Vaali ykseyttä näinä viimeisinä päivinä
’Käyttäytykää hyvän uutisen arvon mukaisesti, pysykää lujina yhdessä hengessä ja ponnistelkaa yhtenä sieluna rinta rinnan hyvän uutisen uskon puolesta.’ (FILIPPILÄISILLE 1:27)
1. Millainen vastakohta vallitsee Jehovan todistajien ja maailman välillä?
NÄMÄ ovat ”viimeisiä päiviä”. On kiistatonta, että elämme ”kriittisiä aikoja, joista on vaikea selviytyä”. (2. Timoteukselle 3:1–5.) Jehovan todistajien rauha ja ykseys muodostaa jyrkän vastakohdan tämän ”lopun ajan” ihmisyhteiskunnan kuohunnalle (Daniel 12:4). Jokaisen Jehovan palvojien maailmanlaajuiseen perheeseen kuuluvan täytyy kuitenkin työskennellä kovasti, jotta tämä ykseys säilyisi.
2. Mitä Paavali sanoi ykseyden vaalimisesta, ja mitä kysymystä tarkastelemme?
2 Apostoli Paavali kehotti kristittyjä tovereitaan vaalimaan ykseyttä. Hän kirjoitti: ”Käyttäytykää vain Kristusta koskevan hyvän uutisen arvon mukaisesti, jotta minä, tulenpa ja näen teidät tai olen poissa, kuulisin siitä, mikä koskee teitä, että te pysytte lujina yhdessä hengessä ja ponnistelette yhtenä sieluna rinta rinnan hyvän uutisen uskon puolesta ja missään suhteessa vastustajianne säikähtämättä. Juuri tämä on todistus tuhosta heille mutta pelastuksesta teille, ja tämä osoitus on Jumalalta.” (Filippiläisille 1:27, 28.) Paavalin sanat osoittavat selvästi, että meidän kristittyjen tulee työskennellä yhdessä. Mikä sitten auttaa meitä vaalimaan kristillistä ykseyttämme näinä koettelevina aikoina?
Alistu Jumalan tahtoon
3. Milloin ja miten ensimmäisistä ympärileikkaamattomista pakanoista tuli Kristuksen seuraajia?
3 Yksi tapa vaalia ykseyttämme on alistua kaikkina aikoina Jumalan tahtoon. Se voi vaatia ajattelumme oikaisemista. Mietihän Jeesuksen Kristuksen ensimmäisten juutalaisten opetuslasten tilannetta. Kun apostoli Pietari saarnasi ympärileikkaamattomille pakanoille ensi kerran vuonna 36, Jumala antoi pyhää henkeään näille kansakuntien ihmisille ja heidät kastettiin (Apostolien teot, 10. luku). Sitä ennen vain juutalaisista, juutalaiskäännynnäisistä ja samarialaisista oli tullut Jeesuksen Kristuksen seuraajia (Apostolien teot 8:4–8, 26–38).
4. Mitä Pietari sanoi kerrottuaan Corneliuksen tapauksesta, ja miten tämä asia koetteli Jeesuksen juutalaisia opetuslapsia?
4 Kun Jerusalemin apostolit ja muut veljet saivat kuulla Corneliuksen ja muiden pakanoiden kääntymyksestä, he odottivat kiinnostuneina Pietarin raporttia. Selitettyään, mitä Corneliukselle ja muille uskoville pakanoille oli tapahtunut, apostoli sanoi lopuksi: ”Jos siis Jumala antoi heille [noille uskoville pakanoille] saman ilmaisen [pyhän hengen] lahjan kuin meillekin [juutalaisille], jotka olemme uskoneet Herraan Jeesukseen Kristukseen, niin mikä minä olin voidakseni estää Jumalaa?” (Apostolien teot 11:1–17.) Tämä koetteli Jeesuksen Kristuksen juutalaisia seuraajia. Alistuisivatko he Jumalan tahtoon ja hyväksyisivätkö he uskovat pakanat palvojatovereikseen? Vai vaarantaisiko tämä Jehovan maallisten palvelijoiden ykseyden?
