”Mitä me syömme?”
RUOASTA ja juomasta heräsi tämän tästä keskustelua Jeesuksen palveluksen aikana. Jeesuksen ensimmäinen ihme oli veden muuttaminen viiniksi, ja kaksi kertaa hän ruokki suuren ihmisjoukon muutamalla leivällä ja kalalla (Matteus 16:7–10; Johannes 2:3–11). Jeesuksen tiedettiin paitsi syövän köyhien kanssa myös nauttivan juhla-aterioita rikkaiden seurassa. Hänen vihamiehensä syyttivätkin häntä syömäriksi ja juomariksi (Matteus 11:18, 19). Hän ei tietenkään ollut kumpaakaan. Jeesus kuitenkin tiesi, että ruoka ja juoma olivat ihmisille elintärkeitä, ja valaisi niiden avulla mestarillisesti syvällisiä hengellisiä opetuksia (Luukas 22:14–20; Johannes 6:35–40).
Mitkä ruoat ja juomat olivat yleisiä Jeesuksen päivinä? Mitä kaikkea liittyi ruoanvalmistukseen, ja kuinka paljon työtä se vaati? Kun saamme vastaukset näihin kysymyksiin, meidän on helpompi ymmärtää evankeliumeissa käytettyjä ilmauksia ja niissä mainittuja tapahtumia.
”Anna meille – – leipämme täksi päiväksi”
Kun Jeesus opetti opetuslapsiaan rukoilemaan, hän osoitti, että oli sopivaa pyytää Jumalalta elämän välttämättömyyksiä – ”leipää täksi päiväksi” (Matteus 6:11). Leipä kuului niin tärkeänä osana ruokavalioon, että sekä heprean- että kreikankielinen ilmaus ”syödä ateria” tarkoitti kirjaimellisesti ’syödä leipää’. Ensimmäisellä vuosisadalla eläneiden juutalaisten ruokavalio koostui suureksi osaksi leivästä, jota leivottiin muun muassa vehnästä ja ohrasta samoin kuin kaurasta, speltistä ja hirssistä. Tutkijat arvelevat, että yksi ihminen kulutti vuodessa noin 200 kiloa viljaa, mikä tyydytti noin puolet hänen energiantarpeestaan.
Leipää sai ostaa torilta. Useimmat perheet leipoivat kuitenkin itse leipänsä, mikä oli melkoinen tehtävä. Eräässä kirjassa, jossa kuvaillaan elämää muinaisessa Palestiinassa, selitetään: ”Koska jauhoja on vaikea säilyttää pitkään, perheenemäntä jauhoi viljaa päivittäin.” Kuinka paljon aikaa tähän kului? Kirjoittaja jatkaa: ”Käsimyllyllä sai kovalla työllä yhdessä tunnissa jauhettua kilosta vehnää vain noin 0,8 kiloa jauhoja. Koska yksi ihminen kulutti vehnää puolisen kiloa päivässä, viisi- tai kuusihenkisestä perheestä huolehtimiseksi perheenemännän oli jauhettava kolme tuntia joka päivä.” (Bread, Wine, Walls and Scrolls.)
Ajatellaanpa Jeesuksen äitiä Mariaa. Muiden kotiaskareiden lisäksi hänen oli leivottava leipää miehelleen, heidän viidelle pojalleen ja ainakin kahdelle tyttärelleen. (Matteus 13:55, 56.) Muiden juutalaisnaisten tavoin Maria epäilemättä teki uutterasti oman osansa voidakseen valmistaa ”leivän täksi päiväksi”.
”Tulkaa syömään aamiaista”
Kun Jeesus oli herätetty kuolleista, hän näyttäytyi joillekin opetuslapsille aikaisin eräänä aamuna. Nämä olivat olleet koko yön kalassa saamatta mitään. ”Tulkaa syömään aamiaista”, Jeesus huusi väsyneille ystävilleen. Sitten hän tarjosi heille tuoretta kalaa ja leipää. (Johannes 21:9–13.) Vaikka tämä onkin ainoa kerta, kun evankeliumeissa mainitaan aamiainen, päivä aloitettiin tavallisesti nauttimalla leipää, pähkinöitä ja rusinoita tai oliiveja.
Entä keskipäivän ateria? Mitä tavallinen työtä tekevä kansa söi? Eräässä Raamatun ajan arkielämää käsittelevässä kirjassa sanotaan: ”Keskipäivän ateria oli kevyt ja koostui leivästä, viljasta, oliiveista ja viikunoista.” (Life in Biblical Israel.) Opetuslapsilla on saattanut olla mukanaan juuri näitä tuotteita, kun he palasivat Sykarista ja näkivät Jeesuksen kaivolla puhumassa samarialaisen naisen kanssa. Silloin oli ”noin kuudes tunti” eli keskipäivä, ja opetuslapset ”olivat menneet kaupunkiin ostamaan ruokatarvikkeita”. (Johannes 4:5–8.)
