, jotta se olisi ollut laillisesti pätevä. (Vrt. Mt 26:65, 66; Joh 18:31.) Koska tuon roomalaisen hallitusmiehen virka-asunto oli Kesareassa (vrt. Ap 23:23, 24), sinne oli sijoitettu pääosa Rooman joukko-osastoista ja Jerusalemissa oli vain pienempi varuskunta. Tavallisesti käskynhaltija kuitenkin asui Jerusalemissa juhla-aikoina (esim. pesahin aikaan) ja toi sinne tullessaan mukanaan lisäjoukkoja. Pilatuksen vaimo oli hänen mukanaan Juudeassa (Mt 27:19), ja tämä oli mahdollista siksi, että Rooman hallitus oli aiemmin muuttanut politiikkaansa vaarallisissa tehtävissä toimivien käskynhaltijoiden suhteen.

Juutalaisten johtajat ja kansa kutsuttiin jälleen koolle, ja Pilatus yritti uudelleen välttyä viattoman miehen kuolemaan tuomitsemiselta kysymällä ihmisiltä, halusivatko he, että Jeesus päästettäisiin vapaaksi, koska pesahina oli aina tapana päästää joku vanki vapaaksi. Sen sijaan uskonnollisten johtajiensa yllyttämä väkijoukko vaati äänekkäästi häntä vapauttamaan Barabbaan, joka oli ryöstäjä, murhaaja ja kapinan lietsoja. Pilatuksen toistuvat yritykset syytetyn vapauttamiseksi saivat ihmisjoukon vain vaatimaan entistä äänekkäämmin Jeesuksen panemista paaluun. Pilatus pelkäsi, että syntyisi mellakka, ja hän yritti saada väen rauhoittumaan suostumalla sen pyyntöön, minkä jälkeen hän pesi kätensä vedellä ikään kuin puhdistaakseen ne verivelasta. Vähän aikaisemmin Pilatuksen vaimo oli kertonut hänelle levottomasta unestaan, joka koski ”sitä vanhurskasta miestä” (Mt 27:19).

Koska Pilatus kuului ”esivaltoihin”, hän käytti valtaa Jumalan sallinnalla (Ro 13:1). Hän oli vastuussa päätöksestään, eikä tuota vastuuta voinut pestä vedellä pois. Ilmeisesti hänen vaimonsa uni oli lähtöisin Jumalasta samoin kuin muut tuon päivän tapahtumat: maanjäristys, epätavallinen pimeys ja esiripun repeytyminen (Mt 27:19, 45, 51–54; Lu 23:44, 45). Pilatuksen vaimon unen olisi pitänyt varoittaa Pilatusta siitä, ettei kyseessä ollut mikään tavallinen oikeudenkäynti eikä mikään tavallinen vastaaja. Mutta kuten Jeesus sanoi, ”sen miehen synti”, joka luovutti hänet Pilatukselle, ’oli suurempi’ (Joh 19:10, 11). Juudasta, joka alun perin kavalsi Jeesuksen, sanottiin ”tuhon pojaksi” (Joh 17:12). Niitä fariseuksia, jotka olivat osallisia Jeesuksen hengen vaatineeseen juoneen, sanottiin ’Gehennan alaisiksi’ (Mt 23:15, 33; vrt. Joh 8:37–44). Ja varsinkin se ylimmäinen pappi, joka johti sanhedrinia, oli Jumalan edessä vastuussa siitä, että Jumalan Poika luovutettiin tälle pakanahallitsijalle tuomittavaksi kuolemaan (Mt 26:63–66). Pilatus ei ollut yhtä syyllinen kuin he, mutta hänen tekonsa oli siitä huolimatta erittäin tuomittava.