5. Miten apostolit ja muut veljet suhtautuivat siihen, että Jumala oli suonut katumuksen pakanoille, ja mitä voimme oppia heidän asenteestaan?
5 Kertomus kuuluu: ”Kun he [apostolit ja muut veljet] nyt tämän kuulivat, he tyytyivät, ja he kirkastivat Jumalaa ja sanoivat: ’Sittenhän Jumala on suonut elämäksi koituvan katumuksen myös kansakuntien ihmisille.’” (Apostolien teot 11:18.) Tällainen asenne suojeli ja edisti Jeesuksen seuraajien ykseyttä. Lyhyessä ajassa saarnaamistyö eteni pakanoiden eli kansakuntien ihmisten parissa, ja Jehova siunasi tätä toimintaa. Meidänkin tulisi olla mukautuvaisia, kun yhteistoiminnallisuuttamme odotetaan perustettaessa uutta seurakuntaa tai tehtäessä Jumalan pyhän hengen ohjauksessa joitakin teokraattisia tarkistuksia. Kokosydäminen yhteistoiminnallisuutemme miellyttää Jehovaa ja auttaa meitä vaalimaan ykseyttämme näinä viimeisinä päivinä.
Pidä kiinni totuudesta
6. Miten totuus vaikuttaa Jehovan palvojien ykseyteen?
6 Me Jehovan palvojien muodostaman perheen jäsenet voimme säilyttää ykseyden, koska olemme kaikki ”Jehovan opettamia” ja pidämme lujasti kiinni hänen paljastetusta totuudestaan (Johannes 6:45; Psalmit 43:3). Koska opetuksemme perustuvat Jumalan sanaan, puhumme kaikki yhtäpitävästi. Otamme mielellämme vastaan hengellistä ruokaa, jota Jehova antaa ”uskollisen ja ymmärtäväisen orjan” välityksellä (Matteus 24:45–47). Tällainen yhdenmukainen opetus auttaa meitä säilyttämään ykseytemme kautta maailman.
7. Jos meidän on yksilöinä vaikea ymmärtää jotakin asiaa, mitä meidän tulisi ja mitä meidän ei tulisi tehdä?
7 Entä jos meidän on yksilöinä vaikea ymmärtää tai hyväksyä jotakin asiaa? Meidän tulisi rukoilla viisautta ja ryhtyä tutkimaan Raamattua ja kristillisiä julkaisuja (Sananlaskut 2:4, 5; Jaakobin kirje 1:5–8). Keskustelu jonkun vanhimman kanssa voi auttaa. Ellei asia vielä sittenkään selviä, voi olla parasta antaa sen jäädä lepäämään. Kenties aiheesta julkaistaan lisätietoa, joka voi avartaa ymmärrystämme. Olisi kuitenkin väärin yrittää saada toiset seurakuntalaiset hyväksymään oma eriävä mielipiteemme. Tämä ei varjelisi ykseyttä vaan kylväisi epäsopua. Kuinka paljon parempi onkaan ’vaeltaa yhä totuudessa’ ja kannustaa siihen muitakin! (3. Johanneksen kirje 4.)
8. Miten totuuteen tulisi suhtautua?
8 Paavali sanoi ensimmäisellä vuosisadalla: ”Nykyään me näemme himmeät ääriviivat metallipeilistä, mutta silloin kasvoista kasvoihin. Nykyään tunnen osittaisesti, mutta silloin tunnen täsmällisesti, niin kuin minutkin täsmällisesti tunnetaan.” (1. Korinttilaisille 13:12.) Varhaiskristityt eivät erottaneet kaikkia yksityiskohtia, mutta he pysyivät silti yksimielisinä. Nykyään meillä on paljon selvempi käsitys Jehovan tarkoituksesta ja hänen totuuden Sanastaan. Olkaamme siksi kiitollisia totuudesta, jonka olemme saaneet ’uskollisen orjan’ kautta. Olkaamme kiitollisia siitä, että Jehova on johdattanut meitä järjestönsä välityksellä. Vaikkemme ole aina olleet samalla tiedon tasolla, emme ole olleet hengellisesti nälkäisiä emmekä janoisia. Paimenemme, Jehova, on sen sijaan pitänyt meidät yhdessä ja huolehtinut meistä hyvin. (Psalmit 23:1–3.)
