Raamatun näkökanta

Onko mahdollista rakastaa vihollisiaan?

Jeesus Kristus sanoi: ”Minä sanon teille: rakastakaa jatkuvasti vihollisianne ja rukoilkaa jatkuvasti niiden puolesta, jotka vainoavat teitä, jotta osoittautuisitte taivaissa olevan Isänne pojiksi, koska hän antaa aurinkonsa nousta pahoille ja hyville ja antaa sataa vanhurskaille ja epävanhurskaille.” (Matteus 5:44, 45)

EDISTÄÄKÖ uskonto sinun mielestäsi rakkautta ja rauhaa vai vihaa ja väkivaltaa? Nykyään monet valitsisivat jälkimmäisen vaihtoehdon, etenkin silloin kun uskontoon sekoittuu politiikkaa tai jonkin kansan tai etnisen ryhmän ihannointia. Mutta kuten Jeesuksen sanat osoittavat, ne, jotka aidosti ovat ”Isän poikia”, ilmaisevat Jumalan tavoin rakkautta jopa vihollisiaan kohtaan.

Muuan toinen Jumalan palvelija sanoi: ”Jos vihollisellasi on nälkä, anna hänelle syötävää; jos hänellä on jano, anna hänelle juotavaa – –. Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita jatkuvasti paha hyvällä.” (Roomalaisille 12:20, 21.) Onko tällainen rakkaus mahdollista nykyisessä jakautuneessa maailmassa? Jehovan todistajat vastaavat varauksetta myöntävästi. Tarkastellaanpa Jeesuksen ja hänen varhaisten seuraajiensa esimerkkiä.

He rakastivat vihollisiaan

Jeesus opetti totuutta Jumalasta, ja monet kuuntelivat häntä mielellään. Toiset taas vastustivat häntä, usein pelkkää tietämättömyyttään. (Johannes 7:12, 13; Apostolien teot 2:36–38; 3:15, 17.) Jeesus kertoi kuitenkin jatkuvasti elämää pelastavaa sanomaansa kaikille, myös vastustajille (Markus 12:13–34). Hän tiesi, että jotkut voisivat muuttua, tunnustaa hänet Messiaaksi ja mukauttaa elämänsä Jumalan sanan hengellisiin totuuksiin (Johannes 7:1, 37–46; 17:17).

Jeesus ilmaisi rakkautta vihollisiaan kohtaan sinäkin yönä, jolloin aseistautuneet vastustajat tulivat pidättämään häntä väärin perustein. Hän jopa paransi yhden vangitsijansa, jota apostoli Pietari oli sivaltanut miekalla. Jeesus esitti tuossa tilanteessa tärkeän periaatteen, joka opastaa hänen aitoja seuraajiaan edelleen: ”Kaikki, jotka miekan ottavat, ne miekkaan tuhoutuvat.” (Matteus 26:48–52; Johannes 18:10, 11.) Kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin Pietari kirjoitti: ”Kristuskin kärsi teidän puolestanne ja jätti teille mallin seurataksenne tarkoin hänen askeleitaan. – – Kun hän kärsi, hän ei ryhtynyt uhkailemaan, vaan jätti aina itsensä – – [Jumalan] huomaan.” (1. Pietarin kirje 2:21, 23.) Pietari oli selvästikin oppinut, että Kristuksen aidot seuraajat eivät kosta vaan ilmaisevat aina rakkautta (Matteus 5:9).

Kaikki, jotka seuraavat tarkoin Jeesuksen askeleita, jäljittelevät hänen rakastavaa, hyväntahtoista asennettaan. 2. Timoteuksen kirjeen 2:24:ssä sanotaan: ”Herran orjan ei tarvitse taistella, vaan hänen täytyy olla hellävarainen kaikkia kohtaan, – – itsensä hillitsevä pahaa kärsiessään.” Tällaiset ominaisuudet olisivat selvästi nähtävissä kristityn rauhaisasta ja sopuisasta elämäntavasta.

