-
Rakkaus, joka johtaa elämäänVartiotorni 1965 | 15. kesäkuuta
-
-
3. a) Miksi aito rakkaus on kristittyjen erikoistuntomerkki? b) Mikä vaara kristillisellä seurakunnalla on nykyään?
3 Senlaatuisen rakkauden täytyy olla harvinaista, jopa niin harvinaista, että sen piti erottaa Jeesuksen tosi oppilaat eli opetuslapset kaikista muista maan asukkaista ja olla heidän erikoistuntomerkkinään. Sellainen oli tilanne Jeesuksen aikana. Pitääkö sama paikkansa nykyään? Katsele sanomalehtiä, kuuntele radioselostuksia tai vain tarkastele ympäristösi näkymiä, missä sitten lienetkin juuri nyt. Etkö havaitsekin olevan juuri niin kuin apostoli Paavali sanoi kirjoittaessaan: ”Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, . . . vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita, rakkaudettomia [vailla luonnollista kiintymystä, Um], . . . hyvän vihamiehiä, . . . pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia; heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta”? (2. Tim. 3:1–5) Ennustipa Jeesus oikean rakkauden puuttuvan siinä määrin, että se vaikuttaisi vakavasti hänen omaan kristilliseen seurakuntaansakin. Muista, että hän ei tarkoittanut yleensä maailmaa, vaan omiksi seuraajikseen tunnustautuvia, sanoessaan heistä lopun aikana seuraavaa: ”Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus.” Se tietää vaaraa. – Matt. 24:12.
4. Mitä tunteellisuus on, ja kenen kokemus valaisee sitä, ettei se ole samaa kuin aito rakkaus?
4 Millaista on sinun rakkautesi? Voisiko se erottaa ja erottaako se sinut ihmisistä yleensä ilmaisten sinut Kristuksen Jeesuksen seuraajaksi, opetuslapseksi eli oppilaaksi? Vai onko sinun rakkautesi pääasiassa tunteellisuutta? Tunteellisuus määritellään eräässä sanakirjassa ”tunteen läpitunkemaksi tai innoittamaksi asenteeksi, ajatukseksi tai mielipiteeksi”. Monet saattavat hetken mielijohteesta tunteen tai kiihtymyksen vallassa tehdä tai sanoa sellaista, minkä luulevat ilmaisevan rakkautta. Apostoli Pietari oli opetuslapseutensa alkuaikana taipuvainen tuollaisiin tekoihin, minkä vuoksi hän joutui monta kertaa vaikeuksiin. Niinpä Jeesuksen kertoessa opetuslapsilleen tulevista kärsimyksistään ja kuolemastaan Pietari hetken mielijohteesta vei Jeesuksen syrjään ja esitti voimakkaita vastalauseita sanoen: ”Jumala varjelkoon, Herra, älköön se sinulle tapahtuko.” Hyväksyikö Jeesus tämän tunteellisen vetoomuksen aidon rakkauden ilmaukseksi? Kertomus sanoo: ”Mutta hän kääntyi ja sanoi Pietarille: ’Mene pois minun edestäni, saatana [vastustaja]; sinä olet minulle pahennukseksi, sillä sinä et ajattele sitä, mikä on Jumalan [Jumalan ajatuksia, Um], vaan sitä, mikä on ihmisten’.” – Matt. 16:21–23.
5. Mikä hallitsee tunteellista ihmistä, ja miten tosi rakkaus on ylevämpi?
5 Tunteellisuus antaa tunteen – pikemmin kuin totuuden – hallita ajatusmaailmaa, ja koska tunteellisuus raivaa tiensä turvautumalla tunteeseen, niin se on kuin sokea ihminen. Tunteellinen ihminen kieltäytyy itse asiassa ajattelemasta johdonmukaisesti, punnitsemasta asioita riittävästi ratkaistakseen, mikä todella koituu toisen henkilön parhaaksi tai johtaa parhaisiin tuloksiin kaikkien asianosaisten kohdalla. Aito rakkaus sitä vastoin katselee asioita pitkällä tähtäimellä eikä salli tunnekiihtymyksen päästä valtaan ja eksyttää epävakaisille raiteille. Se varmistuu siitä, että jokainen heräävä mielenliikutus tai tunne käytetään antamaan voimaa oikealle taholle, mikä on jo valittuna mielessä. – Room. 8:5–8.
6. a) Mitä oma terve ajattelumme voi saada meidät toteamaan rakkauden olemuksesta? b) Miksi rehellisyys pakottaa meidät myöntämään, että tarvitsemme Jumalan opastusta ilmaistessamme rakkautta?
