Opettiko alkukirkko että Jumala on kolminaisuus?
1. osa – Opettivatko Jeesus ja hänen opetuslapsensa kolminaisuusoppia?
Opettivatko Jeesus ja hänen opetuslapsensa kolminaisuusoppia? Opettivatko monilla seuraavilla vuosisadoilla eläneet kirkon johtajat sitä? Mistä se sai alkunsa? Entä miksi on tärkeää tietää totuus tästä uskonkäsityksestä? Näitä kysymyksiä käsitellään Vartiotorni-lehden kirjoitussarjassa, jonka ensimmäinen osa julkaistaan tässä lehdessä. Muut tämän sarjan kirjoitukset ilmestyvät aika ajoin lehden tulevissa numeroissa.
NE JOTKA hyväksyvät Raamatun Jumalan sanana, käsittävät, että heidän vastuullaan on opettaa toisille Luojasta. He ymmärtävät myös, että sen, mitä he opettavat Jumalasta, täytyy olla totta.
Jumala nuhteli Jobin ”lohduttajia”, koska he eivät puhuneet oikein: ”Herra [sanoi] teemanilaiselle Elifaalle: ’Minun vihani on syttynyt sinua ja sinun kahta ystävääsi kohtaan, koska ette ole puhuneet minusta oikein niinkuin minun palvelijani Job.’” – Job 42:7.
Käsitellessään ylösnousemusta apostoli Paavali sanoi, että meidät ’todettaisiin vääriksi Jumalan todistajiksi’, jos opettaisimme Jumalan teoista jotakin sellaista, mikä ei olisi totta. (1. Korinttolaisille 15:15) Jos tämä pitää paikkansa ylösnousemusopetuksesta, kuinka varovaisia meidän tulisikaan olla ryhtyessämme käsittelemään opetusta siitä, kuka Jumala on!
Kolminaisuusoppi
Lähes kaikki kristikunnan kirkot opettavat, että Jumala on kolmiyhteinen. The Catholic Encyclopedia (Katolinen tietosanakirja) sanoo kolminaisuusopetusta ”kristillisen uskonnon keskeiseksi opiksi” ja määrittelee sen seuraavasti:
”Jumalan ykseydessä on kolme persoonaa, Isä, Poika ja Pyhä Henki, ja nämä kolme persoonaa ovat toisiinsa nähden selvästi erillisiä. Siten Athanasioksen uskontunnustuksen sanoin: ’Isä on Jumala, Poika on Jumala ja Pyhä Henki on Jumala. Eikä kuitenkaan ole kolmea Jumalaa, vaan yksi Jumala.’ – – persoonat ovat yhtä iankaikkiset ja yhdenvertaiset: ne kaikki ovat yhtä lailla luomattomia ja kaikkivaltiaita.”1
Tietosanakirja The Baptist Encyclopædia esittää samanlaisen määritelmän. Se sanoo:
”[Jeesus] on – – ikuinen Jehova – – Pyhä Henki on Jehova – – Poika ja Henki ovat täysin yhdenvertaisessa asemassa Isän kanssa. Jos hän on Jehova, hekin ovat.”2
Vastustajat julistettiin pannaan
Vuonna 325 Vähässä-Aasiassa sijaitsevassa Nikean kaupungissa pidetty piispojen kirkolliskokous muotoili uskontunnustuksen, jossa julistettiin, että Jumalan Poika on ”tosi Jumala”, aivan kuten Isä oli ”tosi Jumala”. Tuossa tunnustuksessa sanottiin muun muassa:
”Mutta ne, jotka sanovat: ’oli (aika), jolloin häntä [Poikaa] ei ollut’ – –, ja ’ennen kuin hän syntyi, häntä ei ollut’, ja että ’hänet tehtiin tyhjästä’, tai jotka sanovat että Jumalan Poika on ’toista hypostaasia eli olemusta’ – – tai ’muuttuva’ tai ’toisenlaiseksi tuleva’ – –, heidät kiroaa katolinen ja apostolinen kirkko.”3
Näin ollen jokainen, joka uskoi, ettei Jumalan Poika ollut yhtä iankaikkinen Isän kanssa tai että Poika luotiin, tuomittiin ikuiseen kadotukseen. Voimme vain kuvitella, kuinka se painosti tavallisten uskovien suurta joukkoa mukautumaan tuohon opetukseen.