Rauhaa rakastavia Kristuksen ”lähettiläitä”

Apostoli Paavali kirjoitti toisille uskoville: ”Me olemme sen tähden lähettiläitä Kristuksen sijasta – –. Me pyydämme Kristuksen sijaisina: ’Antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.’ ” (2. Korinttilaisille 5:20.) Lähettiläs ei sekaannu asemamaansa sisäisiin poliittisiin tai sotilaallisiin asioihin vaan pysyy puolueettomana. Hänen tehtävänään on edustaa oman maansa hallitusta ja puhua sen puolesta.

Sama pätee Kristuksen lähettiläisiin ja lähetteihin. He pitävät Jeesusta Kuninkaanaan ja puhuvat hänen taivaallisen Valtakuntansa puolesta julistamalla rauhaisasti hyvää uutista (Matteus 24:14; Johannes 18:36). Paavali kirjoittikin oman aikansa kristityille: ”Me emme sodi lihan mukaan. Sillä meidän sodankäyntiaseemme eivät ole lihallisia, vaan Jumalan avulla voimallisia kukistamaan – – järkeilyt ja kaiken korkean, mikä kohotetaan Jumalan tuntemusta vastaan.” (2. Korinttilaisille 10:3–5; Efesolaisille 6:13–20.)

Siihen aikaan kun Paavali kirjoitti nämä sanat, kristittyjä vainottiin monissa maissa. He olisivat tietysti voineet kostaa. Mutta sen sijaan he rakastivat jatkuvasti vihollisiaan ja kertoivat sovituksen sanomaa kaikille, jotka kuuntelivat. Teoksessa Encyclopedia of Religion and War sanotaan: ”Jeesuksen varhaisimmat seuraajat kieltäytyivät osallistumasta sotaan ja sotapalvelukseen.” Syynä tähän oli se, että he katsoivat niiden olevan ”ristiriidassa Jeesuksen rakkauden normien ja sen käskyn kanssa, että ihmisen pitää rakastaa vihollisiaan”.a

Varhaiskristittyjen tavoin Jehovan todistajat tunnustavat hallitsijakseen Jumalan valtakunnan Kuninkaan, Jeesuksen. Tuo Valtakunta on taivaallinen hallitus, joka tuo pian pysyvän rauhan ja turvallisuuden maan päälle. (Daniel 2:44; Matteus 6:9, 10.) Lähettiläiden ja lähettien tavoin he julistavat tämän Valtakunnan suurenmoisuutta. Samalla he pyrkivät olemaan asuinmaassaan kunnon kansalaisia, jotka maksavat veronsa ja tottelevat lakeja, kun ne eivät ole ristiriidassa Jumalan lakien kanssa (Apostolien teot 5:29; Roomalaisille 13:1, 7).

Toisinaan todistajat kuitenkin ymmärretään väärin ja heitä mustamaalataan ja vainotaan, aivan kuten varhaiskristittyjäkin. He eivät kuitenkaan koskaan maksa samalla mitalla takaisin vaan pyrkivät säilyttämään ”rauhan kaikkien ihmisten kanssa”. He toivovat, että jotkut vastustajatkin tulisivat sovitetuiksi Jumalan kanssa ja saisivat siten ikuisen elämän toivon. (Roomalaisille 12:18; Johannes 17:3.)b

[Alaviitteet]

OLETKO MIETTINYT?

◼ Miten kristittyjen tulee kohdella vihollisiaan? (Matteus 5:43–45; Roomalaisille 12:20, 21.)

◼ Miten Jeesus toimi, kun häntä vainottiin? (1. Pietarin kirje 2:21, 23.)

◼ Miksi varhaiskristityt kieltäytyivät kirjaimellisesta sodankäynnistä? (2. Korinttilaisille 5:20; 10:3–5.)