6 Mutta rakkaus ajattelee ennen kaikkea ”Jumalan ajatuksia”. Se myöntää todeksi hänen lausuntonsa, että ”niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne”. (Jes. 55:9) Oma järkemmehän sanoo meille, että perheenjäsenet luotiin ilmeisesti toisistaan riippuvaisiksi, että meillä kaikilla on ruumiin, mielen ja hengen tarpeita, ja että vaikka me voimme itse tyydyttää joitakin näistä tarpeista, meidän täytyy toisten kohdalla turvautua niihin, jotka meitä rakastavat, ja vasta kun nekin tarpeet on tyydytetty, voimme olla onnellisia. Johdonmukainen ajattelu osoittaa, että jos joku rakastaa, hän havaitsee nuo tarpeet ja yrittää tyydyttää ne parhaansa mukaan, ja koska hän kykenee siihen vain vähäisessä määrin, hänen rakkautensa auttaa häntä saamaan selville suurimmat tarpeet ja keskittymään niihin. Älymme auttaa meitä käsittämään, että on harkittava monia tekijöitä ja olosuhteita, että tosi rakkaudeksi ei osoittaudu se, mitä saatamme itse mieluimmin haluta tehdä toiselle, ei myöskään se, mitä toisten mielestä pitäisi tehdä, eikä vielä sekään, mitä asianomainen itse saattaa sillä hetkellä haluta, vaan rakkautta sen sijaan ilmaisee menettely, minkä tosiasiat osoittavat koituvan toisen tulevaksi hyvinvoinniksi. Järkevä ajattelu osoittaa meille myös, että kaiken tuon lisäksi rakkauteen tarvitaan sydämestä lähtevää halua tehdä toiselle näin. Ja sittenkin jos olemme rehellisiä, niin myönnämme vielä tarvitsevamme ”Jumalan ajatuksia”, jotka ilmaisevat meille, miten voimme parhaiten tyydyttää toisten tarpeet, mitkä ovat heidän suurimmat tarpeensa todellisuudessa, mikä koituu heidän parhaakseen sekä nyt että tulevaisuudessa ja herättää meissä halun tehdä kaikkea tuota. Emme koskaan joudu harhaan, jos katsomme häneen, koska ”jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä, jonka tykönä ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa”. – Jaak. 1:17.
-
-
Rakkaus, joka johtaa elämäänVartiotorni 1965 | 15. kesäkuuta
-
-
9. a) Mikä kysymys rakkauden puutteen takia nousi esille jo varhain ihmisen historiassa? b) Miten Jehova Jumala suhtautui tuollaiseen itsekkyyden ilmaukseen?
9 Minkä periaatteiden mukaan tämä epäitsekäs rakkaus toimii? Jumala paljastaa kirjoitetussa Sanassaan meille kaikkeuden yksinvaltiutta koskevan tärkeän kysymyksen, mikä nousi esille erään Jumalan henkipojan kääntyessä Luojaansa vastaan ja ilkeämielisesti valehdellessa hänestä Eedenissä ensimmäiselle ihmisparille saadakseen heidät puolelleen, vaikka se maksaisi heille heidän henkensä. Ensimmäisessä miehessä Aadamissa ilmeni vain aistillinen rakkaus, lihallinen halu, vaimoonsa Eevaan, ja taivaalliselle Isälleen hän käänsi selkänsä yhtyäkseen vaimonsa tottelemattomuuteen. Halveksuen vanhurskasta asemaansa Jehova Jumalan edessä ja menettämällä inhimillisen täydellisyytensä hän heikensi hyvin suuresti kykyään osoittaa enää minkäänlaista tosi rakkautta vaimoaan kohtaan. Hänen lapsensa syntyisivät auttamattomasti epätäydellisinä, synnin perineinä syntisinä ja kuolevaisina niin kuin hän itsekin nyt oli. Mutta kaikesta tästä itsekkäästä kiittämättömyydestä huolimatta Jehovan heitä kohtaan tuntema rakkaus ei muuttunut katkeraksi. Vieläpä lausuessaan oikeudenmukaisen tuomion kolmelle kapinoitsijalle, hän ilmoitti samalla päätöksensä tuottaa lopulta Siemenen, joka lopettaisi kaiken pahan, minkä Jumalan vastustaja oli pannut alulle. Tuo teema kulkee läpi koko Raamatun noudattaen Jumalan säätämää asiain kehitystä neljäntuhannen vuoden ajan aina siihen saakka, jolloin Jumala lähetti maan päälle rakkaimman Poikansa ennen kaikkea puolustamaan Isäänsä kiistakysymyksessä, ilmaisemaan järkkymätöntä nuhteettomuutta häntä, Oikeudenmukaista Yksinvaltiasta, kohtaan ja vihdoin täyttämään ihmiskunnan suurimman tarpeen: varaamaan lunnaat ihmisten vapauttamiseksi synnin ja kuoleman vallasta ja siten sovittamaan heidät taivaallisen Isänsä kanssa. – 1. Moos. 3:14–24; Joh. 3:16, 36.