Käytä kieltäsi oikein
9. Miten kieltä voidaan käyttää ykseyden edistämiseen?
9 Ykseyttä ja veljeyttä voidaan edistää merkittävästi käyttämällä kieltä toisten rohkaisemiseen. Ensimmäisen vuosisadan hallintoelimen lähettämä kirje, jossa esitettiin ratkaisu ympärileikkauskysymykseen, koitui rohkaisuksi. Luettuaan sen Antiokian pakanaopetuslapset ”iloitsivat rohkaisusta”. Juudas ja Silas, jotka oli lähetetty Jerusalemista viemään tuota kirjettä, ”rohkaisivat veljiä monin puhein ja vahvistivat heitä”. Epäilemättä myös Paavalin ja Barnabaan seura rohkaisi ja vahvisti Antiokian uskovia. (Apostolien teot 15:1–3, 23–32.) Meille avautuu paljolti samanlainen mahdollisuus, kun kokoonnumme kristillisiin kokouksiin ja ’rohkaisemme toisiamme’ läsnäolollamme sekä rakentavilla kommenteillamme (Heprealaisille 10:24, 25).
10. Mitä voidaan joutua tekemään ykseyden turvaamiseksi, jos joku herjaa toisia?
10 Vääränlainen kielenkäyttö voi kuitenkin vaarantaa ykseytemme. ”Kielikin [on] pieni jäsen ja silti kerskailee suuria”, kirjoitti opetuslapsi Jaakob. ”Katso! Kuinka pieni tuli tarvitaankaan niin suuren metsän sytyttämiseen!” (Jaakobin kirje 3:5.) Jehova vihaa riidanhaastajia (Sananlaskut 6:16–19). Sellainen puhe voi aiheuttaa eripuraisuutta. Entäpä jos joku herjaa jotakuta eli solvaa häntä tai puhuu hänelle loukkaavasti? Vanhimmat yrittävät auttaa väärintekijää. Katumaton herjaaja tulee kuitenkin erottaa, jotta voidaan turvata seurakunnan rauha, järjestys ja ykseys. Kirjoittihan Paavalikin: ”Lakatkaa olemasta jokaisen sellaisen veljeksi kutsutun seurassa, joka on – – herjaaja – –, älkääkä edes syökö sellaisen kanssa.” (1. Korinttilaisille 5:11.)
11. Miksi nöyryys on tärkeää, jos olemme sanoneet jotakin sellaista, mikä on kiristänyt meidän ja jonkun toisen uskovan välejä?
11 Kielemme pitäminen kurissa auttaa meitä vaalimaan ykseyttä (Jaakobin kirje 3:10–18). Mutta oletetaanpa, että olemme sanoneet jotakin sellaista, mikä on kiristänyt meidän ja jonkun toisen kristityn välejä. Eikö meidän olisikin sopivaa ottaa aloite sovinnon tekemiseksi veljemme kanssa ja pyytää tarvittaessa anteeksi? (Matteus 5:23, 24.) Tämä kysyy kyllä nöyryyttä, mutta Pietari kirjoitti: ”Vyöttäytykää – – nöyrämielisyyteen toisianne kohtaan, sillä Jumala vastustaa pöyhkeitä, mutta suo ansaitsematonta hyvyyttä nöyrille.” (1. Pietarin kirje 5:5.) Nöyryys saa meidät ’pyrkimään rauhaan’ veljiemme kanssa, myöntämään erehdyksemme ja esittämään asianmukaisen anteeksipyynnön. Näin voidaan vaalia Jehovan perheen ykseyttä. (1. Pietarin kirje 3:10, 11.)