Vuonna 381 Konstantinopolissa kokoontui jälleen kirkolliskokous, ja se ilmoitti, että pyhää henkeä tuli palvoa ja ylistää niin kuin Isää ja Poikaa. Vuotta myöhemmin, vuonna 382, Konstantinopolissa kokoontui vielä synodi, joka vahvisti pyhän hengen täyden jumalallisuuden.4 Tuona samana vuonna, ennen Roomassa pidettyä kirkolliskokousta, paavi Damasus esitti joukon opetuksia kirkon tuomittavaksi. Tämä Damasuksen asiakirjana tunnettu teos sisälsi seuraavat lausunnot:
”Jos joku kieltää sen, että Isä on iankaikkinen, että Poika on iankaikkinen ja että Pyhä Henki on iankaikkinen: hän on kerettiläinen.”
”Jos joku kieltää sen, että Jumalan Poika on tosi Jumala niin kuin Isä on tosi Jumala, että Pojalla on kaikki valta, että Poika tietää kaiken ja on yhdenvertainen Isän kanssa: hän on kerettiläinen.”
”Jos joku kieltää sen, että Pyhä Henki – – on tosi Jumala, – – että sillä on kaikki valta ja että se tietää kaiken, – – hän on kerettiläinen.”
”Jos joku kieltää sen, että kolme persoonaa, Isä, Poika ja Pyhä Henki, ovat tosi persoonia, yhdenvertaisia, iankaikkisia, että niissä on kaikki näkyväinen ja näkymätön, että ne ovat kaikkivaltiaita, – – hän on kerettiläinen.”
”Jos joku sanoo, että [Poika, joka] tehtiin lihaksi, ei ollut taivaassa Isän kanssa ollessaan maan päällä: hän on kerettiläinen.”
”Jos joku, sanoessaan, että Isä on Jumala ja että Poika on Jumala ja että Pyhä Henki on Jumala, – – ei sano, että ne ovat yksi Jumala, – – hän on kerettiläinen.”5
Ne jesuiittaoppineet, jotka käänsivät edellä lainatun tekstin latinasta, lisäsivät seuraavan huomautuksen: ”Pyhä paavi Celestinus I (422–432) nähtävästi piti näitä säädöksiä lakina; niitä voidaan pitää uskon määritelminä.”6 Tutkija Edmund J. Fortman väittää, että teos edustaa ”hyvin perusteltua ja järkevää kolminaisuusoppia”.7
Jos kuulut sellaiseen kirkkoon, joka hyväksyy kolminaisuusopetuksen, määrittelevätkö nämä lausunnot sinun uskosi? Panitko merkille, että sellaiseen kolminaisuusoppiin uskominen, jota kirkot opettavat, edellyttää sitä, että uskot Jeesuksen olleen taivaassa samalla kun hän oli maan päällä? Tämä opetus on samanlainen kuin se, mitä neljännellä vuosisadalla elänyt kirkonmies Athanasios sanoi kirjassaan ”Puhe sanan lihaksi tulemisesta”:
”Sana [Jeesus] ei ollut ruumiinsa rajoittama, eikä Hänen läsnäolonsa ruumiissa estänyt Häntä olemasta läsnä myös muualla. Siirrellessään ruumistaan Hän ei lakannut myös ohjaamasta kaikkeutta mielellään ja voimallaan. – – Hän on yhä koko kaikkeuden elämän Lähde, läsnä sen joka osassa, mutta kuitenkin sen kokonaisuuden ulkopuolella.”8
Mitä kolminaisuusoppi tarkoittaa
Jotkut ovat päätelleet kolminaisuusopetuksen tarkoittavan vain sitä, että jumaluus luetaan Jeesukselle kuuluvaksi. Toisille usko kolminaisuuteen merkitsee yksinkertaisesti uskoa Isään, Poikaan ja pyhään henkeen.