10. a) Minkä odotteen Raamatun ennustukset tarjoavat niille, jotka nykyään osoittavat aitoa rakkautta? b) Mihin toimintaan he ryhtyvät rakkauden vaikutuksesta?
10 Raamattu osoittaa myös, että Kristuksen Jeesuksen hallitseman Valtakunnan hallitus tarjoaa nämä edut tottelevaisille ja rakkaudellisille miehille ja naisille, mikä johtaa tyystin uuteen järjestykseen maan päällä, kun itsekkyyteen, väkivaltaan ja Jumalaa kohtaan osoitettuun tottelemattomuuteen perustuva vanha järjestys pyyhkäistään Harmagedonin yleissodassa pois. Nykyisiin tapahtumiin ja olosuhteisiin liittyvät Raamatun ennustukset todistavat, että me vuodesta 1914 lähtien olemme eläneet tämän vanhan järjestyksen ’lopun aikaa’ ja nyt elävä sukupolvi saa pian nähdä maan, josta on kokonaan puhdistettu pois viha, ahneus, riita, murha, varkaudet, sorto, aviorikokset, panettelu ja kaikki muut Jumalan henkeä vailla olevan rakkaudettoman maailman hedelmät. (Matt. 24:7–14, 33–35; Gal. 5:21) Ne osoittavat myös, että vaikka monien Jeesuksen opetuslapsina esiintyvien rakkaus ”kylmenee”, niin toiset kestävät ja suorittavat mitä rakkaudellisinta työtä. Mitä se on? Jeesus sanoi: ”Tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.” – Matt. 24:14.
11. Kuka opettaa meille todellisuudessa rakkauden varsinaisen merkityksen?
11 Nyt ymmärrämme, miksi 1. Joh. 4:19 sanoo: ”Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä.” Jumalan rakkaudellisten tekojen ja päätösten tuntemus auttaa meitä todella ymmärtämään, mitä rakkaus on, ja juuri tämän pitäisi kannustaa meitä noudattamaan hänen esimerkkiään. Koska ihminen tehtiin alkujaan Jumalan kuvaksi, niin olemme velvolliset ilmaisemaan samanlaista rakkautta kuin hän. – 1. Moos. 1:26, 27.
ROMANTTINEN RAKKAUS
12, 13. a) Jättääkö Raamattu huomioon ottamatta tai hylkää sukupuolien välisen rakkauden, ja miten tiedämme sen? b) Mitä romanttinen rakkaus tarvitsee johtaakseen onneen, ja miten se käy ilmi muinaisista kreikkalaisista ja roomalaisista?
12 Tarkastelkaamme kaikkein ensiksi sukupuolien välistä rakkautta, jota kreikkalaiset kutsuivat nimellä éros. Voinet ihmetellä, mitä yhteyttä sellaisella rakkaudella voi olla periaatteeseen perustuvaan rakkauteen (agápe), mistä olemme kirjoittaneet. Kristityt kirjailijat eivät tosin käyttäneet sanaa éros, mutta Raamattu ottaa silti huomioon myös tuonlaatuisen rakkauden ja tekee sen selvin, suorin sanoin, niin kuin on myönnettävä jokaisen, joka lukee 1. Mooseksen kirjasta kertomuksen Aadamista ja Eevasta, Iisakista ja Rebekasta tai Jaakobista ja Raakelista, Korkeaa veisua tai Sananl. 5:15–19:ssä olevia ohjeita. Mutta niissä ei jumaloida tuota rakkautta. Vaikka luemme, että Rebekka oli ”näöltään hyvin ihana” ja että Raakelilla oli ”kaunis vartalo ja kauniit kasvot”, niin kuitenkin Raamattu osoittaa, että heidän todellinen kauneutensa piili heidän antaumuksessaan tosi Jumalalle Jehovalle ja alistuvassa vaimonasenteessaan aviomiehiään kohtaan. (1. Moos. 24:16; 29:17) Kristillisissä kirjoituksissa apostoli Paavali antaa aivan peittelemättömiä neuvoja aviorakkaudesta 1. Kor. 7. luvussa, eikä hänen asiankäsittelyssään ole suinkaan mitään teeskenneltyä ”häveliäisyyttä”.
-