12. Miten voimme käyttää kieltämme Jehovan kansan ykseyden lujittamiseen ja suojelemiseen?
12 Voimme lujittaa Jehovan järjestössä vallitsevaa perhehenkeä käyttämällä kieltämme oikein. Koska Paavali toimi juuri näin, hän saattoi muistuttaa tessalonikalaisia: ”Tiedätte hyvin, miten me, kuin isä lapsiaan, jatkuvasti kehotimme kutakin teistä ja lohdutimme teitä ja todistimme teille siinä tarkoituksessa, että vaeltaisitte edelleen Jumalan arvon mukaisesti.” (1. Tessalonikalaisille 2:11, 12.) Paavali antoi itse tästä erinomaisen esimerkin, ja siksi hän saattoi kehottaa kristittyjä tovereitaan ’puhumaan lohduttavasti masentuneille sieluille’ (1. Tessalonikalaisille 5:14). Ajattelehan, kuinka paljon hyvää voimme saada aikaan käyttämällä kieltämme toisten lohduttamiseen, rohkaisemiseen ja rakentamiseen. ”Oi miten hyvä onkaan sana oikeaan aikaan!” (Sananlaskut 15:23.) Lisäksi sellainen puhe on omiaan lujittamaan ja suojelemaan Jehovan kansan ykseyttä.
Anna anteeksi!
13. Miksi meidän tulisi antaa anteeksi?
13 Jos haluamme vaalia kristillistä ykseyttä, meidän on tärkeää antaa anteeksi rikkojalle, joka on esittänyt anteeksipyynnön. Kuinka usein meidän sitten tulisi antaa anteeksi? Jeesus sanoi Pietarille: ”Ei vain seitsemään kertaan asti, vaan jopa seitsemäänkymmeneenseitsemään kertaan asti.” (Matteus 18:22.) Jos emme anna anteeksi, toimimme oman etumme vastaisesti. Miten niin? Vihamielisyys ja kaunan kantaminen riistävät meiltä mielenrauhan. Lisäksi jos hankimme itsellemme sellaisen maineen, että olemme sydämettömiä ja ettemme suostu antamaan anteeksi, saatamme itsemme ehkä eristyksiin (Sananlaskut 11:17). Kaunan kantaminen ei miellytä Jumalaa, ja se voi johtaa vakavaan syntiin (3. Mooseksen kirja 19:18). Muista, että Johannes Kastaja mestattiin, koska paha Herodias ”kantoi hänelle kaunaa” ja turvautui siksi juonitteluun (Markus 6:19–28).
14. a) Mitä Matteuksen 6:14, 15 opettaa meille anteeksi antamisesta? b) Täytyykö meidän aina odottaa anteeksipyyntöä, ennen kuin annamme anteeksi jollekulle?
14 Jeesuksen mallirukouksessa sanotaan: ”Anna meille syntimme anteeksi, sillä mekin annamme anteeksi jokaiselle, joka on meille velkaa.” (Luukas 11:4.) Jos me emme anna anteeksi, voi olla, että jonain päivänä Jehova Jumalakaan ei enää anna anteeksi meidän syntejämme, sillä Jeesus sanoi: ”Jos te annatte ihmisille anteeksi heidän hairahduksensa, niin taivaallinen Isännekin antaa teille anteeksi, mutta jos taas ette anna ihmisille anteeksi heidän hairahduksiaan, ei Isännekään anna anteeksi teidän hairahduksianne.” (Matteus 6:14, 15.) Jos siis todella haluamme tehdä oman osamme, jotta Jehovan palvojien perheen ykseys säilyisi, annamme anteeksi ja ehkä yksinkertaisesti sivuutamme loukkauksen, joka saattoi johtua ajattelemattomuudesta ja johon ei liittynyt mitään pahansuopuutta. Paavali sanoi: ”Kestäkää jatkuvasti toisianne ja antakaa jatkuvasti toisillenne auliisti anteeksi, jos jollakulla on valituksen syytä toista vastaan. Niin kuin Jehova on antanut teille auliisti anteeksi, niin antakaa tekin.” (Kolossalaisille 3:13.) Kun olemme anteeksiantavaisia, vaalimme osaltamme Jehovan järjestön kallisarvoista ykseyttä.