Mutta kristikunnan uskontunnustusten perinpohjainen tutkiminen paljastaa, kuinka onnettoman riittämättömiä sellaiset käsitykset ovat viralliseen kolminaisuusoppiin nähden. Viralliset määritelmät tekevät selväksi, ettei kolminaisuusoppi ole yksinkertainen käsite. Se on sen sijaan käsitejoukko, joka muodostuu pitkän ajan kuluessa yhteen saatetuista sekä toisiinsa liitetyistä erillisistä käsitteistä.
Sen kuvan perusteella, joka kolminaisuusopista esitettiin Konstantinopolissa vuonna 381 pidetyn kirkolliskokouksen jälkeen, Damasuksen vuonna 382 ilmestyneen julkaisun perusteella, jonkin aikaa sen jälkeen julkaistun Athanasioksen uskontunnustuksen sekä muiden asiakirjojen perusteella voimme saada selkeän käsityksen siitä, mitä kristikunta tarkoittaa kolminaisuusopilla. Se sisältää seuraavat täsmällisesti määritellyt ajatukset:
1. Jumalassa sanotaan olevan kolme jumalallista persoonaa: Isä, Poika ja pyhä henki.
2. Kunkin näistä erillisistä persoonista sanotaan olevan iankaikkinen, eikä yksikään tule ajallisesti toista ennen tai toisen jälkeen.
3. Kunkin sanotaan olevan kaikkivaltias, eikä yksikään ole suurempi tai vähäisempi kuin toinen.
4. Kunkin sanotaan olevan kaikkitietävä.
5. Kunkin sanotaan olevan tosi Jumala.
6. Kuitenkin sanotaan, ettei ole kolmea Jumalaa vaan ainoastaan yksi Jumala.
Kolminaisuusoppi on selvästikin monimutkainen käsitteistö, johon sisältyvät ainakin edellä lainatut peruspiirteet ja vielä muutakin, kuten yksityiskohtien tutkiminen paljastaa. Mutta jos tarkastelemme ainoastaan edellä mainittuja perusajatuksia, on selvää, että jos yksikin niistä jätetään pois, kyseessä ei enää ole kristikunnan kolminaisuusoppi. Saadaksemme täydellisen kuvan kaikkien näiden osasten täytyy olla mukana.
Ymmärtäessämme näin paremmin, mitä termi ”kolminaisuus” merkitsee, voimme nyt kysyä: opettivatko Jeesus ja hänen opetuslapsensa sitä? Jos opettivat, sen olisi täytynyt esiintyä täydelleen muotoiltuna ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla. Koska se, mitä he opettivat, löytyy Raamatusta, kolminaisuusoppi joko on tai ei ole raamatullinen opetus. Jos se on, sitä pitäisi selvästi opettaa Raamatussa.
Ei ole järkevää ajatella, että Jeesus ja hänen opetuslapsensa olisivat opettaneet ihmisille Jumalasta kertomatta heille, kuka Jumala on, varsinkin kun joitakuita uskovia vaadittaisiin luovuttamaan jopa elämänsä Jumalan vuoksi. Näin ollen Jeesuksen ja hänen opetuslastensa olisi täytynyt pitää etusijalla tämän tärkeän opin opettamista toisille.
Tutki Raamattua
Apostolien tekojen 17. luvun 11. jakeessa ihmisiä kutsutaan ’jalomielisiksi’, koska he ”tutkivat huolellisesti päivittäin Raamatun kirjoituksista, olivatko nämä asiat niin”. Kyseessä olivat apostoli Paavalin opettamat asiat. Heitä kannustettiin käyttämään Raamattua varmistautuakseen jopa apostolin opetuksista. Sinun tulisi tehdä samoin.