Illalla perheet kokoontuivat päivän pääaterialle. Eräässä Palestiinan köyhien elämää kuvailevassa kirjassa tästä ateriasta sanotaan: ”Useimmat söivät leipää tai puuroja, jotka oli valmistettu ohrasta, jostain muusta viljasta tai palkokasveista, joskus harvemmin vehnästä. Lisukkeena oli tavallisesti suolaa ja öljyä tai oliiveja, toisinaan mausteista kastiketta, hunajaa tai makeita hedelmämehuja.” (Poverty and Charity in Roman Palestine, First Three Centuries C.E.) Aterialla on saatettu tarjota myös maitoa, juustoa, vihanneksia ja tuoreita tai kuivattuja hedelmiä. Tuolloin oli saatavilla noin 30:tä erilaista vihanneslajia: sipulia, valkosipulia, retiisiä, porkkanaa ja kaalia vain muutamia mainitaksemme. Lisäksi alueella kasvatettiin yli 25:tä eri hedelmälajia, joita olivat muun muassa (1) viikuna, (2) taateli ja (3) granaattiomena.
Voitko kuvitella joitakin näistä tuotteista pöydässä, jonka ääressä Jeesus nautti ilta-ateriaa Lasaruksen ja hänen sisartensa Martan ja Marian kanssa? Entä millainen tuoksu onkaan täyttänyt huoneen, kun Maria voiteli Jeesuksen jalat ”aidolla narduksella” – tuoksu jossa ruoan ja kalliin hyvänhajuisen öljyn aromi sekoittuivat toisiinsa. (Johannes 12:1–3.)
”Kun laitat pidot”
Aterioidessaan ”erään fariseusten hallitusmiehen talossa” Jeesus opetti paikalla oleville arvokkaan läksyn. Hän sanoi: ”Kun laitat pidot, kutsu sen sijaan köyhiä, raajarikkoja, rampoja, sokeita, niin tulet olemaan onnellinen, koska heillä ei ole mitään, millä maksaa sinulle takaisin. Sillä sinulle maksetaan takaisin vanhurskaiden ylösnousemuksessa.” (Luukas 14:1–14.) Jos tuo fariseus noudatti Jeesuksen neuvoa, niin mitä hän mahtoi tarjota pidoissaan?
Rikas mies olisi voinut tarjota eri muotoon leivottuja herkullisia leipiä viinin, hunajan, maidon ja mausteiden kera. Pöydässä olisi ollut todennäköisesti myös voita ja juustoa samoin kuin tuoreita tai säilöttyjä oliiveja tai oliiviöljyä. Eräässä entisaikojen ruokavaliota käsittelevässä kirjassa sanotaan, että ”oliiviöljyä käytettiin joka vuosi ravintona noin kaksikymmentä kiloa henkeä kohden, ja lisäksi sitä käytettiin kauneudenhoitoon ja valaistukseen” (Food in Antiquity).
Jos fariseus asui lähellä merta, hän ja hänen vieraansa olisivat varmaankin syöneet tuoretta kalaa. Sisämaassa syötävä kala oli tavallisesti suolattua tai muutoin säilöttyä. Isäntä olisi saattanut tarjota myös lihaa, joka oli köyhälle vieraalle harvinaista herkkua. Tutumpi tarjottava olisi ollut jonkinlainen munista valmistettu ateria (Luukas 11:12). Ruoat olisi voitu maustaa yrteillä ja mausteilla, kuten mintulla, tillillä, kuminalla ja sinapinsiemenillä (Matteus 13:31; 23:23; Luukas 11:42). Myöhemmin vieraille olisi voitu tarjota jälkiruoka, joka oli tehty manteleilla, hunajalla ja mausteilla höystetystä paahdetusta vehnästä.
Pidoissa olisi todennäköisesti tarjottu joko tuoreita tai kuivattuja viinirypäleitä tai viiniä. Palestiinasta on löydetty tuhansia viinikuurnia, jotka kertovat viinin suosiosta. Eräästä paikasta Gibeonista arkeologit löysivät 63 kallioon louhittua kellaria, joihin mahtui noin satatuhatta litraa viiniä.
”Älkää siis koskaan olko huolissanne”
Kiinnitä evankeliumeja lukiessasi huomiota siihen, kuinka usein Jeesus mainitsi ruoan ja juoman kuvauksissaan ja miten hän opetti tärkeitä asioita ollessaan aterialla. Jeesus ja hänen opetuslapsensa varmasti nauttivat syömisestä ja juomisesta varsinkin hyvien ystävien seurassa, mutta se ei ollut tärkeimmällä sijalla heidän elämässään.
Jeesus auttoi opetuslapsiaan säilyttämään tasapainoisen näkemyksen ruoasta ja juomasta, kun hän sanoi: ”Älkää siis koskaan olko huolissanne ja sanoko: ’Mitä me syömme?’ tai: ’Mitä me juomme?’ tai: ’Mitä me puemme yllemme?’ Sillä kaikkia näitä kansakunnat tavoittelevat kiihkeästi. Sillä teidän taivaallinen Isänne tietää teidän tarvitsevan näitä kaikkia.” (Matteus 6:31, 32.) Opetuslapset toimivat tämän neuvon mukaan, ja Jumala huolehti heidän tarpeistaan (2. Korinttilaisille 9:8). Sinun ruokavaliosi saattaa hyvinkin olla erilainen kuin ensimmäisellä vuosisadalla eläneiden. Mutta voit olla varma siitä, että Jumala huolehtii sinusta, jos panet hänen palvelemisensa ensimmäiselle sijalle elämässäsi (Matteus 6:33, 34).