Ykseys ja henkilökohtaiset ratkaisut
15. Mikä auttaa Jehovan kansaan kuuluvia vaalimaan ykseyttä, kun he tekevät henkilökohtaisia ratkaisuja?
15 Jumala on antanut meille moraalisen toimintavapauden, johon liittyy etu ja vastuu tehdä henkilökohtaisia ratkaisuja (5. Mooseksen kirja 30:19, 20; Galatalaisille 6:5). Voimme kuitenkin säilyttää ykseytemme, koska noudatamme Raamatun lakeja ja periaatteita. Otamme ne huomioon tehdessämme henkilökohtaisia ratkaisuja. (Apostolien teot 5:29; 1. Johanneksen kirje 5:3.) Otaksutaanpa, että herää puolueettomuutta koskeva kysymys. Voimme tehdä viisaan henkilökohtaisen ratkaisun, kun muistamme, ettemme ”ole osa maailmasta” ja että olemme ’takoneet miekkamme auranvantaiksi’ (Johannes 17:16; Jesaja 2:2–4). Jos meidän taas on päätettävä, miten suhtaudumme valtioon, harkitsemme, mitä Raamatussa sanotaan sen maksamisesta takaisin ”Jumalalle, mikä on Jumalan”, samalla kun olemme maallisissa asioissa alamaisia ”esivalloille” (Luukas 20:25; Roomalaisille 13:1–7; Titukselle 3:1, 2). Kun siis otamme huomioon Raamatun lait ja periaatteet tehdessämme henkilökohtaisia ratkaisuja, meidän on helpompi vaalia kristillistä ykseyttämme.
16. Miten voimme vaalia ykseyttä, kun teemme ratkaisuja, jotka eivät ole raamatulliselta kannalta oikein tai väärin? Valaise.
16 Voimme vaalia kristillistä ykseyttä silloinkin, kun teemme ratkaisun, joka on täysin henkilökohtainen ja joka ei ole raamatulliselta kannalta oikein tai väärin. Millä tavoin? Ilmaisemalla rakkaudellista kiinnostusta niitä kohtaan, joihin päätöksemme voi vaikuttaa. Valaistaanpa asiaa: Muinaisessa Korintin seurakunnassa heräsi kysymys epäjumalille uhratusta lihasta. Kristitty ei tietenkään osallistunut epäjumalanpalvelukseen liittyviin menoihin. Ei ollut kuitenkaan väärin syödä tällaista tähteeksi jäänyttä lihaa, josta oli laskettu kunnolla veri pois ja jota myytiin torilla. (Apostolien teot 15:28, 29; 1. Korinttilaisille 10:25.) Mutta joidenkuiden kristittyjen omaatuntoa tällaisen lihan syöminen vaivasi. Sen vuoksi Paavali kehotti toisia kristittyjä olemaan kompastuttamatta heitä. Hän jopa kirjoitti: ”Jos siis ruoka kompastuttaa veljeni, en ikinä enää syö lihaa, jotten kompastuttaisi veljeäni.” (1. Korinttilaisille 8:13.) Vaikkei asiaan siis liittyisi mitään Raamatun lakia tai periaatetta, on erittäin rakkaudellista ottaa toiset huomioon tehtäessä henkilökohtaisia ratkaisuja, jotka voisivat vaikuttaa Jumalan perheen ykseyteen!
17. Miten on viisasta toimia, kun meidän on tehtävä henkilökohtaisia ratkaisuja?
17 Jos emme ole varmoja siitä, miten toimia, on viisasta ratkaista asia niin, että omatuntomme pysyy puhtaana, ja muiden tulisi kunnioittaa päätöstämme (Roomalaisille 14:10–12). Kun meidän on tehtävä jokin henkilökohtainen ratkaisu, meidän tulisi tietysti pyytää Jehovalta ohjausta rukouksessa. Voimme rukoilla luottavaisesti psalmistan tavoin: ”Kallista korvasi minun puoleeni. – – Sillä sinä olet minun kallioni ja linnoitukseni, ja nimesi takia sinä johdatat minua ja ohjaat minua.” (Psalmit 31:2, 3.)