Pidä mielessä se, että Raamattu on ”Jumalan henkeyttämä” ja että sitä on käytettävä ”oikaisemiseen, kurittamiseen vanhurskaudessa, jotta Jumalan ihminen olisi täysin pätevä, täydelleen varustautunut kaikkeen hyvään työhön”. (2. Timoteukselle 3:16, 17) Niinpä Raamatussa on tyhjentävä esitys oppikysymyksistä. Jos kolminaisuusoppi on totta, sen pitäisi esiintyä Raamatussa.
Kehotamme sinua tutkimaan Raamattua, erityisesti Kreikkalaisten kirjoitusten 27:ää kirjaa, saadaksesi itse selville, opettivatko Jeesus ja hänen opetuslapsensa kolminaisuutta. Kysy itseltäsi tutkiessasi:
1. Voinko löytää yhtään raamatunkohtaa, jossa mainitaan sana ”kolminaisuus”?
2. Voinko löytää yhtään kohtaa, jossa sanotaan, että Jumala koostuu kolmesta eri persoonasta, Isästä, Pojasta ja pyhästä hengestä, mutta että nämä kolme ovat vain yksi Jumala?
3. Voinko löytää yhtään kohtaa, jossa sanotaan, että Isä, Poika ja pyhä henki ovat joka suhteessa, kuten iankaikkisuudessa, voimassa, asemassa ja viisaudessa, yhdenvertaiset?
Perusteellisesta tutkimisesta huolimatta et voi löytää yhtään raamatunkohtaa, jossa käytetään sanaa kolminaisuus, etkä yhtään kohtaa, jossa sanotaan, että Isä, Poika ja pyhä henki ovat joka suhteessa, kuten iankaikkisuudessa, voimassa, asemassa ja viisaudessa, yhdenvertaiset. Yhdessäkään kohdassa ei sanota, että Poika on yhdenvertainen Jumalan kanssa näillä tavoin – ja vaikka sellainen kohta olisikin, se ei olisi todiste kolminaisuudesta vaan korkeintaan ”kaksinaisuudesta”. Raamattu ei missään kohdin rinnasta pyhää henkeä Jumalaan.
Mitä monet oppineet sanovat
Monet oppineet, kolminaisuuden kannattajat mukaan luettuna, myöntävät, ettei Raamattu sisällä varsinaista kolminaisuusoppia. The Encyclopedia of Religion (Uskonnon tietosanakirja) esimerkiksi sanoo:
”Eksegeetit ja teologit ovat nykyään yhtä mieltä siitä, että heprealainen Raamattu ei sisällä kolminaisuusoppia – – Vaikka heprealainen Raamattu kuvaileekin Jumalan Israelin isäksi ja personoi Jumalan muun muassa Sanaksi (davar), Hengeksi (ruah), Viisaudeksi (hokmah) ja Olennoksi (šekinah), näiden käsitysten liittäminen jälkeenpäin syntyneeseen kolminaisuusoppiin johtaisi pois Vanhan testamentin tarkoituksesta ja hengestä.
