”Katsokaa! Ihminen!”

Pilatus on sanonut Jeesuksen kuolemaa haluavalle väkijoukolle: ”En havainnut mitään perusteita niihin syytöksiin, joita te esitätte häntä vastaan. Ei havainnut Herodeskaan.” (Luukas 23:14, 15.) Yrittäessään säästää Jeesuksen hengen Pilatus kokeilee nyt toista taktiikkaa ja sanoo: ”Teidän tapanne mukaan minun tulisi pesahina päästää joku vapaaksi. Haluatteko siis, että päästän vapaaksi juutalaisten kuninkaan?” (Johannes 18:39.)

Pilatus tietää, että vangittuna on Barabbas-niminen mies, joka on ryöstäjä, kapinan lietsoja ja murhaaja. Niinpä hän kysyy ihmisjoukolta: ”Kumman haluatte minun päästävän vapaaksi, Barabbaan vai Jeesuksen, jota sanotaan Kristukseksi?” Ylipappien yllytyksestä kansa pyytää Pilatusta vapauttamaan Barabbaan. Pilatus kysyy uudelleen: ”Kumman näistä kahdesta haluatte minun päästävän vapaaksi?” Kansa huutaa: ”Barabbaan.” (Matteus 27:17, 21.)

Neuvottomana Pilatus kysyy: ”Mitä minä sitten teen Jeesukselle, jota sanotaan Kristukseksi?” Kansa karjuu: ”Pane paaluun!” (Matteus 27:22.) Häpeäkseen he vaativat viattoman miehen kuolemaa. Pilatus yrittää vielä vedota kansaan: ”Miksi? Mitä pahaa tämä mies on tehnyt? En ole havainnut mitään, minkä vuoksi hän ansaitsisi kuoleman. Siksi minä rankaisen häntä ja päästän hänet vapaaksi.” (Luukas 23:22.)

Pilatuksen toistuvista yrityksistä huolimatta raivostunut väkijoukko huutaa yhteen ääneen: ”Pane paaluun!” (Matteus 27:23.) Uskonnolliset johtajat ovat onnistuneet lietsomaan ihmisissä sellaista raivoa, että he janoavat verta. Kyse ei kuitenkaan ole rikollisen tai murhaajan vaan viattoman miehen verestä. Vain viisi päivää aiemmin Jerusalemissa tuo sama mies sai kuninkaan vastaanoton. Jos läsnä on Jeesuksen opetuslapsia, he pysyttelevät hiljaa ja yrittävät olla herättämättä huomiota.

Pilatus näkee, että hänen vetoomuksensa kaikuvat kuuroille korville. On nousemassa mellakka, joten hän ottaa vettä, pesee kätensä ihmisjoukon edessä ja sanoo: ”Minä olen viaton tämän miehen vereen. Se on teidän vastuullanne.” Tälläkään ei ole ihmisiin mitään vaikutusta. He sanovat: ”Me ja meidän lapsemme otamme vastuun hänen verestään.” (Matteus 27:24, 25.)

Käskynhaltija Pilatus toimii mieluummin kansan tahdon mukaan kuin tekee sen, minkä tietää olevan oikein. Niinpä hän ihmisten vaatimuksesta vapauttaa Barabbaan ja käskee riisua ja ruoskia Jeesuksen.

Kiduttavan ruoskinnan jälkeen sotilaat vievät Jeesuksen käskynhaltijan palatsiin. Paikalle tulee sotilasosasto, joka jatkaa hänen pahoinpitelyään ja solvaamistaan. He punovat orjantappuroista kruunun ja painavat sen hänen päähänsä. Lisäksi sotilaat panevat tukevan ruokokepin Jeesuksen oikeaan käteen ja kietovat hänet purppuranpunaiseen vaatteeseen, jollaista kuninkaalliset käyttävät. He sanovat ivallisesti: ”Terve, juutalaisten kuningas!” (Matteus 27:28, 29.) He myös sylkevät Jeesuksen päälle ja läimäyttelevät häntä kasvoihin. He ottavat kepin Jeesuksen kädestä ja lyövät sillä häntä päähän, niin että nöyryyttävän ”kruunun” terävät piikit tunkeutuvat syvemmälle.

Jeesuksen arvokkuus, itsehillintä ja rohkeus tässä tilanteessa tekevät Pilatukseen vaikutuksen. Hän yrittää jälleen vetäytyä vastuusta: ”Minä tuon hänet ulos teidän luoksenne, jotta tietäisitte, etten havaitse hänen olevan syyllinen mihinkään.” Ehkä Pilatus ajattelee, että piestyn ja verta vuotavan Jeesuksen tuominen ulos saisi ihmiset heltymään. Kun Jeesus seisoo sydämettömän ihmisjoukon edessä, Pilatus julistaa: ”Katsokaa! Ihminen!” (Johannes 19:4, 5.)

Vaikka Jeesusta on pahoinpidelty, hänestä huokuu arvokkuus ja tyyneys. Tämän osoittavat myös Pilatuksen sanat, jotka vaikuttavat olevan yhdistelmä kunnioitusta ja sääliä.