Vaali aina kristillistä ykseyttä
18. Miten Paavali kuvasi kristillisen seurakunnan ykseyttä?
18 Ensimmäisen korinttilaiskirjeen 12. luvussa Paavali käytti ihmisruumista kuvaamaan kristillisen seurakunnan ykseyttä. Hän painotti sitä, että kaikki ovat riippuvaisia toisista ja että jokainen jäsen on tärkeä. ”Jos ne kaikki olisivat yhtä jäsentä, missä olisi ruumis?” Paavali kysyi. ”Mutta nyt niitä on monta jäsentä, kuitenkin yksi ruumis. Silmä ei voi sanoa kädelle: ’En tarvitse sinua’ eikä taas pää jaloille: ’En tarvitse teitä.’” (1. Korinttilaisille 12:19–21.) Samoin ei meilläkään, jotka kuulumme Jehovan palvojien perheeseen, ole kaikilla samaa tehtävää. Me toimimme kuitenkin yhdessä ja tarvitsemme toinen toistamme.
19. Miten voimme hyötyä kaikesta siitä hengellisestä, mitä Jumala antaa, ja mitä tähän liittyvää muuan vanha veli sanoi?
19 Niin kuin ruumis tarvitsee ruokaa, huolenpitoa ja ohjausta, mekin tarvitsemme kaikkea sitä hengellistä, mitä Jumala antaa meille Sanansa, henkensä ja järjestönsä välityksellä. Hyötyäksemme tästä kaikesta meidän täytyy kuulua Jehovan maanpäälliseen perheeseen. Palveltuaan Jumalaa vuosikausia muuan veli kirjoitti: ”Olen hyvin kiitollinen siitä, että olen elänyt Jehovan tarkoituksia koskevan tiedon mukaan noista vuotta 1914 edeltäneistä varhaisista ajoista alkaen, jolloin kaikki ei ollut aivan selvää, – – tähän päivään saakka, jolloin totuus loistaa kuin keskipäivän aurinko. Jehovan näkyvän järjestön lähellä pysyminen jos mikään on ollut minulle tärkeää. Alkuaikojen kokemukset opettivat minulle, kuinka epäviisasta on luottaa inhimilliseen päättelykykyyn. Heti kun tämä asia oli valjennut minulle, päätin pysyä uskollisen järjestön rinnalla. Miten muuten voi saada Jehovan suosion ja siunauksen?”
20. Mikä ykseyttämme koskeva päätös meidän Jehovan kansaan kuuluvien tulisi tehdä?
20 Jehova on kutsunut kansansa pois maailman pimeyden ja eripuran keskeltä (1. Pietarin kirje 2:9). Hän on saattanut meidät siunattuun ykseyteen itsensä ja uskonveljiemme kanssa. Tällainen ykseys vallitsee uudessa asiainjärjestelmässä, joka on nyt hyvin lähellä. Koska elämme näitä kriittisiä viimeisiä päiviä, ’pukeutukaamme edelleenkin rakkauteen’ ja tehkäämme kaikki voitavamme lujittaaksemme ja vaaliaksemme kallisarvoista ykseyttämme (Kolossalaisille 3:14).
Miten vastaisit?
◻ Miksi Jumalan tahdon tekeminen ja totuudesta kiinni pitäminen voivat auttaa meitä säilyttämään ykseyden?
◻ Miten ykseys liittyy oikeaan kielenkäyttöön?
◻ Mitä sisältyy anteeksi antamiseen?
◻ Miten voimme vaalia ykseyttä tehdessämme henkilökohtaisia ratkaisuja?
◻ Mitä syitä on vaalia kristillistä ykseyttä?
[Kuva s. 16]
Aivan niin kuin kuvan paimen pitää laumansa koossa, niin Jehovakin pitää kansansa yhtenäisenä
[Kuvat s. 18]
Edistämme ykseyttä pyytämällä nöyrästi anteeksi, kun olemme loukanneet jotakuta