”Eksegeetit ja teologit ovat lisäksi yhtä mieltä siitä, ettei myöskään Uusi testamentti sisällä nimenomaista kolminaisuusoppia. Isä Jumala on kaiken olemassa olevan lähde (Pantokrator) ja myös Jeesuksen Kristuksen isä; ’Isä’ ei ole kolminaisuuden ensimmäisen persoonan arvonimi vaan synonyymi sanalle Jumala. – –
”Uudessa testamentissa ei ole reflektiivistä tietoa Jumalan metafyysisestä luonnosta (’immanenttisesta triniteetistä’), eikä Uusi testamentti sisällä myöhäisemmän opin sanastoa (hupostasis, ousia, substantia, subsistentia, prosōpon, persona). – – On ilmeistä, ettei oppia voida vahvistaa pelkin raamatullisin todistein.”9
Aihetta koskevista historiallisista tosiasioista tietosanakirja The New Encyclopædia Britannica sanoo:
”Sanaa kolminaisuus sen enempää kuin täsmällisesti esitettyä kolminaisuusoppiakaan ei esiinny Uudessa testamentissa – –
”Tuo oppi kehittyi vähitellen useiden vuosisatojen aikana ja monien kiistelyjen kautta. – –
”Vasta 300-luvulla näiden kolmen eroavuus ja niiden ykseys sovitettiin yhteen ainoaan oikeaan oppiin yhdestä olemuksesta ja kolmesta persoonasta.”10
New Catholic Encyclopedia (Uusi katolinen tietosanakirja) esittää samanlaisen lausunnon kolminaisuuden alkuperästä:
”Raamatunselittäjät ja Raamatun teologit, sekä jatkuvasti lisääntyvä joukko roomalaiskatolilaisia, tunnustavat, ettei kenenkään pitäisi puhua kolminaisuudesta Uudessa testamentissa ilman merkittäviä varauksia. Myös dogmihistorioitsijat ja systemaattiset teologit ovat esittäneet hyvin vastaavanlaisen tunnustuksen, jonka mukaan sellainen, joka puhuu varauksettomasta kolminaisuudesta, on siirtynyt alkukristillisyyden ajalta sanokaamme 300-luvun viimeiselle neljännekselle. Vasta silloin se, mitä voitaisiin kutsua täsmälliseksi kolminaisuusopiksi – ’yksi Jumala kolmessa persoonassa’ – , sulautui täysin kristilliseen elämään ja ajatteluun. – –
”Itse sanamuoto ei heijasta alkuaikojen välitöntä tietoisuutta; se oli kolme vuosisataa kestäneen opillisen kehityksen tuote.”11
”Viitataanko” siihen?
Kolminaisuuden kannattajat saattavat sanoa, että Raamattu ”viittaa” kolminaisuuteen. Mutta tällainen väite esitetään kauan Raamatun kirjoittamisen jälkeen. Näin he yrittävät lukea Raamatusta rivien välistä sellaista, minkä myöhempien aikojen kirkonmiesten mielivaltaisen päätöksen mukaan pitäisi olla opinkappale.
Kysy itseltäsi: Miksi Raamattu vain ”viittaisi” kaikkein tärkeimpään opetukseensa – siihen, kuka Jumala on? Raamattu on selväsanainen muissa perusopetuksissa; miksi se ei olisi selväsanainen tässä, kaikkein tärkeimmässä opetuksessa? Eikö kaikkeuden Luoja kirjoittaisi kirjaa, joka ilmoittaisi selvästi hänen olevan kolmiyhteinen, jos asianlaita olisi niin?
Syy siihen, miksi Raamattu ei selvästi opeta kolminaisuusoppia, on yksinkertainen: se ei ole raamatullinen opetus. Jos Jumala olisi kolmiyhteinen, hän olisi varmasti tehnyt sen selväksi, niin että Jeesus ja hänen opetuslapsensa olisivat voineet opettaa sitä toisille. Tuo tärkeä tieto olisi lisäksi esiintynyt Jumalan henkeytetyssä sanassa. Epätäydellisiä ihmisiä ei olisi jätetty kamppailemaan tämän asian kanssa sadoiksi vuosiksi Raamatun valmiiksi saamisen jälkeen.
Mitä voimme panna merkille tutkiessamme niitä raamatunkohtia, jotka kolminaisuuden kannattajien mukaan todistavat Raamatun ”viittaavan” kolminaisuuteen? Rehellinen arviointi paljastaa, että esitetyt raamatunkohdat eivät puhu kristikunnan kolminaisuudesta. Teologit yrittävät sen sijaan sisällyttää väkisin noihin raamatunkohtiin ennakolta omaksuttuja käsityksiään kolminaisuudesta. Noita käsityksiä ei kuitenkaan ole Raamatun tekstissä. Kolminaisuutta koskevat käsitykset ovat itse asiassa ristiriidassa koko Raamatun antaman selvän todistuksen kanssa.
Esimerkki sellaisesta raamatunkohdasta on Matteuksen 28:19, 20. Siinä Isä, Poika ja pyhä henki mainitaan yhdessä. Jotkut väittävät tämän viittaavan kolminaisuuteen. Mutta lue itse nuo jakeet. Viittaako mikään noissa jakeissa siihen, että nuo kolme ovat yksi Jumala ja yhdenvertaisia iankaikkisuudessa, voimassa, asemassa ja viisaudessa? Ei viittaa. Sama pitää paikkansa muista jakeista, joissa nuo kolme mainitaan yhdessä.
Pyydämme niitä, joiden mielestä Matteuksen 28:19, 20:ssä viitataan kolminaisuuteen, koska sana ”nimi” on siinä yksikössä tarkoittamassa Isää, Poikaa ja pyhää henkeä, vertaamaan yksiköllisen ”nimi”-sanan käyttöä siihen, miten sitä käytetään Aabrahamin ja Iisakin yhteydessä 1. Mooseksen kirjan 48:16:ssa.
Kolminaisuusopin kannattajat kiinnittävät huomiota myös Johanneksen 1:1:een, jossa joidenkin käännösten mukaan ”Sanan” sanotaan olevan ”Jumalan tykönä” ja olevan ”Jumala”. Toiset raamatunkäännökset taas sanovat, että Sana oli ”jumala” tai ”jumalallinen”, millä ei välttämättä tarkoiteta Jumalaa vaan jotakuta voimakasta persoonaa. Tuossa Raamatun jakeessa sanotaan lisäksi, että ”Sana” oli Jumalan ”luona”. Se tekisi järkevästi ajatellen mahdottomaksi sen, että Sana olisi tuo sama Jumala. Ajatellaanpa ”Sanasta” mitä tahansa, tosiasia on, että Johanneksen 1:1:ssä mainitaan vain kaksi persoonaa, ei kolmea. Yhä uudelleen kaikki ne kohdat, joilla pyritään tukemaan kolminaisuusoppia, osoittautuvat lopulta tähän tarkoitukseen sopimattomiksi, kun niitä tutkitaan rehellisesti.a
Lisäksi tulisi harkita tätä: Jos Jeesus ja hänen opetuslapsensa olisivat opettaneet kolminaisuusoppia, heti heidän jälkeensä tulleet kirkonmiehet olisivat myös varmasti opettaneet sitä. Mutta opettivatko nuo miehet, joita nykyään kutsutaan apostolisiksi isiksi, kolminaisuusoppia? Tätä kysymystä käsitellään tämän kirjoitussarjan toisessa osassa, joka ilmestyy Vartiotornin myöhemmässä numerossa.
Lähdeluettelo
1. The Catholic Encyclopedia, 1912, XV osa, s. 47.
2. The Baptist Encyclopædia, toim. William Cathcart, 1883, s. 1168, 1169.
3. Kääntänyt Seppo Teinonen ja julkaistu Tuomo Mannermaan kirjassa Kristillisen opin vaiheet, 1975, s. 57.
4. Bernhard Lohse, A Short History of Christian Doctrine, alkuteoksesta Epochen der Dogmengeschichte käänt. engl. F. Ernest Stoeffler, vuoden 1980 painos, s. 64, 65.
5. The Church Teaches, käänt. ja toim. John F. Clarkson, S.J., John H. Edwards, S.J., William J. Kelly, S.J., ja John J. Welch, S.J., 1955, s. 125–127.
6. Sama. s. 125.
7. Edmund J. Fortman, The Triune God, vuoden 1982 painos, s. 126.
8. On the Incarnation, engl. käänt. Penelope Lawson, vuoden 1981 painos, s. 27, 28.
9. The Encyclopedia of Religion, Mircea Eliade, vastaava toimittaja, 1987, 15. osa, s. 54.
10. The New Encyclopædia Britannica, 15. painos, 1985, 11. osa, Micropædia, s. 928.
11. New Catholic Encyclopedia, 1967, XIV osa, s. 295.
[Alaviitteet]
a Ks. Jehovan todistajien julkaisemaa kirjasta Tulisiko sinun uskoa kolminaisuuteen?, jossa käsitellään perinpohjaisemmin tällaisia raamatunkohtia.
[Kuva s. 19]
Kirkko Tagnonissa Ranskassa